Klassista musiikkia "aloittelijalle"

Eiköhän kannata satsata niihin kokoomalevyihin jatkossa. Eli jos kunnon mieslaulu miellyttää, niin aluuksi vaikka joku erilaisia tenorilaulajia ja tenoriaarioita sisältävä levy. Pianomusiikkia tietty "kauneimmat pianokappaleet" -tyyppiseltä levyltä. Ja mahtipontista meininkävoisi löytyä joltain oopperakuorolevyltä.

Ja jos kotipaikkakunnalta öytyy asiallinen kirjasto, niin yleensä niistä saa cd-levyjäkin lainaksi, pienemmilläkin paikkakunnilla niitä olen nähnyt. Eli siitä vain laajentamaan elämyksiä.

Olet löytänyt tiesi jaloimman taiteen ehtymättömille lähteille. Tutustumalla ja nauttimalla klassisesta musiikista saa kuluttettua ihmiselämän jos toisenkin ja sitten kun on kaikki kahlattu läpi, niin sitten uusintakierros;)

Listaan tähän jotain samanhenkistä mainitsemistasi esimerkeistä:

Vivaldi - The Four Seasons (Spring 1)

Tutustu Vivaldin muihinkin vuodenaikoihin, sitten kyseisen säveltäjän sellokonserttoihin ja puhallinkonserttoihin (oboe, huilu). Bachin brandenburgilaiset konsertot kuuluisivat tähän samaan sarjaan, kuten Händelin ilotulitus- ja vesimusiikki.

Verdi - Requiem (Ingemisco)

Kuuntele Verdin Requiem kokonaan, siinä on mm. vertahyytävä Dies Irae -osa. Mozartin Requiemiin kannattaa myös tutustua. Tunnistat sieltä varmaan Lacrimosa -osan, kunhan sinne asti levysi pyörii.
Tenori-aarioita kannattaa kuunnella vaikka Domingon/Pavarottin laulamana - Una furtiva lagrima, E lucevan stelle, Nessun dorma, Pajazzon aaria

Michael Nyman - The Piano (The Heart Asks Pleasure First)

-Saint-Saëns: Eläinten karnevaalit
-Glass: Viulukonsertto
-Jarre: Lara's theme (elokuvasta tohtori Zhivago
-Sibelius: Viulukonsertto
-Tsaikovski: Viulukonsertto op. 35
-Tsaikovski: Italialainen kapriisi op. 35
-Tsaikovski: 5. sinfonia
-Schubert: 8. sinfonia "keskeneräinen"
Naxos on julkaissut kolmein cd:n boxin nimeltään "Klassisia kesäsuosikkeja". Se sisältää paljon "helppoa" kuunneltavaa.

Pianomusiikista omia suosikkejani ovat mm:
-Glass: The Hours
-Chopin: Valssi op. 69 nro 2
Pidän myös erittäin paljon muistakin Chopinin valsseista ja nocturneista.

Michael Nymanin pianokonsertto on aivan ehdoton kuunneltava sinulle, jos pidit Nymanista. Tunteikasta ja melodista musiikkia, joka aukeaa helpohkosti. Kannattaa katsoa myös elokuva The Piano, jossa tuon pianokonserton melodioita käytetään elokuvamusiikkina.

Onnea vaan aloittelijalle. Kaikkihan me ollaan jossain vaiheessa aloittelijoita. Klassista musiikkia sanotaan paremman väen musiikiksi, mutta joitakin aikoja sitten sitä kuunteli nimenomaan rahvas ja keskiluokka. Olen kuullut sanottavan, että klassista musiikkia ei ymmärrä. No, eihän linnun lauluakaan ihminen ymmärrä, mutta silti siitä nauttii.
Jos on epävarma, niin kannattaa aluksi kuunnella konserttoja (piano, sello, viulu jne.), eikä heti mennä raskaisiin sinfoniateoksiin, joskin sieltäkin suunnalta löytyy helposti sytyttäviä teoksia. Frederic Chopinin helpot pienet pianobiisit ovat todella upeita. Kokeilepa vaikka Minuuttivalssia tai Nocturne no. 20 in C sharp minor Op. Posth. Klassisten säveltäjien suosikkialbumeja löytyy kaupoista tosi edullisesti ja niihin on koottu usein ne kaikkein suosituimmat ja kuunnelluimmat teokset.
Omat suosikkini ovat vuodesta toiseen olleet Rachmaninovin toinen pianokonsertto, josta omistan useita äänitteitä vinyylinä ja CD -muodossa. Sitten Tchaikovskyn ensimmäinen pianokonsertto eli B-molli-pianokonsertto on tarttunut selkärankaan. Molemmat tuttuja ja helppoja, mutta taivaallisen upeita. Finaalit viimeistään saavat ihokarvat nousemaan.
Jännityselokuvien äänimaisemaan pääset kuuntelemalla Dmitry Shostakovichin sellokonserttoja 1 ja 2.
Siinä vaiheessa, kun uskaltaudut konserttiin vaikkapa Lahden Sibeliustalolle, olet myyty mies. Livekokemus konsertista on aivan jotain extraa. Sinne voi mennä farkuissakin!
Ja sitten vielä on hyvä muistaa, että monilla suurilla rockstaroilla on klassinen tausta ja sen kuulee heidän musastaan. Klassinen musiikki kestää kuuntelua vuodesta toiseen ja saat siitä aina uusia ja uusia fiboja.

Olen harrastanut klassisen musiikin kuuntelua n. 30 v. Sysäyksen siihen antoivat radiosta kuulemani J. S. Bachin H-mollimessu ja kirkossa kuulemani J. S. Bachin Orkesterisarja nro 2, h-molli. Siitä se alkoi. Levykaupasta ostin 3 LP-levyä: W. A. Mozartin Sinfoniat nro 40 ja nro 41 (Jupiter), J. Brahmsin Viulukonserton ja itävaltalaisen Anton Brucknerin viimeisen eli 9. sinfonian, joka jäi keskeneräiseksi. Bruckner tuntui aluksi "haasteelliselta", mutta muodostui pian todelliseksi henkiseksi "kultakaivokseksi". Olen melkein varma siitä että Brucknerin sinfoniat, niin pitkiltä kuin ne alussa mahtavatkin tuntua, antavat henkiselle elämälle klassisen musiikin alueella erittäin paljon virikettä. Esim. Herbert von Karajanin ja Berliinin Filharmonikkojen tulkinnat vaikkapa sinfonioista 3, 4 (= "Romanttinen") , 5 ja 6 näin aluksi.Sibeliusta en myöskään alusta lähtien unohtaisi! Nykyään olen klassisen musiikin suhteen lähes "kaikkiruokainen". Toivottavasti Helsingin Musiikkitalokin pian saadaan valmiiksi!