Koangan tarina

Vaikka Deliuksen itse tiedetään pitäneen Fennimore ja Gerdaa parhaimpana kirjoittamanaan musiikkidraamana perusruen löyhästi Tanskalaisen novellistin Jakobsenin teokseen, aiempia mestariteoksiaan harmonisesti kovempana ja ankarampana vastaten kuitenkin hänen käsityksiään, visioitaan ja intuitiotaan modernista musikkidraamallisesta konstruktiosta lyhyine, suppeine kohtauksineen ja kuvaelmineen voimakkaine emootioine teoksen käsitellessä turhautunutta rakkautta eräänä saavuttamattoman täyttymyksen muodoista ja taiteiljan inspiraation ehtymisestä pakana-requiemin viitoittamatta tyylillisellä polulla, pidetään maalaiskylän Romeota ju juliaa säveltäjän menestykselisimpänä, Koangaa kuitenkin yleisesti ehkä hänen voimakkaimpana ja dramaattisimpana musiikkidraamanaan, joka alkaa prologilla, jossa setä Joe kertoo plantaasin tyttärille voodoo-papin ja prinssin tarinan.
5239
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Auringon laskun lauluissa nimenomaan Beechamin jodolla rakkauden kaipuu ja eron tuska ottivat kuulijansa valtaan jokaiselle kuuntelulla objektivoituneimne emotionaalisine tunnejärkytyksineen tahdon liikkeiden heijastumina puhtaan mielteen alueelle, josta tahto tahdon liikutusta itseään kiihdyttämättä oli pois tungettu tahdon tyydytyksen tai tahtoa vastaanhangoittelevanb tuskan kuvana älyn mukaisina tahdon vastineina soidessa tuskaisimmassakin soinnussa nautintoa ja tyydytystä tuottaen

Äänestä
  • Olen kyllä samoilla linjoilla siinä että Beechamilla on kumma kyky saada kuulijansa valtaan maagisen taianomaislla Delius-tulkinnoillaan, joihin muut vain harvoin yltävät, ja mitä esitykset sointiväripalettinsa kauneudessa ja kukkeudessa aina absoluutiseen sointiväriefektiin saakka monoääniyksinä menettävät sen ne inspiraation ja vivionäärisyytensä originelliudessa voittavat, vaikka laulajien sävelpuhtaus tai toisilleen vastakkaisten soitiryhmien välinen balanssijättäisi toisinaan toivomisen varaakin antiikkisesta äänityksestä johtuen mutta aina ne yleensä puhuvat jostakin sisäisestä näkemyksestä ja visiosta jota on vaikea ylittää jossa on oma autettisuusleimansa sillä tiedetäänhän säveltäjän itsensä olleen mielistynyt juuri Beechamin tapaan johtaa hänen teoksiaan ja siksi niitä kannattaa metsästää. Niiden rinnalla on myös hyvä kunnella jotakin modernimpaa versiota

    Äänestä

  • pirun polska kirjoitti:

    Olen kyllä samoilla linjoilla siinä että Beechamilla on kumma kyky saada kuulijansa valtaan maagisen taianomaislla Delius-tulkinnoillaan, joihin muut vain harvoin yltävät, ja mitä esitykset sointiväripalettinsa kauneudessa ja kukkeudessa aina absoluutiseen sointiväriefektiin saakka monoääniyksinä menettävät sen ne inspiraation ja vivionäärisyytensä originelliudessa voittavat, vaikka laulajien sävelpuhtaus tai toisilleen vastakkaisten soitiryhmien välinen balanssijättäisi toisinaan toivomisen varaakin antiikkisesta äänityksestä johtuen mutta aina ne yleensä puhuvat jostakin sisäisestä näkemyksestä ja visiosta jota on vaikea ylittää jossa on oma autettisuusleimansa sillä tiedetäänhän säveltäjän itsensä olleen mielistynyt juuri Beechamin tapaan johtaa hänen teoksiaan ja siksi niitä kannattaa metsästää. Niiden rinnalla on myös hyvä kunnella jotakin modernimpaa versiota

