Peto Nukkuu..

Nyt ainakin tiedät millaista tulevaisuutesi tuon ihanan pedon kanssa olisi, kihloissa! Vieläkö haluat hänen kanssaan kihloihin? Ainakaan ei voi väittää ettet sitten tiedä, millaisen miehen kelkkaan lähdit.
Tuolla se nukkuu... Miks et ole tehnyt hänestä rikosilmoitusta??? Pedot kuuluvat lukkojen taakse.

niin se menee

kun lähdet ja menet aluksi vaikka turvakotiin. Saat keskusteluapua ja neuvoja elämässä eteenpäin. Ei asunnon takia tarvitse kestää mitä tahansa. Älä suostu enää jatkamaan, suhde ei tuosta parane vaan huononee koko ajan.

laukkusi ja lähde!!! Olet selvästi vielä nuori ja odotat poikaystäväsi muuttuvan, mutta voin sanoa neljäkymppisenä, että mikään ei muutu vaan kaikki pahenee. Poikaystäväsi on selvästi luonnevikainen eikä mitkään terapiat auta kuin hetkeksi!!!!!Mitä sitten tapahtuu kun/jos rakkaus sinuun kuolee? Sitten vasta oletkin heittopallo kun olet sitä jo nyt...ota yhteys sosiaaliviranomaiseen ja selitä mikä tilanteesi on. Ehkä he auttavat asunnon saamisessa. Pystytkö opiskelemaan kun peto nukkuu samassa sängyssä, ihmissusi on aina ihmissusi

Onko tuo elämää,jota haluat elää ? Rakkautta tuskin...tuskaa vaan.Muuta helkkarissa kun vielä voit.

Parempi kun et haluile kihloihin tuollaisen otuksen kanssa!

Ei mies tule muuttumaan ilman apua -ja sitä ei "lyömättömästä linjasta" ota kai vastaankaan. Jos ottaisi, kestäisi liian kauan että väkivalta loppuu, jos loppuu. Eikä hän tunne armoa, koska ei taida asiat olla kohdallaan hänellä.

Siksi koska hän ei tule muuttumaan, vaan väkivalta pahenee, toivon että pelasta itsesi ja lähde. Sinua ehkä väsyttää masennus, riita energia, ahdistus(?) ym. mitä tuo mies aiheuttaa. On hienoa että olet nuori ja sulla on koulu=) Voit aloittaa vielä alusta! Löydät takuulla toisen miehen, joka ei henkisesti .. eikä fyysisesti ole väkivaltainen vaan normaali. Joku unelmien mies mahdollisesti. Ja mukavia ystäviä tai tuttujakin saat, mutta katso seurasi tarkkaan tästä lähin.

Minä kulutin väärien ihmisten kanssa nuoruuden hukkaan, ja oli väkivaltaa, älä sinä tee niin vaan tee toisin. Saat onnellisen elämän ja unelmien miehen jostain. Se on parempi vaihtoehto, sille että tuo mies voi vammauttaa tai tappaa.

Tuon miehen kuuluu itse hoitaa ongelmansa, oli ne mitä vaan. Sinä et saa kantaa niitä harteillasi. Vaikka pelkäät, niin mene pois sieltä, saat olla rauhassa -ja pelottakin. Elämässä voi hakea jännityksensä ihan muista lajeista jos joku sitä kaipaisi. Älä anna miehen manipuloinnin enää vaikuttaa. Sinä pystyt elämään itsekin, sinä olet hyvä.

Jos lähdet, älä kerro sitä. Hiljaa vaan takavasemmalle kun mies on poissa. Ja vältä häntä jos vaarallinen salaa olinpaikkasi ja tietosi(maistraatti, posti, teleoperaattori, sukulaisille ja ystäville tieto että eivät kerro -niille jotka edes tietävät). Hanki hälytin taskuun. Ei ole muuta keinoa. Kaikki menee ihan hyvin, älä huoli.

Jaksat sen verran että menet pois. Ja jatkat elämää ihan hyvin. "halaus"

Minäkin lähdin joskus, ja elämäni muuttui paremmaksi, paljon paremmaksi.

