Niin, siinäpä teille kysymys. Asiallisia vastauksia toivon. Eli;
Olen vuosia seurustellut rakkaani kanssa, ja kokonaisuutena meillä on mennyt hyvin, vaikkakin asumme eri paikkakunnilla, ja sehän tuottaa toisinaan vaikeuksia, koska minulla on yhteishuoltajauus yhteen lapseen, kumppanilla yksinhuoltajuus kolmeen lapseen. Rakkaus kukoistaa kaikkien kesken, ja olen jo heidän luonaan viihtynyt paljon, enemmän jopa, kuin oman lapseni kanssa. Rakastan hänen lapsiaan, eli kohtelu on sen mukaista.
Olen likipitäen asunut siellä aikoja, ja tehnyt remppaa, siivonnut, laittanut ruokaa, leiponut. Silläaikaa oma lapseni on ollut exän luona. Tavallaan siis olen ollut jo isäpuoli kolmelle lapselle. Yhdessä myös olemme kaikki olleet. Välillä myös kaksin.
Nyt sitten olen jo pohtinut, muutanko heidän luokseen, vai kuinka jatkan? Kumppani on ollut aivan hiilenä kaikkien (hänen) stressiasioitten keskellä, ja olen tukenut häntäkin kaikessa mahdollisessa, sekä antanut hellyyttä PALJON.
Mitäpä teen? vai poltanko itseni loppuun heidän kanssaan, kun tunnen itseni tarpeelliseksi juuri siellä? Vai olenko loppujen lopuksi yksin?
Olen vuosia seurustellut rakkaani kanssa, ja kokonaisuutena meillä on mennyt hyvin, vaikkakin asumme eri paikkakunnilla, ja sehän tuottaa toisinaan vaikeuksia, koska minulla on yhteishuoltajauus yhteen lapseen, kumppanilla yksinhuoltajuus kolmeen lapseen. Rakkaus kukoistaa kaikkien kesken, ja olen jo heidän luonaan viihtynyt paljon, enemmän jopa, kuin oman lapseni kanssa. Rakastan hänen lapsiaan, eli kohtelu on sen mukaista.
Olen likipitäen asunut siellä aikoja, ja tehnyt remppaa, siivonnut, laittanut ruokaa, leiponut. Silläaikaa oma lapseni on ollut exän luona. Tavallaan siis olen ollut jo isäpuoli kolmelle lapselle. Yhdessä myös olemme kaikki olleet. Välillä myös kaksin.
Nyt sitten olen jo pohtinut, muutanko heidän luokseen, vai kuinka jatkan? Kumppani on ollut aivan hiilenä kaikkien (hänen) stressiasioitten keskellä, ja olen tukenut häntäkin kaikessa mahdollisessa, sekä antanut hellyyttä PALJON.
Mitäpä teen? vai poltanko itseni loppuun heidän kanssaan, kun tunnen itseni tarpeelliseksi juuri siellä? Vai olenko loppujen lopuksi yksin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kaikki lapset ovat alle kymmemen.
Minulla on lapsillani hyvä isäpuoli ja voin sanoa lapset tykkää pysyvyydestä joten muuta samaan osoitteeseen.
nuo naisen "ongelmat"?
muuttaa yhteen. Kuulostaa aivan ihanalta kuinka olet huomioinut,tukenut naistasi ja rakastanut myös hänen lapsia.Tällaiset tilanteet eivät ole mitenkään yksinkertaisia eikä helppoja.Ehkä kannattaa vielä rauhassa jatkaa ja katsoa miten asiat etenee.ilmeisesti olet varma rakkaudestasi ja olet hyväksynyt lapset kuuluvaksi naisesi elämään,mutta sitten se kuinka jaksat ja pystyt elämään kaiken pyörityksen,"stressin" keskellä,se vaatii paljon.Varmaan se ajan kanssa onnistuu sinun asenteellasi,mutta eihän ole kiire vaan rauhassa edeten ja tutustuen..koska vielä olet epävarma jaksamisestasi.Tosin rakkaus,tasapainoinen suhde antaa varmasti voimia.
ratkaisemaan, eikä sinun pidä sitä yrittääkkään. Olet ihan väärillä jäljillä.
... tahto & toivo & luottamus & sitoutuminen antavat voimia, mutta juuri viime aikoina kumppanini on todella ollut luotaan työntävä. Suhde on ns. katkolla, kun hän raivoaa mulle puhelimessa, eikä pystytä juttelemaan asiallisesti. Se mutkistaa asioita, ja mun määrätietoisuutta & asennetta. Se asenne on todella ollut oikea, olen huomioinut kaikki häneen & lapsiinsa liittyvät jutut niin hyvin, kuin voin. Silitellyt muksut unille, hoitanut tarpeen tullen, komennellut tietty, ja ehdottomasti kannustanut heitä kaikkia. Jos sieltä tulee sontaa puhelimessa, niin kyllä silloin haaveet kaatuu...
ajoittain niskaan, mut eihän mikään parisuhde aina ruusuilla tanssimista ole. Välillä mies käy mun hermoille ihan kympillä ja sit taas meille paistaaaurinko.
Mielemmun mä haluan et se kiukuttelee mulle kuin lapsille ja päinvastoin. Johonkin ne kiukut on saatava purettua.
Jos toista rakastaa ei suhde kiukutteluun kaadu.
kiittää.
mikä ihme kysymys tämä on? Jos rakastat naista ja haluat elää perheessä, muuta heidän luokseen. Miksi haluaisit ehdoin tahdoin jäädä yksin jos kerran voit olla muiden kanssa? En ymmärrä koko kysymystä ollako onnellinen vai vähemmän onnellinen elämässään.