Kuuntelin töihin tullessani radiota ja jumituin jostain syystä kuuntelemaan laulun sanoja, jossa kysytään mitä kaikkee miehen tulee olla. Laulussa esitetään melkoinen määrä ominaisuuksia joita mieheltä vaaditaan ja jäin miettimään kuinka paljon itse vaadin mieheltä. Täytyy myöntää, että lista on melkoisen pitkä, mutta en sentään vaadi mieheltä mahdottomia. Ainakaan omasta mielestäni ;)
Miten miehet itse koette, asetetaanko teille liikaa vaatimuksia ja miten suhtaudutte niihin? Entäpä naiset, mitä vaatimuksia teillä on miehille?
Miten miehet itse koette, asetetaanko teille liikaa vaatimuksia ja miten suhtaudutte niihin? Entäpä naiset, mitä vaatimuksia teillä on miehille?
Vastaukset 175
Vanhimmat
En oo ainakaan aikaisemmin nähnyt jos ei ollut.
Mutta juu.. En ainakaan itse ajattele yhtään etukäteen että mitä kaikkea se nainen vaatii. Yksikään tuttu ei oo vielä kertonut mulle mitään vaatimuslistaa..
Kaiken lisäksi, veikkaan että naisten "vaatimukset" on samanlaisia kuin mun "periaatteet" että kuitenkin tapahtuu sitten jotain, minkä takia joutuu "vähän" joustamaan =).
Oon mä joskus muutaman alotuksen tehnyt, vähän laiskasti tosin näitä teen :)
Mä ajattelen vähän samalla tavalla tuosta eli ne vaatimukset on mullakin enemmänkin periaatteita ja niiden täytyy kohdata miehen kanssa jotta pystyy yhteistä elämää rakentamaan. Mä en vaadi mieheltä esim varakkuutta, mutta haluan että mies on rahankäytön suhteen mun kanssa samoilla linjoilla eikä esim näe oikeudekseen mennä juomaan kulmakuppilaan lastenvaippoihin varattuja rahoja.
Mitkä asiat on sellasia joista sä et olis valmis joustamaan? Ainahan kahden elämän yhteensovittaminen vaatii hiukan joustamisia puolin jos toisin mutta mitkä on sellasia ehdottomia periaatteita sulle?
kiinnostus minua kohtaan, lainkuuliainen, haluaa opiskella / tehdä töitä.
Kaikesta muusta pystyn joustamaan.. ainakin toivon niin =)
Tuo on aika välttämätön suhteen onnistumiselle että ollaan kiinnostuneita toisistaan :) Allekirjoitan nuo kaikki ja lisäks mulla tulee ehdottomina ettei saa olla narkomaani, alkoholisti, peliriippuvainen, väkivaltainen, sovinisti tai julmuri.
Miehen täytyy olla hyväsydäminen. Monenlaiset luonteenpiirteet kiehtoo mua ja saa olla vähän temperamenttisempi tai rauhallisempi, vähän ulospäinsuuntautuneempi tai hiljasempi jne. mutta hyväsydämisyys täytyy näkyä kaikessa tekemisessä. Se sisällyttää mun mielestä sen, että mies osaa ottaa huomioon toisia, ei halua satuttaa, välittää, on luotettava jne.
Niin ja miehen pitää tuoksua hyvältä ;)
sarvis pääsee pian leikkimään nukkekotileikkejä, jos vanhat merkit paikkansa pitää...
Siinä meni mun saumat =D..
Olin tuossa viime viikolla puntilla kaverin kanssa ja istuskelin siinä ja ihmettelin että mikä helvetti täällä haisee niin pistävälle kuolemalle..
Noh rupesin siinä sitten itse rehkimään. Nuuhkasin housujani ja totesin että no minähän se =D.. Samalla älysin että olen melkeen viikon pitäny treeneissä samoja collareita keräämässä hikeä että ei ihme... sinäänsä =)
Olen täysin ennalta-arvattava =D..
Annettakoon tuo anteeks ;) Sähän rehkit hyvän asian puolesta...
