Miten ystävyys poikki?

Syynä on ystävän mielenterveysongelmat, jotka tekee hänestä uskomattoman rasittavan ja vaativan. Olen koittanut jaksaa ja olla ystävän tukena, mutta ongelmat on koko ajan muuttunut pahemmiksi ja mun täytyy ajatella myös itseäni ja omaa jaksamistani... En tahdo mennä netissä yksityiskohtiin, mutta tilanne on nyt sellainen etten näe mitään muuta vaihtoehtoa kuin panna ystävyys kokonaan poikki.

Me oltiin ensin kavereita 3 vuotta yläasteella, sen jälkeen asuttiin muutaman vuoden ajan eri puolilla Suomea eikä pidetty yhteyttä. Tän vuoden alussa huomattiin asuvamme samoilla seuduilla, ja siitä asti ollaan taas oltu kavereita... mutta nyt en enää jaksa pidempään, on pakko panna ystävyys poikki.

sysmä kirjoitti:

Me oltiin ensin kavereita 3 vuotta yläasteella, sen jälkeen asuttiin muutaman vuoden ajan eri puolilla Suomea eikä pidetty yhteyttä. Tän vuoden alussa huomattiin asuvamme samoilla seuduilla, ja siitä asti ollaan taas oltu kavereita... mutta nyt en enää jaksa pidempään, on pakko panna ystävyys poikki.

Miksi sinä olet niin itsekäs ja haluat laittaa ystävyyden poikki?
Minkä ikäinen olet?
Ystäväsi tarvitsee sua nyt tosi paljon ja sinä aiot jättää hänet?
Ajattele asiaa jos sinulla olisi samoja ongelmia mitä hänellä? Ja sitten tuo samainen ystävä katkaisisi välit sinuun? Tuntuuko se sinusta kivalta?
Olisit enemmän tukena ja yrittäisit saada ystäväsi ammattiauttajalle tai tekisitte jotai kivaa yhdessä että voitte unohtaa murheet.

oletko oikea ystävä? kirjoitti:

Miksi sinä olet niin itsekäs ja haluat laittaa ystävyyden poikki?
Minkä ikäinen olet?
Ystäväsi tarvitsee sua nyt tosi paljon ja sinä aiot jättää hänet?
Ajattele asiaa jos sinulla olisi samoja ongelmia mitä hänellä? Ja sitten tuo samainen ystävä katkaisisi välit sinuun? Tuntuuko se sinusta kivalta?
Olisit enemmän tukena ja yrittäisit saada ystäväsi ammattiauttajalle tai tekisitte jotai kivaa yhdessä että voitte unohtaa murheet.

Voisit vähän miettiä ennen kuin syytät itsekkääksi. Miksi katsot oikeudeksesi alkaa syyttelemään toisia, kun et tunne tilannetta? Pystyisitkö itse jatkamaan ystävyyttä ikuisesti, vaikka ystäväsi muuttuisi aivan eri ihmiseksi ja käyttäytyisi jatkuvasti niin rasittavalla tavalla että omakin mielenterveytesi alkaisi sen takia rakoilla? Ole rehellinen: Tekisitkö todella niin?

Mielenterveysongelmiakin on monenlaisia. Jotkut on lievempiä, toiset vakavampia. Monista voi parantua, kaikista ei.

Jos olet niin huolestunut ystävästäni, jolle ei muuten jää ainoatakaan kaveria sen jälkeen kun panen välimme poikki, ryhtyisitkö itse hänelle ystäväksi? Esittelisin teidät mielelläni toisillenne, koska kyllä hän varmasti ilahtuisi ystävästä. Varaudu kuitenkin siihen, että hän saattaa pitkänkin matkan päästä tulla esim. koputtelemaan ikkunaasi vaikka keskellä yötä, jos kokee olevansa juttuseuran tarpeessa (ja ei, hän ei lakkaa tekemästä niin vaikka kuinka kieltäisit). Hän voi myös alkaa terrorisoimaan niin muita ystävyyssuhteitasi kuin muutakin elämääsi, koska haluaa "omistaa" sinut kokonaan ja toivoo että olet 24/7 vain hänen tavoitettavissaan, valmiina kuuntelemaan vain hänen ongelmiaan ja auttamaan vain häntä kaikessa mikä häntä vaivaa. Luultavasti hän alkaa pian syyttämään sinua kaikista ongelmistaan ja saat jatkuvasti kuulla, kuinka huono ja läpeensä kelvoton ihminen olet. Hän tuskin tyytyy haukkumaan sinua pelkästään sinun itsesi kuullen vaan etsii luultavasti käsiinsä ystäviäsi, sukulaisiasi, työkavereitasi, pomosi ja muita elämääsi kuuluvia ihmisiä ja kertoo heille ikäviä valheita sinusta. Ja varaudu siihen, että tämä kaikki on pelkkää alkua...

