herätessäni teki mieli kietoa kädet jonkun kaulaan ja puristaa..
No eihän siinä viressä ketään ollut. Ei ole ollut pitkään aikaan. Eikä tule enää koskaan olemaan.
Ikää on 44-vuotta. Takana kaksi epäonnistunutta avioliittoa. Ympärillä paksu ja korkea suojamuuri, että kukaan ei pääsisi liian lähelle.
Näin on hyvä.. Useinmiten.
Ja kuitenkin aina joskus iskee sietämätön ikävä toisen ihmisen lähelle.
Pieni apeus vielä mielessä, mutta huomenna on uusi päivä.
Miten te muut piristätte itseänne kun kaipaus iskee?
En kaipaa parisuhdetta, vielä vähemmän irtosuhteita. Itsenäinen elämä sopii minulle. Mutta joskus ikävä pääsee yllättämään.
No eihän siinä viressä ketään ollut. Ei ole ollut pitkään aikaan. Eikä tule enää koskaan olemaan.
Ikää on 44-vuotta. Takana kaksi epäonnistunutta avioliittoa. Ympärillä paksu ja korkea suojamuuri, että kukaan ei pääsisi liian lähelle.
Näin on hyvä.. Useinmiten.
Ja kuitenkin aina joskus iskee sietämätön ikävä toisen ihmisen lähelle.
Pieni apeus vielä mielessä, mutta huomenna on uusi päivä.
Miten te muut piristätte itseänne kun kaipaus iskee?
En kaipaa parisuhdetta, vielä vähemmän irtosuhteita. Itsenäinen elämä sopii minulle. Mutta joskus ikävä pääsee yllättämään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
piristää itseään.
Olen tasaiseen tallaavaa tyyppiä ja koskaan ei ole kaipaus iskenyt.
Kevyt lobotomia olis suositeltavaa kaikille.
itseäni ei sinkkuna oleminen vaivaa millään tavalla.
voimakasta ikävän tunnetta olen lähinnä tuntenut vaan suhteessa, jos kumppani vaikka lähtee muutaman päivän matkalle tai eron jälkeen.
varsinkin suhteen päättymisen jälkeen yleensä ahdistus ja ikävä iskee pahan kerran.
no en o viel nin kauan ollu sinkkuna, että ois tullu sitä kaipausta ja yksinäisyyden tunnetta ainakaan kauhean voimakkaana. Sit ku se tulee ni on hyvä miettiä sinkkuuden hyviä puolia vaikka ja vapautta. Omat harrastukset ja aikaa frendeille ja kaikkee sellasta.
Yritän keksiä jotakin muuta ajateltavaa ja kun asuin "ihmisten ilmoilla", niin lähdin kauppoja tai kirppiksiä kierteleen.
kaikille vastauksista.
Eilinen haikeus on poissa ja elämä tuntuu taas kivalta. Juuri näin minä haluan elää - sitoutumatta keneenkään.
Mulla on kokemusta sekä parisuhteessa, että yksin elämisestä ja kyllä se vaan niin on, että yksin on paljon helpompaa. Varsinkin kun en ole ihan yksin yksin. Kolmesta lapsesta nuorin on vielä kotona pitkään ja kissaa ja koiraa saan paijata niin paljon kuin jaksan. Niille riitän juuri sellaisena kuin olenkin. Lisäksi teen työtä hoiva-alalla, joten ihmisiä ympäriltä ei puutu.
Olen ollut jo pitkään sinkkuna ja harvoin iskee kaipaus toisen ihmisen kainaloon. Ja haikeus yleensä karisee nopeasti, kun muistelen särkyneitä avioliittojani.. Ei kiitos enää sellaista.
Minä kun en niin tiedä tuosta pariutumisrituaaleista, kun en voisi sanoa seurustelleeni kunnolla koskaan. Töihin minä olen sitten paennut aika lailla, onneksi sain taas työpaikan, jonne voi myös viikonloppuisin mennä :) Kissaa olen kotieläimeksi ajatellut, mutta kun on päivät poissa, niin olisi liian rajua jättää se päiväksi yksin.
voi huoleti jättää päiväksi yksin. Sehän nukkuu lähes kaiken päivää. Ruokaa ja vettä vaan saataville ja hiekkalaatikko.
Koira jo vaatii enemmän seuraa, mutta kyllä sekin oppii siihen, että omistaja on päivät töissä. Kunhan sitten illat omistaa koiralle. Enemmän se sitoo kuin kissa.
Hanki vaan kissa, jos pidät eläimistä. Siitä olisi tosi paljon iloa sinulle! Suosittelen!
Oon aina välillä miettinyt, josko eläinsuojeluyhdistyksellä olisi jokin iso, pulska kolli minullekin :DD