Ihmetellen luen näitä kirjoituksia. Kun ihminen tulee avautumaan tänne parisuhteensa ongelmista ja hakemaan ehkä jotain eteenpäin auttavaa neuvoa ja rohkaisevia sanoja, saakin hän vähän turhan usein lukea, että kannattais varmaan heittää toinen osapuoli metikköön. Mutta kun ei se ole niin yksinkertaista, ainakaan läheskään aina. Toki jotkut hakevatkin nimen omaan rohkeutta lähteä toimimattomasta ja/tai rakkaudettomasta suhteesta, mutta on varmasti paljon muunkinlaisia tapauksia. Omassa parisuhteessani on isojakin ongelmia, ja niitä koitetaan puida pikku hiljaa niin että saadaan jossain vaiheessa selkeyttä asioihin. Molemmat tunnemme kuuluvamme yhteen, mutta tietyt asiat vaikeuttavat vaan aika kovasti suhdetta. Kuitenkaan ero ei vaikuta kummastakaan kovin hyvältä vaihtoehdolta. Voi kunpa ihmiset osaisivat keskustella paremmin ja älytä, että jokaisessa suhteessa tulee omat kommervenkkinsä, ja jotenkin niistä pitää päästä yli tai ainakin oppia elämään niiden kanssa, tai sitten pitäisi olla ainakin muutaman vuoden välein vaihtamassa kumppania. Itse uskon, että jos ongelmana ei ole esim. väkivalta vaan elämäntilanteisiin ja ehkä asenteisiin liittyvät asiat, suhteen voi saada vielä onnelliselle tolalle. Kun vaan osaisi löytää oikeat keinot ja sanat, ja unohtaisi turhan riitelyn. Ja kun vaan tähän saisi toisilta ehkä rakentavia neuvoja tai selviytymistarinoita. Voi kunpa ihmiset pystyisivät uskomaan siihen, että moinen ponnistelu voi toimia. Minä haluan uskoa tuohon kun vielä on toivoa suhteen onnistumisesta. Jaksamista vaan muillekin ongelmaisille, ei kai ne ongelmat voi ikuisuuksiin jatkua.
jättämisen helppous??
annieta
61525
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vielä ajattelee noin. Itse olen miettinyt ihan samaa näitä kirjoituksia lukiessani. Tulee tunne, että aivan kuin ero olisi se ainoa ja oikea ratkaisu. Näin voi tietysti joskus ollakin, mutta tänä päivänä me ihmiset eroamme liian helposti, asioihin ja ongelmiin ei haeta ratkaisuja, vaan niitä paetaan eroamalla. Mikä tämän ihmisiä vaivaa? Aivan kuin parisuhdekin olisi joku kulutustavara, joka käytetään loppuun ja heitetään roskikseen. Itse ainakin olen mennyt puolisoni kanssa yhteen rakkaudesta ja siitä lähtökohdasta että me selviämme ongelmista, joita kaikissa parisuhteissa varmasti joskus tulee. Olen valmis tekemään niiden eteen kaikkeni omalta osaltani ja jos sekään ei sitten riitä, niin sille en sitten voi mitään. Miettikää hyvät ihmiset kun solmitte parisuhteen, että mitkä ovat perusteet sen solmimiselle, koska ainoa oikea peruste on aito rakkaus. Aito rakkaus ei kuole heti ensimmäisen ongelman saavuttua.
samaa mieltä. mutta kuten palstan nimikin kertoo, niin ihmisillä jotka tänne kirjoittavat on ainakin varmaankin käynyt ero mielessä. ja mielestäni se kertoo siitä, että ei nähdä enää muuta ulospääsyä tilanteeseen. ei se mielestäni aina ole yrityksen puutteesta kiinni.
ei kertakaikkiaan osata keskustella, yrityksistä huolimatta. elämä jatkuu vain samanlaisena riitelynä ja pahana olona loputtomiin...
en usko, että ero on automaattisesti avain onneen, mutta parempi kai kuitenkin olla yksin, jos toisen kanssa olo stressaa niin pahasti, että kaikki voimat menevät siihen.
yritän nyt sanoa, että monet erot ovat ehkä turhia, mutta siinä tilanteessa ihmiset eivät näe vaihtoehtoja. ei ole osaamista, keinoja ja uskallusta muuttaa asioita, jotta suhde alkaisi toimia.
en kannata eroa, mutta joskus se on paras vaihtoehto. ihminen oppii erosta, ja kasvaa ihmisenä... näkee omat virheensä. sitä kun ei usein näe nenäänsä pidemmälle, kun on siinä "myrskyn silmässä". täytyy saada etäisyyttä asioihin....ehkä erilleen muutto vähäksi aikaa olisi hyvä vaihtoehto, jos ongelmat kasvavat niin isoiksi, että ollaan umpikujassa.
no juu, tulipa tässä pohdittua omaa suhdetta. siitä nuo mielipiteet....
mutta siis, olen sitä mieltä, että ei ihmiset yleensä heppoisin perustein eroa.
jos eroavat (vaikka siksi kun toinen käyttää vääränvärisiä sukkia:)), niin silloin ei ole koskaan ollutkaan sitä oikeata rakkautta. parempi silloin erotakin.
sitten väärällä palstalla. Katsot kun on erikseen avoliitto ja parisuhde ja tämä on avoERO.
Ei siinä, olen samaa mieltä että jotkut eroavat liian heppoisin perustein, mutta joidenkin myös pitäisi tajuta erota, eikä kitkuttaa itseään siinä huonossa suhteessa.
Itse erosin juuri ja olo on mitä mahtavin nyt. Monta vuotta vaan meni 'hukkaan' kun yritin parannella suhdetta. Ei sillä ettäkö katuisin, mutta aiemminkin olisin voinut erota...
Tämähän olikin avoliitto palsta, ei mitään :)
ettei toinen rakasta eikä välitä niin mitä siihen suhteeseen jää turhaan roikkumaan? Naiset ovat niin hyväuskoisia, mutta totuus on usein rumaa katseltavaa.
niin hyväuskoinen,että uskoo naisenkin alkavan tehdä suhteen eteen jotakin kun mies oikein tarpeeksi osoittaa rakastavansa häntä?? Tämä tuntuu niin pirun vaikealta,kun nainen pitää kumpaniansa itsestäänselvyytenä,eikä osoita sitten niin minkäänlaista rakkautta, edes ysätävällisiä sanoja, kosketuksesta puhunattakaan...,kuis kauan kannattaa odotella, merkitsenkö tälle naiselle yhtään mitään?