Olen toisen kerran aviossa. Eka liitto kesti 30 v., tämä uusi vain 2 v. Tuntuu, etten ole vielä selvinnyt ekastakaan, ja nyt jo toinen ero häämöttää.
Syynä on jatkuvat riidat eri asioista, pahinta kuintekin, että mies käyttää henkistä väkivaltaa. Tarkoittaa sitä, että määräilee, mitä saan tehdä ja mitä en, mitä saan lukea, mitä katsella tv:sta jne. Kehuu, kuinka on henkisesti paljon vahvempi kuin minä, ja että halutessaan saa minut sairaaksi.
Siis ei tervettä käyttäytymistä häneltä ! Minun huonot puoleni on ainakin itsepäisyys, vaikka vastaan olen yrittänyt tulla kovasti.
Vuosi sitten käytiin parisuhdeneuvonnassa. Se ei juurikaan auttanut, ehkä mies hiukan vähensi minun kyykyttämistäni.
Nyt moni tietysti ajattelee, että ulos tuollaisesta suhteesta mahdollisimman pian. Mutta asia ei ole näin yksinkertainen. Meillä on paljon myös hyviä aikoja. Mies on ihana, turvallinen ja hyvä puhumaan, leikittelemään jne. mikäli itse haluaa. Ei kukaan häntä tunteva usko minun puheitani.
Koska rakastavia tunteita on vielä paljon molemmilla,tuntuu erokin väärältä, joten olemme aloittaneet parisuhdeterapian uudelleen.Yhdessä ei olla vielä käyty, vaan minä yksin. Minulle on annettu ymmärtää, että koska en pysty olemaan oma itseni tässä suhteessa, voisi ero ehkä olla parempi ratkaisu.
Minua peloittaa valtavsti yksinäinen ja köyhä loppuelämäni ? Olen jo 58 v. Työtön, varaton. Mies samoin. Rahasta on tiukkaa jo nyt, saati sitten, kun yksin yrittää selviytyä kaikesta.
Tosin terapeutti sanoi, että ei asiat välttämättä huonompaan suuntaan mene, emme koskaan voi tietää, mitä tulevaisuus ja muutos tuo tullessaan.
No, minä näen itseni köyhänä ja katkeroituneena mummona, joka asuu jossakin rotankolossa.
Kiinostaisi tietää heidän mielipiteitään, joilla on ollut samanlaisia ongelmia. Ehkä näemykseni laajenisi... Kuinka selviytyä ? Erota vai ei ?
Syynä on jatkuvat riidat eri asioista, pahinta kuintekin, että mies käyttää henkistä väkivaltaa. Tarkoittaa sitä, että määräilee, mitä saan tehdä ja mitä en, mitä saan lukea, mitä katsella tv:sta jne. Kehuu, kuinka on henkisesti paljon vahvempi kuin minä, ja että halutessaan saa minut sairaaksi.
Siis ei tervettä käyttäytymistä häneltä ! Minun huonot puoleni on ainakin itsepäisyys, vaikka vastaan olen yrittänyt tulla kovasti.
Vuosi sitten käytiin parisuhdeneuvonnassa. Se ei juurikaan auttanut, ehkä mies hiukan vähensi minun kyykyttämistäni.
Nyt moni tietysti ajattelee, että ulos tuollaisesta suhteesta mahdollisimman pian. Mutta asia ei ole näin yksinkertainen. Meillä on paljon myös hyviä aikoja. Mies on ihana, turvallinen ja hyvä puhumaan, leikittelemään jne. mikäli itse haluaa. Ei kukaan häntä tunteva usko minun puheitani.
Koska rakastavia tunteita on vielä paljon molemmilla,tuntuu erokin väärältä, joten olemme aloittaneet parisuhdeterapian uudelleen.Yhdessä ei olla vielä käyty, vaan minä yksin. Minulle on annettu ymmärtää, että koska en pysty olemaan oma itseni tässä suhteessa, voisi ero ehkä olla parempi ratkaisu.
Minua peloittaa valtavsti yksinäinen ja köyhä loppuelämäni ? Olen jo 58 v. Työtön, varaton. Mies samoin. Rahasta on tiukkaa jo nyt, saati sitten, kun yksin yrittää selviytyä kaikesta.
Tosin terapeutti sanoi, että ei asiat välttämättä huonompaan suuntaan mene, emme koskaan voi tietää, mitä tulevaisuus ja muutos tuo tullessaan.
No, minä näen itseni köyhänä ja katkeroituneena mummona, joka asuu jossakin rotankolossa.
Kiinostaisi tietää heidän mielipiteitään, joilla on ollut samanlaisia ongelmia. Ehkä näemykseni laajenisi... Kuinka selviytyä ? Erota vai ei ?
Vastaukset 4
Vanhimmat
olettekin avioituneet?
Rakkaus yksin ei riitä. Ainakaan pitkälle, kuten huomaat.
Mies vaikuttaa aika epävakaalta.
Varmaan tiukka rahatilannekin vaikuttaa väleihinne, siis negatiivisesti?
Toiseksi, aina saa tukea yhteiskunnalta. Molemmat saatte. Varattomuus ei saisi olla este eroamiselle, jos muuten tuntuisi että ero häämöttää.
Minä en ole onneksi naimisissa mutta ollut yhdessä mieheni kanssa jo 15vuotta.Aina ei ole ollut näin paha olo kuin on nyt jo muutaman vuoden.Meillä kans isäntä alistaa ja määrää kaikessa.Kaupungille kun lähden niin sanoo mihin aikaan pitää tulla kotia,kun jotain pitäis tehdä(esim.siivota ym.)niin se pitää tehdä heti eikä 15 päivä.En ole itsekkään mikään sotta pytty mutta kai minä naisena osaan nämä hommat.Kapakkaan en pääse kavereitten kans muuten kuin kauhean tappelun kans,yritäppä siinä pitää hauskaa.Ei se kuitenkaan vielä ole lyönyt mutta henkisesti moittinut koko ajan.Tietää että jos nyrkki heilahtaa niin ero on varma asia.Me olemma käyneet perhe neuvolassa,enimmäkseen kuitenkin ala ikäsen lapsen takia,että lapsi ymmärtäis minkä takia äiti ja isä eroaa.Isäntä on aina ollut vähän aikaa kiltisti mutta aina alkaa uudestaan,minkäs hän luonteelleen voi.Lapsen takia tässä vielä yhdessä ollaan ja rahan.Minäkin olen jo yli 50vuotias,ei ole enään helppo alkaa yksin huoltajaksi.
Koska rakastavia tunteita on vielä paljon
molemmilla,tuntuu erokin väärältä
Sinua peloittaa valtavsti yksinäinen ja köyhä loppuelämäni ?
Minulla Rakastavat tunteet on edelleen ja yksinäisyys mutta ei köyhyyttä.
Ratkaisu oli vaikeaa, elämä jatkuu mutta ei kovin valoisaa ole.
Ehkä ajan kanssa.
Tämä on surutyötä
Olen 52 vuotias työssä käyvä, muuta ei sitten olekkaan.
Mieti tarkoin paluuta ei ehkä ole
Ero ihmeessä. Sinä olet itsesi paras kaveri. Et sinä tarvitse tuommoista ihmistä vierellesi. Sinä tulet selviytymään kun muuta ajatusta tulevaisuudesta. Ajattele, miten ihana elämä sinua odottaa ilman tätä auktoriteettiä vierelläsi. Ajatus kohti ihanaa tulevaisuutta ja runsasta ja rikasta elämää kohti.
Aija