Hissukseen naimisiin?

sama juttu, että perinteiset häät eivät kiinnosta! Itsekään en ole lainkaan sellainen tyypillinen "hössöttäjä-nainen", joka haluaa ja jaksaa käyttää aikaansa häiden järjestelemiseen.

Mielestäni sun ei kannata vaivata päätäsi lainkaan muiden mielipiteillä tuon asian suhteen.

on mennyt siten naimisiin, että vain todistajat ovat olleet paikalla.

Ensimmäinen niin salaa, ettei kummankaan vanhemmat edes tienneet asiasta.

Ja toinen pariskunta yli 40 v. maistraatissa.
Kahden todistajan kera.

Kummankaan ystäväpiiri ei kaventunut.

Mitä mieltä tuleva puolisosi on asiasta ja mikäli hänelle sopii, niin unohtakaa muut.

Kyse on teidän häistänne, ei muiden.

Minusta on hienoa, että jollekin itse avioituminen on tärkeintä, eikä ne megalomaaniset juhlat! Tulee kyllä mieleen, että oletko sinä ihan hirveän nuori, kun mielestäsi sinun pitää ottaa sukulaisten juhlatoiveet huomioon, vaikka on kyse sinun omista häistäsi tai häättömyydestäsi...

Jos haluaa, voi toki järjestää jonkun kahvittelun kotona tai vaikka pyytää parhaat kaverit illalla pubiin (sellaisissakin "häissä" olen ollut mukana), mutta ei ole pakko olla mitään. Meillä oli 15 hengen häät ravintolassa ilman koristeluja, nimikoituja lautasliinoja, hääkarkkeja, riisinheittoja sun muita krumeluureja. Paljon ehdotuksia, mielipiteitä ja avuntarjouksia kyllä sateli ennen häitä ärsytykseen asti, joten tiukkuutta saatetaan tarvita, jos haluaa pitää pienet häät tai ei häitä ollenkaan.

P.s. Tästä aiheesta voi käydä keskustelemassa myös Häät-osiossa...

Tunnet varmaan läheisesi paremmin kuin me. Jotkut voivat loukkaantua paljonkin, toiset ei. Omassa lähipiirissäni on ollut esim. hössöttäviä vanhempia, jotka haluavat päättää/puuttua siihen ketä häihin kutsutaan. Ja toiset ei puutu lainkaan. Itse halusimme kutsua vain ne, joiden kanssa olemme muutenkin paljon tekemisissä, suurinosa vieraista oli ystäviä. Vieraita oli n. 40 (ja ystävieni häissä oli 50-60 henkeä, en ole koskaan ollut kovin isoissa häissä). Itse en ole mitään ns. hääihmisiä ja en odota innolla kutsuja häihin. Ehkä haluaisin kyllä esim. siskoni vihkimisessä olla läsnä. Mutta jos he eivät halua, se on heidän asiansa. Siitä loukkaantuisin, jos joku parhaisiin ystäviini lukeutuva olisi kutsunut muut ystävänsä, mutta ei minua.

Sitä vaan en ymmärrä, kun jotkut laativat häälahjalistan vaikka eivät kutsu vihkiäisiin, eivätkä pidä edes juhlia...

Mutta ei kannata tosiaan liikaa vaivata päätä, teidän päivähän se on ja teette niin kuin teistä parhaalta tuntuu.

Kahden todistajan (molempien veli) läsnäollessa omalla pihalla. Tapaus videoitiin ja video lainattiin sekä vanhemmille että isovanhemmille. Muille lähetettiin valokuva ja viesti "Sanoimme TAHDIN pvm allekirjoitukset".

Olihan noita herneitä nenässä yhdellä jos toisellakin, mutta siinäpähän tonkivat niitä ulos ihan keskenään... en halua olla välinpitämätön tai ilkeä, rakastan kyllä läheisiäni, mutta meidän häät on meidän näköiset ja piste.

Emme halunneet isoja hääjuhlia, koska molemmat inhoamme kaikenlaisia sukukekkereitä. Emme puhuneet kenellekään mitään, kun viemme maistraattiin esteettömyystodistukset. Sovimme samalla, että varsinainen vihkiminen on kuukauden päästä siitä (vähintään viikon verran täytyy olla väliä).