Tahdotko olla tämän yksinäisen mielenterveysongelmaisen tukena, jolla ei ole kohta ainoatakaan ystävää jos et tarjoudu vapaaehtoiseksi? Unohda itsesi ja omat tarpeesi, kuten olet käytännössä käskenyt mua tekemään, ja ajattele asiaa hänen kannaltaan: Tuntuisiko sinusta kivalta, jos kaikki kaverisi katkaisisi välit etkä edes saisi uutta ystävää?

Kyllä, juuri SINÄ voit tarjoutua tekemään hänen kanssaan jotain kivaa, joka auttaa häntä unohtamaan murheensa.

sysmä kirjoitti:

Voisit vähän miettiä ennen kuin syytät itsekkääksi. Miksi katsot oikeudeksesi alkaa syyttelemään toisia, kun et tunne tilannetta? Pystyisitkö itse jatkamaan ystävyyttä ikuisesti, vaikka ystäväsi muuttuisi aivan eri ihmiseksi ja käyttäytyisi jatkuvasti niin rasittavalla tavalla että omakin mielenterveytesi alkaisi sen takia rakoilla? Ole rehellinen: Tekisitkö todella niin?

Mielenterveysongelmiakin on monenlaisia. Jotkut on lievempiä, toiset vakavampia. Monista voi parantua, kaikista ei.

Jos olet niin huolestunut ystävästäni, jolle ei muuten jää ainoatakaan kaveria sen jälkeen kun panen välimme poikki, ryhtyisitkö itse hänelle ystäväksi? Esittelisin teidät mielelläni toisillenne, koska kyllä hän varmasti ilahtuisi ystävästä. Varaudu kuitenkin siihen, että hän saattaa pitkänkin matkan päästä tulla esim. koputtelemaan ikkunaasi vaikka keskellä yötä, jos kokee olevansa juttuseuran tarpeessa (ja ei, hän ei lakkaa tekemästä niin vaikka kuinka kieltäisit). Hän voi myös alkaa terrorisoimaan niin muita ystävyyssuhteitasi kuin muutakin elämääsi, koska haluaa "omistaa" sinut kokonaan ja toivoo että olet 24/7 vain hänen tavoitettavissaan, valmiina kuuntelemaan vain hänen ongelmiaan ja auttamaan vain häntä kaikessa mikä häntä vaivaa. Luultavasti hän alkaa pian syyttämään sinua kaikista ongelmistaan ja saat jatkuvasti kuulla, kuinka huono ja läpeensä kelvoton ihminen olet. Hän tuskin tyytyy haukkumaan sinua pelkästään sinun itsesi kuullen vaan etsii luultavasti käsiinsä ystäviäsi, sukulaisiasi, työkavereitasi, pomosi ja muita elämääsi kuuluvia ihmisiä ja kertoo heille ikäviä valheita sinusta. Ja varaudu siihen, että tämä kaikki on pelkkää alkua...

Tahdotko olla tämän yksinäisen mielenterveysongelmaisen tukena, jolla ei ole kohta ainoatakaan ystävää jos et tarjoudu vapaaehtoiseksi? Unohda itsesi ja omat tarpeesi, kuten olet käytännössä käskenyt mua tekemään, ja ajattele asiaa hänen kannaltaan: Tuntuisiko sinusta kivalta, jos kaikki kaverisi katkaisisi välit etkä edes saisi uutta ystävää?

Kyllä, juuri SINÄ voit tarjoutua tekemään hänen kanssaan jotain kivaa, joka auttaa häntä unohtamaan murheensa.

rajatilapersoona tai persoonallisuushäiriöinen. Valitettavasti kenenkään ihmisen rahkeet eivät riitä sellaisen "ystävyyden" kestämiseen, ja ainoa oikea tie on päästää irti, koska muuten uppoat mukana ja elämäsi on pilalla.

