Elikkä meillä on mies viikot töissä ja minä pojan kanssa kotona mies tekee 2 vuoro työtä ja aamuvoro viikolla herää 5.00 ja töihin klo 6.00 kotiin tulee 14.15 ja silloon on ruoka valmista... sitten mies siinä käy suihkussa ja niin edelleen elikkä aikaa menee joku 1h-1,5h sen omiin puuhiin... ja sitten jos pyydän että saisinko mennä käymään vaikka kaupassa aisa on ihan ok ei niinkun mitää ongelmaa jää mielellään pojan kanssa...
Mutta viikon loput on aivan toinen asia...
Olen tasan 1 kerran saanut juoda pojan syntymän jälkeen ja se on se ainut kerta kun olen oikeesti saanut rentoutua! poika on nyt 5kk (vähän yli)... ei koskaan pääse mihinkään ees kaverin luo käymään viikonloppuna jos ei ota poikaa mukaan.. ja sitten se sanoo että kyllä voin ottaa alkoholia että haetaan meille pari olutta niin siis MEILLE jos mä otan pitää myös mieheni ottaa ja sitä en halua että jos poika herää ollaan molemmat oluen hajuisia ja meen sitä nukuttamaan... en kyl tie ku silloon yhden KERRAN olin baarissa niin minun piti yölläherättää syöttään poikaa ja vielä tänäkin päivänä se siitä höpöttää että mä olin niin kiltti kun päästin sut silloon baariin... mitä hemmettiä itte se juo joku vitun v.loppu sen pari olutta vähintään ja sit se aina höpöttää ku se on niin hyvä mies kun ei käy baarissa... niin onhan se mutta eikö mulla ole mitään oikeutta koskaan nauttia alkoholia... muutakun pitkän pyytämisen jälkeen...ei niinku jaksa anella jatkuvasti ku saa aina vaan "paskat" niskaansa jos jotain haluaa tehdä yksin/kavereiden kanssa...
mikään ei olisi niin ihanaa kun että mieheni sanoisi minulle että olen tämän v.lopun pojan kanssa nin lähde sä vaikka kavereiden kanssa shoppaileen ja elokuviin..¨mutta kait se on liikaa vaadittu... en tiedä oon kaikkeni yrittäny että vois joskus päästä ku raskaus aikanakaan en juonut tippaakaan... ja siitäkin on jo 3kk kun olen sen KERRAN jossani ollut...
Auttakaa mitä mä teen? onko mitään hyviä "keinoja" saada mies olemaan lapsensa kanssa?? Eikö mulla muka ole oikeutta nauttia omaa aikaa??????
Mutta viikon loput on aivan toinen asia...
Olen tasan 1 kerran saanut juoda pojan syntymän jälkeen ja se on se ainut kerta kun olen oikeesti saanut rentoutua! poika on nyt 5kk (vähän yli)... ei koskaan pääse mihinkään ees kaverin luo käymään viikonloppuna jos ei ota poikaa mukaan.. ja sitten se sanoo että kyllä voin ottaa alkoholia että haetaan meille pari olutta niin siis MEILLE jos mä otan pitää myös mieheni ottaa ja sitä en halua että jos poika herää ollaan molemmat oluen hajuisia ja meen sitä nukuttamaan... en kyl tie ku silloon yhden KERRAN olin baarissa niin minun piti yölläherättää syöttään poikaa ja vielä tänäkin päivänä se siitä höpöttää että mä olin niin kiltti kun päästin sut silloon baariin... mitä hemmettiä itte se juo joku vitun v.loppu sen pari olutta vähintään ja sit se aina höpöttää ku se on niin hyvä mies kun ei käy baarissa... niin onhan se mutta eikö mulla ole mitään oikeutta koskaan nauttia alkoholia... muutakun pitkän pyytämisen jälkeen...ei niinku jaksa anella jatkuvasti ku saa aina vaan "paskat" niskaansa jos jotain haluaa tehdä yksin/kavereiden kanssa...
mikään ei olisi niin ihanaa kun että mieheni sanoisi minulle että olen tämän v.lopun pojan kanssa nin lähde sä vaikka kavereiden kanssa shoppaileen ja elokuviin..¨mutta kait se on liikaa vaadittu... en tiedä oon kaikkeni yrittäny että vois joskus päästä ku raskaus aikanakaan en juonut tippaakaan... ja siitäkin on jo 3kk kun olen sen KERRAN jossani ollut...
