Jotenkin tuntuu, että kun olen sinkku, niin minulle ei ikinä soiteta mihinkään illanistujaisiin vaan sinne hankitaan vain pariskuntia. Muuten asia ei haittaisi, mutta kun en halua itse parisuhdetta, koska pidän uraani tällä hetkellä tärkeämpänä. Kuitenkin arvostaisin ystäviä urani rinnalle.
Miten ratkaisen tämän dilemman? Kaikilla tuntuu olevan aikaa vain omalle kullalle eikä kavereille. Sitten kuulen kommentteja, että kannattaisi hankkia tyttöystävä. Tosi reilua. Pitäisikö tytölle sanoa, että lähdetään meille, että voisin nähdä kavereitani useammin?
Miten ratkaisen tämän dilemman? Kaikilla tuntuu olevan aikaa vain omalle kullalle eikä kavereille. Sitten kuulen kommentteja, että kannattaisi hankkia tyttöystävä. Tosi reilua. Pitäisikö tytölle sanoa, että lähdetään meille, että voisin nähdä kavereitani useammin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minua tuollainen pariskuntien nyhjääminen ei kiinnosta pätkääkään. Mulla on omat menot ja ukolla on omansa, eikä käydä edes baarissa yhdessä. Itse viettäisin kyllä ennemmin aikaa sinkkujen kanssa, kun kaverit eivät tunnu tajuavan ettei sitä äijää tarvitse joka paikkaan raahata mukanaan. Ongelma on vaan se, että kaveripiirissä ei ole yhtään sinkkua ja ovat alkaneet jo hyvää vauhtia varsomaankin.
Ikävä tilanne sulla kuitenkin. Oletko yrittänyt sanoa kavereillesi, että lähdettäisiinkö esim. kaljalle ilman tyttöystävää..? Ei kai se niin vaikeaa voi olla heillekään, elleivät sitten ole täysin kykenemättömiä asettumaan sinun asemaasi.
Skenaariot.
Käydään ulkona kavereiden kanssa n. kerran puolessa vuodessa ja jokin seuraavista skenaarioista napsahtaa.
1) Nainen kyljessä kiinni mukana.
2) Kaveri lähtee 24.00 kotiin.
Olen joka tapauksessa se, joka soittaa ja kysyy. Olen jo oppinut soittamaan vain 3 kk välein, koska esim. kuukausittain on pyhä mahdottomuus saada liikkeelle...
Pitäisi jostain saada vissiin parempia kavereita...
vaikeata (myös minulle) sovittaa yhteen mieheni ja kaverini. kun ei ole enää sinkku, "rooli" kaveruudessa muuttuu jotenkin. nuorempana kaverit olivat kaikkein tärkeintä, nyt tärkein ihminen ja parhain kaverini on mieheni. helpointa tuntuu siksi nyt olla pariskuntien kesken. tämä on todella suuri ja surullinen ongelma minulle.
monella menee, ollaan niin parisuhdekeskeisiä. Monet "pariutuneet" eivät osaa edes puhua minä-muodossa. On olemassa vain "me". Oma puolisoni on tärkein ihminen elämässäni, mutta haluan silti kokea olevani oma yksilöni, jolla on myös omia ystäviä. Ei sillä ole merkitystä, onko ystäväni sinkku vai seurusteleva. Illanistujaisiin pyydän yhtälailla sinkkuystäviäni, enkä koe sitä ongelmaksi mitenkään. Kyllä tällainen käytös on ihan persoonasta kiinni eikä yleistettävissä. Sinä itse teet omat valinnat ja itse olet valinnut sen, ettet halua tällä hetkellä seurustella, vaikka ympäristö siihen tuntuu painostavan. Anna ystäviesi elellä omassa pienessä kuplassaan. Juuri tällaiset parisuhdetta korostavat ihmiset lähinnä huvittavat mua.