jos oot ihastunut, vaikka tosi kovasti, ett voi näyttää sitä. Ja jos toinenkin on ihastunut, aistii toisen tunteen ja menee pahemmin lukkoon..
No, sitten toinen vihdoin ja viimein kerää rohkeutensa ja lähestyy, voi jopa ilmaista jotain,...mitä toinen tekee, pelästyy, nytkö kaikki sitten paljastuu, kaikki tunteet, joita olen piilotellut. Hän muuttuu yrmeäksi, jotta voisi välttää vaikean, kenties, työpaikkaromassin. Tosin maanittelee itselleen, miksi on niin hölmö ???
Josta toinen taas tekee omat johtopäätökset ja vetäytyy kuoreensa ja miettii, mitä kummaa näki toisessa..noin yrmeässä ihmisessä?
Voisiko tämä olla totta?
No, sitten toinen vihdoin ja viimein kerää rohkeutensa ja lähestyy, voi jopa ilmaista jotain,...mitä toinen tekee, pelästyy, nytkö kaikki sitten paljastuu, kaikki tunteet, joita olen piilotellut. Hän muuttuu yrmeäksi, jotta voisi välttää vaikean, kenties, työpaikkaromassin. Tosin maanittelee itselleen, miksi on niin hölmö ???
Josta toinen taas tekee omat johtopäätökset ja vetäytyy kuoreensa ja miettii, mitä kummaa näki toisessa..noin yrmeässä ihmisessä?
Voisiko tämä olla totta?
Vastaukset 30
Vanhimmat
voi...
Niin.. johtuisikohan osittain siitä että koetetaan olla kuitenkin ihmisiksi ja rimpuilla vastaan. Se on vaikeaa jos esimerkiksi nähdään päivittäin ja on toiseen ihastunut.
On se vaan merkillistä peliä. Tulee mieleen kalat jotka yrittävät etsiä verkosta epätoivoisesti reikää jotta pääsisi livahtamaan vaikka tässä tilanteessa monta kertaa ollaan jo samassa verkossa.
Joskus se voi olla onneksi kun saa toisen sysättyä pelistä pois siis ärsytettyä äksyilyillään. Näin voi olla helpompaa sitten kun on tullut se siteet irroittava sysäys.
Monimutkaista on tämä elämä. toisilla kiemuraisempaa ja toisilla suorempaa kaistaa.
kokemusta??
Mutta noin se taitaa olla, siinä pienessä tilassahan pitää kuitenkin toisen kanssa olla toisen kanssa jotenkin väleissä, sosiaalisesti ja mukavasti, ja kuinka se sitten onnistuu, jos ero tuleekin?
Samaa kaistaa tosiaan mentävä eteenpäin, sopuisasti..
Minun ei enää tarvitse mennä samaa kaistaa. Voin mennä kinttupolkua itsekseni ja nuolla haavani.
sekin on lohdukasta:))
Kovin kiemuraista polkua on tullut kuljettua.
Puhuit järkeviä. Äksyilyt, livahtamiset, pakenemiset ja viimeiset sysäykset- kaikki koettu.
selvisit sitten sopuisasti siitä, haavathan kait parantuu aikanaan. Mut aina kun tulee laskuvesi sitä seuraa nousuvesi...hyvä muistaa ;))
Tulee mieleen oma fiaskoni, jossa lähestyin ihastukseni kohdetta tekstiviestitse. No, toinenhan meni ihan tömpöksi ja vältteli mua töissä koko seuraavan viikon. Ei puhunut mulle mitään ja teki kaikki hommat yksin mihin aiemmin oli aina tullut pyytämään multa apua. Jne.
Mitäpä tollasesta sitten voi muuta päätellä, kuin loogisesti etten häntä kiinnosta muuten kuin työkaverina työpaikalla, en edes töiden ulkopuoliseksi kaveriksi näymmä kelvannut.
Ykskaks tämä tyyppi sitten palautui "normaaliksi" ja alkoi käyttäytymään mua kohden samalla tavalla kuin ennen viestittelyitä, mitä sellasestakin nyt ajattelisi. Viikon karenssi "työpaikkalähentelystä" ohitse? Jokatapauksessa, taisi olla viimeinen kerta kun alan ajattelemaan työkavereista romanttisia.
Mulle kävi samoin. Nolasin itseni tekstiviesteillä ja muilla kohteliailla sanoilla.
No läksyt on opittu kantapään kautta ja voi kiesus kun hävettää niin tosissani olin:))
susta itsestä siltä, että se oli "maailman loppu"...otit sen liian raskaasti.
Tottahan se, että kun ihastuu, on ihan varmasti tosissaan, maailman tärkein asia ja kun se menee mönkään, tekis mieli panna pää pensaaseen..
Tiedän, tiedän.. nm.tuo ap
kohtalotovereita...tällä hetkellä näyttää taas liiankin hyvältä mutta enpä taida mennä lankaan enää...
Mulla mitään lankoja ole sulle ollut..pelkkiä tunteita, sivusta tämän kirjoitin
jos tuntee niinkuin minä, näkee toisen läpi suoraan sydämeen, eikä se ihminen ole yrmeä ....
yrmeä. Ja vähän todella ikävää tunnekuonaa (joista toiseen liittyy jotain todella pahaa) vähintään yhteen työpaikan ihmiseen), eikä se kehtaa soittaa sulla putkeen monta kertaa. Se haluaa vaalia syviä yksityisiä tunteita. Lisäksi oma tyhmä kompleksi.
