Jos kaikki ihmiset eläisivät niin kuin sanovat elävänsä, niin tämä maailma olisi aika tylsä paikka. Tälläkin palstalla kehutaan kuinka uskollisia ollaan, kuinka vaan miehet pettää (ilmeisesti siis keskenään, koska naiset ovat uskollisia) ja kuinka ihannoidaan parisuhdetta, jossa hallitsee ystävyys ja uskollisuus.
Paskapuhetta – täällä yritetään vaan hakea itselle uskottavuutta siihen, että ollaan niin kunnon kansalaisia kuin vaan mahdollista. Sen tietenkin ymmärrän, että nuori alle 3-kymppinen on vielä suhteissaan niin alussa, että nuoruuden ehdottomuudella uskotaan vain uskollisuuteen. Sehän on tietenkin ihan hyvä asia, mutta kun parisuhde vanhenee ja kypsyy, niin sitä itse kukakin niin miehet kuin naiset, alkaa kaivata jotakin uuttakin ja sitä nuoruuden herkkyyttä ja jännitystä.
Ei tietenkään tarvitse kertoa kumppanilleen kaikkea, mitä tekee ja valkoinen valhe on monesti parempi, kuin karkea ja kipeä totuus. Ei se, että joskus sattuu ns. käymään vieraissa, ole millään tavalla toiselta pois. Ei siinä kohtaa ole mikään parin jättäminen tai hylkääminen menossa. Parisuhde voi jatkua hyvinkin auvoisena ja onnellisena vaikka joskus ollaankin vähän muualla ”askaroimassa”. Olen tällä palstalla ihmetellyt sitä yksisilmäistä elämän asennetta, jonka mukaan heti, kun ajatteleekaan vierasta, pitäisi erota ja jättää kaikki vanha taakseen. Ei vieraissa käynti ole mikään korvike nykyiselle suhteelle. Nykyisessä suhteessa on yleensä niin paljon hyvää ja se on kuitenkin monelle koko elämän perusta. On velat ja lapset, yhteinen koti, yhteiset ystävät ja sukulaiset, on yhteiset kokemukset (hyvät ja huonot). Miksi pitäisi vaihtaa tuttu ja turvallinen suhde johonkin täysin tuntemattomaan ja arvottomaan vieraaseen suhteeseen?
Suurin osa meistä ihmisistä on jossakin elämän vaiheessa uskoton sille vakiokumppanilleen. Osa sitä ei tälläkään palstalla myönnä, mutta näin se vaan tilastojenkin mukaan on. Toisaalta – onhan se hullua 20 vuotinana luulla, että maailmassa on vain yksi ihminen, joka on tarkoitettu minulla ja että on vain yksi ihminen, jonka kanssa voisi elää koko loppu elämän. Kyllä me ihmiset olaan niin sopeutuvaisia, että tästä vähäväkisestä maastamme meille jokaiselle löytyisi vaikka kuinka monta ihmistä, joiden kanssa kemiamme sopivat yhteen. Myös uskottomuuden kautta on moni pariskunta löytänyt uuden hyvän elämän ja saanut jätettyä epäkelvon suhteen taakseen. Kaikki uskottomuudet ja syrjähypyt eivät kuitenkaan tähtää mihinkään parin vaihtoon, vaan ovat sitä normaalia elämää, jonka monet kieltävät itseltään. Parisuhde voi monesti parantua näistä syrjähypyistä.
Tietenkin oman lukunsa on ns. paatuneet metsästäjät, jotka pääasiassa etsivät vierasta ja uusia panoja. Hetken ihastumisesta voi seurata uskottomuus ja jopa parin vaihto, mutta yleensä nämä ihastumiset menevät ohi ja sitä jatketaan vahana hyvän kumppanin kanssa elämää niin kuin ennenkin.
Naisien ja miesten uskollisuudessa en ole huomannut mitään eroja. Itse olen ollut uskoton yleensä parisuhteessa elävien naisten kanssa. Joidenkin kanssa on ollut jopa suhde, mutta yleensä se on rajoittunut hetken hauskan pitoon. Mielestäni on nykyaikana aivan turha selittää, että miehet olisivat uskottomia ja naiset uskollisia. Eihän se näin voi olla, tai sitten sinkkunaisia pitäisi olla pilvittäin.
Itse en halua tuomita ketään, joka on uskoton tai uskollinen. Vuosikymmenien kokemuksella vaan tiedän, että tuo 30 v. on se ikä, jossa alkaa joustoa tapahtua. Tuo ikäpaalu on niin miehillä, kuin naisilla aivan sama. Oikeastaan erona on se, että naiset alkavat useimmin hakea hieman vanhempaa miestä ja miehet taas hieman nuorempaa naista. Ei tätäkään tietenkään voi yleistää, mutta suunta tuntuu olevan tuo. 40 v:n kohdalla on taas sama tilanne. Silloin vaan alkaa olla eronneita pareja niin paljon, että ei enää oikein tiedä ollaanko uskottomia vai mitä, kun kuitenkin melkein kaikilla on jonkinlainen vakio kumppani, mutta asutaan kuitenkin eri osoitteissa.
Sitten, kun lähennytään 50 vuotta, niin alkaa taas se vaihe, että sitä aletaan arvostaa jotakin pysyvää, mutta kuitenkin joustoakin on niin paljon, että ei se ole niin tarkkaan kenen kanssa sitä milloinkin ollaan.
Siis: puhutaan mitä puhutaan ja kuitenkin tehdään jotakin muuta – näin se on aina ollut ja näin se tulee olemaan.
Paskapuhetta – täällä yritetään vaan hakea itselle uskottavuutta siihen, että ollaan niin kunnon kansalaisia kuin vaan mahdollista. Sen tietenkin ymmärrän, että nuori alle 3-kymppinen on vielä suhteissaan niin alussa, että nuoruuden ehdottomuudella uskotaan vain uskollisuuteen. Sehän on tietenkin ihan hyvä asia, mutta kun parisuhde vanhenee ja kypsyy, niin sitä itse kukakin niin miehet kuin naiset, alkaa kaivata jotakin uuttakin ja sitä nuoruuden herkkyyttä ja jännitystä.
Ei tietenkään tarvitse kertoa kumppanilleen kaikkea, mitä tekee ja valkoinen valhe on monesti parempi, kuin karkea ja kipeä totuus. Ei se, että joskus sattuu ns. käymään vieraissa, ole millään tavalla toiselta pois. Ei siinä kohtaa ole mikään parin jättäminen tai hylkääminen menossa. Parisuhde voi jatkua hyvinkin auvoisena ja onnellisena vaikka joskus ollaankin vähän muualla ”askaroimassa”. Olen tällä palstalla ihmetellyt sitä yksisilmäistä elämän asennetta, jonka mukaan heti, kun ajatteleekaan vierasta, pitäisi erota ja jättää kaikki vanha taakseen. Ei vieraissa käynti ole mikään korvike nykyiselle suhteelle. Nykyisessä suhteessa on yleensä niin paljon hyvää ja se on kuitenkin monelle koko elämän perusta. On velat ja lapset, yhteinen koti, yhteiset ystävät ja sukulaiset, on yhteiset kokemukset (hyvät ja huonot). Miksi pitäisi vaihtaa tuttu ja turvallinen suhde johonkin täysin tuntemattomaan ja arvottomaan vieraaseen suhteeseen?
Suurin osa meistä ihmisistä on jossakin elämän vaiheessa uskoton sille vakiokumppanilleen. Osa sitä ei tälläkään palstalla myönnä, mutta näin se vaan tilastojenkin mukaan on. Toisaalta – onhan se hullua 20 vuotinana luulla, että maailmassa on vain yksi ihminen, joka on tarkoitettu minulla ja että on vain yksi ihminen, jonka kanssa voisi elää koko loppu elämän. Kyllä me ihmiset olaan niin sopeutuvaisia, että tästä vähäväkisestä maastamme meille jokaiselle löytyisi vaikka kuinka monta ihmistä, joiden kanssa kemiamme sopivat yhteen. Myös uskottomuuden kautta on moni pariskunta löytänyt uuden hyvän elämän ja saanut jätettyä epäkelvon suhteen taakseen. Kaikki uskottomuudet ja syrjähypyt eivät kuitenkaan tähtää mihinkään parin vaihtoon, vaan ovat sitä normaalia elämää, jonka monet kieltävät itseltään. Parisuhde voi monesti parantua näistä syrjähypyistä.
Tietenkin oman lukunsa on ns. paatuneet metsästäjät, jotka pääasiassa etsivät vierasta ja uusia panoja. Hetken ihastumisesta voi seurata uskottomuus ja jopa parin vaihto, mutta yleensä nämä ihastumiset menevät ohi ja sitä jatketaan vahana hyvän kumppanin kanssa elämää niin kuin ennenkin.
Naisien ja miesten uskollisuudessa en ole huomannut mitään eroja. Itse olen ollut uskoton yleensä parisuhteessa elävien naisten kanssa. Joidenkin kanssa on ollut jopa suhde, mutta yleensä se on rajoittunut hetken hauskan pitoon. Mielestäni on nykyaikana aivan turha selittää, että miehet olisivat uskottomia ja naiset uskollisia. Eihän se näin voi olla, tai sitten sinkkunaisia pitäisi olla pilvittäin.
Itse en halua tuomita ketään, joka on uskoton tai uskollinen. Vuosikymmenien kokemuksella vaan tiedän, että tuo 30 v. on se ikä, jossa alkaa joustoa tapahtua. Tuo ikäpaalu on niin miehillä, kuin naisilla aivan sama. Oikeastaan erona on se, että naiset alkavat useimmin hakea hieman vanhempaa miestä ja miehet taas hieman nuorempaa naista. Ei tätäkään tietenkään voi yleistää, mutta suunta tuntuu olevan tuo. 40 v:n kohdalla on taas sama tilanne. Silloin vaan alkaa olla eronneita pareja niin paljon, että ei enää oikein tiedä ollaanko uskottomia vai mitä, kun kuitenkin melkein kaikilla on jonkinlainen vakio kumppani, mutta asutaan kuitenkin eri osoitteissa.
Sitten, kun lähennytään 50 vuotta, niin alkaa taas se vaihe, että sitä aletaan arvostaa jotakin pysyvää, mutta kuitenkin joustoakin on niin paljon, että ei se ole niin tarkkaan kenen kanssa sitä milloinkin ollaan.
Siis: puhutaan mitä puhutaan ja kuitenkin tehdään jotakin muuta – näin se on aina ollut ja näin se tulee olemaan.
Vastaukset 74
Vanhimmat
mieltä. Enemmän kuitenkin samaa.
Mutta mutta. Tämä, että onko meille "tarkoitettu" vain yksi oikea, olen täysin eri mieltä!
Sillä, jotta voisimme löytää sen oikean, meidän pitää tuntea ITSEMME ensin täydellisesti. Tiedät aikamiehenä, ettei se nuorena ole mitenkään mahdollista! Kokemukset on hakematta ja oman itsen peilaaminen muista on kesken.