Varasimme ensin kaksi todistajaa paikalle, mutta koska minulla on aiemmasta suhteesta tytär, koin, että hänelle olisi tosi ikävää jos äiti ei ota mukaan ainutlaatuiseen vihkimiseen. Kokemus se on lapsellekin. No, koska minun tyttäreni otettiin mukaan, miehen ainoa lähin sukulainen pyydettiin myös eli hänen äitinsä (muuta perhettä hänellä ei ole).

Omat vanhempani asuvat toisessa päässä Suomea (1000 km), joten koin ihan käytännön/taloudellisista syistä, että heidän pyytämisensä, matkustamisensa ja majoittamisensa tänne olisi liian hankalaa.

teimme vielä niin epäkohteliaasti, että lähetimme sisaruksilleni ja parhaimmille ystävilleni "hääkutsun", eli kutsua muistuttavan kortin, missä sisäsivulla olikin "Sanoimme toisillemme tahdon jne.". Tämän lähetimme myös vanhemmilleni, mutta äitini sattui soittamaan vihkimispäivän iltana, niin kerroin hänelle jo silloin.

Jos joku veti herneen nenään, ei kukan ainakaan mitään sanonut. Äitini oli toki äärettömän yllättynyt ja isäni soitti muutaman päivän päästä erikseen onnittelunsa. Olen hyvin vähän vanhempieni kanssa yhteydessä, enkä itse kokenut ilmoitusluontoista asiaa mitenkään loukkaavana.

Ja meille itsellemme: tilaisuus oli ainutkertainen, äärettömän lyhyt, mutta hieno. Olimme kuitenkin laittaneet ykköset päälle, hommasin kimpunkin ja kotona juotiin neljästään kakkukahvit. Naimisiinmeno on kuitenkin vain sopimus, parisuhteen juridinen virallistaminen. En aina jaksa ymmärtää, miksi sitä pitää niin suurta humua tehdä. Tuntuu, että mitä isommin juhlitaan, sitä nopeammin erotaan.

kaksi on mennyt naimisiin vain todistajien läsnäollessa, toisen häistä tiesimme ja toisen häistä meillä ei ollut aavistustakaan.

Asia on täydellisesti kahden aikuisen ihmisen asia eikä kuulu vanhemmille sen paremmin kuin muillekaan sukulaisille mitenkään!

Tyttäremme ovat meille aivan yhtä läheisiä kuin ennenkin. Mitään epäsopua ei ole häiden takia ollut.

Ehkä siihen vaikuttaa se, että minut ja mieheni vihittiin kotona vain sisarustemme ollessa vieraina... Se oli tuohon aikaan tavatonta siinä elämänpiirissä, missä elimme. Ehkä siksi ymmärrämme lapsiamme!

Ihan itse päätätte miten menette naimisiin. Vaihtoehtoja on jotain tuhat. Päätimme mennä naimisiin, kun kaksi vuotta kihlauksesta tulee täyteen, ja se sattuu olemaan maanantaipäivä! Eipähän ole tunkua kirkossa! Vain me ja kaksi todistajaa ja ehkä joku erikseen valokuvaamaan. Todistajat voivat olla esim. kavereita, jotka osaavat pitää salaisuuden. Molempien vanhempia ja joitain muitakin sukulaisia ja ystäviä olemme "varoittaneet" tyyliin, ettei kannata odottaa häitä, että ne ovat sitten toteuduttuaan ihan vaan ilmoitusluontoinen asia. Ovat ymmärtäneet ja kannustaneet, isä ehkä helpottunutkin kun säästyy maljapuheen pitämiseltä! Voidaan sitten vihkimisen jälkeen mennä hääkakun kanssa pihaan tms, ei olla vielä yksityiskohtia päätetty kuten huomaa. En malta odottaa! Päivä tulee näyttämään juuri meiltä kahdelta ja nautimme tasan toisistamme ja tärkeästä hetkestä, emme siitä onko uusien kenkien pohjaan jäänyt hintalappu. Ymmärrän monien unelmoinnin suurista häistä, mutta itse satsaan mieluummin häämatkaan, ja siten kahdenkeskiseen aikaan. Eihän isojen häiden hääpari ole yhtään sen enempää naimisissa kuin muutkaan, mutta nauttinevat enemmän ilon jakamisesta ja toiminnasta ja tekemisestä, kyllähän isot häät vaativat paljon työtä.

