luulenpa, että kamalempaa asiaa ei olekaan. kamottaa ajatuskin pettämisestä..
oletko sinä pettänyt rakastamaasi kumppania? miksi? minkä takia?!
johtuuko se siitä, ettei kumppanisi ole tarpeeksi hyvä sängyssä? vai vaihteluako hait? vai olitko kauan matkoilla, eikä kumppanisi ollut mukana ja halut iski?
tai onko sinua petetty? miten sait tietää?
kertoiko kumppanisi sen sinulle itse vai jäikö rysän päältä kiinni, kertoiko joku muu?
annoitko anteeksi? menikö luottamus täysin?
miten suhteenne jatkui? pettikö uudelleen, mikä annoit anteeksi?
kertokaa.. tahdon tietää.
oletko sinä pettänyt rakastamaasi kumppania? miksi? minkä takia?!
johtuuko se siitä, ettei kumppanisi ole tarpeeksi hyvä sängyssä? vai vaihteluako hait? vai olitko kauan matkoilla, eikä kumppanisi ollut mukana ja halut iski?
tai onko sinua petetty? miten sait tietää?
kertoiko kumppanisi sen sinulle itse vai jäikö rysän päältä kiinni, kertoiko joku muu?
annoitko anteeksi? menikö luottamus täysin?
miten suhteenne jatkui? pettikö uudelleen, mikä annoit anteeksi?
kertokaa.. tahdon tietää.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Pitkän liiton aikana sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Voi kai sanoa, että asioihin tottuukin?! Puolisoni on pettänyt minua useita kertoja.
Pettämisen olen huomannut siitä, kun hän ei ole tullut yöksi kotiin ja/tai käytös muuttuu. Mitään hän ei tietysti kerro.... nykyisin kännykkä on hyvä seurantaväline. Ei vaan saa paljastaa tutkivansa toisen kännykkää. Olen tekstaillut puolison kännykällä hänen naisystäviensä kanssa... lukenut hänen naisystäviensä tekstareita ja päässyt niistä kärryille suhteiden tasoista. Tiedän aina keitä nämä naiset ovat... osoitteet ja niin pois päin. Eli jos kumppani ei tule yöksi kotiin, olen käynyt salakatselemassa toisten naisten ikkunoista sisään ja nähnyt tapahtumia omin silmin.
Luota en kyllä hänen uskollisuuteensa. Eikä niissä suhteissa rakkaudesta ole kysymys; hullaantumisesta.
Joskus olen miettinyt, että vien likapyykkipussin hänen naisystävänsä oven taakse....
En suosittele tällaista kenellekkään... tällaisessa elämässä on oltava hyvä hermoinen ja omata hyvä itsetunto.
Niin, kerroppa se!
Miten viitsit vaivautua kyttäämään miestäsi ja jopa kurkistelemaan toisten naisten ikkunoista sisään?????? Jos miehesi pettää se on tasan tarkkaan hänen itsensä syytä, pyykit hänen naamalleen eikä naisten oven taakse. Itse en viitsisi pestä moisen mulkeron pyykkejä.
Homman ydin on siinä, että kun tietää siis itse tietää, ei tarvitse epäillä eikä luulla kuvittelevansa.
Tieto lisää tuskaa, mutta toisaalta se tuo myös helpotusta.
Olen itsekin ihmetellyt kuinka vielä ollaan yhdessä...., mutta eihän kaikki aika läheskään ole ollut pettämistä, ei toki. Vaan on ylä- ja alamäkiä....
Vaimoni petti siskonsa kannustuksesta. Asiasta kertoi vaimoni hyvin tiukkaan äänen sävyyn, mutta kertoi vain pettäneen, koko tarinaa ei ollut lupa kertoa koska monta parisuhdetta hajoaisi samalla.
Ei anteeksi antaminen ole ongelma, ongelma on se mitä pitää antaa anteeksi, sitähän vaimoni ei saa kertoa. Luottamus meni kaikkiin naisiin ja se pettääkö vaimoni yhä- ei kuulu minulle. Asumme kyllä yhdessä, hän käy jossakin, en kysele. Kun hän yrittää reissuaan kertoa, lähden pois. Mitä minä sitä kuuntelen. Jos hän ei itse ajattele rehellisyyden ja avoimmuuden kautta olevan kanssani niin miksi hänen kulkemiset voivat kuulua minulle
Olen kerran pettänyt: ihastuin vaan niin täysin. Kotona asiat normaalisti. En kertonut, enkä jäänyt kiinni. Lopulta kuitenkin erottiin. Nyt ollut jo monta vuotta avoliitossa miehen kanssa, jonka kanssa petin.