Auttakaa mitä mä teen? onko mitään hyviä "keinoja" saada mies olemaan lapsensa kanssa?? Eikö mulla muka ole oikeutta nauttia omaa aikaa??????
Vastaukset 37
Vanhimmat
Olet itse valinnut tiesi ja miehesi, joten sillä menet eteenpäin. Lapsi vaatii vastuuta ja vanhemmuutta 24/7. Jos lapsen hankkii, niin tuon vastuun saa myös kantaa!
Kyllä se vaan niin on että vastuu kuuluu molemmille!!! Ihmettelen niitä naisia jotka alistuvat siihen että miehet saavat tehdä mitä vain ja milloin vain!??
Äidillä pitää olla ystäviä ja omaa aikaa, ei se ole vain miehen oikeus!
Eivätkö vanhempasi tai joku muu sukulaisista voisi ottaa poikaa yökylään?
Ei se "ulkona tuulettuminen" aina tarkota viinan kanssa läträämistä! Luultavasti jaksaisit arkea taas huomattavasti paremmin jos olisit yhden illan saanut olla kavereiden kanssa shoppaamasa, leffassa ja vaik syömässä.
Älä anna miehen tehdä sinusta sitä mitä et ole, etkä halua olla! Mutta jätä myös turha rutkutus pois!
Tiedän varsin hyvin että olen tieni valinnut mutta etkö muka ole koskaan viikon loppuna missään ollut ilman lapsiasi??
Niin siis ei oikeen ole ketään joka poikaa voisi hoitaa sukulaiset asuvat kaikki kaukana ja minun ja mieheni vanhemmat asuvat 100km päässä... Tokihan pojan sinne voisi viedä mutta tuntuu niin tyhmältä lähteä se viemään ja sit seuraavana päivänä hakea pois kun onhan se yksi edestakainen reissu yli 2h... En minä mitään ole ruikuttanut ehkä kolme kertaa maininnut asiasta että olisi kiva mennä johonkin joku viikon loppu=)
Ja nimen omaan kyse ei ole siitä että haluan juopotteleen lähteä ku sais ees 3 tunnin ostos reissun tehä johki isompaan paikkaan=)
Sanoit kolmesti asiasta sanoneesi. Miehesi voi olla sitä sorttia, että kolme kertaa ei riitä. Toisaalta, voit lopettaa kysymisen, ja ilmoittaa lähdöstäsi. Sovi kaverin kanssa etukäteen, ja kerro miehellesi jo hyvissä ajoin, vaikka että ensi viikonloppuna sovin, että menen kaverin kanssa syömään tms...
kantaa vastuun,mutta isän ei tarvitse? Haloo!
aina tätä samaa mössöä.
juupas eipäs , sinä minä, jne.
voisiko joku joskus sanoa että aika aikaansa kutakin.
tarkoitan: jos olen nainen ja saan lapsen olen ihan jo imettämisen vuoksi sidottu lapseen joksikin ajaksi.
jos isukki sillä aikaa kun imetän lähtee paariin nin
so what. jos se ei hoida asioita. so what. jos ja jos niin so what.
mutta mitä ihmettä se auttaa tämä jupitus ?
ei sitten yhtään mittään.
jos olisi edes jotain todellista ongelmaa, mutta kun ei.
ei ole ei.
minusta usein näyttää sille että naisilla on taipumus pitää yllä kulissia omassa elämässään ja jos tämä kulissi alkaa tutisemaan ni naisella alkaa myös tutisemaan.
en sano miehistä tähän mitään koska ne ei tähän kuulu. tämä on naisten oma ongelma.
Sen tunnistaa siitä että oikeasti rentoutuakseen tarvitsee alkoholia. Aivan käsittämätöntä on ettei lapsen tekoa ennen tule harkinneensa sitä että sinun "vuorosi" tulee sitten kun lapsi on kasvanut aikuiseksi, jos sittenkään...
Tota se sitten on, kun lapset saavat lapsia.