Omalla kohdallani se oikea saapui elämääni, kun olin jo 34v. Siihen asti hain, pysyin sitkeästi sinkkuna, koska ajattelin, etten muihin tyydy! minulla kävi tuuri, sillä kukaan ei ollut poiminut tätä miestä "väärään" liittoon.
Kun hän sitten löytyi, sen tiesi jo ensikatseesta, että se on menoa nyt! Koskaan aiemmin en moista ollut tuntenut! Eikä tätä tunnetta voi saavuttaa "väärän" puoliskon kanssa millään! Se nimittäin vaatii onnistuakseen molempien panosta. Täydellistä sulautumista toiseen.
Toki matkan varrelle osui monta miestä, joiden kanssa olisin tullut toimeen, ehkä koko ikänikin, mutta he eivät olleet mitään nykyiseen aviomieheeni verrattuna. Jonkun kanssa kipunoikin oikein mukavasti, mutta aina se aikaa myöden loppui.
Tässä viiskymppiä lähenee. Totta,osa kavereista on eronnut neljänkympin molemmin puolin.
Olen sitä mieltä, että suurin osa avioliitoista on näitä kahden "väärän" puoliskon liittoja.
Toki on paljon kiinni siitäkin mihin tyytyy ja mitä kaveriltaan haluaa.
Elämä palkitsi ainakin minut!
Hyvää etsintäkesää jokaiselle etsivälle! Toivottavasti löydätte!
Ps. Oikeasti ei voi löytää, jos ei tiedä mitä etsii...löytää nimittäin mitä sattuu! :D
" miehet kuin naiset, alkaa kaivata jotakin uuttakin ja sitä nuoruuden herkkyyttä ja jännitystä."
Mikään ei ole niin naurettavaa kuin se, kun elähtäneet ämmät ja kaljamahaiset ja kaljuuntuvat ukot kuvittelevat olevansa vielä nuoria ja käyttäytyvät kuin aivottomat paviaanit yöelämässä. Nämä kadonnutta nuoruuttaan tavoittelevat kuvittelevat olevansa jotenkin erikoisia ja luulevat itsestään liikoja.
Pahimmassa tapauksessa pokkana kuvitellaan, että 20 vuotta nuoremman kollin tai typsyn iskeminen käy kuin vettä vain ikäänkuin vanhemman "kokemuksella" ja charmilla. Yritykset ovat todella säälittäviä. Pettymys on kova, kun ei onnistu. Lopulta päädytään iskemään niitä toisia elähtäneitä ämmiä ja ukkoja, jotka osoittautuvat lopulta aivan samanlaisiksi kuin se oma puoliso. Siinä vaiheessa on jokaisen haavemaailmassa elävän pakko hyväksyä todellisuus.
Kirjoitinko, että viisikymppiset yrittävät olla nuoria? En. Yritin sanoa, että aletaan kaivata jotakin uutta ja sitä samaa tunnetta herkkyydestä ja jännityksestä, jota nuorenakin koki ja jota varmaan sinäkin koet parhaillaan tai kaippa se sinullakin sitten joskus tulee eteen - ainakin toivon sitä sinulle, sillä tunne on hyvä asia kaiken ikäisille.
Kaljamaisuudesta voisin sanoa sen verran, että vaikka minullakin on ikää 50 ja pituutta 180 ja painoa 70, niin en kyllä voi sanoa itseäni kaljamahaiseksi. Moni kasikymppinen jäisi ja jääkin toisinaan maratoonilla kauas taakseni ja samoin minäkin jään monen kasikymppisen taakse, mutta sehän oikeastaan kuuluukin olla niin päin. Ylipainoisuutta on kaikissa ikäryhmissä ja kyllä minua ainakin säälittää ne nuoret kaverit, jotka ovat siinä 20 , pituutta semmoin 170 ja painoa 110. Enpä silti viitsi kirjoittaa, että kaljamahaiset nuoret parikymppiset iskevät toisiaan. Lihavuutta on myös ihan samalla tavalla nuorissa naisissa, kuin viiskymppisissä naisissa. Lihavat nuoret säälittävät minua enemmän ,kuin lihavat vanhukset, jotka nekin säälittävät. Kannattaisi kaiken ikäisten pitää huolta kropastaan ja terveydestään.
Mitä tulee 20 vuotta nuortempien "iskemiseen", niin eihän se toki sopisikaan kolmekymppiselle, mutta itseltäni se kävi aivan vahingossa, kun viisikymppisenä seurustelin pitkää kolmekymppisen kanssa. Sitä paitsi on paljon juuri tuossa 30 - 35 ikäryhmässä olevia naisia, jotka tosiaan tuntevat vetoa selvästi vanhempiin miehiin ja jotka eivät jaksa kuunnella "kakaroiden" vonkaamista ja uhoamista - näin se vaan on tämäkin asia.
Et varmasti pysty itsekään iskemään kuin muutaman itsesi ikäryhmästä. Ja muistahan, että kerran sinäkin olet viisikymppinen ja omaat todellakin ja toivottavasti myös elämän kokemusta. Mitenkähän sinä sitten "pokkana" koitat iskeä X-ikäisiä kumppaneita. Olisi kiva olla katsomassa.
Tervetuloa aikuisuuteen!
Kun elää koko ajan, ei tarvitse lähteä vanhempana jahtaamaan sitä elämättä jäänyttä elämää tai etsimään mitään herkkyyttä tai jännitystä. Jännitys ja herkkyys pysyy elämässä koko ajan, jos niin haluaa. Mikään ei ole säälittävämpää kuin se, että itse omaa typeryyttään elämänsä haaskanneet ja kaavoihin kangistuneet ihmiset lähtevät villityksissään laitumille kuin lehmät keväällä. Jälki on surkeaa.
Mennyttä aikaa on turha muutenkaan havitella takaisin. Se ei koskaan palaa, vaikka tekisi mitä! "Don't waste your time always searching for those wasted years."-kertoo laulukin.
Eihän kukaan nyt ole haaveillut mennyttä aikaa takaisin. Minulla ei ainakaan ole jäänyt elämää elämättä - on tullut varmaan elettyä enemmän kuin moni ja keskimääräistä reilusti parempaa. Elämääni en ole haaskannut mihinkään ja kaavoihini en ole kangistunut hetkeksikään, vaan olen aina ollut valmis uusiin asioihin. Jännitys ja herkkyys elämässä on todella koko ajana - se vaan on erilaista eri ikäkausina, mutta sinähän et varmaan voi sitä vielä tietää, koska sinulla ei lienee noita ikäkausia ole montaakaan lapsuuden jälkeen.
Muuten - voitko olla jo nyt olla varma, että et tee jotakin tiettyä asiaa muuataman kymmenen vuoden päästä. Jos voit, niin taidat olla aika kaavoihisi kangistuvaa sorttia jo nyt.
niin Jeesuksia että. Tämä äijähän on palstan virallinen Jeesus! Todellisuus taitaa kuitenkin olla se, että tämä äijä on taas yksi näistä tyypeistä, jonka oma elämä on oikeasti kaikkea muuta kuin, mitä tänne kirjoittaa. Luomalla itselleen kaikkitietävän kuvitteellisen hahmon hän saa hetken kuvitella olevansa joku muu kuin todellisuudessa on.
Hyviä totuuksia kirjoitit. Tältä kait se miustakin näyttää tuo touhu, kun kuppiloissa kahtelee. Seleväpäisten seuroista en uskokaan, että näin juuri toimitaan sen iskemisen kanssa. Kiva kuulla joskus totuuksiakin. En silti yleistä, mutta palijon on juur tämmöstä nähty. Itekki ko oon jo viienkympin ämmä ja joskus käyny kahtelemassa.
Täähän on jäänyt ihan väliin. Tai oikestaan eihän tuohon viestiin ole paljon sanomista.
Itsehän oman todellisuuteni tiedän, Jeesus en pyri olemaan, oma elämäni on varmaan siinä kunnossa, että moni kahdehtii. En edes halua luoda mitään kaikkitietävää kuvaa, mutta omia milipiteitäni kyllä voin kirjoitella ja tietämystä on tullut aika paljon seuraamalla elämän kulkua tällä pikku pallollamme ja lukiessani erilaisia kirjoja ja lehtiä - siis muutakin kuin pelkää keskustelupalstaa.
Ehkä tuo "Jeesus"-nimimerkin viesti ei sittenkään ole vastaamisen arvoinen, mutta kun on tapana yrittää vastata vähän kaikille.
Toi vuodatus vaikutti siltä, että omaa suhdetta ei tarviste hoitaa ollenkaan tai sitten se hoituu siinä sivussa kun käy itseään virkitsemässä vieraissa. Sinähän olet oman naisesi kanssa naimisissa ja hoidat ilmeisesti syvällisesti keskustelemalla ihmissuhteesi vaikeita koukeroita. Oletko oman naisesi kanssa puhunut asiat halki vai onko nämä vieraissa vierailut oma yksinoikeutesi?? Mielestäni vieraissa voi käydä, jos parisuhteessa yhdessä niin sovitaa. Säälittäviä on nämä selän takana touhuavat kuutamokeikkalaiset.
Tuossa sun jutussa on hyvä ja yleisesti tunnustettu pointti, että mitä se haittaa, jos se ei ole toiselta pois. Joku tietenkin märisee, että seläntakanatouhuajat hirteen jne.
Et kuitenkaan ottanut huomioon sitä, että tällä palstalla käsitellään myös paljon sitä, että kotona on sietämätöntä asua kumppanin uskottomuuden vuoksi. Tällä monia ihmisiä vituttaa, kun kumppanilla on joka tilanteeseen mitä ontuvin ja käsittämättömin selitys ja suoraan kysymykseen saa huonon ja vinon vastauksen. Nämät ovat niitä surkeita ja huonoja pettäjiä.
Jos pettäjä hoitaa asiansa kunnolla niin, että se ei ole toiselta pois tunnetasolla, suhde pysyy kuosissa ja hellyys ja seksuaalinen jännite ei katoa, niin on vaikea kieltää mitään. Jos jää kiinni ja toisella on paha olo, niin silloin pettämistä ei voi jatkaa. On helvetin väärin ajatella, että minä olen tämmöinen itsekeskeinen paska ja nussin ketä minua huvittaa, KOSKA OLEN AIKUINEN.
Pohjimmiltaan kaikki on kiinni parisuhteen perusturvasta ja tulevaisuudesta. Tämä on se ehdotonta rehellisyyttä vaativa asia. Jos tässä asiassa epäonnistuu ja ei ole kanttia olla rehellinen, niin sitten minun mielestä on sama kenen kanssa nussii, sillä silloin ei ole luottamuksellisen parisuhteen arvoinen.
kanssasi samaa mieltä lähes kaikesta.