Kerran petetty (tietääkseni ;): silloinen suhteemme (ei siis nykyinen suhteeni)oli murrosvaiheessa, ei oikein tiedetty miten jatketaan mutta asuttiin edelleen yhdessä. Hän kertoi itse. Annoin toki anteeksi, mutta unohtaa en voinut. Asia kuitenkin vauhditti päätöstämme ja erosimme.
ole pettänyt, siitäkään huolimatta että en ole vaimolta saanut pitkään aikaan koska hänellä ei ole haluja (syynä lääkkeet, kuulemma). En väitä, ettenkö voisi alentua siihen, jos sopiva tilaisuus tarjoutuisi, mutta pitkänkään "kuivan kauden" jälkeen en itse sellaiseen hakeudu.
..ole pettänyt, ja kertaakaan en _tule_ pettämään. Samoin on mieheni kohdalla. Sitäpaitsi jos mieleen tulee useamminkin pettäminen, niin silloin omassa suhteessa on jotain vialla, tai sitten omassa päässä/suhtautumisessaan asioihin jne. PETTÄMISELLÄ EI RATKAISTA MITÄÄN, sillä vain pahennetaan asioita pidemmällä tähtäimellä - ja aina olis hyvä ajatella vähän pidemmällekin. Sitäpaitsi jos iskee niin kovin kamalat halut vehtailla vieraiden kanssa, niin JÄTTÄÄ SITTEN SEN EDELLISEN SUHTEEN ensin. Näin loukkaa loppujen lopuksi vähiten.
Valitettavasti joudun myöntämään että minua(kin) on petetty, itse asiassa kaikki "vakavemmat" seurustel suhteeni ovat ennemmin tai myöhemmin päättyneet toisen osapuolen minua petettyä.
Koska kylmä tosiasia on etten osaa ikini antaa sitä anteeksi, niin paljon kuin sitä olen joskus halunnutkaan, antaa anteeksi, mutta.....koskaan se ei unohdu, aina silloin tällöin se putkahtaa esiin ja syö sisimmässä kääntäen kaiken ylös alaisin.
pettäjät eivät yleensä ota huomioon tätä kun lähtevät siihen leikkiin, mitäpä jos se toinen osapuoli ei kestäkkään sitä?
En tarkoita vaan suhteen kariutumista vaan sitä että tämä toinen voi menettää toivonsa, luottamuksensa ja kykynsä rakastaa enää ketään.
Koin petetyksi tullessani olleeni liian huono, tai jollain tavoin vajaa että puolisoni hakeutui muiden luo.
Tämä aiheutti todella mahtavan itseinhon allon joka on jatkanut matkaansa siitä lähtien, jos et kykene rakastamaan itseäsi et voi rakastaa ketään muitakaan, sad but true....
Ajatelkaa ennenkuin hölmöilette.....
Kaikkea hyvää mari....
-EM-
oletko sinä pettänyt rakastamaasi kumppania?
Kyllä olen, kun katsoin ettei uskollisuus merkitse hänelle mitään. Ja minun puolelta suhteemme oli ohi. Vieraisiin voi mennä, mutta sen jälkeen ei tarvitse palata vanhan luo.
johtuuko se siitä, ettei kumppanisi ole tarpeeksi hyvä sängyssä?
Ei, vaan en voinut antaa hänen enää koskea minuun.
vai vaihteluako hait? vai olitko kauan matkoilla, eikä kumppanisi ollut mukana ja halut iski?
Kotikaupungissa ja hän tiesi siitä koska kerroin etukäteen.
tai onko sinua petetty?
Kyllä
miten sait tietää?
Satuin silminnäkijäksi, hän ei sitä tiennyt minun nähneen.
kertoiko kumppanisi sen sinulle itse vai jäikö rysän päältä kiinni, kertoiko joku muu?
annoitko anteeksi?
Ei kertonut, enkä minä kertonut tietäväni. Ja anteeksi en antanut, siis sitä ettei ollut rohkeutta tunnustaa. Kysyin onko hän ollut aina uskollinen ja valehteli sujuvasti.
menikö luottamus täysin?