Minä en tarvitse, enkä juo muutoinkaan. Mielelläni liikun vauvan kanssa, eikä hän tule ikinä näkemään minua edes olusissa. Minun lapseni on todella toivottu ja haluttu (3.) lapsi, olen jo aikuinen nainen 42v ja minulla on vain aikaa tälle lapselle, nautin katsella hänen kehitystään, aikaa elää hänen ehdoillaan. (Nuoruudessanikaan ei ollut himoa alkoholiin minkäänlaista, miten se saakaan jotkut koukkuunsa?)
Anteeksi jos kysyn mielestäsi tyhmiä mutta miten ihmeessä voit luokitella minut alkoholi ongelmaiseksi???
Ei kyse ollut pelkästä viinan juomisesta vaan se että ei koskaan pääse mihinkään ilman poikaa... kyllä itse olin täsysin tietoinen valinnastani kun lapsen hankin mutta se EI tarkoita sitä että lapsen kanssa täytyisi olla 27/7 18 vuotta...
ja jos/kun vastailet näillä palstoilla kannattaisi ottaa asioista selvää!!! esim mikä on alkoholi ongelma?? se ei ole sitä että haluaisi joskus ottaa vai onko...? ei ihminen saa mielestäsi ajatella alkoholia onko se heti ongelma sulla taitaa olla suuri ongelma SINÄ ITSE! Ei millään pahalla mutta oikeesti mee ittees!
Lukisit alottajan muita teksejä ja vastauksia muille! Just tollanen tyypillinen miehen tossun alla oleva ämmä arvostelemassa nuoria naisia joilla on vielä edes omantahdon rippeet jäljellä!
Enkä hitto vie ymmärrä sitä ukkojen ihme etuoikeutta juosta joka weekendi siel kuppilois?? Lapsi on yhdessä tehty ja yhdessä se huolehditaan, VASTUU ON MOLEMMILLA VANHEMMILLA!!!
Alkoholiongelman tunnistaa siitä jos ei osaa oikeasti rentoutua ilman alkoholia, ja niin sä kirjoitit itse.
ton tossunalla olon kanssa. Tolle nauraa kaikki jotka mut tuntee......
varmaan nuoruuttasi. Kyllä vastuu lapsista on aina viimekädessä naisella. Vaikka mitä sanoisit.
tekstistäsi paistaa viinanhimo. haluatko vapaata juomiseen vai esim. kavereiden tapaamiseen? ymmärrän miestäsi täysin, jos syy on viina. ehkä hän pelkää, että juot liikaa ja teet jotain tyhmää.
oletko ennen lasta juonut usein/paljon/ilman miestäsi? mies ei ehkä luota sinuun, pelkää joko viinan tai toisen miehen vievän sinut kun kännäät.
mutta jos haluat vain vapaata vauvanhoidosta jotta voit rentoutua kavereiden kanssa - ja osaat tehdä sen ilman viinaakin - niin en ymmärrä miestäsi. mitä jos tapailisit kavereitasi alussa iltaisin lyhyen aikaa, jotta mies ei joudu ottamaan vastuuta vauvasta kovin pitkäksi aikaa kerrallaan: käy lenkillä, kylässä, kahvilassa...
luulisi, että olisitte jo ennen vauvan tuloa käsitelleet tällaiset erimielisyydet: mitä mieltä olette baarireissuista yms. vai onko tilanne muuttunut nyt kun teillä on vauva?
mitä mies on sanonut syyksi kun "kieltää" baarireissut sinulta? jutelkaa!
joo minulle kävisi ihan hyvin sekin että pääsisin kavereitani tapaamaan ja olen sitäkin ehdottanut ja ennen raskautta join ehkä 1kertaa kuussa joskus harvemminkin... ja raskauden aikana en ollenkaan... ja olen kysynyt onko sillä syytä olla mustis tai jotai ja et pelkäkö se jotain mutta ei se mitään pelkää se ei vaan halua että menen sanoi että ei ole mitää syytä että miksi ei halua mun menevän... Joo ja aluksi kun vauvaa suunnittelimme ja kun pikkuinen oli tulossa keskusteltiin ja mieheni sano että tottakai pääset sitten välillä... mutta en sitten tiedä miksi ei halua olla pojan kanssa kaksin...
Ei se niin mene, että vain toisella on oikeus tuulettua, vaikka aika yleisestä kuviosta tuossa on kyse. Yleensä kyllä, kun lapsi kasvaa tämäkin ehkä muuttuu. On aivan normaalia haluta välillä ihan itse vaikka sinne elokuviin tai shoppailemaan, eikä parin oluenkaan nauttiminen ole äidille paha asia.
Mutta tämäkin on asia, joka ei selviä riitelemällä, vaan suosittelen ihan keskustelua rakentavassa hengessä. Alussa voi olla apua ihan vaikka sopimuksesta, eli minä tällä viikolla ja sinä ensi viikolla jne... Eikä kai sekään ole huono, että vie vauvan hoitoon, ja menette vaikka yhdessä elokuviin.
Vuosien mittaan meillä ainakin on nämä asiat alkaneet mennä ihan luonnostaan. Itse asiassa minä olen nykyisin enemmän omilla menoillani, kun muutoin kannan valtaosan näistä kodinhommista, eli päivät hoidan lapsia ja kotia, ja iltaisin olen töissä, sekä joka toinen viikonloppu. Joka toinen viikonloppu sitten käyn kaupoilla, ja samalla saan hiukan omaa aikaa.Meillä on jo myöskin käytäntönä se, että vapaina viikonloppuina minä olen se, joka nukkuu pitkään (ainakin yhtenä aamuna), koska joka toinen viikko minun uneni jäävät lyhyiksi.
Toisaalta olemme sopineet myös sen, että silloin kun olen vapaalla voi mieheni lähteä lenkille tai punttisalille, koska kuntoilu on hänelle tärkeää, ja jo pelkästään työnsä vuoksi hänen on oltava kunnossa. Samalla myöskin koirat saavat liikuntaa, kun eihän se lasten kanssa ole aina ihan itsestään selvää, että saavat sitä tarpeeksi. Kaverit tulevat yleensä meille, kun itselläni on vaikeampaa lähteä juuri lasten takia. Illat ovat muutoin niin lyhkäsiä, kun lapset lähtevät niin aikaisin jo nukkumaan.
Joskus olemme tehneet myös niin, että mieheni lähtee yökylään lasten kanssa, niin saan ihan rauhassa hoitaa rästihommia pois, siivota, kuunnella musiikkia ja ottaa vaikka sitä olutta. Myöskin joskus kokoonnumme saunaillan merkeissä ystävien kanssa meille, silloin muu perhe lähtee pois, koska itse en halua lasten näkevän kovin kosteita iltoja. Syy, miksi meille kokoonnutaan useimmiten on ihan yksinkertaisesti se, että meillä ei ole seinänaapureita niin kuin muilla ystävilläni, eli oleminen on paljon vapaampaa.
Nämä pelisäännöt on muodostunut käytännön valintojen seurauksena. Jos haluamme hoitaa lapsemme kotona ja käydä molemmat töissä tämä on ainoa vaihtoehto, toinen vaihtoehto olisi lapsille päivähoito ainakin osa-aikaisena. Tämä on myöskin se keino, jolla molemmat voimme tehdä sellaista työtä, josta pidämme. Mieheni on jonkin verran matkoilla työnsä vuoksi, ja jo senkin takia minulla on oltava työ, jossa ajat joustavat, eli hänen olleessaan matkoilla teen töitä vähemmän, ja kotona ollessaan sitten urakoin niin, että kuukausitunnit tulevat täyteen. Päivähoito toisi kuitenkin mukanaan paljon muita käytännönongelmia, joten mielestämme on parempi näin. Toisaalta mieheni ei edes halua vastata esimerkiksi lasten vaatehankinnoista, joten shoppailu jää minulle. Ruokaostoksetkin teen yleensä minä, yöllä töiden jälkeen täydennykset (ABC:ltä)ja isot satsit silloin kun olen muutenkin ostoksilla. Tämäkin siitä syystä, että yleensä teen itse ruoatkin, kun kerran olen kotona päivät, puoliso valmistaa ne vain viikonloppuisin, kun ole töissä (16h/päivä). Toisaalta nykytilanteessa ei kyllä tehdä mitään kovin nopeita päätöksiä, ja kalenterin pitäminen ajantasalla on erityisen tärkeää. Kaikista muutoksista pitää muistaa tiedottaa toista heti Asioita pitää pystyä suunnittelemaan ja ennakoimaan, toisaalta kyllähän hyvää jaksaa odottaakin.