    Kuuntelin tuossa pari viinnoa takaperin Deliusin Elämän messua, ei Richard Hickoxin vaan tällä kertaa itsensä sir Thomas Beechamin johdolla historiallisena joskaan ei kaikilta osin täysin tyydyttävänäkään taltiointina sydän pakahduttavasta henkisestä rakkauden palosta halkeamaisillaan lumottuna suloisen nautinnollisten väristysten vavisuttaessa vartaloani pala kurkussa etenkin II-näytöstä kuunnellen joskaan tanssilauklussa naiskuoro ei soinut yhtä lämpimänä kuin edellä mainitun esityksessä tai jotkin baritonisoolot jättivät toivomisen varaa päättyen kuitenkin haltioituneeseen loppukuoroon osassa mitternahct josta kuvastuu hyvvin Deliusin optimistinen ateistinen elämän asenne. Song of the high hills on myös hyvin jännittävä ja palkitseva teos lähes puolituntisessa kestossaan 1900-luvun hienoimpiin orkesyteriteoksia Pariisin ohella jossa sanaton kuoro vähittäin kuten Appalahiassakin hyuiomaamattomasti kuin varkain vaivihkaa maagisesti alklaa soimaan jostakin kaukaisuudesta yhä voimistuen hurmioituneeksi lauluksi

    Äänestä

  • Deliusiaani kirjoitti:

    Kuuntelin tuossa pari viinnoa takaperin Deliusin Elämän messua, ei Richard Hickoxin vaan tällä kertaa itsensä sir Thomas Beechamin johdolla historiallisena joskaan ei kaikilta osin täysin tyydyttävänäkään taltiointina sydän pakahduttavasta henkisestä rakkauden palosta halkeamaisillaan lumottuna suloisen nautinnollisten väristysten vavisuttaessa vartaloani pala kurkussa etenkin II-näytöstä kuunnellen joskaan tanssilauklussa naiskuoro ei soinut yhtä lämpimänä kuin edellä mainitun esityksessä tai jotkin baritonisoolot jättivät toivomisen varaa päättyen kuitenkin haltioituneeseen loppukuoroon osassa mitternahct josta kuvastuu hyvvin Deliusin optimistinen ateistinen elämän asenne. Song of the high hills on myös hyvin jännittävä ja palkitseva teos lähes puolituntisessa kestossaan 1900-luvun hienoimpiin orkesyteriteoksia Pariisin ohella jossa sanaton kuoro vähittäin kuten Appalahiassakin hyuiomaamattomasti kuin varkain vaivihkaa maagisesti alklaa soimaan jostakin kaukaisuudesta yhä voimistuen hurmioituneeksi lauluksi

    ei ole tosiaan mikään turha heppu. Arvostettu kapellimestari. http://www.muzieklijstjes.nl/100conductors.htm

    Äänestä

  • von Ronkeli kirjoitti:

    ei ole tosiaan mikään turha heppu. Arvostettu kapellimestari. http://www.muzieklijstjes.nl/100conductors.htm

    Kuvittelisin hänen myös todenneen että Deliusille on tuskin aionuittakaan sävellystä varhaisteokset mukaan lukien jossa hän olisi tietoisesti jäljitellyt joidenkin muiden säveltäjien tyyliä, mikäli kuullunymmärtämiseeni on luottaminen, vaikka hän käytti joissakin huomattavimmissa teoksissaan sävellystekniikoita 1700-luvun absoluuttisesta kontrapunktista, fuugasta 1900-luvun kompleksiseen muunneharmoniikkaan saakka, tai viljeli monimutkjaista polyrytmiikkaa ehkäpä polytonaalisuuttakin joissakin musiikillisissa kollaaseissaan.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Deliusiaani kirjoitti:

Vaikka Deliuksen itse tiedetään pitäneen Fennimore ja Gerdaa parhaimpana kirjoittamanaan musiikkidraamana perusruen löyhästi Tanskalaisen novellistin Jakobsenin teokseen, aiempia mestariteoksiaan harmonisesti kovempana ja ankarampana vastaten kuitenkin hänen käsityksiään, visioitaan ja intuitiotaan modernista musikkidraamallisesta konstruktiosta lyhyine, suppeine kohtauksineen ja kuvaelmineen voimakkaine emootioine teoksen käsitellessä turhautunutta rakkautta eräänä saavuttamattoman täyttymyksen muodoista ja taiteiljan inspiraation ehtymisestä pakana-requiemin viitoittamatta tyylillisellä polulla, pidetään maalaiskylän Romeota ju juliaa säveltäjän menestykselisimpänä, Koangaa kuitenkin yleisesti ehkä hänen voimakkaimpana ja dramaattisimpana musiikkidraamanaan, joka alkaa prologilla, jossa setä Joe kertoo plantaasin tyttärille voodoo-papin ja prinssin tarinan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu