Täällä on puhuttu puhumattomuudesta:
Mieheni on lievästi sanottuna katkerana erostamme ( 2. vaihe menossa). Eropäätös tuli minulta, mutta kumpikin tajuaa että mitään ei ollut tehtävissä. Olen meistä varakkaampi ja mieheni jää melkoisesti tyhjän päälle nyt myös sosiaalisesti ( hoiti lapsia kotonamme). Hän ei suostu puhumaan kanssani edes lapsiimme liittyvistä asioista. Kohta ollaan oltu asumuserossa 5 kk. Mielestäni tämä menee jo yli hilseen. Hän ei suostu tapaamaan minua ym. Onko kyseessä jo mielenterveyden ongelma vai määritelläänkö tämä ns. normaaliksi? Missä vaiheessa pitäisi huolestua? Jos vielä vuosi erosta, eikä hän vastaa puheluihini ja kommunikoi vain lastemme kautta??? Help!
Mieheni on lievästi sanottuna katkerana erostamme ( 2. vaihe menossa). Eropäätös tuli minulta, mutta kumpikin tajuaa että mitään ei ollut tehtävissä. Olen meistä varakkaampi ja mieheni jää melkoisesti tyhjän päälle nyt myös sosiaalisesti ( hoiti lapsia kotonamme). Hän ei suostu puhumaan kanssani edes lapsiimme liittyvistä asioista. Kohta ollaan oltu asumuserossa 5 kk. Mielestäni tämä menee jo yli hilseen. Hän ei suostu tapaamaan minua ym. Onko kyseessä jo mielenterveyden ongelma vai määritelläänkö tämä ns. normaaliksi? Missä vaiheessa pitäisi huolestua? Jos vielä vuosi erosta, eikä hän vastaa puheluihini ja kommunikoi vain lastemme kautta??? Help!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miehesi on syvästi loukkaantunut, todennäköisesti myös masentunut tilanteestanne.
Varakkaan on helppo lähteä uuteen elämään. Tuliko
ero kenties hoidettua hätäisesti ja puhumatta?
Ei erossa koskaan ole yhtä syyllistä tai yhtä joka on oikeassa. Lähesty häntä uudella tavalla,
tee se lastesi takia.
voisit katsoa peiliin.
niin en puhuisi sinulle koskaan eikä minulla todellakaan ole mielenterveydellisiä ongelmia. Olisit minun mielestäni niin kusipäinen, etten vaan voisi puhua sinulle sanaakaan. Aivan turha yrittää ottaa yhteyttä.
että hän piti rimaa liian alhaalla eli selkeästi maan tasalla.
Eihän tuontyyppisen naisen kanssa kannata mitään puhua.
Hänellä on omat asiansa, jotka hän tulee hoitamaan.
Hän halveksii sinua ja se asia on varma.
Niin minäkin mihenäsi tekisin.
hän vihaa sua yli kaiken. mutta älä sure se kestää luultavasti vain 5-10vuotta.
ei aina ole mielenterveydestä kiinni, vaan opitusta mallista. Miten miehesi perheessä on käsitelty vaikeita asioita? Malli tulee sieltä.
Erostani on kulunut 10-vuotta ja exäni kanssa ei minkäänlaisia puhevälejä. Enää ei keskusteltavaa ole, enkä halua yhteydenpitoa. Aikani yritin ja lopulta totesin sen turhaksi.
Meillä oli mies joka muutti uuteen suteeseen ja vuoden kuluttua olisi halunnut muuttaa takaisin. Itse en ole parisuhteessa kierrätyksen kannattaja, niin kehotin häntä pysymään siellä mistä oli onnensa löytänyt. Niinpä hän aloitti mykkäkoulun ja minähän kunnioitan sitä päätöstä!
lapset käyttäytyvät kuten vanhempansakin, mutta ei vaan pidä paikkaansa. Vanhempani riitelivät ja tappelivat koko nuoruuteni ennen kuin ymmärsivät erota. Olen niin allerginen huutamiselle ja mukakeskustelulle, että meillä ei todellakaan toisteta vanhempien mallia. Henkilökohtaisesti minua ei siis huvita puhua ja jankuttaa ja jankuttaa samasta asiasta päivästä toiseen. Puhumisen tarkoitus näyttää olevan toisen taivuttaminen omaan tahtoonsa, niin kauan "keskustellaan" että toinen on tajunnut olevansa väärässä. Joopa joo. Ja olen nainen.
Mitä puhumista teillä on enää - olette eronneet ja elätte kumpikin omaa elämää. Puhut miehestäsi vaikka olette jo eronneet - pidätkö exäsi vielä puoisonasi? Lasten asioista voitte sopia vaikka s-postilla, selkeä tapaamissopimus jne niin teidän ei tarvitse enää koskaan kohdata toisianne.
Sitä mykkäkouluahan se on. En tiedä kauanko olette olleet yhdessä, mutta minä jo niin kauan että lapset aikuisia ja nyt ero. Tyypillistä yleensä miehillä mykkäkoulu, mutta puhu ystävien kans. Totesin että jos asiat pitkittyy niin ne mutkistuu. Keskustelu antaa voimaa ja piiloon maailmalta ei kannata mennä. Hymyillään jos tavataan!
Kirjoituksesi on hyvin selkeä.
Sinä olet sanellut kaiken teidän suhteessa ja sanelet edelleen. Siitä olet huolissasi ettet voi enää sanella miehelle kaikkea jolla "hoidatit" lapsesi ja hän jäi ilman ansioita ja kehuskelet sillä miten olet hänet saattanut sosiallisestikin alisteikseksi itsellesi.
Laskelmointisi taloudellisesti on selvää miehesi vahingoksi. Yli hilseen se menee kun vielä kadehdit hänen yhteydenpitoaan lapsiinsa.
Huolestumisesi on sikäli aiheellinen että menet itseesi ja katsot mitä olet miehelle ja lasten isälle aiheuttanut ja miten alistat hallintaasi ja alistukseesi häntä vieläkin vaikka hän antaa sinun olla rauhassa..
Ehkä hankkisit huolestuksellesi muun kohteen kun hyväksikäytetyn lasten isän.
rohkean miehen jolla oli kanttia jäädä lasten kanssa himaan, se on ollut itslläni elämäni upeinta aikaa.. Löysitkö uraa tekevän miehen silloin,,,,,,,,,,,? yms,,
Ja siihen sitten vaan ne välttämättömimmät asiat eikä mitään ylimääräistä. Kun muotoilet postit mahdollisimman persoonattomiksi niin hänen on ehkä helpompi vastata niihin. Siitä se yhteyden pito toivottavasti pikkuhiljaa taas alkaa. Tämä vaan yksi ehdotus.