Loppujen lopuksi lapset kasvavat hyvin nopeasti, joten tilanne kyllä helpottaa. En tarkoita sitä, että sinun pitäisi jaksaa olla vain kotona monta vuotta, mutta tämä vauva-ikä menee kyllä tosi nopsaan. Mutta kyllä yleensä nämä ovat tahto-asioita: jos jotain halutaan yhdessä, sen saa kyllä järjestymään.
kiitos sulle kolmen äiti olit mukavan kannustava ja jaksoit vastata mukavan pitkästi=) Minä olen yrittänyt puhua mutta kun se juttelu on aika yksi puolista juuri tosta aiheesta...
Mieheni tietää sen että ei ole mitään syytä pelätä tai olla huolissaan että jotai tapahtuisi on itsekin niin sanonut... Rakastan miestäni ylitse kaiken mutta en kyl tie mitä pitäisi kait sitten pitää vaan odottaa ja en ole mitään ruikuttanut että pääsisin silloon tällöin kun on ollu sellainen tilanne että kaverit on lähössä kaupunkiin shoppaileen niin ei oo sit voin lähteä mukaan...
No mutta kait se siitä..=)
Palkkaa / hommaa ulkopuolinen hoitaja vauvalle siksi aikaa kun lähdet itse tuulettumaan ulos. Jääkön miehesi sitten vaikka kotiin tai tehköön mitä haluaa. Eiköhän se jää ainoaksi kerraksi, kun ulkopuolista hoitajaa on tarvittu, ja miehesi on ottanut opiksi. Jos ei ole ottanut, niin mikä estää sinua hommaamasta uudemman kerran hoitajaa. Sinä ainakin kannat hyvällä omalla tunnolla tuolloin vastuun lapsestasi. Miehestäsi ei voi sanoa samaa asiaa. Aikuisuudesta kaukana.
Hoidata ittes vaikkapa aa:ryhmässä.
Lapsi parka.
Miten VOIT sanoa et joku sulle TÄYSIN tuntematon on surkea äiti? että et vain itte olisi kun noin pitää muille laittaa et kyl taida olla täysillä matkassa...
Osta elämä !LUUSERI!
JOS olisin sinä oisin vetäny itteni jo kiikkuun jo ajat sitten...
Siis oikeesti!
Te ootte saaneet aikaan rakkauden hedelmän, ja jo nyt (reilun 5 kk:n kuluttua) teillä on eripuraa menemisistä ja tulemisista...
Myöhäistähän se enää tässä vaiheessa on ruikuttaa, mutta oliskohan kannattanut keskustella menemiset ja tulemiset ennen kuin laitoitte lapsen alulle....?
Älkää nyt enää pukatko uutta putkeen, ennen kuin ootte saaneet asiat selviksi!
Totta kai sulla on oikeus omaan aikaan! Mikä voi olla rankempaa kuin kotiädin osa - ei niin mikään (eikä siitä edes makseta kunnolla, ei kerry eläkettä, mutta se onkin jo toisen keskustelun aihe........)!
Keskustele miehesi kanssa! Keskustelkaa kuin aikuiset ihmiset. Mieti etukäteen aiheet, ikään kuin ulkopuolisen silmin. Älä syyllistä miestäsi, hän ei ole välttämättä edes tajunnut, että kärsit tilanteesta!
Kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä kehiin, niin kyllä teistä hyvää tulee!
Ps. Unoha se himputin alkohooli! Elämästä voi nauttia täysillä ilman viinaa ja juomistakin! Se näyttää teilläkin olevan se onkelman ydin!!!
Tähän tekstiisi viitaten:
Ps. Unoha se himputin alkohooli! Elämästä voi nauttia täysillä ilman viinaa ja juomistakin! Se näyttää teilläkin olevan se onkelman ydin!!!
Vaikka meilläkään, minulla ei juuri tee mieli alkoholia, Ehkä kerran parissa kolmessa kuussa. Mutta mikä se tekee sen että miehellä on oikeus ottaa se joka viikonloppu ja nainen hoitaa lasta joka viikonloppu.. Kysymys ei ole pelkästään siitä että jos joskus itsekkin haluaisi ottaa.
