Ollaan tapailtu reilu 3 kk enemmän tai vähemmän säännöllisesti, lähinnä silloin kun mua on huivttanut. Välillä ollut välissä viikkojakin, ettei ole nähty. En tiedä, pitäiskö tätä sanoa seurusteluks vai ei - tavallaan tunnen olevani varattu, mutta katselen kyllä muita miehiä. Jotain ollaan aiheesta puhuttukin ja mies on ilmeisesti niin toivottoman ihastunut muhun että sietää "huonoakin" kohtelua kunhan saa välillä olla mun kanssa...
Tuntuu vaan ettei tää oo nyt hyvä juttu. Voisin tietty jatkaa tätä vaikka kuinka pitkään, ei mies saa tietää, vaikka näkisin muitakin, mutta eihän se tietenkään olis reilua miestä kohtaan. Joskus aluksi olin oikeesti kiinnostunut siitä, se osas olla salaperänen ja vaikeestitavoteltava, siinä oli haastetta - ennen kuin ruvettiin oikeasti tapailemaan, pussailemaan ym. niin meidän välillä oli kemiaa, sähköä, flirttiä. Nyt mies on kuitenkin niin lääpällään että enemmänkin roikkuu ja anelee että nähtäisiin. Ennen tuntui hassulta mahanpohjassa kun vain ajattelinkin suutelevani sitä, enää ei, kun suudellaan, ajattelen että menis jo ohi... Jotenkin en halua sitä seksuaalisessa mielessä (ei oo harrastettu seksiä).
Mies on kuitenkin älyttömän mukava luonteeltaan, meillä on samanlainen huumorintaju, saadaan toisemme nauramaan. Harrastukset jonkun verran poikkeaa toisistaan, ystäväpiirit täysin, ehkä ns. imagokin ja tulevaisuudensuunnitelmat. Pystyn luottamaan häneen ihan täysin, tiedän ettei hän satuttais mua ikinä. Tosi hyvä tyyppi lyhyesti sanottuna. En vaan silti käy kuumana... välillä tuntuu nololta kävellä hänen kanssaan kaupungilla, en haluaisi esitellä koko kaveripiirilleni, en usko että hän sopeutuisi siihen, on ujompi tapaus.
En kuitenkaan haluaisi luopua tästä ihmisestä täysin, haluaisin olla vaikka vain kaveri, mutta tiedän, ettei hän pysty enää pelkkään ystävyyteen. Olen kyllä huomannut itsestäni, et usein menetän kiinnostukseni kun olen saanut jonkun kiinnostumaan itsestäni. Tykkään enemmän suhteen alkuvaiheesta, katselusta, flirttailusta, iskemisestä kuin itse seurustelusta - tai ehkä en vaan ole tavannut vielä sellaista miestä jonka oikeasti haluaisin.
Sori avautuminen. Mut mitä ihmettä teen?
Tuntuu vaan ettei tää oo nyt hyvä juttu. Voisin tietty jatkaa tätä vaikka kuinka pitkään, ei mies saa tietää, vaikka näkisin muitakin, mutta eihän se tietenkään olis reilua miestä kohtaan. Joskus aluksi olin oikeesti kiinnostunut siitä, se osas olla salaperänen ja vaikeestitavoteltava, siinä oli haastetta - ennen kuin ruvettiin oikeasti tapailemaan, pussailemaan ym. niin meidän välillä oli kemiaa, sähköä, flirttiä. Nyt mies on kuitenkin niin lääpällään että enemmänkin roikkuu ja anelee että nähtäisiin. Ennen tuntui hassulta mahanpohjassa kun vain ajattelinkin suutelevani sitä, enää ei, kun suudellaan, ajattelen että menis jo ohi... Jotenkin en halua sitä seksuaalisessa mielessä (ei oo harrastettu seksiä).
Mies on kuitenkin älyttömän mukava luonteeltaan, meillä on samanlainen huumorintaju, saadaan toisemme nauramaan. Harrastukset jonkun verran poikkeaa toisistaan, ystäväpiirit täysin, ehkä ns. imagokin ja tulevaisuudensuunnitelmat. Pystyn luottamaan häneen ihan täysin, tiedän ettei hän satuttais mua ikinä. Tosi hyvä tyyppi lyhyesti sanottuna. En vaan silti käy kuumana... välillä tuntuu nololta kävellä hänen kanssaan kaupungilla, en haluaisi esitellä koko kaveripiirilleni, en usko että hän sopeutuisi siihen, on ujompi tapaus.
En kuitenkaan haluaisi luopua tästä ihmisestä täysin, haluaisin olla vaikka vain kaveri, mutta tiedän, ettei hän pysty enää pelkkään ystävyyteen. Olen kyllä huomannut itsestäni, et usein menetän kiinnostukseni kun olen saanut jonkun kiinnostumaan itsestäni. Tykkään enemmän suhteen alkuvaiheesta, katselusta, flirttailusta, iskemisestä kuin itse seurustelusta - tai ehkä en vaan ole tavannut vielä sellaista miestä jonka oikeasti haluaisin.
Sori avautuminen. Mut mitä ihmettä teen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuo vaihe tulee jossain vaiheessa alussa. kehottaisin sinua vain jatkamaan tapailua vielä puoli vuotta. Sitten on kaksi vaihtoehtoa: olet joko ihan oikeasti ihastunut tai tiedät ettei siitä tule mitään.
Minusta aika ihmeellinen kyllä tuo vastauksesi. Luitko varmasti koko alkuperäisen tekstin? Siis ovat olleet yhdessä 3kk, ei seksiä kertaakaan ja useiden viikkojen taukoja tapaamisissa...
Minä taas väittäisin että jollei mies muuta täysin käyttäytymistään/prioriteettejaan jne niin et koskaan tule rakastumaan häneen. Jos riittävästi haluat suhteelta jotain niin se voi jopa edetä johonkin suuntaan, yhdessä asumiseen jne, mutta jos et koskaan koe suhteessa todellista rakkautta niin onko se sen arvoista?
Kenties olet yhdessä vain siksi että mies on kiltti ja mukava ja olisi varmasti hyvä isä yhteisille lapsille jne? Ei siinä mitään, jos se on sinusta hyvä syy jatkaa suhdetta, niin siitä vain.