Jos petytyllä kumppanilla on huono olla jonkun kanssa, niin miksi pitää olla - sitä voi tietenkin miettiä. Jos minulla olisi kotona sietämätöntä, niin miksi jatkaisin kotona olemista?
Nyt sitten kiinnostaa, että missä asiassa olet erimieltä?
Jos petetyllä on huono olo, niin voi roikkua suhteessa vielä esim. siksi, että ajattelee huonon olon olevan elämänlaadullisesti järkevämpää, kuin koko elämän sekoamisen (ulkoinen ja sisäinen minä). Se ulkoinen minä on kuitenkin erittäin merkittävä pitkissä suhteissa, niin tekopyhää kuin onkin. Se on osa länsimaista minuutta ja maalaisjärkeä.
Jos kaikki vakiintunut perusturvaa tuottava pitää hajoittaa pahan olon takia, niin silloin pitää jo hoksata, että ei välttämättä osaa kasitellä ja purkaa pahaa oloaan pois => ammattiapua.
Ainakin minä miettisin hetken ennen kuin pettämisestä suutuspäissäni osittaisin koko yhteisen omaisuuden ja/tai tappelisin traumaattisesti lapsista, koirasta, talosta autoista, kesämökistä, jne.
Olen ihan samaa mieltä kaikista esittämistäsi asioista. Sanamuodot ehkä poikkeaisivat, mutta sisältö on OK.
1. Jos petetyllä on huono ola, niin hän voi roikkua suhteessa, jos se kerran on parempi vaihtoehto, kuin suhteen päättäminen. Tämä on kuitenkin myös toisen osapuolen asia, eli myös toisen pitää valita suhteen jatkaminen. Jos taas on niin huono olla suhteessa, että ei vois sitä jatkaa, niin sitten täytyy itsenäisesti tehdä päätös suhteen lopettamisesta ja tähän päätökseen ei minun mielestäni toinen osapuoli voi vaikuttaa.
2. Jos vakiintunut perusturava pettää, niin onko sitten enää perusturvaa olemassakaan. (Itse en usko ammattiauttajiin kovinkaan paljon.)
3. Minäkin miettisin tilanteen niin vatiessa, että onko nyt tosiaan aihetta päättää koko suhde, vai pitäisaikö ottaa "aikalisä". Kaikissa suhteissahan on niin paljon asioita, jotka menevät seksuaalisuuden yli ja ovat paljon tärkeämpiä, kuin ikuinen uskollisuus. Tämä on siis nyt taas minun milipiteeni eikä mikään yleinen totuus.
No, yhtä totuutta ei varmasti olekaan. Eikä sinunkaan kirjoituksesi ole se totuus.Vain sinä ajattelet ehkä juuri näin. Joku osittain, kuten minä itse. Mutta, kun ihminen muistaisi ja ymmärtäisi elämänsä aikana ne lupaukset, mitä puolisolleen on avioituessaan antanut, ei tarvitsisikaan ajatella, että suhteeseen pitää se "jokin" löytyä syrjähypyistä. Sitä suhdetta pitää hoitaa itse ja hakea ammattiapua, jos sitä tarvitaan. Joskus siitäkin on hyötyä erilaisissa parisuhteen "puutostiloissa". Miksi ottaa riski syrjähypystä, voihan se lopulta pilata kaiken?Eikä vain sitä ensimmäistä suhdetta, vaan uusia ja uusia. Esimerkkejä löytyy. Mutta tämäkään kirjoitukseni ei ole ainoa totuus. Kaikki eivät petä, vaikka rakkaus ei kukoista juuri koko liiton aikana. Toiset tyytyvät siihen.Silloinkin, vaikka tietävät toisella olevan suhteen jonkun muun kanssa, pitkänkin.
Ei tietenkään tuo voi olla ainoa oikea totuus. Jokainen meistä löytää oman totuutensa omien kokemuksiemme kautta ja siksi totuudet poikkeavat varmasti toisistaan. Se on kuitenkin melko yleinen totuus, että ihmiset ovat yhtä ja esittävät toista.
Jos ihminen menee avioliittoon (tai avo-)hyvin nuorena - vaikkapa noin 20 v. on siinä vaiheessa helppo luvata vaikka mitä. Ei ole kokemuksia elämästä eikä elämän kumppanista. Aikaa kuluu ja tilanteet muuttuu, kumppanissa alkaa olla myös niitä huonoja puolia ja tulee sellaisia asioita, joista ollaan selkeästi erimielisiä. Taloudellisia tavoitteita ei saavuteta tai iskee vaikkapa toiselle pitkäaikainen työttömyys ja toiselle samaan aikaan täystyöllisyys, pitää kantaa huolta lapsista ja tulevaisuudesta jne. jne. Yhtäkkiä huomataankin, että ei enää olla liitossa sen ihmisen kanssa jonka kanssa tuli liittoon mentyä. Toinen on muuttunut ja saattaa jopa kartelle sinua. Siinä vaiheessa tulee miettineeksi kenelle sitä sitten oikeastaan on jotakin luvannut. Hyväksyisin lupaukset ikuisesta rakkaudesta, jos voisin olla varma, että kaikki muukin on ikuista, mutta kun mikään tässä maailmassa ei ole ikuista, niin lienee parempi ettei myöskään lupaa mitään ikuista.
Minä en syytä puolisoani mitenkään hänen muuttumisestansa sillä olenhan toki itsekin muuttunut vuosien saatossa. Ehkä tuo muuttuminen kuuluu tavallisen ihmisen tavalliseen elämään. Oma liittoni on kestänyt monet tuulet ja myrskyt ja luojan kiitos en enää ole naimisissa sen saman ihmisen kanssa, jonka kanssa joskus kymmeniä vuosia sitten aloitin tämän taipaleen. En kestäisi niin lapsellista ihmistä rinnallani. Tietenkin olin silloin itsekin lapsellinen, mutta jos vain toinen kasvaisi ja muuttuisi toisen pysyessä muuttumattomana, olisi välillämme jo niin suuri kuilu, että emme varmasti voisi olla hetkeäkään yhdessä.
Kirjoitukseni pointti oli kuitenkin siinä, että me ihmiset todella esitämme jotakin ja kerromme helpolla, kuinka olemme hyviä ja että emme koskaan vahingossakaan sortuisi uskottomuuteen ja kuitenkin uskottomuus on meidän yhteiskunnassa yleisempää kuin uskollisuus.
Se, mikä sopii yhdelle parille ei sovi toiselle parille alkuunkaan. Siksi ei siis voi olla mitään yhteistä totuutta. Siksi ei myöskään saisi tuomita toisia, vaan olisi paljon fiksumpaa näilläkin palstoilla kertoa omia mielipiteitään ja menettelytapojaan ja ajatuksiaan. Täällä yleensä suurilla kirjaimilla haukutaan ensin kaikki uskottomat petturit ja seuraavaksi kerrotaan kuinka hyviä itse ollaan. Se ei ole mitään keskustelua – ehkä enemmän oman minän nostamista muiden yläpuolelle.
Minun kirjoitukseni on siis minun totuuteni eikä mikään yleinen totuus. Koska se on minun totuuteni, ei sitä totuutta voi minulta kukaan poiskaan viedä. Totuus on myös liittomme totuus omalta tuntemaltani puolelta. Puolisollani on varmasti oma totuutensa, mutta eihän meidän tarvitse siitä kiistellä, että kumman totuus on se oikeampi. Samoin se on meidän suhteeme oma asia, miten suhtaudumme toisiimme, toistemme ystäviin, toistemme tekemisiin ja tekamättä jättämisiin.
Eiköhän täällä yhtälailla haukuta kaikki uskollisetkin ja heti perään kehutaan, miten hyvää pettäminen on.
Herra itsekin kyseenalaistaa uskollisuuden puolesta puhujien kirjoitukset paskapuheeksi.
Mielestäsi uskollisuus on tylsää. Monien mielestä se ei sitä ole.
"Herra itsekin kyseenalaistaa uskollisuuden puolesta puhujien kirjoitukset paskapuheeksi."
Luehan tekstini uudestaan. Kirjoitin sisällöltään seuraavasti:
Jos tässä maailmassa kaikki eläisivät niin kuin kertovat elävänsä, niin maailma olisi tylsä paikka. Täällä kerrotaan yhtä ja tehdään toista. Uskottomuus on yleisempää kuin uskollisuus. Täsmennän tuota hieman; Suurin osa ihmisistä on jossakin elämän vaiheessa uskoton kumppanilleen. Ajallisesti varmaan ollaan pidempään uskollisia, kuin uskottomia. Samoin varmastikin pariskunnat rakastelevat paljon enemmän keskenään kuin vieraiden kanssa. Olisiko tämän perusteella syytä sanoa että uskollisuus on yleisempää kuin uskottomuus?
Varmasti moni niistä (nuorista), jotka nyt kirjoittavat uskollisuuden puolesta tulee jossakin elämänvaiheessa käymään myös rajan toisella puolella. Näin vaan tuppaa käymään, kun seuraa pariskuntien yhteistä taivalta vuosien saatossa. Myös suurin osa niistä, jotka nyt lupaavat papin edessä ikuista liittoa, tulee eroamaan viimeistään 15 vuoden avioliiton jälkeen. Eikö ole aika kova paikka tämä elämä? Ensin luvataan yhtä ja sitten kuitenkin lopputulos on aivan toinen
Olen varma, että uskollisuus ei kaikkien mielestä ole tylsää ja ihan yhtä varma olen siitäkin, että uskottomuuskaan ei kaikkien mielestä ole tylsää. Pitäisikö ollakaan? MOT
Mahdat olla oikea asiantuntija kaikkien ihmisten osalta? Kannattaisikohan pitäytyä puhumassa vain itsestään.
"Suurin osa ihmisistä on jossakin elämän vaiheessa uskoton kumppanilleen"
-Todista tuo väite.
"Varmasti moni niistä (nuorista), jotka nyt kirjoittavat uskollisuuden puolesta tulee jossakin elämänvaiheessa käymään myös rajan toisella puolella. Näin vaan tuppaa käymään, kun seuraa pariskuntien yhteistä taivalta vuosien saatossa."
-Todista tämäkin väite. Älä vedä omien toilailujesi perusteella yleistyksiä.
"Eikö ole aika kova paikka tämä elämä?"
- Ei. Miksi olisi?
"Ensin luvataan yhtä ja sitten kuitenkin lopputulos on aivan toinen"
-Enpä olisi siitä niinkään varma. Ehkä sinä olet näin tehnyt, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki muutkin tekevät.
Herra vetelee kyllä sen sortin yleistyksiä, että oksat pois. Luulee tietävänsä paremmin toisten ihmisten asiat, ajatukset ja tulevaisuudenkin tekemiset kuin nämä ihmiset itse. Hyvä hyvä!