Minun mielestäni miehenkin pitäisi samalla tavalla hoitaa lasta kuin naisenkin
olla yksin vauvan kanssa. Alat vaan lykätä sitä enemmän isän sylkkyyn ja syötettäväksi ja vaipanvaihtoon jne, niin sille tulee rennompi fiilis vauvan kaa. Jos ei muu auta, niin aloitat vaikka viiden minuutin seteillä (lykkäät lapsen isälle, ja sanot et sun pitää päästä vessaan rauhassa) ja pidennät sit siitä. Kyl jätkät oppii olemaan keskenään kun ne vähän harjottelee sitä.
Mä en todellakaan tajua et miksi naisen on päästävä juomaan viinaa ja rilluttelee kavereitten kanssa!?!Ja etenki jos lapsi on niinkin pieni kuin 5kk!!Okei,reilu.;o/ Mä ymmärrän et on kiva käydä vaik jumpas yksin kun on PIENI vauva,mut et dokaa,juomaa,vetää lärvit???Mä en tajua miten te äidit joilla on se PIENI vauva kotona voitte ees jättää sitä pientä kotio ku meette "ulos".Noh,meit on moneen junaan......Ja muutenki jos se alkoholinkäyttö on viikottaista ni ei o tervettä!!!
kuka on puhunut viikottaisesta juomisesta?
on se kyl niin helvetin loistavaa ku olette kaikki niin täydellisiä ja ihania äitejä ja vaimoja oikeen niinkun kateeksi käy tollasia kuuliaita vaimoja... hyi helvetti!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
...ku sä ite mainitsit aloituksessasi että miehesi ottaa joka viikonloppu muutaman kaljan.Mun mielestäni jo SEKIN on huolestuttavaa että ottaa JOKA viikonloppu ees sen muutaman kaljan.Eikä millään pahalla...mut sun kielenkäyttös on törkeetä.
En todellakaan ole mikään täydellinen vaimo enkä todellakaan täydellinen äiti,mut mietippä ihan vakavissasi sitä kaljottelua (miehesi) ja kielenkäyttöäsi.
Tiedän täysin miltä sinusta tuntuu... Meilläkin se onnistuu, että mies hoitaa poikaa, jos haluan jossain käydä. Jos kyse ei ole viikonlopusta. ja jos silloin sattuu sellainen tilanne että molemmat haluaisi ottaa, niin kyllä se olen minä joka hoitaa ja mies ottaa.. Olen yrittänyt puhua asiasta, mut joo... Enkä hirveesti kyllä tykkää siitä että miehen pitää joka viikonloppu ottaa, mutkun en saa sille puhuttuu järkee.. Tämä tais mennä ähän sekavaks
Kyllä sinulla on ihan täysioikeus nähdä ystäviäsi ja vetää pää täyteen. Et todellakaan kuulosta miltään alkoholistilta, juot kerran viidessä kuukaudessa. Minulla on nyt reilu puoli vuotias tyttö ja olen ollut baarissa kolme kertaa. Ne kolme kertaa oli kiva olla, sitten jaksoi taas vauvan kanssa. Kuulostat vastuuntuntoiselta ja fiksulta, kun et halua kaljalta haisevanakaan vauvaa hoitaa. Pystyisivätkö lapsen isovanhemmat hoitamaan häntä? Tai joku muu tuttu?
Äiti84
Ihanaa välillä tas joku joka ei heti ole haukkumassa minua paskaksi ja että on vaikka mitä alkoholi ongelmia ja mitä kaikkea ihan alkaa huvittaan noi jotku...