Aina kannattaa jonnekin soittaa. Soita nyt ensin alkuun vaikka sosiaalitoimistoon ja varaa sinne aika. keskustele siellä asiosta ja ne varmaan ohjaa sut oikeaan suuntaan.

Turvakoteja löytyy minne voit mennä.

http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/haetko_apua2/

http://www.espoonturvakoti.com/alku.htm

http://www.naistenlinja.com/fi/index.html

http://www.ksetu.fi/

http://www.paakaupunginturvakoti.fi/

mistä näitä sikiää?

viesti alkoi: jospa ottasin ja tappasin ...?
Ja loppui, miksi aina pelottelet?
Eli, minun logiikalla.
Olet pelkuri!!!!
kaikkea hyvää , pelkosi kanssa.
t.rabbe

Hei kaikki.

Olen muistellut tätä hetkeä ja tätä kirjoitusta moneen otteeseen elämässäni.

Olen se surkea tyttö, joka tämän kirjoituksen aikanaan aloitti. Minulla oli ikää tällöin 17, "mies" oli vanhempi. Asuin hänen kanssaan tässä vaiheessa, oltiin tavattu jo kun olin hädin tuskin 14-vuotias. Väkivalta alkoi jo ennen kuin olin 15-vuotias. Se vain paheni ja paheni. Paheni vielä yllä kirjoitetustakin.

Nyt mä olenkin jo 27. Jätin tämän miehen ihan pari kuukautta aloitukseni jälkeen. Monta vuotta siinä kului miettien kuka mä olen ja mihin mä pystyn. Olin tottunut siihen, että epäonnistuneesta yrityksestäkin saa selkäsaunan, olin tottunut olemaan nolla. Olin oppinut olemaan karkaamatta omasta "kodistani", olin tottunut pelkäämään joka ikinen päivä. Luulin, että ilman tätä ihmistä en osaisi hengittää tai elää. Uskoin, että minä en ole kukaan, eikä minulla ole omaa identiteettiä.

Nykyisin mä olen nainen, jolla on pää pilvissä ja jalat maassa. Uskallan. Pystyn. Osaan! Mulla on ihana mies, jota ei tarvitse pelätä, koiria, vakityö, olen raskaana ja opiskelen yliopistossa. Mä löysin elämässä onnen ja totesin, että pystyn saavuttamaan mun unelmat. Mä en jäänyt yksin loppuelämäksi, mua ei hylätty, pärjäänkin ihan hyvin.

Toivoisin, että pystyisin jollain tavalla auttamaan niitä naisia, jotka kamppailevat niiden asioiden kanssa, jotka mua koskettivat kymmenisen vuotta sitten.

Hei,

Hienoa, että elämä on nyt mallillaan. Todella hyvin tehty.

Voisitko kertoa, miten nämä täällä olevat kommentit vaikuttivat sinuun. Suuri osa kommenteista syyllistää sinuakin ajatuksella "nainen ei KUNNIOITA ITSEÄÄN SEN VERTAA, että lähtisi vetämään". Auttoivatko nuo sinua tekemään ratkaisusi, vai masensi entisestään? Mikä sinua auttoi?

Miksi haluat kihloihin ihmisen kanssa, joka EI SIEDÄ SINUA?

EI SIEDÄ; koska hän pahoinpitelee sinua. EI SE OLE PITÄMISTÄ TAI RAKKAUTTA.

SORRY, mutta ainoa vaihtoehto on lähteä eri teille, kasvata itsellesi itsesuojeluvaisto, kasva aikuiseksi ja näe millaista seuraa pidät väkisin lähelläsi.

ET VOI TEHDÄ VÄKISIN SUHDETTA

Ois parasta, kun saisi viedä hengen pois tuommosilta hakkaajilta .

Sinulla on asiat hyvin nyt. Se on loistavaa!!!!
Voisitko tuon saastan läpikäyneenä ohjata muita, vaikka kriisipuhelimessa? Sinä voisit kokeneena antaa neuvoja jotka saattaisivat hyvinkin vaikuttaa haluun parempaan elämään naisten keskuudessa jotka ovat valinneet väkivaltaisen kumppanin.