Ensinäkin voisin itsekin heittää sinulle pyynnön todistaa omat uskomuksesi, eli todista sinä, että suurin osa ihmisistä pysyy uskollisina. Omaa väitettäni on varmasti vaikea todistaa näin keskustelupalstoilla, mutta ehkä kannattaisi sinunkin seurata niitä tutkimuksia ja myös epävirallisia tutkimuksia, joita asiasta on tehty. Heti, kun osoitat itse todisteet uskollisuuden suuremmasta määrästä, niin minä haen ko. tutkimustulokset vaikka maan alta, koska ne on olemassa.
"Varmasti moni" ei tarkoita samaa, kuin varmasti kaikki. Tämäkin kannattaa lukea ymmärrys mukana. Mitä tulee omiin toilailuihini, niin niistä sinä et voi tietää yhtään mitään - älä siis esitä väitettä, jota et itsekään voi todistaa. Jos kerran uskottomuutta on paljon, niin todellakin moni, joka on luvannut ikuista uskollisuutta (nuorena liittoa solmiessaan) rikkoo tämän lupauksen - muutenhan ei uskottomuutta olisi näin paljon vai oletko todella eri mieltä.
Elämä on "kova" paikka joskin todella mukava. Yritä osata tulkita tuo sanonta oikein. Elämässä tapahtuu kovia asioita meille kaikille. En tarkoita, että elämä olisi koko ajan kovaa ja ankeaa, mutta niitä kovia hetkiä vaan tulee. Tietenkin jos elää ruusunpunaiset lasit silmillään ja kieltäytyy näkemästä ja uskomasta kaiken sen kovuuden ja vääryyden, mitä on, niin ei niitä silloin tietenkään näe. Joskus kuitenkin silmät avautuvat. Tänäänkin varmasti moni pariskunta herää kovaan totuuteen, kun oma rakas jää kiinni uskottomuudesta. Siinä toisen maailma voi romahtaa täydellisesti eikä elämässä tunnu olevan mitään muuta kuin kovaa totuutta.
Jos nykyään monella paikkakunnalla vuosittain eroaa enemmän pareja, kuin mitä pareja vihitään, niin eiköhän jo tästäkin voida päätellä, että "Ensin luvataan yhtä ja sitten kuitenkin lopputulos on aivan toinen"
Yleistyksistä:
Vain harvoin mikään keskimääräinen on absoluuttinen totuus. Toisten ihmisten asioista en ole kirjoittanut pätkääkään. Jos niin haluat tulkita, niin kannattaisi ruveta ajattelemaan mitä teksteissä on sisällä. Jos kirjoitan, että suurin osa pareista eroaa, niin ei se ole toisten asioiden tietämistä, vaan silkka tosiasia yleisellä tasolla. Se ei tarkoita, että kaikki parit eroaa, vaan tilastollinen tosiasia. Aivan samalla tavalla on tosiasia, että moni, joka on luvannut ikuista uskollisuutta, poikkeaa jossakin vaiheessa lupaamaltaan tieltä - näin se vaan on.
En luule tietäväni toisten ihmisten asioita, eikä ne minua pahemmin kiinnostakaan, mutta seuraan aikalailla sitä, mitä ympärilläni tapahtuu, sekä sitä, mitä lehdet kirjoittavat. Tälläkin palstalla (jota en tietenkään lue muuta kuin kovasti suodattamalla) näkyy selvästi, että moni ennen niin kovin uskollinen on lähtenyt pettämään tai ainakin harkitsee.
Vihkitilaisuudessa kerrotaan myös kuinka rakkaus ei etsi omaansa. Usein tämäkin ajatus rikotaan, silla mustasukkaisuus on varmaan suomalaisten ylensin tauti ja valitettavan moni avio- tai avoliitto kariutuu siihen ja moni parisuhde jo ennen mitään liittoa.
Tulevaisuuden tietämisestä voin sanoa sen verran, että ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja, kun voi tietää, että avioerojen määrä tulee laskemaan. Se johtuu vain siitä, että solmittavien avioliittojen määräkin laskee. Maailmassa on todella paljon sellaisia asioita, joita ei tarvitse "ennustaa", vaan riittää pelkkä ajattelukyvyn käyttö.
Ajattelukykyä kannattaisi ehkä käyttää myös näitä viestejä lukiessaan. Ei kannata erottaa jotakin yhtä lausetta kokonaisuudesta ja puuttua siihen, vaan lukea tekstit ajatuksella ja miettiä, mitä tuo sisältö tarkoittaa.
Jokaisella meistä on ne asiat, jotka tiedämme tai luulemme tietävämme. Siksi on turha esittää pyyntöä: Todista. Jos itse haluat tietää jotakin, niin lue myös muutakin, kuin näitä keskustelupalstoja – se vois avartaa näkemyksiäsi ja antaa sinulle jopa TIETOA, jota kyllä tässä maailmassa on saatavilla.
Mitä minun pitäisi todistella? Todistusvastuu on väitteen esittäjällä. Sinä olet esittänyt väitteitä, mutta minun pitäisi olla se, joka todistaa väitteesi vääriksi ennenkuin sinä todistat ne oikeiksi? Aika omituinen katsantokanta.
""Varmasti moni" ei tarkoita samaa, kuin varmasti kaikki. Tämäkin kannattaa lukea ymmärrys mukana."
-Ymmärrystä on monenlaista. Jos kirjoittaa moniselitteisesti, ei kannata ihmetellä erilaisia tulkintoja.
"Mitä tulee omiin toilailuihini, niin niistä sinä et voi tietää yhtään mitään - älä siis esitä väitettä, jota et itsekään voi todistaa."
- Viitaten aikaisempaan kirjoitukseesi:"Itse olen ollut uskoton yleensä parisuhteessa elävien naisten kanssa. Joidenkin kanssa on ollut jopa suhde...."
"Elämä on "kova" paikka joskin todella mukava. Yritä osata tulkita tuo sanonta oikein."
- Tulkintoja on monenlaisia. Jos kirjoittaa moniselitteisesti, ei kannata ihmetellä erilaisia tulkintoja. Lisäksi, elämä ei ole millään tapaa mielestäni "kova" paikka.
"Tietenkin jos elää ruusunpunaiset lasit silmillään ja kieltäytyy näkemästä ja uskomasta kaiken sen kovuuden ja vääryyden, mitä on, niin ei niitä silloin tietenkään näe. Joskus kuitenkin silmät avautuvat."
- Asialla ei ole mitään tekemistä lasien kanssa. Kovuus ja vääryys on suhteellinen asia.
Mutta jatka sinä ihmeessä elämäntotuuksiesi latelua täällä. Omalta osaltani tiedän, että olet väärässä ja se riittää minulle. Älä muuten suotta vaivaudu vastaamaan, sillä en ole täällä vastaustasi lukemassa.
oli minkä verran vai kuvaako nimimerkkisi sinua????
todistella mitään. Olen lukutaitoinen ihminen ja olen myös nähnyt elämää. Toivottvast sinun elämäsi pysyy ikuisesti pumpulisena etkä koe koskaan kovia paikkoja. Ne kyllä antavat ymmärrystä ja tekevät hyvät hetket vieläkin paremmiksi.
Jos itse olen ollut uskoton varatun naisen kanssa, niin vain sinun milipeeteesi mukaan olen toilaillut - itse en asiaa ole koskaan niin kokenut- Se minun toilailuistani. Toilaillut kyllä olen, mutta ne eivät liity uskottomuuteen mitenkään. Minä nääs en ole niin puhtoinen ja hyvä ihminen, kuin sinä ehkä olet. Olen kuitenkin kokenut hyvän elämän, paljon rakkautta ja paljon ystävyyttä yms.
Elämässä tapahtuu koviakin asioita, mutta kun ne osaa edes jotenkin käsitellä, niin kyllä tämä elämä on kuitenkin pääosin todella mukavaa. Jos et tätä nyt ymmärrä, niin enpähän ala enmpää asiaa ymmärtämättömälle selvittämään.
Itseasiassa viesteissäsi on vain yksittäisiä lauseita ja kokonaisuus puuttuu. Kaippa se on sinun tapasi kommunikoida.
Asioita voi kirjoittaa moniselitteisesti tai yksi selitteisesti. Kuyitenkin eri yksilöt voivat tulkita kaikkea monella tavalla. Mehän muodastamme ajatuksemme ja mielipiteemme niiden kokemuksien perusteellä, joita meillä kullakin on. Kokemuksemme ovat erilaisia. Jotkut meistä elää varovaisesti eivätkä altista itseään millekkään ja toiset elävät koko tehollaan ja siinä sitten tapahtuu niin hyviä kuin huonojakin asioita - minulle kuitenkin enmäkseen hyviä. Eipähän tarvitse kiikkustuolissa ihmetellä, mitä on jäänyt kokematta, kun on muutakin muisteltavaa.
Oletko muuten niin mahtava ihminen, että voit sanoa kenelle tahansa mikä on oikein ja mikä vääriin ja onko sinulla siihen edes oikeus - ei ainakaa minun kohdalltani. Minä saan ihanitse päättä tuon asian, enkä siihen muiden varsiinkaan vieraiden ihmisten määritelmiä tarvitse.
En jaksa kinata kanssasi koska viesteissäsi ei ole sisältöä. Anteeksi vaan. Jatkan muiden kanssa, jos aihetta ilmaantuu.
Jengi nielee flamet kokonaisina. Hehhe.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, miksi aina kysellään ikää? Eikö Seija ole oppinut elämänsä aikana, ettei ikä sano välttämättä mitään?
Ikää kysellään siksi, että voidaan paremmin ymmärtää onko kyseessä vielä lapsi vai muuten kehittymätön yksilö.
Lapsen milipiteet eivät voi olla kovin kehittyneitä, mutta jos on aikuinen ja käyttäytyy kuin lapsi, niin ei kannata ruveta kommentoimaan kirjoituksia.
Siis - kerro ihmeessä ikäsi!
Minäkö? Miksi sinä minun ikäni haluat tietää?
En siis halua tietää sinun ikääsi - sinä olet kuitenkin varmasti kypsä ihminen jo tuon lyhyen kommentin perusteella. Jotenkin lipsahti kysymys väärään paikkaan eli heti vastauksen perään. Siis - olen pahoillani.
Mutta tuo "Palikka" voisi kertoa ikänsä, niin tietäisi miten hänen teksteihinsä voisi suhtautua - ne on joko lapsen tai sitten tosiaan palikan tekstejä.
Aikamies kirjoittelee aika sujuvasti ja on kyllä huomannut paljaastaa ikänsäkin. No hänestä ei ole mitään epäselvyyttä sillä hän on joka tapauksessa varmasti aikuinen ja elämässään kehittynyt.
Eipä mitään. "Palikka" näyttäisi vain provoilevan kuten "Flame" tuossa on maininnut. Ei kannata ihmisten kaikkiin syötteihin tarttua noin helposti. Pitäisi jokaisen erottaa selvät provot vakavasti kirjoitetuista teksteistä.
hieman häiritsee, että uskollisuudesta tehdään ikäkysymys. "Aikamies on joka tapauksessa varmasti aikuinen ja elämässään kehittynyt."