Joo tosiaan olisi kyllä ihanan kultasta viedä poikaa sinne mutta jotenkin tuntuu niin hullulta että kun ne asuvat 100km päässä kun edestakainen matka kuitenkin on sen 200km:( Ja ei sitten ole oikeen ketään sukulaisia tai muita sellaisia tietysti kavereita on mutta kun niiden kanssanimen omaan haluaisin jotain yhdessä tehdä=)
Sä olet mielestäni KIITOKSEN ansainnut... osaat vastata minun KYSYMYKSEENI etkä tulla haukkumaan Kiitos sinulle siitä;)
Kirjoitit johonkin toiseen viestiketjuun ryyppääväsi lapsesi edessä. En todellakaan pidä sinua vastuuntuntoisena äitinä, jos niin teet. Tiedät itsekin, että huppelissa ripsivärin laittokin saattaa epäonnistua. Niin saattaa vaipanvaihtokin, vaikka muuten niin yksinkertaista onkin. Meillä mummu oli ottanut pari siideriä ja vaihtoi vaipan. Lopuksi sitte "taputti" vauvaa pyllylle liian kovaa, eikä todellakaan tarkoittanut pahaa, mutta kun kännissä ei hienosäätö toimi. Älä juo lapsen edessä, muutenkin viestissäsi kiroilit ja annoit ymmärtää, että olet täysteini. Sulla tuskin on noin nuorena kykyä juoda kohtuudella.
Joo oon huomannu (lähes) saman. Aluksi avomies oli tosi kiinnostunut lapsesta ja vaipanvaihdoista ym.. kesti sitä kait kuukauden verran. Sit loppu mielenkiinto ja täysin jäi minun hoidettavakseni lapsi. Täytyy kyllä sanoa, että välillä on todella yksinäinen olo. Mies kun tulee kotiin, suihkuun, syö ja sit tietokonetta ja telkkari. Ei näytä riittävän aika minulle eikä lapselle. Joskus olis kiva päästä just vaikka kauppaan ilman lasta esim shoppaileen vaatteita tai vastaavaa, ilman että sieltä on kauhea kiire pois kun lapsi tarvitsee kohta jotain tai hänen on kuuma ym. Mutta ei onnistu. Joku mainitsi, että loppujen lopuksi yhdessä tehty lapsi jää äidin vastuulle ja hoidettavaksi. Näin ei pitäisi olla, mutta näin ainakin minun kohdallani tuntuu olevan. Tunnen välillä suurta ahdistusta kun ei ole ketään kenen kanssa jakaa tämä vanhemmuuden vastuu. Ainoa oma hetki päivässä on kun lapsi nukkuu päikkärit, eikä silloinkaan voi oikeasti tehdä mitään omaa vaan täytyy olla "sensorit päällä" kun se sieltä kuitenkin kohta tuhisee itsensä hereille. Ei auta meilläkään puhe tai keskustelu, ei kitinä eikä valitus. Mies ehkä vaihtaa sen yhden vaipan viikossa (näin esimerkkinä) kun olen siitä tarpeeksi monta kertaa maininnut. Ei vaan jaksa.
Niimpä olen päättänyt, että nyt sitten en keskity mihinkään muuhun kuin lapseeni. En huomioi miestäni, ennen kuin tämä tajuaa huomata meidänkin olemassa olomme. Ja jos en häneltä apua saa lapsesta huolehtimisessa, niin palan sitten vaikka loppuun ja siinäpähän iskee hänelle sitten kylmä totuus päin naamaa kun pitäisikin yks kaks lasta hoitaa kun äiti ei enää kykene. Luulisi, että siinä vaiheessa viimeistään miettii, olisiko kannattanut huomata perheessään muutkin kuin vain se oma napa, niin asiat olis paremmin..
Ja kaikille wannabe-täydellisille äideille: Älkää vaivautuko. Minua ei kiinnosta kuulla teidän mielipiteitänne. Ja te jotka myönnätte ettei aina vaan jaksa, niin varmaan ymmärrätte tunteeni, kun ei aina vaan jaksais...
itse olen käyttänyt samaa keinoa, ja se ei kyllä tilannetta ainakaan parantanut. Ei edes omaa oloani. Jotenkin silloin uupuneena ja alamaissa ollessaan sitä kuvitteli, että kyllä kun kostan niin se tajuaa mieskin. Itse jätin miehen pyykitkin pesemättä, hoidin lapsille ja itselleni ruoat, mutta en ajatellut esim. niin, että pitääkin lähteä laittamaan ruokaa, kun kohta tulee mieskin kotiin nälkäisenä. Meillä ei ollut lapsien hoitamattomuus suurin syy parisuhteen huonoon tilaan, vaikka silloin siltä tuntuikin. Pattitilanteesta päästiin lopulta puhumalla ja puhumalla, sopimalla asioista ja lisäämällä toisen huomioimista. Hoitovastuuta yritettiin jakaa niin, että keskusteltiin asioista, vaikka itse kaikki käytännön asiat kuitenkin hoidin. (Meillä oli siis silloin kaksi erityislasta, ja heidän hoito ja kuntoutuksensa olivat oma työsarkansa, ja toivat arkeemme lisäjuttunsa.)
