kysyn sinulta rakkauden synnystä

niitä aiempia, mutta tämä viimeinen: kuin salama kirkkaalta taivaalta. Yhtä aikaa hyvin erilainen ja silti niin samanlainen.

kipinää sytyttää kemiallisen seoksen liekkiin.

Se voi roihahtaa kerralla tai syttyä hitaasti lämmön kasvaessa. Riippuu hyvin paljon niistä kahdesta aineesta jotka kohtaa. Siitä voi seurata räjähdys tai kytöpalo

Molemissa on puolensa.

En mie tiiä millaisiin ihmiseen mie ihastun? Kaikki ne on ollu musta ainutlaatuisia ja komeita =)

Kyllä kumppani täydentää minua. Se on ku symbioosi jossa toinen tukee toista. Ei liian erilaiset mut ei liian samankaltasetkaa.

taitaa omalla kohdallani syntyä parhaiten pitkäaikaisen ystävyyden lopputuloksena. Tosin en ole kuin kerran rakastunut ja se tapahtui juuri noin, joten vertailupohjaa ei pahemmin ole.

Millaisiin ihmisiin..
No, sellaisiin miehiin, jotka ovat kanssani tarpeeksi paljon samalla aaltopituudella, nauretaan samoille asioille, toisen kanssa on hyvä olla.

Liian vastakohtainen luonne miehellä ei saa olla. Kokemusta sellaisestakin suhteesta ja se on tosi vaikeaa yhdistää kahta täysin erilaista luonnetta, kun koko elämä on silloin yhtä joustamista ja kompromissien tekemistä, jos kaikista asioista ollaan eri mieltä.. Eli mielummin samanlainen mies kuin minäkin olen. Eroavaisuuksia toki saa olla, kunhan niitä ei ole liikaa.

Rakkaus on vähän kuin uskonto. Ei ihminen voi päättää uskoa tai rakastaa, se vain tapahtuu. Jotkut herännäiset muistavat katsoa kelloa ja tietävät, että se tapahui jonain tiettynä hetkenä. Aivan kuin jotkut ihmiset muistavat tarkalleen, milloin ovat rakastuneet.

Minä olen ne muutamat kerrat vain hoksannut jälkeenpäin, ettei tämä nyt olekaan mitään himoa ja ihastusta vaan syvää rakkautta.

Minä olen rakastunut toisaalta kovin erilaisiin ihmisiin, toisaalta onhan heissä monta yhdistävää tekijääkin. Fiksuihin, hauskoihin, ulkoisesti viehättäviin, avarakatseisiin... Mutta yksi yhteinen piirre heissä kaikissa on ollut, joka on syntynyt vaivihkaa edellisten edellytysten seurauksena: Minusta on tuntunut, että minä itse olen rakastettu. He kukin ovat saaneet minut tuntemaan itseni "kuninkaaksi" (suluissa, ettei kukaan saisi mielleyhtymää jostain vitun alistamisleikeistä, todellisuudesta puhumattakaan.)

Minä uskon, että sopiva sekametelisoppa on sekä toisiaantäydentäviä-, että vastakohtaisia ominaisuuksia sisältävä. Se luo oivallisen pohjan rakastumiselle.

Salamarakkaudestahan monet käyttävät termiä "rakkautta ensi silmäyksellä", johon minä en usko. Ihastumista ja hinoa hyvinkin, mutta ei ikimaailmassa rakkautta. Miten voi rakastaa tuntematonta ihmistä? Korkeintaan omaa mielikuvaansa. Ei sillä, etteikö se joskus voisi osottautua oikeaksiksin.

http://www.youtube.com/watch?v=-KGwc5s4Pt0

"sitähän se kaikki on, rakkautta rakkautta vaan"

rakkauden tunteen miehessä. Valitettavasti vain harva nainen pystyy siihen. Onneksi sellaisiin kuitenkin törmää toisinaan :o)