Hääpäivä on sinun ja puolisosi. Tee siitä TEILLE unohtumaton, älä mieti mitä suku tai ystävät sanovat!!!
Menkää naimisiin juuri kuten ajattelit, hiljaisesti parin todistajan tai ihan lähimpien läsnä ollessa. Jos joku jälkeenpäin kysyy tai valittaa, sano että hääpäivähän on TEIDÄN, miksi tuhlata kasoittain rahaa ja syötää ja juottaa satoja ihmisiä vain tavan vuoksi!
Go for it! Lähetä vaikka joulukorttina tms sukulaisille jälkikäteen kuva ja infoa että olette nyt naimisissa :D

Järjestäkää syntymäpäivien tai vastaavanlaisen juhlapäivän "verukkeella" pippalot. Hauskaa on, kun ihmiset tulevat suht normaaleissa kuteissa pelipaikoille ja saavat sitten kuulla mitä varten juhlat tosiasiassa on järjestetty. Koolle voi tosiaan kutsua vain läheisimmät sukulaiset ja ystävät, jos ei pidä prinsessahäistä!

voisi olla yksi ratkaisu ellet halua olla hyvin itsekäs; lähisuku voi kyllä loukkaantua muuten ikihyväksi; onko pakko

minä ainakin, ellei edes kerrota etukäteen, vaikkei sitten kutsuttaisikaan; tosin sekin kuulostaa hiukan typerältä, jos kerrotaan muttei kutsuta; parempi sitten ettei kerrotakaan

kun yksi työporukasta kutsui vain valikoidusti lähityöpiiriään häihinsä; jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt silloin jo tajuta merkit, etten kuulu joukkoon...

Luulisi, että LÄHIMMÄISET ovat niitä ihmisiä, jotka tuntevat sinut parhaiten. He tietävät, millainen ja minkä tyylinen ihminen olet ja mistä pidät.
Jos he tuntevat sinut hyvin, he tietävät varmaankin jo valmiiksi, etteivät isot juhlat ole sinun juttusi. Vai mitä? Sinut tuntien he epäilemättä myös ymmärtävät ja hyväksyvät valintasi.
Ne jotka mahdollisesti loukkaantuvat valinnastasi tai eivät sitä ymmärrä, eivät luultavasti ole oikeasti läheisiä ihmisiä sinulle.

ilmoittivat kaikille suoraan,etteivät halua mitään sellaisia häitä että joutuu stressaamaan tai muutenkaan järkkäämään isosti kaikkea kun oli pieni vauvakin kuvioissa.Tahtoivat mukaan vain ne 2 pakollista todistajaa ja kirkossa kävivät vihillä.Ei meistä kukaan loukkaantunut,arvostettiin heidän toivettaan ja lahjat silti jaettiin.Mukavaa kun menee ihmiset naimisiin,menivät miten menivät!Jokaisen oma asia!

onhan yleisesti tiedossa,että mitä isommat häät
sitä lyhyempi avioliitto.kokemusta löytyy.avioliittoon kahden todistajan kanssa.
yhdessä ollan vieläkin.miksi tuhlata rahansa
järjettömiin häihin.

tarkoitus, haluatko kuulla lisää.

vieläkin että olen joskus erehtynyt kutsumaan sellaisia, joita en olisi halunnut kutsua, ei sen takia etten pitäisi heistä ihmisenä vaan sen takia että se oli vastoin mun periaatteita.

Periaatteistaan ei pidä luopua, edes kenenkään vuoksi. Mitä nyt ihan vähän, mutta ei suurissa asioissa.

käytännön ongelma, kun suuret häät vaatii kauhiasti rahaa. Kun syöminen ravintolassa maksaa ihan maltaita. Se on nyt jo ensimmäinen syy olla myymättä pääsylippuja omiin häihin.

mitä sillä on väliä mitä muut ajatteletvat ? ettehän te muiden takia naimisiin mene. Tsemppiä vaan ja oma päätös

Meidät vihittiin pari vuotta sitten maistraatissa kahden todistajan läsnäollessa (ystäviämme). Varasimme kuukautta ennen ajan otimme töistä vapaata siksi päivää. Kenellekkään emme kertoneet, muutakuin minä sanoin työnjohtajalleni että saan päivän palkalliseksi vapaaksi. Viikonloppuna sitten kerroimme vanhemmillemme, jotka jo hiukan aaavistelivatkin ja olivat todella iloisia. HEH..

