Hei ihmiset!
Tarvitsen nyt vähän muidenkin mielipiteitä asiaan. Oma pää meinaa hajota. Olen 19 vuotias poika ja seurustelin 2kk sitten kahta vuotta nuoremman tytön kanssa. Ehdittiin seurustella melkein vuosi. Erottiin, kun ei sovittu toisillemme, tai hänen mielestään. Muutenkin riideltiin ja oli muitakin erimielisyyksiä. Sitten tyttökaveri (nyk. exä) lähti
Pohjois - Suomeen reissuun. reissun jälkeen selvisi että se oli pettänyt mua siellä.. Tietenkin raivostuin, koska en voi sietää pettämistä.
Tämän jälkeen sovittiin asiat. Puhuttiin, puhuttiin... ja sovittiin että voitaisiin olla kavereita kaikesta huolimatta. Nyt exäni on käynyt kylässä ja meillä on ollut ihan kivaakin. Nyt vaan alkaa olla se aika että tulee pelkästään ne hyvät muistot mieleen. Ja on viitteitä siitä että yritettäisiin uudelleen. Itse en taida vaan pystyä siihen. Joten sanokaapa tai kertokaa kokemuksia vastaavista tapauksista. Kannattaako yrittää uudestaan? Pettäisikö se taas? Kiitos jo etukäteen :)
Tarvitsen nyt vähän muidenkin mielipiteitä asiaan. Oma pää meinaa hajota. Olen 19 vuotias poika ja seurustelin 2kk sitten kahta vuotta nuoremman tytön kanssa. Ehdittiin seurustella melkein vuosi. Erottiin, kun ei sovittu toisillemme, tai hänen mielestään. Muutenkin riideltiin ja oli muitakin erimielisyyksiä. Sitten tyttökaveri (nyk. exä) lähti
Pohjois - Suomeen reissuun. reissun jälkeen selvisi että se oli pettänyt mua siellä.. Tietenkin raivostuin, koska en voi sietää pettämistä.
Tämän jälkeen sovittiin asiat. Puhuttiin, puhuttiin... ja sovittiin että voitaisiin olla kavereita kaikesta huolimatta. Nyt exäni on käynyt kylässä ja meillä on ollut ihan kivaakin. Nyt vaan alkaa olla se aika että tulee pelkästään ne hyvät muistot mieleen. Ja on viitteitä siitä että yritettäisiin uudelleen. Itse en taida vaan pystyä siihen. Joten sanokaapa tai kertokaa kokemuksia vastaavista tapauksista. Kannattaako yrittää uudestaan? Pettäisikö se taas? Kiitos jo etukäteen :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
moi! mulla on tuosta samasta asiasta kokemusta. seurustelin vuosin sitten pojan kanssa, joka petti mua, oli todella vihainen ja en voinutkaan ajatella anteeks antamista. Mutta tämän vuoden elokuussa me sit pidettiin taas enemmän yhteyttä ja kaikki huonot muistot unohtu melkeen heti. Ajattelin vain, että kyllä se on ihana ja mukava poika. Sitten me alettiin seurustelemaan uudestaan. Mä en ois voinu ikinä kuvitella, että se olis näin vaikeeta. Mä välitän siitä pojasta tosi paljon, mutta luottamus on todellakin mennyt. Mun on tosi vaikee olla silloin, kun poikaystäväni menee ilman mua viikonloppusin jonnekkin.. eikä ilmota joka sekunti jotain itestään.. Mutta toisaalta mä välitän siitä niin paljon, että haluan oppia luottamaan siihen uudestaan.. Eli ajattele monta kertaa millaista teidän seurusteleminen olisi jos kokeilisitte uudestaan..
Luottamus on kuitenkin todella suuri asia, mutta niin on myöskin muut tunteet.. otatko askeleen eteenpäin, ilman tyttöä, vai askeleen taaksepäin.. Mä otin taaksepäin, mutta mua askel se ei harmita..
mun mielipide on että parempi olisi unohtaa ja jatkaa elämää, tarvittaessa laittaa kokonaan poikki. ja sillä aikaa tutkia tarkkaan omia tunteitaan ja katsoa mihin ne kehittyy. katsella mahdollisesti myös vähän ympärilleen jos löytysi esim joku uusi lupaava seurutelukumppaniehdokas.
jos kuitenkin molemmat haluavat vielä yrittää niin ei kai siinä mitää jos keskittyy sitten todenteolla sen suhteen hoitamiseen ja ongelmien parantamiseen.
mielestäni kyllä kukaan ei muutu pohjimmiltaan. vanhat virheet toistuvat aika varmasti, elleivät molemmat osapuolet keskity niiden välttämiseen täyspäiväisesti.