Kyllä ihan totaalisesti, jos valehtelee kerran valehtelee toisenkin ja mistä tietää kuinka paljon aikaisemmin
miten suhteenne jatkui?
Erosimme
pettikö uudelleen, mikä annoit anteeksi?
En anna toista tilaisuutta.
kertokaa.. tahdon tietää.
Nytpä ollaankin villakoiran ytimessä. Tämän keskustelun aiheesta löytyy syy siihen, miksi elän edelleen yksin. Sen verran oon kans kapakis käyny, että jotain oon nähny. Eikä tarvi ku vilkasta avioerotilastoja, niin kummasti katoaa halut istua autoon, joka hinaa tyhjiä juomatölkkejä.
petetty enkä itse ole pettänyt. Silti sanoisin, että maailmassa on kamalampiakin asioita kuin pettäminen.
En itsekään voi sietää pettämistä ja olen 99% varma etten itse sitä tule tekemään, mutta toisaalta.. Se on sentään VAIN SEKSIÄ!
Olettaisin että enemmän siinä loukkaa mohdollinen valehtelu kuin itse seksi.
Jos esim. mieheni tunnustaisi itse asian ennen kuin ehdin epäilläkään, voisin hyvinkin antaa anteeksi sillä se kertoo hänen arvostuksestaan minua kohtaan.
Jos taas saisin selville että mies on vuosikaudet tapaillut muita ja silmät kirkkaina valehdellut minulle, ei kukaan sellaista voi anteeksi antaa, onhan kyseesä selvästi psykoottinen henkilö!
Mutta parisuhdepsykologiakin tuntee sen kaavan, että kun suhteessa on jokin pienikin kupru niin se ruoho vaan ALKAA vihertää aidan toisella puolen eikä sille mitään voi!
En puolustele pettämistä, mutta pettämisen halu kertoo että suhteessa on ongelmia ja niitä ei saisi "ratkaista" helpoimman kautta eli pettämällä.
Ex petti ja alunperin sain tietää kaverilta (näki, kuten moni muukin), mutta en uskonut, myöhemmin oli turhan selvät merkit asiasta ja mies kertoi totuuden kun kysyin.
En oikeastaan siinä vaiheessa kun sain tietää, enään edes välittänyt ja tiesin syynkin. Mies oli itse niin sairaan mustasukkainen, että petti "kostoksi", eli varmuuden vuoksi vaikka minä en häntä pettänyt.
Suhde ei jatkunut ja kaatui miehen sairaalloiseen mustasukkaisuuteen, pettämisellä sinänsä ei ole tänä päivänäkään mitään merkitystä eikä vaikuta luottamukseeni ihmisiä kohtaan, kukin tyylillään.
Vaimoni petti myös "kaiken varalta". Se on ihmiselle itselleen hyvin vaikeaa tehdä sitä jota kuvittelee kumppanin tekevän. Se on raskata, muttemme sille mitään voi. Tosin vaimoni on nyt vapaa tekemään mitä vain, muttei enää tekkään sitä mitä haluaisi. Ei tarvetta hajottaa parisuhdetta, ei ole suhdetta jonka rikkoisi.
aina pettää.sain tietää mieheni pettämisestä kun aloin epäillä häntä ja parasta likkakaveriani, viimein mies tunnusti. annoin anteeksi koska vauva oli tulossa. vauva oli syntynyt ja mitä koinkaan, la.aamuna kännykkään tuli eräältä naiselta viesti joss kertoi miten ihanaa heillä oli ja hänkin saa nyt pikkuisen jne jne. raivostuin ja ero tuli, myöhemmin sain tietää hän oli tehnyt samoin jo edelliselle naiselleen. en siis ollut lajissa ainoa enkä varmaan viimeinen.
"miten sait tietää?"
Ronkkimalla toisen kännykkää.
"kertoiko kumppanisi sen sinulle itse vai jäikö rysän päältä kiinni, kertoiko joku muu?"
Käytös herätti epäilyjä, kännykästä löytyi lopullinen totuus.
"annoitko anteeksi?"
En.
"menikö luottamus täysin?"
Kyllä.
"miten suhteenne jatkui?"
Ei jatkunut, tätä nykyä emme ole edes puheväleissä.