Niin koska on uskoton? Nyppii suoraansanottuna se, että nuorista tehdään uskollisuus-fanaatikkoja ja sitten aikuisena sitä ollaan uskottomia ja kehittyneitä. Hyvät ihmiset se ei mene noin, ollenkaan. Ne jotka ovat viiskymppiseksi uskollisia ovat olleet sitä jo kaksikymppisenä, eikö?
Ikäkysymyshän tämä varmasti on pitkälti.
"Hyvät ihmiset se ei mene noin, ollenkaan. Ne jotka ovat viisukymppiseksi uskollisia ovat olleet sitä jo kaksikymppisenä, eikö?" Tuohan on aivan selvä - eihän voi olla niin, että on viisikymppiseksi uskollinen, mutta on kuitenkin ollut uskoton joskus?????
Uskottomuus on sikäli ikäasia, että uskottomien määrä väestössä varmastikin lisääntyy kun siirrytään korkeampiin ikäluokkiin. Siihen on varmasti monia syitä. Voi olla, että avioliitot / avoliitot alkavat "väljähtyä", puolisot alkavat tympiä, kaivataan vaihtelua, annetaan itselle oikeuksia, hyväksytään uskottomuus, ajaudutaan tilanteisiin, joissa on mahdollista olla uskoton, kumppanit alkavat käydä omilla matkoillaan.
Mielestäni on ihan luonnollista, että nuoret ovat keskimäärin uskollisempia, kuin vanhemmat ihmiset. Nuoret liitot "kukoistavat" ja niissä on arki vielä edessä. En väitä, että kaikki nuoret olisivat uskollisia. Vaatisi varmaan tutkimusta, mutta myös tämä musta tuntuu menetelmä (mutu) antaa varmaan oikean kuvan. Yleensä nuoret ovat kaikin tavoin ehdottomampia, kuin ja ikääntyneet.
Aikamies on tosiaan aikuinen (50 ) ja tosi paljon elämässään nähnyt. En ole mikään intohimoinen ja pakkomielteen omaava pettäjä, mutta myönnän että on tullut toisinaan (=monesti) livettyä. Lipeämiset eivät ole koskaan asettaneet omalta puoleltani liittoani mitenkään kyseenalaiseksi, vaan se on aina ollut se tärkeä suhde, jota olen pyrkinyt monin tavoin hoitamaan. Uskottomuuteni ei ole korvannut minulle mitään, vaan on antanut jotakin uutta. Yleensä ei ole tullut mitään morkkiksia eikä ne ole aiheuttaneet mitään etääntymistä puolisostani.
Nuorena (n. 25 v) minäkin ajattelin, että olisin varmasti aina uskollinen, mutta kun kolme kymppiä ohittui, niin suunta alkoi selvitä ja joskus 35 paikkeilla taisi olla eka "irtiotto". Jos olisin joutunut joskus katumaan, niin olisin varmaan lopettanut koko homman.
Minäkään en hyväksy ainakaan itselleni sellaista hillitöntä metsästystä ja pelkkää panojen hakua - se olkoon sinkkujen yhdenyön huumaa.
Omasta lähipiiristäni voisin todeta, että uskottomia on oltu nimenomaan nuorena alle 3-kymppisinä ja vanhemmiten rauhoituttu. En omiin kokemuksiini nojaten siis voi allekirjoittaa väitettä, jonka mukaan ihmiset olisivat nuorena uskollisia ja vanhemmiten uskottomia. Minun mielestäni se menee aivan toisin päin. No, nämä ovat minun kokemuksiani.
Uskottomuustutkimuksista, joita silloin tällöin näkee, haluasin sanoa sen verran, että niihin ei kannata paljoa tuijottaa. Ihmisillä, varsinkin miehillä, on tapana liioitella ja valehdella seksiasioissa. Ihmisillä, varsinkin miehillä, on paljon vähemmän seksikumppaneita kuin he antavat ymmärtää. Pettäjiksi tunnustautuvistakin ainakin osa valehtelee.
Kokemuksia lähipiiristä itse kullakin on ja varmasti ne poikkeavat toisistaan.
Omassa tuttavapiirissäni uskottomuus on kyllä varmasti lisääntynyt sitä mukaa, kun ikää on tullut lisää. Varmaan jossakin kohtaa tulee se vaihe, että korkea ikä alkaa "suojella" uskottomuudelta, mutta se sittten suojelee kaikelta muultakin sukupuoliselta kanssakäymiseltä ja ainakaan vieraisiin ei kehtaa mennä, kun homma ei enää hoidu - ei taida olla asiaakaan ;-))
Tosiasia on juuri tuo, että ihmiset helpolla puhuvat yntä ja totuus on jokin muu. Koskaan ei voi olla varma, onko joku uskollinen vai uskoton, vaikka itse jotakin väittääkin. Sitten on myös niitä, joista ei saa mitään selvää, kun eivät kerro yhtään mitään. Kenekään uskollisuus tai uskottomuus tai muutkaan ihmisten omat asiat eivät minua kyllä pahemmin kiinnostakkaan.
Tulisiko se uskottomuuden tarve vanhemmalla iällä siitä, että nuorena on menty naimisiin vähän liian nopeasti ja harkitsematta? Minua kauhistuttaa se, että ihmiset menevät naimisiin ja tekevät lapsia parin vuoden tuntemisen jälkeen. Ei siinä ajassa vielä osaa sanoa, miten hyvin tullaan viihtymään yhdessä jatkossa.
Voitaisiin sanoa niin, että kaikesta saa tarpeekseen, kun tarpeeksi pitkään sitä tekee. Jos nuorena tarpeekseen kekkuloi ja liitää, saa siitä ennen pitkää tarpeekseen, eikä myöhemmin tule enää tarvetta samaan. Minulla on ainakin ollut niin tähän asti.
ikäkysymys vaan luonnekysymys. Varmasti ei myöskään uskottomien määrä lisäänny, kun siirrytään vanhempiin ikäluokkiin, se olisi yksinkertaisesti luonnotonta.
Ihminen on seksuaalisesti virkeimmillään parikymppisenä ja ne, joilla on taipumusta hyppiä vieraissa tekevät sen silloin. Hyvin vaikeaa on ajatella, että etenkään naiset, jotka ovat olleet uskollisia 20-30 vuotta lähtevät näyttämään vieraille miehille raskausarpiaan ym. Samoin yhtä kauan uskollinen mies ei hae muita naisia silloin, kun potenssi on laskusuunnassa.
Sanoisinkin, että ne, jotka ovat parikymmpisenä olleet silloiselle kumppanilleen/-neilleen uskoton voivat ryhtyä peliin uudestaan vanhemmalla iällä.
Kirjoitit selkeästi ja asiallisesti ihmiselämän totuuksista. Luin kirjoituksesi kahteen kertaan ja voin todeta, että voisin allekirjoittaa jokaisen sanan. Näyttäisi siltä, että useat palstan lukijat eivät ollenkaan ymmärrä lukemaansa.
Olen nainen 46v pitkässä liitossa. Olen nähnyt, tuntenut ja kokenut pitkälti samoja asioita kuin sinäkin tunnut kokeneen. Kirjoitat asiasta niin kiinnostavasti, että jään odottelemaan josko kertoisit vielä lisää totuuksia.
Ihanaa kesää!
Ihmiset ovat erilaisia ja yleistyksiä on helppoa kirjoittaa. Vaikeaa on silti kuvitella, että joku aivan vilpittömästi sanoisi, ettei välitä siitä onko kumppani koskaan uskollinen eikä ystävyydelläkään ole niin väliä. Mikä oikeastaan sellainen suhde olisi? Ei mikään.
Jos joku haluaa uskoa nuoruuden tai vanhuuden ehdottomuudellaan uskollisuuteen niin siihen on heillä täysi oikeus! Uskollisia on vielä enemmän kuin uskottomia, paitsi tietysti tällä palstalla.
On karu tosiasia, että uskottomat ja uskolliset liikkuvat omissa porukoissaan. Harva uskollinen sulattaa sitä moraalittomuutta, jota uskottomat sanovat vapaudeksi. Uskottomat puolestaan eivät kestä sitä, että joku "osaa" toimia tavalla johon he eivät pysty. Myös muut elämän arvot ja asenteet ovat kaukana toisistaan, ettei ystävyyttä uskollisten ja uskottomien kesken synny.
Totta turiset.
Yleistyksillä on helppo tuoda kantaansa julki, mutta samalla ne ovat äärimmäisen vaarallinen tapa esittää asiansa. Kun puhuu vain omasta puolestaan, välttyy turhalta leimaamiselta ja yleisien "totuuksien" laukomisilta. Jos haluaa saada mielipiteensä läpi, kannattaa yleistykset jättää tyystin pois. Yleistyksistä ei voi koskaan tietää, mitkä niiden tarkoitusperät ovat.
On vallan omituista, että ihmisiä, jotka haluavat olla uskollisia ja pyrkivät siihen, pyritään ikäänkuin horjuttamaan valitsemaltaan tieltä kommenteilla "Kyllä sinäkin vielä haksahdat", "Kaikki pettää ennemmin tai myöhemmin", "Kunhan tulet vanhemmaksi niin....", "Uskollisuus on tylsää.", "Kyllä vielä sitä ja kyllä vielä tätä.". Aivan kuin uskollisuuteen pyrkiminen olisi turhaa, omituista ja jopa väärin. Palstatilaa on ainakin uhrattu tuolle horjuttamiselle näilläkin sivuilla metri tolkulla/viikko. Uskollisuuteen pyrkivien näkymykset kyseenalaistetaan usein vain kokemattomuudeksi ja naiviudeksi. Joillakin ihmisillä nyt sattuu olemaan arvoja, joista he eivät luovu koko elämänsä aikana. Toiset luopuvat, mutta monet eivät.
Minä olen aina ollut tiukasti periaatteistani kiinnipitävä ihminen. Kaikenmaailman selittelyt ja horjutusyritykset menevät minun kohdallani täysin hukkaan. Ei voi kuin nauraa niille ihmisille, jotka kaikkitietävänä ja elämän"kokemuksellaan" tulevat selittelemään asioita, jotka eivät kertakaikkiaan voi koskaan pitää paikkaansa minun kohdallani. Olen kokenut elämässäni paljon hyviä ja myös erittäin pahoja asioita, jotka olisivat murtaneet monen ihmisen (niin tapahtuikin). Silti en ole katsantokantojani muuttanut mihinkään suuntaan. Kun on joutunut tutkiskelemaan itseään, sitä tuntee itsensä läpikotaisin ja tietää mitä elämältään haluaa.
