Ongelmani (tai onelmaMME) on sellainen, että olemme mieheni kanssa todella erilaiset.
Hän on aika teräväsanainen suustaan, eikä useinkaan mieti mitä sieltä päästelee.
Hän saattaa loukata minua verisesti ja minä taas olen siitä erikoinen nainen että en osaa nalkuttaa.
Itse asiassa en edes osaa suuttua, osaan vain pettyä ja masentua.
Kun mieheni kysyy mikä minua vaivaa, sanon vain että ei mikään sillä en halua puuttua hänen sanomisiinsa, en ala muuttamaan ketään vaan jokainen saa sanoa ja olla mikä on.
Sen sijaan syytän itseäni että olen liian herkkä enkä taaskaan osannut sanoa mitään takaisin.
Hän ei ole mikään paha mies, päinvastoin ihanempaa en löydä ikinä.
Mutta ajattelematon, vähän. Kai aika yleistäkin nuorille miehille?
Miten voisin opetella pitämään puoleni?
Suhteemme on kovaa vauhtia menossa pilalle, kun menen vain lukkoon ja masennun, enkä tietenkään halua seksiä tai muutakaan hellyyttä välillemme kun on koko ajan paha mieli toista kohtaan.
Ymmärrän että vaihtamalla miestä asia ei parane.
Jos en saa tätä suhdetta toimimaan, en uuttakaan ikinä sillä minussahan kaikki vika ehdottomasti on.
Suhde vaatii yllättävän paljon kovaa luonnetta onnistuakseen. Liian herkkä ja vaatimaton vain pilaa kaiken.
Ymmärrän nyt, että suhteessa olisi osattava vaatia ja "kouluttaa" miestä, mutta itse en siihen pysty. Alistun vain kaikkeen ja teen kaiken kuten mies tahtoo, itseni unohdan täysin.
Hän on aika teräväsanainen suustaan, eikä useinkaan mieti mitä sieltä päästelee.
Hän saattaa loukata minua verisesti ja minä taas olen siitä erikoinen nainen että en osaa nalkuttaa.
Itse asiassa en edes osaa suuttua, osaan vain pettyä ja masentua.
Kun mieheni kysyy mikä minua vaivaa, sanon vain että ei mikään sillä en halua puuttua hänen sanomisiinsa, en ala muuttamaan ketään vaan jokainen saa sanoa ja olla mikä on.
Sen sijaan syytän itseäni että olen liian herkkä enkä taaskaan osannut sanoa mitään takaisin.
Hän ei ole mikään paha mies, päinvastoin ihanempaa en löydä ikinä.
Mutta ajattelematon, vähän. Kai aika yleistäkin nuorille miehille?
Miten voisin opetella pitämään puoleni?
Suhteemme on kovaa vauhtia menossa pilalle, kun menen vain lukkoon ja masennun, enkä tietenkään halua seksiä tai muutakaan hellyyttä välillemme kun on koko ajan paha mieli toista kohtaan.
Ymmärrän että vaihtamalla miestä asia ei parane.
Jos en saa tätä suhdetta toimimaan, en uuttakaan ikinä sillä minussahan kaikki vika ehdottomasti on.
Suhde vaatii yllättävän paljon kovaa luonnetta onnistuakseen. Liian herkkä ja vaatimaton vain pilaa kaiken.
Ymmärrän nyt, että suhteessa olisi osattava vaatia ja "kouluttaa" miestä, mutta itse en siihen pysty. Alistun vain kaikkeen ja teen kaiken kuten mies tahtoo, itseni unohdan täysin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tyttö hyvä...jos jokin asia tuntuu sinusta pahalta, pitää sinun osata se myös miehellesi kertoa. Jos et sitä kerro, saattaa olla, ettei miehesi edes tiedä loukanneensa, tai ainakaan kuinka paljon on loukannut.
Nopeimmin pilaat suhteen sillä, ettet ole oma itsesi, jotakin marttyyriroolia voit "vetää" jonkin aikaa, mutta jossakin vaiheessa tilanne käy itsellesi ylipääsemättömäksi, ja kuinkas sitten käy?
Et ole reilu myöskään miestäsi kohtaan, tällä hetkellä et anna hänen tuntea sinua sellaisena kuin olet, vaan suoraan sanoen annat hänen kuvitella jotakin muuta ja molemmat elätte valheessa. Viimeinen asia millä suhteen saa toimimaan, on teeskenteleminen sekä kumppanilleen että itselleen. Eli ei muuta kuin kertomaan reilusti miehellesi mistä on kysymys -ennen kuin on liian myöhäistä, noin et ehdottomasti saa suhdetta toimimaan, miehesi ei ole meedio.
Omien tunteiden ilmaisemisella ei ole mitään tekemistä "vaatimisen" tai "kouluttamisen" kanssa, tällä hetkellä pikemminkin "koulutat" miestäsi tuntemaan sinut sellaisena mitä esität olevasi ja itseäsi kuvittelemaan että tuosta seuraisi jotakin hyvää. On suorastaan julmuutta kumppania kohtaan väittää ettei mikään ole vikana, vaikka se näkyy kilometrien päähän että on, paljon loukkaavampaa ei ole kuin kumppanin kieltäytyminen hellyydestä ja mielen osoittaminen "mököttämällä" samalla väittäen "ettei ole loukkaantunut mistään" miksi valehtelet?
Ei tarvitse osata sanoa mitään takaisin, voit hyvin myöhemminkin kertoa mistä on kysymys, asiallisesti selittää miltä sinusta jotkin sanat ovat tuntuneet. Näin miehesikin oppii tuntemaan sinua.
Suhde ei vaadi kovaa luonnetta, vaan REHELLISYYTTÄ. Opettele puhumaan.
Ariel kirjoittikin tosi paljon ja hyvin siitä, miten itsekin olisin ajatellut ja sitä oli ilo lukea. Elämästä ei selviä jymähtämällä suohon vain siksi, ettei uskalla ponnistaa toista askelta eteenpäin.
Mutta sen verran vielä mietin, että ja jos et uskalla avata suutasi, on sinulla ollut ennen miestäsi ihan varmasti samanlainen toimintapamalli muidenkin ihmisten kohdalla (enemmän tai vähemmän), joten muuttuaksesi joudut tekemään hurjasti töitä. Vaikka onkin jo melkein klisee mainita ammattiauttajasta, niin edes yksi kunnon keskustelu saattaisi vahvistaa sinua ja jos et muuta keksi, niin koeta kirjoitaa itsellesi mitkä syyt estävät sinua avaamasta suutasi. Käy jokin tilanne hetki hetkeltä läpi ja mieti miksi et sanonut mitään ja mikä vaikutti vaitonaisuuteesi.Tee ikään kuin tutkimusmatka itseesi, koska ei ole kovin tervettä vain sietää. Kaikki eivät ole riitapukareita, mutta sitäkin suuremmalla syyllä sellaisella on taito maltilliseen keskusteluun ja se on todella hieno taito.
Pää vain pystyyn ja rohkeutta peliin!
Menninkäinen hyvää kesää sulle, viime kesänä oli meillä mielenkiintoisia keskusteluita.
Valitettavasti sekoitat minut johonkin toiseen Menninkäiseen. Itse käytän ekaa kertaa tätä nimimerkkiä. Mutta hyvää kesää kuitenkin :)