Oletko yrittänyt vihjata häntä ulkopuolisen tuen tarpeesta, vai tuleeko siitäkin vain kiusaa omaan niskaasi? Entäpä jos sanot hänelle, että sinulla itselläsi on nyt niin pahoja masennuksen oireita, ja terapeuttisi käski sinun ottaa kunnon etäisyys "ystävyydestänne" koska se käy sinun voimiesi päälle liikaa, etkä selviä muuten masennuksestasi? Ehkä se on pieni valkoinen valhe, mutta toisaalta tulevaisuudessa totta, ellet pääse irti. Useimmiten neuvoisin vain sanomaan suoraan, että on mahdotonta olla tekemisissä kanssasi, koska siitä tulee minulle liian paha olo ja toivottaa parempaa loppuelämää muiden ystävien kanssa, mutta tietyllä tavalla oireilevien mielenterveysongelmaisten kohdalla se voi johtaa erittäin vakavaan ja pitkäkestoiseen häiriköintiin ja muun elämäsi pilaamisyrityksiin. Jos olet riittävän vahva, kestät tietysti senkin, jolloin neuvon sinua taltioimaan kaikki häiriköinnit mitä pystyt dokumenteiksi, että tarvittaessa saat lähestymiskiellon tai pystyt poliisin kautta saavuttamaan muutoin koti- ja elämän rauhan itsellesi.

Jos etsit tietoa netistä noista yllä mainitsemistani mielenterveysongelmista, siltä löytyy myös tukiryhmiä sellaisten ihmisten hampaisiin joutuneille.

Toivotan sinulle onnea ja kaikkea hyvää jatkossa, ja sanoipa täällä kuka tahansa mitä tahansa, sinulla ON täysi oikeus päättää itse siitä, kenen kanssa haluat olla ystävä.

Kiva kun joku yrittää ymmärtää eikä syyllistä. Olen jo kärsinyt liiankin paljon sen takia, että olen ajatellut että ystävää ei hädän hetkellä jätetä. Tuntuu pahalta hylätä avun ja välittämisen tarpeessa oleva ystävä, mutta asiaa täytyy todella ajatella myös omalta ja muidenkin läheisten kannalta.

sysmä kirjoitti:

Kiva kun joku yrittää ymmärtää eikä syyllistä. Olen jo kärsinyt liiankin paljon sen takia, että olen ajatellut että ystävää ei hädän hetkellä jätetä. Tuntuu pahalta hylätä avun ja välittämisen tarpeessa oleva ystävä, mutta asiaa täytyy todella ajatella myös omalta ja muidenkin läheisten kannalta.

Ystävyys on aina - AINA! - molemminpuolista. Jos vain toinen koko ajan ottaa eikä koskaan anna, niin eihän hän silloin ole sun ystäväsi, vaan henkilö, joka vain käyttää kiltteyttäsi hyväkseen.

Siinä on raaka ja alaston totuus.

Et ole itsekäs, koska olet jo noinkin pitkän aikaa häntä tukenut ja yrittänyt auttaa ja kuunnella. Ei kukaan jaksa ihan loputtomiin. On väärin, jos hän rajoittaa sinun elämääsi noinkin rankasti.

eikä "ystävää" kirjoitti:

Ystävyys on aina - AINA! - molemminpuolista. Jos vain toinen koko ajan ottaa eikä koskaan anna, niin eihän hän silloin ole sun ystäväsi, vaan henkilö, joka vain käyttää kiltteyttäsi hyväkseen.

Siinä on raaka ja alaston totuus.

Et ole itsekäs, koska olet jo noinkin pitkän aikaa häntä tukenut ja yrittänyt auttaa ja kuunnella. Ei kukaan jaksa ihan loputtomiin. On väärin, jos hän rajoittaa sinun elämääsi noinkin rankasti.

ymmärrän sinua hyvin munulla on sama rasite tämä ystävä ajattelee vain omaa itseensä eikä koskaan muita. Sanot vaan jos asiat ei muutu niin turha pyöriä samoissa porukoissa. Niin tein mä ainakin ja hyvälltä tuntuu. :)