Rakas kollegani (m)

minä vaan (n) kirjoitti:

Miten voisin sinut unohtaa? Olet vallannut ajatukseni jo lähes vuoden. Tiedän, että tässä ei ole mitään järkeä. Minun pitäisi vaan jättää sinut mielestäni. Olen todella yrittänyt sitä tehdä. Olen koittanut tutustua muihin miehiin, mutta aina vaan sinä palaat mieleeni. Miksi? Siksi, että näen sinua päivittäin töissä ja olen pikkuhiljaa ajan kuluessa oppinut sinua tuntemaan. Alkuihastumiseni muuttui rakastumiseksi ja vaikka nyt kun olen nähnyt (ja kokenut...) myös joitain negatiivisia piirteitäsi, tunnen silti että rakastan sinua. Siis rakastan sinua juuri tuollaisena kuin olet. Todella välitän sinusta ja kärsin kun näen sinut ahdistuneena. Ehkä olet yrittänyt minulle viestittää, että meistä ei järjellä ajatellen ikinä tule mitään. Toisaalta välillä näen todella lämpimän katseen silmistäsi ja luulen, että sinulla olisi jossain syvällä sydämessäsi piilotettuna suuria tunteita minua kohtaan. Ehkä nämä voimakkaat tunteet, joita ainakin minulla on, jäävät vaan käyttämättä. On toisaalta sääli jos kummatkin tuntisivat suurta rakkautta ja kumpikaan ei aio tehdä asialle mitään. Itse en kuitenkaan aio tehdä mitään aloitetta sinun suhteesi, tiedät kyllä syyn (jos olet oikea henkilö joka tätä lukee tiedät syyn). Joten, tämä asia kai vaan ajan kanssa kuolee pois. Rakkaus on sokeaa ja mun pää on sekaisin. Kun vaan keksisi miten repiä sut pois mun päästä ja sydämestä. Todella ristiriitainen olo.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä