Missähän hinnoissa liikkuvat 60-luvun lopun ja 70-luvun alun kotimaiset alkuperäiset LP-levyt. Artisteina mm. Kirka, Danny, Arto Sotavalta, Pasi Kaunisto jne..
Minkä arvoisia vanhat vinyyli-LP:t?
Keräilijä.
6745
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Katso esim. Black & Whiten sivuilta, jos vastaavia löytyisi. Myös muut levydivarit kannattaa tsekata. Ei noilla artisteilla kovin ihmeellisiä hintoja saa, ehkä muutamia kymppejä joltain himokeräilijältä. Harvinaisemmallakaan Suomi-musalla ei kovin kummoista eurotiliä tee.
divareista pilvin pimein 1 - 5 ecun hintaan ja lisäksi nimekkäämmille artisteille on tehty kokoelma cd:t, joiden hinta halpispaikoissa liikkuu 5 ecun tasolla. Joskus saa laatikollisen kympillä.
ei löydy pilvin pimein, myöhäisempää kyllä löytyy. 60'-70 luvun alku on parasta kamaa ja jotkin hyvissäkin hinnoissa (ei tosin kaikki).
Mutta tärkein tekijä on levyn ja myös kannen kunto, yksikin naarmu tiputtaa hintaa roimasti ja kunnolla kulunut on jo sitten kirpputorikamaa. Joskus levyt on myös pilattu huonolla neulalla vaikka naarmuja ei olisikaan, silloin levy on käytännössä arvoton (kansi ei).
Kannattaa viedä levyt hyvämaineiseen liikkeeseen arvioitavaksi, itse suosittelen Helsingin viiskulmassa sijaitsevaa AH Records'ia.
"Harvinaisemmallakaan Suomi-musalla ei kovin kummoista eurotiliä tee"
Ei aivan noinkaan.
Jos sulla sattuu löytymään kaapin kätköistä hyväkuntoista Apolloa tai Elonkorjuuta niin hintalappu pyöii siellä 400,- euron tietämillä, tai joku Koivistoisen kirjallinen äänilevy vieläkin enemmän.
Myös iskelmällä on kurssinsa, ihan vaikka vaan Katri-Helenan eka (se missä vaaleanpunaiset helmet kaulassa) yli 50,- helposti, ja on niitä paljon muitakin.
Ja Tietenkin Irwin, olen nähnyt singlen missä oli hintalappu 200,-
Että sillai.
Mutta tietenkin iso osa on aivan "arvotonta" jankkia
Tuon 400 € suomalaisesta levystä saa useammin levydivarin myyjä, ei levynsä sinne myynyt. Ehkä koko rahan voi hyvällä tuurilla saada itsekin, jos vain ostaja löytyy muualta kuin divarin tiskin takaa. Kaikki levyjään myyvät eivät kuitenkaan aina viitsi ilmoitella tarpeeksi sinnikkäästi, vaan myyvät levynsä äkkiä pois. Tällöin myynti divariin on nopein vaihtoehto ja oma rahallinen tappio sitten sen mukainen.
Olipa suomimusa sitten kuinka harvinaista tahansa, ei sillä pääse rikastumaan. En ole muistakseni ikinä kuullut kenenkään maksaneen suomalaisesta levystä nelinumeroista summaa (siis euroja). Viisinumeroinen olisi jo jotain ennenkuulumatonta, paitsi ulkomailla. Siellä harvinaisuudet ovat ihan toisessa kurssissa kuin Suomessa.
Tässähän käsiteltiin levyjen arvoja, niistähän on ihan hintaopaskin olemassa ja se kyllä toteutuu kunhan myyjä ja ostaja kohtaavat.
Tietenkin se on niin että kauppa ei voi maksaa sisäänostossa ns. markkinahintaa, silloinhan se joutuisi ylihinoittelemaan ulosmyyntihinnan.
Täytyyhän kaupan saada myyntivoittoa vai mistä kuvittelet kaupan saavan tuloa liiketoiminnan pyörittämiseen ja palkkoihin.
Eikä se divaritouhu mitään kullankaivuuta ole, sinne ostetaan röntissä suuria määriä ja koitetaan sitten pitkällä tähtäimellä myydä niitä, joskus onnistuu joskus ei.
En muista minäkään kenenkään maksaneen nelinumeroista, kolminumeroisia kylläkin, esim. ja toikin meni aika huokealla, edellinen oli 300,-.
http://www.huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=65465769
Tosin jos jossain olisi vaikka mintti Apollo niin ehkä se tonni toteutuisi, tiedä häntä. Hyviä levyjä on vaan niin vähän markkinoilla.