jälkeen, kun huomasi olevansa ei mitään.
Monesti olen miettinyt elämässäni mitä se aika silloin oli, ja en ole siihen oikein selvyyttä saanut. Aika jossa sitä kaikki oli niin hyvin (vaikka ei ollut ihan tavallinen suhde), osasi nauttia siitä toinen rakasti. Nykyään ei tunnun mikään oikein miltään tässä ... en sano.
Kuitenkin tsempit kaikille..joilla sydän on särkynyt.
t.mies keskiiässä..
Monesti olen miettinyt elämässäni mitä se aika silloin oli, ja en ole siihen oikein selvyyttä saanut. Aika jossa sitä kaikki oli niin hyvin (vaikka ei ollut ihan tavallinen suhde), osasi nauttia siitä toinen rakasti. Nykyään ei tunnun mikään oikein miltään tässä ... en sano.
Kuitenkin tsempit kaikille..joilla sydän on särkynyt.
t.mies keskiiässä..
Vastaukset 9
Vanhimmat
kuulostikin tutulta? ihan kuin olisin tässä
muutaman vuoden sisällä kuullut tuon saman
tuntemuksen läheisen ystäväni suusta?
Liekkö sama hlö..
olenpa aika hyvin pitännyt kaiken sisälläni, joten tuskin olen sama mies. Ellet sitten ole... mutta tuskinpa.
No kiteytettynä..kyllä on yksinäinen olo vaikka on kaikki. Niin, tai ei siis ole.
Mikä nyt? Itsehän teit valintasi tuolloin....
Ei ole minullakaan ollut kuin tyhjyyttä tuon jälkeen.....
Ja näin se taitaa olla loppu elämänikin, koska ei tule toista samanlaista...
tehnyt silloin itse sen ratkaisun, vaan sen tekikin toinen.. eli olet eritapaus, valitettavasti.
Vai voikohan noin edes sanoa
Mieheni jättää minut,syy,yllätys yllätys,toinen nainen.10vuotta yhteistä elämää,kaikki vc:stä alas. Olen niin masentunut,tuskin tunnen miestäni.Mielestäni meillä oli vuosisadan rakkaustarina,rakastan häntä enemmän kuin elämää.En ymmärrä miten,joku voi tulla väliin ja kaikki tuhoutuu.Hyvää jatkoa sinulle,luulen,että minäkin suren vähintään sen neljä vuotta.Koita jaksaa,ajattelen sinua lämmöllä.
15 vuotta yhdessä ja mies jätti toisen naisen vuoksi. Kaksi vuotta olen nyt rimpuillut kiinni elämänlaidassa miten kuten. Kipeää tekee vielä ja itku tulee kun ajattelen että hän ei ole enää minun. Yritän ajatella että hän ei ollut rakkauteni arvoinen kun petti minut mutta tunteilleen ei voi mitään. Kai ne ajallaan kuolevat, kuolevathan?
Koitetaan jaksaa, jonakin päivänä elämä hymyile meille petetyille ja jätetyillekin!
Eipä sellaista voi koskaan unohtaa. Se sielujen kohtaaminen (ainakin kuvittelen niin) kantoi pitkälle vaikeinakin aikoina. Tosiaan, mikään ei tunnu enää miltään, on vain muistot...sitäkin kauniimmat.
sattuu niin perkeleesti, olla vieläkin rakastunut samaan ihmiseen neljän vuoden jälkeen... tuntuu että tunteet ei mihinkään ole kuolemassa... emme koskaan oikeasti seurustelleet, mutta en ole ennen häntä tai hänn jälkeensä edes katsonut muita miehiä samalla tavalla... se kaikki tekee niin kipeää... ja hän vain palaa kerta toisensa jälkeen elämääni... eipä kai auta muu kuin lähteä pois suomesta... aloittaa alusta... ja yrittää unohtaa... koska en tiedä onko järkeä yrittää vielä uudestaan, eiköhän sitä päätä ole tullut hakattua ihan tarpeeksi kauan seinään? koko helvetin nuoruus... voimia kakille!
Minulla on mennyt kaksi vuotta ja vieläkin koskee, kuin eilen.
Lähetin miehelle kirjeen. Kerroin tuntemukseni. En usko, että hän haluaa enää mitään. Mutta en voinut pitää tunteita sisällä sillä ne tunteet koski häntä ja hän sai ne kuulla. Jos olisin pitänyt ne sisälläni, olisin sulkenut vapaan viestinnän virran. Nyt se viestini on siellä, eikä satuta minua enää tulppana minussa. Jotenkin vapauduin ja olen nyt onnellisempi kuitenkin...