Ja olihan meillä pienimuotoiset kahvittelut lähimmille sitten muutamien viikkojen päästä.

Mieheni suku otti herneet nenäänsä ja erityisesti mieheni mummi, mutta päivä oli meidän omamme ja niin saa ollakin.
Jälkeen olen hieman harmitellut että olisi voinut pyytää molempien vanhempia todistajiksi, mutta tehty mikä tehty.

Suunnitelmissa on vielä joskus että jos niitä lapsia sitten joskus siunaantuu niin sitte voisi pyytää siunauksen ristiäisten yhteydessä.

Syynä tähän meidän tapaukseen oli se ettei meillä olisi ollut varaa järjestää kauheita koko suvun kattavia kemuja. Jossain välissä oli suunnitelmissa n.20-30 hengen häät, mutta sitten tuli propleema ketä kutsutaan ja ketä jätetään kutsumatta. Mieheni ei kuulu kirkkoon ja tiettävästi paikkakuntamme pappi on vanhoillinen eli ei sitten käyty edes kysymässä vihkisikö. Ja ei minusta olisi ollut olemaan yhden päivän ajan kaiken kansan keskipisteenä inhoan sellaisia tilanteita. Eli näin oli hyvä ja paras vaihtoehto meille..

Sanoi kuka mitä tykkää. Se on kahden ihmisen oma asia mitä haluavat tehdä, jos molemmat samaa haluavat.

Olen kanssasi samalla linjalla avioon menosta. En kaipaa hössötystä, enkä voi ajatellakaan pukeutuvani ns. prinsessapukuun.
Olemme avomieheni kanssa puhuneet, ettemme halua ottaa velkaa häitä varten, varsinkin kun se raha menisi vain muiden ruokkimiseen ja viihdyttämiseen yms.
En välitä muiden mielipiteistä, vaan haluan tehdä häistä omani näköiset. Enhän mene naimisiin mieheni suvun enkä oman sukuni kanssa, vaan miehen kanssa jota rakastan. Parasta: Mieheni, minä, kaksi todistajaa ja pappi.
Juhliahan voi sitten jälkikäteenkin jos siltä alkaa tuntumaan. Eikä kenelläkään ole oikeutta arvostella tapaa jolla naimisiin on menty/mennään.
Tehkää ihmeessä OMAN halunne mukaan, muista ja muiden mielipiteistä piittaamatta!

Me menimme kaikkien odotuksista huolimatta (tai juuri siksi) naimisiin kaikessa hiljaisuudessa maistraatissa ja todistajina olivat (tasapuolisuuden nimissä) maistraatin omat todistajat. Kerrottiin vasta paljon jälkikäteen asiasta suvulle ja hyvin ottivat vastaan tiedon :) Avioliitto kukoistaa ilman stressiä.

Olemme olleet yhdessä neljätoista (14)vuotta ja suunnittelen aina välillä että matkaustamme mieheni tädin luo Austraaliaan ja siellä koalien keskellä palmun alla pappi kysyy tahdottekko ja me vastaamme hänelle,toisillemme ja korkeinmalle että KYLLä.
Näin varmaan tuleekin tapahtumaan koska dilemma on juuri se että en halua kutsua kaikkia tylsiä sukulaisia kautta ihmisiä joiden kanssa emme ole edes tekemisissä ja lähenpääkin löytyy ihmisiä jotka eivät ole vihkiäisiimme toivottu.
Lähetämme vaan kuvan pv.määrällä kaikille.Vetäkööt herneet nenääsä puolestani jos haluavat ,aika auttaa sen poistamisessa ja huumorilla en ota stressiä ei kannata,vihkiäisemme ovat meidän hetki ei heidän(siis vieraiden)Nauttikaa kaikesta.