Totta on myös se, että uskolliset ja uskottomat hakeutuvat toistensa seuraan. Siitä johtuu se, että toiset eivät näe eivätkä koskaan itsekään kohtaa uskottomuutta. Toiset taas vastaavasti näkevät ja kokevat uskottomuutta jatkuvasti. Uskollisuutta nähneet tietävät uskottomuuden olevan olemassa, eivätkä kiellä sitä. Monet uskottomuutta nähneet ja kokeneet sensijaan kieltävät uskollisuuden ikäänkuin heidän kokemuksensa olisi se oikea ja uskollisuus vain valetta. "Koska minäkin petän/tulen petetyksi niin silloin kaikki muutkin tekevät niin." on vallitseva ajatus.
Minä en hyväksy uskottomuutta. Siihen on ihan puhtaat järkisyyt. Ne järkisyyt eivät muutu, vaikka eläisin 150-vuotiaaksi ja se on varmaa.
Asia on kuitenkin niin - TOTUUDEN nimissä - että jossakin vaiheessa käy niin, että uskollinen hakeutuu uskollisen seuraan ja siitä seuraa joskus uskottomuus. Hassua ajatella, että vain uskottomat ovat tekemisissään keskenään ja uskolliset keskenään. Harvapa meistä tietää edes omasta kumppanistaan hänen uskollisuuttaan todella varmasti - ihmiset puhuvat yhtä ja tekevät toista niin kuin "aikamies" kirjoitti heti alkuuansa ja siinä oli koko asian ydin.
Jos asioita yleistetään, niin se on monesti ihan oikein. Lukijan pitäisi osata lukea sisältöä. On jumalattoman paljon asioita, jotka pitävät paikkansa yleisellä tasolla. Vaikka me olemmekin yksilöitä, niin siitäkin huolimatta voidaan monesta asiasta sanoa, että yleensä tehdään niin tai näin ja se ei tietenkään tarkoita, että jokainen tekee niin tai jokainen jättää tekemättä.
Voidaanhan nykyään sanoa, että yleisesti avioliitot päättyvät eroon. Tämähän on vain faktaa eikä mitään perusteetonta yleistystä.
Vielä tuosta samankaltaisten seuraan valikoitumisesta sanoisin sen verran, että jokainen uskoton on joskus ollut uskollinen. Jos uskolliset hakeutuisivat vain uskollisten seuraan, ei uskottomuutta olisikaan.
Ajatelkaa tekstien sanomaa enemmän kuin yksittäisiä lauseita. Se ei tietenkään ole kaikille helppoa - valitettavasti.
Tiukasti periaatteistaan kiinnipitäviä ihmisiä on olemassa. En tiedä kuitenkaan, ovatko yhtään muita parempia tai huonompia. Heillä ehkä on tarvetta moralisoida muita ja sillä nostaa itseään OMISSA silmissään muiden yläpuolelle.
Sanot viestisi alussa, että yleistyksillä on helppo tuoda kantansa julki, mutta samalla ne ovat äärimmäisen vaarallinen tapa esittää asiansa. Kun puhuu vain omasta puolestaan välttyy turhalta leimaamiselta ja yleisien "totuuksien" laukomisilta.
Nyt kysyn sinulta, mikä on yleistys, kerro ihan omin sanoin, mitä ymmärrät sanalla?
Entä miten muodostat kantasi? Mistä asioista ja miten?
Minkä ikäinen olet? Mies vai nainen?
Olisin kiitollinen vastauksesta.
Mikäs tentti se tämä on ja mistä syystä? Minulla ei ole mitään tarvetta selitellä mielipiteitäni tai kirjoituksiani kenellekään. Sinunkaan ei tarvitse niitä hyväksyä saati ymmärtää.
"Heillä ehkä on tarvetta moralisoida muita ja sillä nostaa itseään OMISSA silmissään muiden yläpuolelle."
Näyttää olevan tuo ihan molemmin puolista. Yhtä monta kertaa kuin uskolliset ajattelevat itsensä paremmiksi, ajattelevat uskottomat itsestään vastaavalla tavalla. Kuten tämäkin palsta osoittaa uskottomilla on yhtä suuri tarve arvostella uskollisten valintoja kuin toisinpäin.
haukkunut uskollisia? Jos niin olet ymmärtänyt, olen varmaan kirjoittanut jotakin vääriin.
Mielestäni on aivan arvokasta, jos pysyy uskollisena, mutta jos ei pysy, niin ei se tee ihmisestä yhtään sen arvottomampaa. Uskollinen ei myöskään ole yhtään sen arvokkaampi, kuin uskoton (jos vain näitä kahta ominaisuutta ajatellaan)
Mitäs tämä sinuun liitty? Sinua en ole maininnut tietääkseni missään vai olenko?
Tuosta arvokkuudestakaan en puhunut mitään. Kukin olkoon sellainen kuin on, mutta pysykööt lestissään.
En tiennytkään, että kaikkien viesteihin ei saa kaikki vastata.
Eikai kukaan ole kieltänytkään vastaamasta. Kirjoitukseni ei vain liittynyt sinuun kuten arvelit.
Eli kun kirjoitat kenenkään ei tarvii sitä ymmärtää? Älykäs pointti!!
Saat varmaan keskustella paljon yksin.
Etkä USKALTANUT vastata kysymyksiini.
No, kyllä minä sen tiesinkin. Huomasit mokasi...
Keskustelet vain niiden kanssa, jotka saat väännettyä mielesi mukaan, et niiden, jotka ovat itseäsi älykkäämpiä...
Kiitos luottamuksesta.
Hallelujah! Kyllä ovat päätelmäsi omituisia. Jos ei joku ymmärrä niin sitten ei ymmärrä. Se on aivan oma moka. Minulla on tällä hetkellä muutakin tekemistä kuin selitellä kaikki kirjoitukseni jokaiselle, joka niitä ei ymmärrä. Ymmärtäköön kukin, miten tahtoo.
Ja mitä tulee uskaltamiseen (kaikkea sitä kuuleekin); asiassa ei ole mitään uskaltamista. Minulla ei ole tarvetta eikä kiinnostusta kertoa itsestäni keskustelupalstoilla sen enempää kuin itse valitsen. Kysellähän saat aivan rauhassa, mitä haluat ja pölöttää omat tietosi julki vaikka kaikille. Kysymyksesi vaan eivät velvoita vastaamaan. Miksi minun pitäisi sinulle selitellä tai kertoa ikäni yms.? Ja mikä moka minun pitäisi huomata?
"Keskustelet vain niiden kanssa, jotka saat väännettyä mielesi mukaan"
Niinpäniin. Keskustelen niiden kanssa, jotka keskustelukumppaneikseni kulloinkin valitsen. Minun ei tarvitse vastata kaikille, jos ei huvita. Kyse ei ole mistään vääntämisestä mihinkään suuntaan. Kuvittelet vain omiasi.
"jotka ovat itseäsi älykkäämpiä..."
Olipas aika säälittävä ja lapsellinen kommentti. Tämä kertookin sinusta juuri sen, miksi viestiisi ei kannattanut vaivautua vastaamaan. Eikä suinkaan siksi, että olisit älykkäämpi...
kuitenkin!
Korostaaksesi omaa välinpitämättömyyttäsi! :D
Mutta tää osoittikin ihan päinvastaista...
mielenkiintoista...olen imarreltu...
Huomaatko kun lennät juuri niin kuin haluan...
Hallelujah!
Et taida tunnistaa?
Aivan miten haluat asian mielessäsi käännellä.
Pitäisikö jostakin tunnistaa?
käännellä, mutta niin se ei ole?
No, ihan miten vain...
Ei mene yöunet eikä kuukautiskierto
sekoa!
:D
tyhjä vai puoliksi täynnä?
Ei ole ollenkaan hassua ajatella, että uskolliset ja uskottomat ovat oma ryhmänsä (poikkeuksia tietysti aina löytyy), sillä jo lapsuuden ihmissuhteilla ja vanhempien moraalilla on vaikutusta siihen millainen arvokäsitys lapselle/nuorelle kehittyy. Ihan niinkuin kaikkien muiden asioiden kohdallakin! Esim. lätkäfanit viihtyvät keskenään ja heillä on harvoin mitään jutusteltavaa oopperafanien kanssa. Näin siis yleisesti.
Mistä olet saanut päähäsi, että suurin osa avioliitoista päätyy eroon? Näin se ei nimittäin tilastollisesti ole eikä myöskään faktaa. Minun ja mieheni monisatapäisissä suvuissa ei ole kuin kaksi pariskuntaa eronnut elinaikanamme (yli 40vuoden aikana).
Jos itse ei IKINÄ puhu yhtä ja tee toista vaan seisoo ns. sanojensa takana niin hyvin todennäköisesti kumppani on samanlainen (samat arvot!).
Aikamiehen jutussa häiritsi minua eniten se, että siinä lähdettiin oletuksesta, että suurin osa ihmisistä toimii sanojensa vastaisesti. Minulle ja monelle muulle sellainen on vierasta.
Vaikka sanot, ettei syrjähyppelyistä juuri puhuta, mutta ainakin korviini on kantautunut uskomattomia uskottomuus-juttuja, joista viimeisin selitys löi laudalta kaikki: Eräs nainen iskee baarissa miehiä aina kun ehtii ja harrastaa seksiä missä sattuu: autossa, vessassa, puistossa jne. Tuli puhetta miksei hän voi viedä heitä kotiinsa niin vastaukseksi en saanut "koska olen naimisissa" vaan "koska mieheni on niin mustasukkainen"! Niinpä.
Todella hyvin sanottu! Enpä olisi itse noin hyvin osannut sanoa.
Tosinainen on tosi nainen!
Suomessa tällä hetkellä avioliittojen keskimääräin päättymisaika on 11 - 12 vuotta avioliiton solmimisesta.
Monilla paikkakunnilla on eroja jo nyt enemmän, kuin solmittuja avioliittoja / vuosi. Korkeimmat luvut keskittyy suurille paikkakunnille ja ns. sateliittipaikkunnille, joissa eroja on enemmän, kuin maaseutupitäjissä. Ymmärrettävääkin tuo tietenkin on, että erot keskittyy sinne, missä on enemmän ihmisiä. Mm. Raisiossa on jo useana vuotena ollut eroja enemmän, kuin solmittuja avioliittoja. Tilastoja löytyy netistä - siis ihan virallisiakin.
Varmastikin tuo uskottomuuden lisääntyminen ajoittuu juuri tuohon 10 avioliitto vuoden täyttymisen aikoihin - mikä sitten on syytä ja mikä seurausta, jää mietittäväksi.
Tänä vuonna solmitaan n. 24200 avioliittoa. Vuodessa eroaa noin 12700 paria.
Eroamis-% on siis 52,47.
Tämä on aikamoinen tosiasia.
Itse uskon, että avoparien osalta tilanne on vähintäänkin samaa luokkaa.
kohdalla vielä suurempi...
mennään eniten naimisiin sitten?
asiaa väärästä suunnasta.
