Neljä kuukautta kituutettu lopullista eroa. Mies sanoi haluavansa miettiä mitä elämältään haluaa, on siinä sivussa tapaillut koko ajan toista naista (naista joka alunperinkin syynä eroomme). Minä olin tyhmä! Odotin hänen oikeasti miettivän, mutta hän vain "seilasi" naisen luota toisen luo pystymättä tekemään päätöstä kumpaankaan suuntaan. Nyt hän sanoi, että haluaisi meidän molempien hyvät puolet. Mutta eihän se ole mahdollista! Vanhempana ja viisaampaana minä väistän nuoren ja huolettoman edessä. Miehet on pelkureita! Kun vastuunoton aika tulee, paetaan ja laitetaan muut tekemään päätökset puolesta! Meidän suhteessa tuli sitoutumisen aika. Hän valitsi sen, joka ei odota oikeaa sitoutumista vielä aikoihin. Hukkasin rakastamani ihmisen, unelmat on säpäleinä ja tyhjästä pitäisi alkaa rakentaa uutta. En voi kuitenkaan jatkaa enää näin, enkä pysty antamaan anteeksi, että hän rikkoi kaiken mikä oli minulle arvokasta. Tuntuu pahalta todeta "ei koskaan enää yhdessä"! Sydän on seulana ja silti pitää jaksaa velä tavata hänet, jakaa tavarat kuuden vuoden ajalta. Oksettaa, ahdistaa, masentaa, mutta ainakin päätös on nyt tehty!
Sydän seulana!
ahdistaa
5984
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun ei ole lapsia.!Ei kaikki miehet ole niin paremmin kuin arvaat.Ei ole lapsia.Asian tekis helpommaks kun sinun ei tarvitsis nähdä koko tyyppiä.!!On kuluttanut sinun eläämäsi ja aikaasi leikkimällä kanssasi.!Mutta kun olet aallonpohjassa niin sieltä mennään vain ylöspäin.Joten älä ole moksiskaan .Aurinko paistaa myös risukasaan.Löydät vielä arvoisesi ihmisen jonka kanssa menee paremmin.Nythän tiedät minkälaisten miesten kanssa ei pidä sitoutua.Elämä on kokemista.Hyviä ja huonoja.!!
tuttua on tarina.minä sain miehen itselleni, kun ensin lakkasin rakastamasta ja toivomasta.huomasin, että on ihan hyvä olla yksinkin, ei ole parisuhteen paineita.mies tuumaili aikansa ja valitsi sitten ihan itse minut.hyvä mies olisikin, mutta kuningas alkoholi taitaa nyt viedä lopullisesti.
Kuulostaa liian tutulta. Paitsi vaan ettei meidän eroon liittynyt kolmatta osapuolta. Mies ei kyennyt tekemään ratkaisua, romutti tulevaisuuden suunnitelmat ja sanoi ettei halua jatkaa kanssani. Ei "näe yhteistä tulevaisuutta" tai perhettä minun kanssani. Elämä on säpäleinä ja sydän rikki. Itkusta ei tunnu tulevan loppua. Minuakin ajatus siitä "ettei enää ikinä" ahdistaa ja surettaa, ei enää hellyyttä, seksiä, kivaa yhdessä oloa ja yhteisiä reissuja. Vaikea ymmärtää mitä tapahtui, koska välittämistä , rakkautta ja hellyyttä tuntui riittävän. Se "jokin" vain miehen mielestä puuttui. Pää on täynnä kysymyksiä ja tuntuun etten koskaan tule saamaan vastauksia. Pakko vaan hyväksyä tämä tilanne ja elää koko helvetti taas uudestaan läpi. Koitahan sinäkin jaksaa, meitä surullisia ja petettyjä on paljon, eli kohtalotovereita löytyy. Voimia sinulle :)
Tiedän mitä käyt läpi nyt...kävin ihan saman läpi viime keväänä. Niin tuoreessa muistissa kaikki ne tunteet ja ahdistukset jne. Painajaiset eivät ole hellittäneet mutta elämä hymyilee jo...siltä se ei viime keväänä tuntunut, eikä kesällä. Koko elämä oli rikki silloin. Mutta haluan lohduttaa sua että aika parantaa...tiedän että nyt ei tunnu siltä...tosiaan ei tunnu mutta näin se on. Pidä oma kunniasi ja elä anna miehelle päätäntä valtaa. ole täysin neutraali häntä kohtaan vaikka kuinka sattuisi, älä näytä sitä. Näin minä tein ja sen tuloksena mies anellen tuli luokseni..en ottanut häntä takasin...pitkään aikaan! Sanoin hänelle monesti että olisi pitänyt erota aikoja sitten, nyt tunnen eläväni täysillä. ei se ollut totta, mutta avasi mieheni silmät...se kaunis nuori nainen jäi toiseksi vinkumaan miehen perään....
Ihan olen kateellinen moisesta viileydestä. Munkin pitäisi olla, mutta olen vielä liian heikko, surullinen siihen. Tiedän, ettei miestä voi saada takaisin niin kauan, kun itse sitä haluan. Vasta kun sydämeni on vapaa, toinen tajuaa oikeasti mitä menettää.