miten jotenkin selviää

nainen 2-v kirjoitti:

minut jätettiin viime keväänä. aluksi oli shokki ja koko maapallo tuntui olevan kaatunut päälaelleen ilman painovoimaa. pikkuhiljaa kevään ja kesän käsittelin asiaa. ensimmäisenä rakkautena olin heittäytynyt häneen sinisilmäisesti aivan täysillä ja vaikka en ajatellut että suhde kestäisi ikuisuuden, en ollut eroon mitenkään varautunut. kuukausien päästä vasta asian tajuaa ja hyväksyy. aika tuntui menevän niin hitaasti, ensin laskin päiviä ja tunteja ilman exää. tuli aikoja jolloin tuntui että en jaksa elää, mutta minun oli pakko, läheisten ja oman itseni takia, oli pakko olla vahva. mietin omaksi huvikseni kostoa, mutta siinäkin satutin eniten vain omaa mieltäni. ystävät ja läheiset kertoivat minulle että minussa ei ole mitään vikaa, eikä kenessäkään olekaan. tuo mies vain ei tuntenut samoin, ei halunnut enää oman yli 20-vuotisen suhteen jälkeen päästää ketään liian lähelle. vieläkin kärsin tilanteesta ajoittain, mutta haluan jatkaa elämää.
kesällä deittailin ehkä liiankin monta miestä, en edes ihastunut heistä yhteenkään, olin vielä niin kiinni exässä ja surullinen erosta.
mutta jos ei ole rohkea ja anna tilaisuutta toiseen onneen, ei sitä koskaan voi saada.
omilla unelmilla tulevista ihanista lapsistani ja ystäviä ja kaikkea kivaa omaa puuhaa tehden jaksan eteenpäin arjessa. jonain päivänä kaikki ovat tarpeeksi vahvoja aloittamaan uuden suhteen, sille on vain annettava tilaisuus.
nauttikaa siis nyt siitä että saatte olla aivan rauhassa kotona, omine rytmeinenne. sitten jonain päivänä siellä taas asustaa kuorsaava mies ja itkeviä lapsia, vaikka se tarkoittaakin tässä onnea, ainakin minulle.
t.mv

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä