Osaisiko kukaan neuvoa että minkälaiseen paikkaan mun kannattaisi nyt hakea töitä. Olen 20-vuotias tyttönen enkä opiskele tällä hetkellä. (välivuosi) Takana on vain lukio-opinnot, eikä minkäänlaista työkokemusta. Työharjoittelu ei oikein innosta, jos näin saa sanoa. Lisäksi en ole kovin sosiaalinen. Kaipaisin jotain ehdotuksia esimerkiksi että mitä te tekisitte mun asemassani. Oikeastaan sillä työnkuvalla tai palkalla ei ole kovin suurta merkitystä, kunhan ovat ihmiselle sopivat.
Hyviä vinkkejä?
tekijä vailla työtä
3428
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Cloetta Fazer tuotantoon, Hobby Hall varastolle pakkaamaan, Lassila&Tikanojalle siivoamaan tai vaikka SK-ravintoloihin blokkaamaan.
Onhan noita töitä vaikka kuinka. Ei tarvitse olla sosiaalinen tai korkeaa koulutusta. Riittää että on luotettava, ahkera ja motivaatio kohdallaan.
että menet nyt vaan edes jonnekin töihin. Yritä vaikka ensin löytää joku hyvin lyhytaikainen työ, jos käy vaikka niin, että et siitä pitäisikään.
Mutta toisaalta, alkuvaiheessa ei kyllä kannata olla kovin ronkeli. MInä aloitin oman työurani teininä lastenhoito- ja siivoushommilla. Siivous oli aika ikävää ja silloin päätinkin, että teen mitä tahansa, että tulevaisuudessa ei siivota tarvitse. Eikä ole tarvinnut :)
Kun saat työpaikan, niin vaikka maistuisi miten puulta, niin aina muista tehdä työsi hyvin. Keskity aina sen hetkiseen työhön. Kun työnantaja huomaa, että olet hyvä työntekijä, niin aina voi poikia lisää hommia. Ja kun jossain vaiheessa sinulla on jokin tutkinto, niin sitten edelleen noudatat samaa periaatetta - aina joka paikassa työ pitää tehdä hyvin, vaikka työ olisi sinusta miten p***tä. En tarkoita, että pitää alistua ihan mihin vaan ja koko ajan olla nöyristelemässä muille, mutta että et jää nurkkiin "sormia pyörittelemään" vaan yrität olla edes jollain tavalla oma-aloitteinen ja jotenkin osoittaa, että olet kiinnostunut työstä/työn tekemisestä. Äitini on töissä yliopiston kirjastossa ja siellä käy paljon harjoittelijoita ja hän on moneen otteeseen todennut, että turhan paljon on näitä "sormien pyörittelijöitä", joita saa koko ajan kädestä pitäen opettaa tekemään työtä - ja ovat muuten lähes poikkeuksetta yliopisto-koulutuksen saaneita.
Itse olen sitä mieltä, että ilman mutta menet vaikka ns. työharjoitteluun, jos kerran työkokemusta ei vielä ole kertynyt. Eihän sillä rikastu, mutta ehkä voisit päästä johonkin sellaiseen paikkaa, joka itseäsi kiinnostaa. Ei työharjoittelun merkitystä kannata aliarvioida. Sillä voi sinulle olla tulevaisuutta ajatellen hyvinkin paljon merkitystä, jos vain osaat asennoitua siihen oikealla tavalla. Älä ajattele, että olet "orjatyövoimaa" vaan että saat sillä arvokasta työkokemusta. Nyt on ensiarvoisen tärkeää, että saat työkokemusta, helpottaa myös ehkä jatko-opintoja valittaessa.
Ensi töikseen unohdat sen ajatuksen, että "ei kiinnosta". Tässä elämässä/työelämässä menestyäkseen on pakko kiinnostaa. Jos et halua jonain päivän löytää itseäsi pitkäaikaistyöttämänä.
Töitä saa vain ja ainoastaan tekemällä töitä ja hyvin. Ja sit kun muistaa hyvät käytöstavat, toimit oikealla tavalla oikeassa paikassa (työpaikan kirjoitetut ja kirjoittamattomat säännöt ja ohjeet) eikä päästele suustaan kaiken maailman sammakoita, niin kumma on jos ei töitä ala jossain vaiheessa löytymään. Ainakin jos satut pääkaupunkiseudulla asumaan.
kaikki lähtee siis liikkeelle siitä, että sinun pitää päästä johonkin töihin, menet sitten vaikka ilmaiseksi.
Sen verran täytyy todeta, että itse olin aikoinani ujo ja hiljainen, mutta jostain syystä en ole sitä enää. Ehkä siitä syystä, että en halunnut olla. Halusin saavuttaa tiettyjä asioita elämässä ja silloin oli vaan pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä asialle jotain. Olenkin paljon lukenut kaikenlaista ihmisen käyttäytymiseen liittyen ja luulen, että tällä on ollut merkitystä, että olen pystynyt aika paljon analysoimaan omaa käyttäymistä ja sen seurauksia. ja myöskin hyödyntämään oppimaani mm. työssäni.
Olen myöskin lähtöisin tavallisesta duunariperheestä, jossa ei ollut suhteita, joita olisi työpaikkaa hakiessa voinut hyödyntää.
Minusta yksi tärkeimmistä asioista on se, että osoittaa omalla olemisellaan ja tekemisellään, että on halukas tekemään töitä, joskus hoitamaan ehkä vähän ikäviäkin asioita. Joka työssä on varmaan ne hyvät ja huonot puolet. Turhat narinat pois.
Moni sanoo, että työt saadaan suhteilla. Yksityisellä puolella näin varmaan monessa tapauksessa onkin, mutta julkisella ei ainakaan asiantuntija tehtäviin pelkästään suhteilla pääse. Ja minä ainakin halua uskoa edelleen siihen, että hyvälle työntekijälle löytyy aina töitä. Jos omasta mielestään on "hyvä", mutta jostain syystä ei vaan työtä löydy, niin ehkä ei sitten kuitenkaan ole ihan sitä mitä haetaan. Tällöin kannattaa ottaa asia haasteena ja pyrkiä edelleen kehittämään itseään eikä jäädä muhimaan itsesäälissä.
Tsemppiä sinulle työnhakuun!