joko 200 hengen prinsessahäät tai kahden todistajan virkamieshäät.
Nykyään voi vihkijän kutsua melkein minne vaan, käyttäkää mielikuvitusta tylsän maistraatin sijaan, vaikka tekisittekin sen vain todistajien läsnäollessa. Ja tunnustelkaa tilannetta vanhemman naisväen suhteen. Jos mummulla on vain yksi lapsenlapsi, jonka häihin toivoisi pääsevänsä joskus, miettikää, miten mummu voisi olla paikalla. Mummunkin huumorintaju voi riittää olemaan vaitonainen todistaja, mutta mummulle se olisi iso asia.
Paras kaverini meinasi karata maalle vihittäväksi, mutta kesämökkipaikkakunnan pappi ei suostunutkaan. Sitten olikin hössäkkää järjestää häät parissa viikossa, mutta mielestäni ne onnistuivat hienosti.
Hääparin asemasta suurin esiintyjä voi olla seremoniamestari, joka pitää aikataulusta ja ohjelmasta kiinni. Eikä vaaleanpunainen prinsessaunelma ole se ainoa puku, se voi olla vaikka musta housuasu, mielikuvitusta siihenkin.
Häihin ei tarvitse upottaa omaisuuksia, vieraat voivat maksaa itse eivätkä silloin anna kamalia vääriä lahjoja. Eikä häiden tarvitse olla ruokahäitä, kahvituskin riittää.
Ja lopuksi katkeran aviovaimon tilitys....
Järjestin syntymäpäiväjuhlat itselleni, jonne tuli vain puolet kutsutuista. Olin pettynyt, mutta en silti kadu juhlia. Pyysin lahjat kirjekuoressa eli jokainen antoi rahaa, joka riitti koko juhlien maksamiseen.
Mieheni ilmoitti, ettei halua itselleen juhlia vaan on matkoilla. Tilasi itselleen matkan ja lähti yksin. Taas petyin.
Eli järjestäkää niin kuin haluatte, mutta ottakaa vanhimpien lähisukulaisten tunteet huomioon, vaikka häänne kuinka olisi omanne.

Tyttäreni haaveili aina satuhäistää, osteli hääkirjoja, leikkaili hääkoristeen kuvia vihkoihinsa jne. Meni sitten salaa naimisiin maistraatissa niin ettei kukaan saanut tietää. Minullekin ilmoitti vasta joutuesaan sairaalaan että aijuunii... kysy sitten toisella nimellä että löytävät kun menin jossain vaiheessa naimisiin. Täytyy sanoa että loukkasi. Minä olen äiti eikä edes minua kutsuttu, ei hääkuvia otettu, onneksi edes sulhanen oli monen vuoden takaa tuttu. Eli sinuna miettisin vanhempien mukanaoloa, voihan sitä juhlistaa vaikka valokuvin ja romanttisessa paikassa yhdessä syömällä?

Kuule joulukuun ensimmäisenä päivänä tulee 33 vuotta yhteisiä avioliitossa olomme vuosia täyteen. Ja sen liiton me solmimme kotipaikkakuntani uudessa seurakuntatalossa papin, kanttorin ja oman isäni ja äitini ollessa todistajina. Ei juotu edes täytekakkukahveita vaan kohta puolin lähdimme ajelemaan mieheni kotipuoleen ja siellä vietimme hääyömme ja jatkoimme seuraavana päivänä matkaamme silloiselle paikkakunnalle missä oli mieheni työpaikka. Ja kaiken kukkuraksi ei näistä häistämme ole edes otettu minkäänlaista hääkuvaa. Ja hyvin on kestänyt liittomme vaikka näin vaatimattomasti aloitimmekin. Että sinulle neuvoksi: tee miltä sinusta itsestäsi tuntuu parhaimmalta, niin mekin teimme.

Niin, sellaiset isot hääthän on vaan muodollisuus. Ei kellään oo mitään aihetta suuttua!

naimisiin meno on ainakin mun ja mieheni kohdalla meidän juttu.Me mennään maistraatissa naimisiin ja juhlistetaan tärkeää päivää aivan kaksin..enkä ole muiden mielipiteitä edes kysyny.eikä ole edes mielessä käynyt.Me käydään vihkimisen jälkeen syömässä ja nautitaan toisistamme kuten tähänki asti...aivan ihanaa!