Uskollisuudessa ja uskottomuudessa on se "pieni" ero, että uskollisuus on tavoiteltava asia, uskottomuus ei. On helppoa retkahtaa pettämään kumppaniaan selittelemällä esim. "täällähän eletään vain kerran". Vaikeaa on pysyä uskollisena puolisolleen ja periaatteilleen, ellei ihmisellä ole ollenkaan itsekuria. Sitä taas ei ole kenelläkään luonnostaan vaan se kehittyy itsetuntemuksen mukana. Vain selkärangattomat ihmiset kokevat uskollisuuden kehuskeluksi mitä se ei ole vaan pelkkä totuus. Toiset ovat uskollisia ja toiset uskottomia.
Siltikin. Tämä maailma taitaisi olla tylsä paikka jos KAIKKI olisivat uskollisia kumppaneilleen eikä olisi mitään muitakaan murheita.
Jokainen lähestyy asioita omalla tavallaan, miettii niitä omasta näkökulmastaan ja jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiinsä - muistaakseni jo perustuslain mukaan. Mielestäni en ainakaan tarkoituksellisesti haukkunut ketään tuossa aloitusviestissä, vaan halusin kertoa oman mielipiteeni sekä niitä seikkoja, jotka mielipiteeni muodostukseen ovat vaikuttaneet.
Mistä suunnasta omaa asiaani olisi pitänyt lähestyä? En halua selitellä mitään eikä minulla ole siihen mitään tarvettakaan. Jokainen joka arvostaa tiukkaa uskollisuuttaan, saa niin tehdä ja arvostan sitä. En kuitenkaan voi tuomita sen enempää itseäni, kuin muitakaan, jotka ovat toisinaan uskottomia. Minullakin on itsekuria, mutta se on varmaan jalostunut jotenkin muutoin kuin tiukaan moraalini vartiointiin. En kehuskele uskottomuudellani, mutta koska se on tosiasia ja liittyy läheisesti tämän palstan otsikkoon, niin kai siitä voi kirjoittaa.
Lopputoteamuksesi on mielestäni aivan hyvä ja totuuden mukainen (ainakin minulle). Sama ajatus pätee moneen muuhunkin asiaan, kuin uskottomuuteen. Uskottomuutta ei tietääkseni ole missään rikoslaissa määritelty rangaistavaksi tai tuomittavaksi teoksi - miksi siitä sitten niin herkästi tuomitaan. Parisuhteita on hyvin monenlaisia joten älkäämme alkako tuomitsemaan tuntemattomia ihmisiä. Kirjoitin jo heti alkuun, että minä elän onnellista elämää vaimoni kanssa ja vaimokin ainakin sanoo olevansa onnellinen.
Eikös meillä ja minulla siis ole kaikki hyvin.
uskottomuus on tosiasia, muttei se silti voi olla tavoiteltava asia kuten uskollisuus sillä uskottomuutta ei tarvitse tavoitella. Siinä on se pieni ero.
Toisia ei ikinä pidä tuomita mistään eikä myöskään arvostella pelkästään yhden ominaisuuden perusteella, tässä tapauksessa onko uskoton vai ei.
Upeeta luettavaa, olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Elämä on suuri ennaltaarvaamaton, sallii meille sillointällöin ihania hetkiä yli arjen.
Me naiset olemme samalla linjalla miesten kanssa, turha tekohurskailla!
Nuorempana minäkin olin niin ehdoton, mutta elämä opettaa armeliaisuutta ja avarakatseisuutta.
Silti keneltäkään ei oo mitään pois, päinvastoin!
On todella mukava huomata, että täällä on myös muita "aikuisia" ihmisiä. Kaikki nuoret eivät osaa lukea kokonaisuutta, vaan etsivät yksittäisiä lauseita na nakertavat niistä sunnattomia milikuvia maailman vääryydestä. Ehkä meidän nykyinen peruskoulu opettaa vain lukemaan ja sitäkin lause kerrallaan. Ymmärtää ei tarvitse, kunhan osaa toistaa kovalla työll opetetun lauseen. Kokonaisuus on aina tärkeintä - myös elämisessä.
Hyvää kesää Sinulle!
Siinä kypsän ja avarakatseisen naisen
mielipide.
Olen samaa mieltä kanssasi.
Ja minulle ei tulisi mieleenkään erota ja vaihtaa vaimoani, vaikka joskus vähän huvittelisikin.
Olis tyhmää vaihtaa ihana vaimo uskottomuuden vuoksi.
Hei aikamies!
Ilahduin henkilökohtaisesta tervehdyksestäsi!
Itsellesi myös ihanaa kesää. Nautitaan elämän tarjoamista onnenhetkistä. Kyllä täällä tarpeex paskaa ja panettelua osakseen saa. Toisen ihmisen vastavuoroinen kohtaaminen ihanine väreilyineen tekee elämästä upean, elämisen arvoisen.
NAUTI KESÄNLÄMMÖSTÄ(ei oo riippuvainen säästä...)
Olipa harvinaisen kypsä ja mielenkiintoinen mielipide. Yleensä, kun näitä keskusteluja on käynyt katsomassa, harvoin, on kirjoitukset
jotakin lyhyttä ja älytöntä höpötystä.
Mutta tämä sinun kirjoitus täytyy ihan tulostaa ja lukea ajan kanssa ja ajatuksella. Näin sitä pitää! Kun alkaa jostakin mielipidettä kertoa, täytyy perustella ja selvästi asia tuoda julki.
Sitten asiaan. Minä olen yksi "pettäjä". Joskaan en ole fyysisesti pettänyt puolisoa. mutta olen
rakastunut mieheen, joka on tullut tärkeämmäksi, kuin naitumies". Olemme yhteydessä netissä ja puhelimen välityksellä. Ja jos mahdollista, tulemme jossakin vaiheessa rakastelemaan.
Eikä tunnu missään. Päinvastoin, olen nyt onnellisempi, kuin vuosikausiin. Se mies saa tuntemaan minut täydeksi ja naiseksi todella.
Molemmat olemme naimisissa. koskaan emme ole
tähän päivään mennessä ajatelleet yhteistä tulevaisuutta. Molemmilla hyvä puoliso ja lapset yms. velat, talot...
Voi olla, että jossakin vaiheessa tämä suhde
muuttaa muotoaan, koska tiedämme, ettei juttu voi jatkua näinkään vuosia. Mutta menemme päivän kerrallaan ja haaveilemme paremmasta.
Mutta rakkaus on aito ja lämmin ja intohimoinenkin
välillämme.
Plääh.
Hoidat suhteesi ongelmia turvautumalla itse luomaasi mielikuvitushahmoon. Tuhlaa sama energia parisuhteeseesi, niin tulet yllättymään. Parisuhteeseen kannettu energia ei kuluta kokonaisenergiaa. Se mitä sinä tarvit on vilpittömiä ystäviä, ei mitään jänskättävää ihmemiestä, jota voi salaa himoita, niin että jaksaa paremmin. Olet rakastunut rakastumisen tunteeseen.
Nuori tyttö rakastaa rakkautta, nuori nainen rakastaa miehen rakkautta häneen ja kypsä nainen rakastaa miestä!
Siis en usko rakkauteen virtuaalisesti, sillä se on ihastumista mielikuviin ja ehkä ääneenkin. Silti live-tapaaminen useimmissa tapauksissa muuttaa kaiken ihan silmänräpäyksessä.(olen sen kokenut itse)Ihmettelen näitä nettirakkauksia...
Aito rakastumisen tunne syntyy ihon kosketuksesta, katseestakin yms. Siis kokonaisuus toisessa ratkaisee kaiken!(ja siihen sisältyy paljon)
Jos kumppanisi ajattelee samoin kuin sinäkin, niin silloin satunnainen vieraissa käynti taikka sen paljastuminen tuskin on mikään ongelma. Tuossa tilanteessahan voi nauttia vapaasti elämästä ja antaa viettiensä viedä ihan niin kuin metsän eläimillä, mitään sen kummemmin ajattelematta ja moralisoimatta.
Mutta entä jos kumppanisi taas itse kannattaa uskollisuutta, eikä hyväksy muita suhteita sinultakaan? Mitä sitten? Eikö sellaisessa tilanteessa pitäisi kunnioittaa kumppanin toivetta ja yritä hallita mielihalujaan? Pettämisen paljastuminenhan aiheuttaisi kumppanille pahaa mieltä ja vaarantaisi jopa suhteen.
Vai onko OK, jos suhde kaatuu ja on vapaa hankkimaan sopivamman ja avarkatseisemman puolison taikka elämään sinkkuna?
Itse olen pettänyt kumppaneitani useimmissa aiemmissa suhteissani. Nyt kun olen viimein löytänyt itselleni sopivan kumppanin jota rakastan täydellä sydämelläni, yritän taistella itseni ja mielihalujeni kanssa pysyäkseni hänelle uskollisena, koska hän ei hyväksy pettämistä.
Yli viiden vuoden aikana onkin livennyt vain kerran.
Minusta uskollisuus on taistelemisen arvoinen asia silloin kun toista rakastaa oikeasti. Vanha totuus joka pätee edelleen on "Älä mene ampumaradalle jos et halua saada osumia". Känni ravintola tms. ei ole uskollisuuden kannalta paras vaihtoehto.
Yksi asia jonka haluan vielä keskusteluun lisätä on se tosiseikka, että aika harva meistä on valmis hyväksymään uskottomuuden kumppanilleen vaikka sen itselleen salliikin, vai mitä?
monessa asiassa. Oikeastaan tämän viestiketjun sisältöön ei kuulu se, mitä puolisoni sanoisi tai jättäisi sanomatta JOS jäisin "kiinni". Se olisi varmaankin hänen tai meidän yhteinen asia.
Minulle riittää se, että vaimoni tuntuu olevan aivan onnellinen. Näitä hyppyjäni en hänelle lähtisi oma-aloitteisesti kertomaan ja toisaalta jos homma ns. "palaa", niin sitten pitää keskustella asioista niistä lähtökohdista. Olen kirjoittanut, että rakastan vaimoani ja meillä on hyvä liitto - tämä siis on täysin mahdollinen yhtälö. En ole niitä, jotka päätoimisesti juoksevat vieraissa, vaan se on hyvin sattumanvaraista ja tilanteesta riippuvaa.
Ei nämä asiat ole niin yksinkertaisia, että voisi sanoa että on OK, jos suhde kaatuu… Se ei ole kenellekään osapuolelle yhden tekevä asia eikä se voi olla niin, että siitä vaan sitten lähdetään. Jos vaimoni heittäisi (mitä en usko) minut pihalle laakista, niin en minä tietenkään voisi ketään siitä syyttää. Itse olen elämäni elänyt ja elän myös lopun elämäni aivan itse – en siis tarkoita nyt itsekkyyttä.
Uskollisuus on varmasti monelle taistelemisen arvoinen asia ja jokainen saa puolestani hoitaa asiansa kuinka parhaaksi näkee. Minä en kuitenkaan osaa ajatella, että jättäisin kaiken sen, minkä kanssa olen elänyt ja alkaisin tavoittelemaan uskollisuutta. Se ei vaan sovi minulle. Mieluummin taistelen sen puolesta, että meillä parina on mahdollisimman hyvä olla ja samalla kahdella yksilöllö on siedettävä elämä.