Mies yritti jättää työpaineet töihin, ja minä yritin omalta osaltani olla lisäämättä paineita omalla toiminnallani. Puolisoa painoi elättämisen vastuu, hän oli pääasiallinen elättäjä silloin. Avioero jätettiin vielä hakematta, ja molemmat päätimme vielä vakaasti yrittää aloittaa puhtaalta pöydältä. Alkuun oli vaikeaa murtaa totuttuja toimintatapoja, mutta kyllä kannatti. Nyt on tuosta ajasta neljä vuotta, ja avioliittomme ja perheemme voi hyvin, ehkä paremmin kuin koskaan.
Eli luulen ymmärtäväni tunteitasi, mutta siltikin kannustan puhumaan asioista. Kuuntelemaan myös miestä, koska itse en ainakaan ollut osannut ajatella kaikkea, mitä ongelman taustalla oli, siis sillä lailla miehisestä näkökulmasta. Olin myöskin itse ajattelemattomuuttani riistänyt mieheltäni oikeúden opetella asioita, hoitanut lääkäri- ym asiat, koska en luottanut miehen kykyyn niitä hoitaa. En vieläkään uskalla päästää miestä yksin noiden erikoislääkärien luo lasten asioissa, koska niihin käynteihin pitää valmistautua, ja samalla on muistettava puhua kaikki asiat, niitä on niin harvoin. Olisi alusta lähtien pitänyt hoitaa kaikki nämä yhdessä, mutta ei sitä silloin tajunnut. Kaikki informaatio mitä mieheni sai, tuli minun kauttani.
sinun tekstistäsi on vaikea saada selvää et käytä välimerkkejä muuta kuin kolmea pistettä yhden pisteen tilalla jos tekstissäsi olisi pilkut pisteet isot alkukirjaimet kunnon kappalejaot sitä ei tarvitsisi lukea moneen kertaan ymmärtääkseen ja antaisit sellaisen kuvankin itsestäsi että olet käynyt jopa peruskoulun
............
Mannerheimin lastensuojeluliittoon ja siellä hoitopalveluihin.
Sieltä saat hoitajan jos haluat mennä juhlimaan.
Kerro tästä myös miehellesi..saattaa tulla melkoinen "tajuamisen"reaktio .Varmasti hän siinä vaiheessa ymmärtää että Sinunkin on tarpeellista lähteä viihteelle jne.
Jos hän ei tajua ,niin olkoon sitten halkopää!
Säästät vaan pikkusen kerrallaan rahaa sitä hoitajaa varten(eikä se loppujen lopuksi kovin kalliskaan ole),ja sitten vaan lähdet hyvillä mielin rientoihin.
Luulisin kyllä että miehesi jo häpeää sitä että ihan pitää lastenhoitaja palkata kun hänestä ei ole siihen viikonloppuna.
Voi herättää paljonkin ajatuksia teillä...kandee kokeilla kepilllä jäätä...siis ihan ystävällisessä mielessä tietenkin :)
viina on alkujansa tarkotettu älyn karkotukseen.
toimii tänäkin päivänä.
jos joku siitä tykkää niin tykätköön.
mikä ihmeen holhousmeiniki tätä maailmaa vaivaa.
jos jeppe juo niin annetaan jepen juoda.
jos se sitten kyselee pilattujen elämien perään niin voihan siltä kysyä että etkös sinä ollu tietonen siitä mitä alkoholin haitat voivat olla ?
saatanan tunarit, antakaa ihmisten tehdä elämässään omat virheensä ja sillä hyvä.
ilmota vaan miehelles että ens viikonloppuna MINÄ saan tehdä mitä haluan.. ja sitä seuraavana on SUN vuoro...
meillä oli sama tilanne lapsen syntymän jälkeen..
Kyllä äitikin tarvii omaa aikaa.. sitten jaksaa paljon paremmin taas peuhata lapsen kanssa..