roskiksen tyhjennys

vie roskat ja annan miehen hoitaa muut työt.

Mies ei halua olla roskakuski. Vie itse roskat ja pyydä miehesi tekemään jotain vähän arvostetumpaa hommaa, vaikkapa sitä ruoan laittoa. Kumpi teillä tamppaa matot?

niin ei tartte yhtään riidellä.

ettei tule illalla nälkä. Enkä tekisi mitään muutakaan.

tuo kyseinen roskiksen tyhjennys,meillä sama tilanne että minä kokkailen,imuroin yms.hoidan kodin ja mies ei voi edes noin yksinkertaista asiaa suorittaa.yleensä se vielä antaa roskiksen pääsemään niin täyteen että hyvä että sitä saa edes sitten enää suljettua kun kaikki pursuaa ulos.

Ja kun wc-rulla on loppunut niin sitä ei aikuinen mies osaa heittää roskiin,ja roskapönttö on ihan wc:n vieressä.sillon kun se ärsytti niin en korjannut sitä itse roskikseen vaan hain avopuolisoni joka kerta sohvalta että "tuuppas laittamaan tämä roskikseen".se osottautu toimivaks ja jatkoin sitä niin kauan et viesti meni perille!samaa ehdotan tohon roskiksen tyhjennykseen.pieni mutta ärsyttävä asia.

ja nykyään olen ottanut sen linjan että sanon miehelleni suoraan ja niin kauan että viesti menee perille.sano miehellesi että aikuinen mies kun on niin voi niinkin yksinkertasen asian tehdä kuin tyhjentää roskiksen ja piste.suhteessa ollaan kuitenkin tasavertasia kumppaneja ja tee selväksi ettet ole mikään piika joka tekee aivan kaiken.

Minun puolisoltani tuli paljon hyviä selityksiä esim.jos pyysin auttamaan ruuan laitossa mm. että "tietäisit kuinka vähän mun kaverit tekee kotona mitään kotitöitä" ja "emmä työpäivän jälkeen jaksa".Sanoin että evvk mitä sun kaveris tekee ja ei tee kotona,se on niiden häpeä mutta mua kinnostaa se mitä Sä teet täällä koska en aio kaikkea tehä yksin.
Ja mitä tulee tohon toiseen kommenttiin niin sanoin et käynhän mäkin töissä ja kuinka monta kertaa olen ollu ihan loppu enkä ois jaksanu kokata mutta ei sitä ruokaa kukaan muukaan oo mun eteeen tehny.

Koita myös jutella ilman että syyllistät ja moitit (mikä voi tosin olla vaikeaa joskus) ja sanoa kuinka kiva olisi jos auttaisit/veisit roskat ym.

   
   Ei kenenkään vieteri
Kirjoittanut: veny loputtomiin 23.11.2007 klo 17.43

   
   ja kyllä avokkisikin pitäisi tajuta se, että opiskelusi on yksi välivaihe elämässänne. Se loppuu aikanaan. Silti teet työtä opiskelun ohessa ja autat sen minkä pystyt! Minä koitin olla superäiti, yhdistää ura jne.. Luovuin toisesta. Tai paremminkin sanottuna tietyistä asioista. En enää silitä lakanoita. En pyyhi pölyjä joka viikko. Minun normaali päivä alkaa sillä, että pistän pyykit koneeseen, teen lapsille aamiaisen, vien toisen kouluun. Palaan kotiin, juon itse aamukahvin, teen töitä, tyhjennän pyykkikoneen, petaan sängyt, (paitsi meidän, koska mies nukkuu tod.näk. 12:sta), järjestelen paikkoja. Lähden toimistolle tai asiakkaan luokse. Palaan kotiin kun nuorimmainen tulee koulusta, tehdään läksyt, syödään välipala. Täytän tiskikoneen, valmistan illaksi ruoan. Käyn taas töissä, pojat pärjäävät pari tuntia kaksisteen. Mies jo mennyt iltavuoroon. Palaan kotiin, syödään, vien pojat treeneihin. Kotona n. klo 19:00. Pojat suihkuun ja pientä iltapaa. Laitan vielä toisen koneellisen pyykkiä pyörimään. pojat nukkumaan. Teen vielä töitä koneella. Soitan pari puhelua. Laitan pyykit kuivumaan. Putsaan hiiren terraarion, uudet pöperöt jne. Istahdan sohvalle, torkahdan. Mies tulee 22.40 töistä, kysyy soitinko vakuutusyhtiöön...? Taisin unohtaa.. Vittu, sä hoidat kaikki asiat päin persettä. Sä et tee mitään oikein...