Voi noinkin kyllä käydä, tai ehkä tossa tapauksessa se toinen ei ehkä ole ollut ihan tosissaan, tai on varattu tai ei sitten halunnutkaan sitä mitä ensin antoi kuvitella.
Oma ihastus on saanut kyllä kestää takiani kaikenlaista =DD Sorry vaan sille nää mielialan vaihtelut, mutta kaikesta huolimatta on jaksanut moikata ja hymyillä mulle edelleen
varmasti usein siitä juuri, kun ollaan varattuja tai toinen on. Ja vaikka tykkäis ihan hirveesti, ei halua lutkan mainetta varsinkaan..ikävä sana tuo, oon sen näillä palstoilla oppinut. Mut siis aika herkkähipiäistä hommaa.
Se siinä pelottaa ehkä kaikkein eniten...mut mikään maailmassa ei saa sitä pois, että eräästä tykkään, näin viime yönä untakin, jossa hän oli lähdössä ulkomaille ja tuli siitä mun viereen ilmoittamaan..
Jännä miettiä, kuinka moni työkaveri on samassa tilanteessa, mutta sitä ei tiedä. Osaa peittää sen niin hyvin..
jakaa tunteita se ei koskaan myönnä niitä kasvokkain vaikka ovat vapaita.
Mitä toiset ajattelevat niille on se tärkeämpi
eikä molemminpuoliset tunteet, parempi
rakas loukata kieltämällä tunteet, vaikka sähköä on ollut ilmassa..........
Harmi kun näissä tilanteissa se aloittelija
kärsi eniten ja ei aina aloittaja ole mies!
"Harmi kun näissä tilanteissa se aloittelija
kärsi eniten ja ei aina aloittaja ole mies!"
Niin, ei miehistä väliä. Nehän on jo muutenkin aloitteellisena osapuolena tottuneet ottamaan noloa pakkia vastaan... NOT.
oon ollut joskus tymmä..tai sanotaan niin, että oon niin ihastunut, etten osaa kontrolloida sanomisiani ja antanut pakit, mutta ei silloin ollut muuta mahdollisuutta ;)..vaikka sydän sanoi muuta. On tää elämä vaikeeta, kun välittää toisesta niin paljon.
ap.
koska voi sanoa tuntevansa toisen niin hyvin että välittää??eräs sanonta kuuluu likimain näin "kännis ja kihlois on kiva olla, mut naimisis ja krapulas se on yhtä helevettiä" jos voitte valottaa kysymykseeni jonkinlaisen vastauksen -KiitoS-
se on, välittämistä vai puutetta vai mitä..mutta eihän toista voikkaaan tuntea, ennenkuin tutustuu, kaikki muu on unelmaa ja haavetta, ja niitäkin pitää olla ;))
puutetta? ei missään nimessä näin, ja tätä tarkoituksella hainkin kun näillä sivuilla julistetaan rakkautta työkaveriin siis N/M ja päinvastoin, vaikka toista tunnetaan yleensä vain työn kautta. vaikkakin ei varmaan kaikista voi sanoa samaa. kiitos sinulle noista sanoista mitä kirjoitit :\ NIIN ehkä rakkauren puutetta tarkoitit, omalle kohdalle vois sanoo että haluis välittää enemmän tästä naistyökaverista
kuitenkin vaan välittää siitä työkaverista, ainakin yleensä näin..
Onhan niitä pariskuntiakin syntynyt, mutta eiköhän se oo sitä himoa yleensä ;)) Vaikeetahan se on muuksi muuttaa, mutta työ vaan kärsii jossain vaiheessa. Mut se riippuu niin henkilöistä. Millaisia ollaan ja miten asioihin suhtaudutaan...mut ei sovi kaikille.
kun "vain välittää" ei tämä tunne ole ainakaan himoa---niin kaikki suhtautuvat hieman eri tavalla, ja kuka suomalainen yhtye lauloi "rakkaus on ruma sana"
selittelemällä muutu miskään, vaikka kuinka vääntäs...se pitää varmaan antautua jossain vaiheessa, jos kemiat lyö yhteen..
yleensä ne eivät onnistu, en ainakaan usko ja sitä röyhkeyttäkin puuttuu...............
kait ovatkin niin sairaan vaikeita juttuja. vaikka sydän miten rakastas..
...muiden mielipiteet ja vos onnistaa niin sitte kertoa yhdessä työkavereille muillekin, mutta kun tällaiset päätökset koskevat yleensä monia ihmisiä, vaikka kuinka rakkaus satuttais..?
jos tykkää tarpeeksi, pitäisi vain uskaltaa ja unohtaa muut. Sellaista elämä joskus vain on.
..alkaen olemaan hieman itsekkäämpi siis hyvällä tavalla unohtaen toisten p-puheet ja alkaa ajatella hieman enemmän itseään, ja paskat siitä mitä muut sanovat mitä se heitä heiluttaa, :) hyviä kommentteja kiitos teille yritän pysyä vielä hereillä jonku aikaa aamuksi taas töihin
sinulle