Kirjoitukseni pääasiallinen pointti oli siinä, että jos kaikki ihmiset eläisivät niin kuin kertovat elävänsä, tämä maailma olisi aika tylsä paikka. En tarkoita, että kaikkien pitäisi toimi niin kuin minä toimin, mutta en myöskään varmasti osaa toimia niin kuin moni uskollinen toimii. Minäkin kyllä normaalitilanteissa kannatan uskollisuutta ja toivon (en vaadi) sitä myös kumppaniltani, mutta tosipaikan tullen minäkin toimin toisin.
Vaimoni otti aikoinaa huliviln kumppanikseen, yritti rauhoitta, mutta pilke on jäänyt silmäkulmaan.. ;)Taisi tietää mihin ryhtyi ja ehkäpä hyväksyy minut sellaisena kuin ole, koska kuitenkin osaan olla hellä ja hyvä ja meillä ei ole liitossamme pahemmin taisteltu.
Luultavasti puolisokin luottaa siihen ettet jää kiinni tai hän jää. Teiltä siis puuttuu kyky kohdata tosiasiat tosiasioina.
Hienoa ettei mielestäsi uskottomuudella ole vaikutusta teidän avoiliittoonne, Kerrohan se vaimollesi jotta hänkin voisi käyttää hyväkseen liberaalista luonnettasi.
Ja toivomus / vaatimus toisen uskollisuudesta kun et siihen itse halua sitoutua on mielestäni kohtuuton. Mutta luultavasti vaimosi tietää tilanteen ja toimii selkäsi takana kuten sinä hänen. Sillä kun kissa on poissa voivat hiiret hyppiä pöydällä.
Tiedä mistä puhun kun olen naimisissa sellaisen hulivilin kanssa joka olettaa minun olevan kiltti pikku vaimo ja sinisilmäinen. Mutta tälläinen liitto sopii mitä mainioimin minulle. SEX ja rakkaus ei ole missään tekemisissä toistensa kanssa.
Tosiasioita on elämässä kohdattu aina silloin tällöin ja kyky on molemmilla riittänyt asioiden käsittelemiseen (mm. lapsen kuolema).
Seksi ja rakkaus ovat kaksi eri asiaa, jos ne pidetään erillisinä. Rakkauteen kuluu tietenkin myös seksi, mutta seksiin ei välttämättä tarvita rakkautta.
Olen jo heti ensimmäisessä viestissä kirjoittanut, että en tunnusta mitään ja että valkoinen valhe on parempi, kuin raaka ja julma totuus. Parisuhdetta kannattaa säästellä pahoilta asioilta, vaikka niitä olisikin ;)
Se, mitä vaimoni tekee silloin harvoin kun minä olen poissa, on aika lailla hänen asiansa. Toivon että hänkin saa viettää onnellisen elämän. Urkkimaan minun ei ole koskaan tarvinnut alkaa.
Jos itsekin olet naimisissa ns. hulivilin kanssa, niin varmasti tosiaan tiedät mitä puhut.
Kerron nyt vielä kerran, että en tosiaankaan ole mikään paatunut pettäjä, vaan ihan tavallinen ihminen, joka aina silloin tällöin jaa ensin suustaan kiinni ja löytää sitten itsensä jostakin sängystä - ei kyllä läheskään aina ekan tapaamisen yhteydessä ja ei edes aina eksy sänkyyn, vaikka jääkin helpolla höpöttämään.
Hyvää ja lämmintä kesää Sinulle.
saman kamman läpi ajaa.
Musta on ihan turhaa patistella Aikamiestä kerrotko vaimollesi etc.
Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle, jokainen suhde on ainutlaatuinen, KAHDEN ihmisen väliset pelisäännöt ja lainalaisuudet.
Minusta on täysin sivuseikka, miten Aikamies ja vaimosna hoitavat asiansa keskenään. Ei kuulu meille muille!
Hyvä keskustelu ja ajattelemisen aihetta ollaan saatu niin JEES.
ANNETAAN ARMOA ME KAIKKI IHMISET TOISILLEMME JA TILAA HENGITTÄÄ!!!!!!!!!!!!!, ollaan ihmisiä ihmisille!
sillä tarkoitus ei ollut kehoittaa kertomaan tai salaamaan vaan miettimään mitkä niitä pelisääntöjä on ja hyväksymään toiselle myös ne samat säännöt.
Meillä sanomaton sopimus on että mieheni kertoo satuja ja minä olen uskovinani ja samoin minä kerron satuja ( selittelen sitä hienotunteisuutena, vaikka tiedän vain valehtelevani itselle ja hänelle ) ja hän on uskovinaan ( eihän kukaan voi olla niin tyhmä että niihin oikeasti uskoisi ) Mutta kumpikaan ei ole valmis eroamaan ( lapset, omaisuus ja ihan hyvä arkielämä ) pelkän sex:in takia. Takana on pitkä avioliitto ja monta koitosta yhdessä kestetty. Ja minulla ei ole tarvetta muuttaa tilannetta ( hyvä että käy välillä vieraissa, niin en tunne velvollisuutta osallistua siihen aviolliseen sex:iin niin usein, ja antaa sekä valehdella se olevan ihan riittävän tasokasta.
Keskusteluahan tämä vain on, päätöksen tekee jokainen itse.
Noinhan se yleensä menee.
Alkuperäinen pointtini oli juuri tuo, että tehdään yhtä ja puhutaan toista. kaikki eivät vaan ole valmiita sitä myöntämään.
Edelleenkin olen sitä mieltä, että täällä olisi aika tylsää, jos kaikki toimisivat juuri niin kuin kertovat toimivansa.
Hyvää Juhannusta Sinullekin
Olet kirjoittanut paljon asiaa ja kannanottosi ovat ihan totta. Kiitos niistä!
Olen kanssasi samaa ikäluokkaa 50 , joten ajatusmaailmamme on lähes yhteneväinen. Elämä mullistuu arvaamattomasti vuosien saatossa. Huomaan, että suurin osa kirjoittajista taitaa olla nuorempaa ikäpolvea.
30-40v. uskoo ja luulee tietävänsä jo kaiken tästä "pahasta maailmasta". Totuus on kuitenkin aivan toinen.
Nykypäivänä tuossa ikäluokassa solmitaan liitot, tehdään lapset, rakennetaan uraa ja vieläpä talokin siihen samaan putkeen..ongelmia kaatuu siis päälle roppakaupalla. Jos ei taitoa eikä tahtoa ole niitä ratkaista, niin helpointa on heidän mielestään vain erota..tai hyppiä vieraaseen sänkyyn, jos kotona seksiä ei saa tai suhde väljehtyy vaikeuksissa. Oravanpyörä on valmis..(näitä tapauksia meillä kaikilla on ympärillämme pilvin pimein ja lopuista saadaan lukea lehdistä päivittäin)
Totuus kuitenkin on, että 40v. alkaa itsekullakin vasta todellinen henkinen kasvu. Silloin aletaan tutustua omaan itseensä syvemmin, silloin aletaan miettiä tulevaisuutta, silloin punnitaan menneisyys.
Huomattava muutos elämään ja ajattelutapaan tulee siitä eteenpäin, kuten olemme sen jo "aikamiehen" kanssa voineet todeta.
Olemme nuorena solmineet liittomme, minäkin 20v. synnyttänyt ensimmäisen lapseni. Silloin avioliittoa pidettiin perinteisemmin pyhänä, koska avoliittoja(kuiskittiin susipareiksi) ei paljoa ollut edes tiedossa. Vanhempamme olivat sota-ajan nuoria ja heiltä saimme uskon ja kunnioituksen avioliittoon ja parisuhteeseen. Vanhempamme erosivat harvoin..(tosin omani 40v. liiton jälkeen, kun isä haksahti nuoreen naiseen) Aikanaan en ymmärtänyt enkä oikein halunnut hyväksyäkään eroa, mutta 10v. päästä jo oikein hyvin.
Miksikö ymmärsin? Siksi, että omassa elämässäni alkoi ilmetä seikkoja, joita en ollut aiemmin edes havainnut. Myös itse tein ensimmäisen "syrjähyppyni" 20 avioliittovuoden jälkeen. Todella harkinnasta sen teinkin! Tapasin miehen laivalla(silloin olin vielä ehdottomasti sitä mieltä, että ei seksiä hänen kanssaan, jopa tuomitsin moisen asian), soiteltiin vuosi, sitten tavattiin, rakasteltiin ja taas uudestaan puolen vuoden päästä. Juttu kuivui sitten itsestään kasaan, tosin ystävyys jatkui ainakin 10v.vielä.
Koko aikana en lakannut kunnioittamasta tai rakastamasta omaa puolisoani. Seksielämämme oli loistavaa, joten sen puutteen vuoksi en tuohon suhteeseen sortunut, vaan ihan muista syistä...joita meillä jokaisella varmaan on, mitä erilaisempia.
Mutta....se itsekunkin henkinen kasvu, siellä avioliitossa sitten??!! Noista ajoista alkoi muutos..pikkuhiljaa kuin salaa hiipien. Eikä sitten muuta tarvittukaan kuin erotiikka, kosketus ja hellyys loppuivat kuin seinään, täytettyämme 50v.(miehen puolelta)
Tänä päivänä elämme mieheni kanssa avioliitossa, mutta asumme erillämme. Annoimme tilaa toisillemme sovinnolla. Olemme edelleenkin toistemme parhaat ystävät, tapaamme usein ja vietämme lomamme yhdessä.
Helppo ystävyys jossa kunnioitus on etusijalla ja yhteinen historia kruunaa kaiken. Itselläni on vakituinen seksikumppani, hänestä en tiedä koska asiasta ei koskaan keskustella.(kaikesta muusta kyllä) Minulle tulee puheluja hänen aikanaan, joten hän on suhteestani perillä. Tilanne on meille ihan ok ja lapsemme ja muutkin sukulaisemme ovat ratkaisuumme tyytyväisiä. Kaikki on päällisinpuolin ennallaan. Voipa olla, että vielä vietämme vanhuuden yhdessä tai sitten vanhenemme näin. Suhteemme on pysynyt hyvänä, koska koskaan ratkaisuumme ei ole ollut syynä kolmatta osapuolta. Ei siis mustasukkaisuutta eikä katkeruutta!
Halusin tämän kaiken kertoa, vaikka esimerkiksi, kuinka kaikki voi muuttua!! Jos joku olisi tämän minullekin kertonut, ollessani vasta 40v tai nuorempi, niin en todellakaan olisi koskaan uskonut:))
Elämä on tarkoitettu elettäväksi, siis tehkäämme siitä sellainen, kuin itsekukin osaamme ja olosuhteet antavat myöten!
Itse nautin elämästäni joka hetki, sillä olen löytänyt tasapainon sekä henkisen hyvinvoinnin, jota etsin jo usean vuoden...