Koko viikko näin, seuraavalla viikolla mies aamuvuorossa... Minun ohjelmani lähes tulkoon sama. Sillä erotuksella, että kun mies tulee kolmen aikaa iltapäivällä kotiin, menee päikkäreille, nukkuu viiteen kuuteen... sitten siirtyy ruokapöydän kautta sohvalle maatumaan.
Itse saatan kuuden aikaan lähteä vielä asiakaskäynneille ja tulla kotiin klo 21, ja sitten tyhjennän tiskikoneen ja laitan sen hirvittävän lautasvuoren tiskialtaasta koneeseen, kun kukaan sitä ei ole tehnyt. Viikkaan edellisen päivän pyykkejä, kun kukaan ei ole sitä tehnyt. Laitan pojille urheiluvaruteet seuraavaksi päiväksi reppuun, kun kukaan muu ei ole sitä tehnyt. Huomaan että joku on imuroinut, vanhempi poika... mies kun ei sitä mielellään tee ja sitten kun tekee, pitäis antaa diplomi! Mieheni syyllistää minua työstäni, haukkuu urahuorabitchiksi! Miellyttävää! Joskus en noteeraa, joskus ei voi muuta sanoa, kun että hankkis elämän. Olen häntä nyt kannustanut jo jonkin aikaa vaihtamaan työtään! Jos en pariin viikkoon puhu asiasta, en kannusta. Jos mainitsen asiasta liian usein, olen nalkuttava ämmä. Ihan sama mitä, aina väärin päin. Olen vaimona täysin loppuunpalanut! Pelkään että pojat kasvaa liikaa isänsä kaltaiseksi. Pojat ovat todella symppiksiä, empaattisia ja rehellisiä. Mielestäni mieheni ei ole koskaan oppinut sanan tahdikkuus merkitystä.
Kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen, varsinkaan lasten kuullen. Kaikkea ei tarvitse sanoa ollenkaan. Ja se arvostelu, minun, muitten. Mielestäni hänellä ei pitäisi olla kauheesti varaa arvostella muita, varsinkaan jos ei itse edes yritä saavuttaa jotain. Marisee vain kuinka kaikki on niin huonosti. Jumalauta, asuntolainaa 30 000€, iso rivari, velaton uusi avencis pihassa, mulla täys autoetu ja kämppä täynnä kaiken maailman arvokasta tavaraa. Kauniisti sisustettu koti, jota mies mielellään esittelee ystävilleen ja kehuu. Mutta jälkeenpäin aukoo päätään, etten ollut voinut edes meikata, kun tulee vieraita... Jumalauta, siinä mitään meikkailla jos just olen imuroimassa liesituulettimen hormia, kun hänen kaverinsa tulee pelaamaan biljardia tai saunomaan!
Sitten ihmettelee kun ei kauheesti lohkee... Pitäiskö sitä oikeesti olla kuukauden kotirouva- asennossa kun herra napsuttaa sormiaa, kun ensin viikon kuunnellut armotonta vittuilua ja huorittelua ja kun ei mitään osaa tehdä oikein. Silti herralle kelpaa pihvit ja viikatut pestyt vaatteet! Ei ole herralta kalsarit kaapista loppunut! Seuraaaks saa ruveta niitä kääntämään.
Minä teen todella vaihtelevasti duunia, joskus 14 tuntia monta päivää putkeen, joskus riittää viisi tuntia, mutta silti minä olen se joka hakee, tekee, vie, tuo, pesee, paistaa vaikka olisin sairas. Ja sitten kun menee paketti buranaa viikossa, olen nisti, kun yritän hirvittäviltä hartia kivuilta jaksaa tehdä ja painaa. Ajan autoa 70 000km vuodessa, joten väkisinkin paikat menee jumiin... Että voisin todeta, että avokkisi ja mieheni sopis hyvin yhteen!!!

Ja sitten vielä siitä seksistä, äijä sais persettä niin paljon kuin jaksais naida, kunhan oppis ensin, miten sitä saa... Ei ainakaa huorittelemalla, kiristämällä tai vittuilemalla!
On minullakin himot ja jos ei muuten niin oman käden onneen on tyydyttävä! Enpä ihmettelis vaikka menisin vieraisiin, siinä miehillekin miettimistä!
Ja turha sanoa, että keskustelkaa, jutelkaa, voi jumalauta niitä keskusteluja on aloitettu.... Syyllistämiseksi menee ja hyökkäys on paras puolustus!!! Ja tätä vaimoa nyt panettaa, mutta ei ole miestä ja lapset pitää viedä treeneihin ja sitten tehdä vähän kotitöitä ja jne,..,.,.,.
   Vastaa tähän viestiin
Kerro kaverille tästä viestistä       

   
Ilmoita asiattomasta viestistä

"lopuksi tulin siihen tulokseen että jos kuitenkin joudun aina vessan "henkisesti pesemään" niin voin sen ihan fyysisestikin tehdä. säästyy edes vähän aikaa."

Noin vastasi tuossa eräs, ja saman suuntaisia oli moni muukin vastaus, kuten myös oma ratkaisusi.

Miestähän ei kiinnosta pätkääkään, jos hän saa vain vähäpätöisimpiä ja merkityksettömimpiä hommia, vaan hän haluaa vastuuta. Muutenhan häntä kohdellaan kuin lasta, ja eihän lapsikaan tuollaista tottele. Eli joko jaat tehtävät tasaisemmin ja annat miehen hoitaa hommansa (neuvomatta koko aikaa olan takana, ottaa se sitten miten paljon aikaa tahansa että homma tulee hoidettua) tai koitat tehdä hommista hohdokkaamman kuuloisia ja painotat niiden merkitystä.

Miestä ei pidä jättää roskapussin takia, kyllä se sen viemisen vielä oppii..