Sellanen kolmen viikon pesemättömyys, saman villapaidan pitäminen toista kuukautta ja dödön lisäys vanhan päälle saa kyllä mut kaikkoamaan kauas. Onneks noita näkee harvoin.
Minulla oli eräät surullisenkuuluisat treenikengät.. Pesemistä tapahtui harvoin ja kun se tapahtui oli jo liian myöhäistä.
Ensin haisi kengät sisältä, sitten ulkoa, sitten treenikassi, sitten kassi ulkopuolelta, sitten kaappi ja lopulta huone.. Ja nyt.. 5 vuotta myöhemmin.. haju on viimeinkin poissa =)
Nythän tuo hajuongelma on siis ratkaistu :)
Kengät voi kyllä olla hankalat jos niitä käyttää urheilun yhteydessä. Ja lenkkaritkin pitäis muka tuulettaa aina käytön jälkeen mutta koskahan oon vienyt oikein ulos tuulettumaan lenkin jälkeen... Onneks nyt on vielä niin uudet ettei haise miltään :)
Ratsastussaappaat sitten onkin toinen asia mutta niissä haisee jokin ihan toinen kuin hiki...
sitäkö yritit sanoa :)
osaatko pyyhkiä persees itte kun oot käyny paskalla, vai pitääkö huutaa "pyyhkimään!"
Mut hajuja tartuttava olio on kyl edelleen olemassa =)
Mul on huono tapa jättää kaikki aina vaan treenikassiin muhimaan. Siellä ne käy sitten kaikessa rauhassa..
Niin jos lannoitteeksi kelpaavaa ainetta tarkoitat niin onneks sen hajuisia mulla ei olekkaan =)..
Mut jonkun pitää kyl muistuttaa siitä ettei unohdu.
Vaikka toki se aina tallillakäynnin jälkeen huuhdellaan pois mutta kyllä haju vaan vähän tuppaa jumittumaan :) Säilytän varusteita erillisessä varastossa joten onneksi ei tarvitse sisällä haistella.
Onko sinullakin sellainen tapa, että unohdat pestyt pyykit koneeseen tai pyykkikoriin märkinä ja muutaman päivän päästä ne on pestävä uudelleen, kun rupeavat haisemaan?
Mulla on. *nolona*
liimaa lapun sun otsaan? -PYYHI PERSE-
Oon sen verran hajamielinen tapaus että kaikki on mahdollista =)
Näen naamani peilistä vasta kun olen noussut pytyltä ja housut on jo jalassa =)
mulla tota tapahtuu jatkuvalla syötöllä.
liimaa peili pöntön eteen!
ne kuitenkin vain pyykkejä =)
..taidan liimata vain sen lapun siihen..
..logiikka hoi.. =D
ihanan lohduttava, rakkaani. Päiväni lähti nousuun..
Miten pienistä asioista se lähtee =)..
Nosteen ylläpitäminen on vielä helpompaa
On mullakin noin joskus käynyt vaikka aina yritänkin muistaa heittää hikiset vaatteet vähintäänkin ulos kassista tai suoraan pesuun.
Mun huono tapa on taas kasata puoliks käytettyjä vaatteita mihin sattuu. Tai no ei mihin sattuu mutta esim makkarissa tulee kasattua yhteen paikkaan josta en sit löydä mitään ja etsiessä myllään koko kasan sekasin jota sitten illalla katumuksen vallassa laskostan uudelleen siistiks pinoks... Ja sama seuraavana päivänä :)
Siis ei sillä makkarin tuolilla ole koskaan tarkotus istua =)
vaihtis: liimaa peili pöntön taakse!
Sen voi siivota näkyviin sit aina kun tulee vieraita ;)
miks sinne?
taisit puhua itsestäsi..
Voi pyytää vieraita siirtämään vaatteita...
"Siis jos haluat istua niin.... " =)
ni näät tarviiko pyyhkii!
..ai no sit puhuin =)
Jos en muista pyyhkiä niin miten voin edes harkita pyyhkimistä?
mut muistatko ees vilkasta taakses koskaan?
Kyl mä suuntaan katseet yleensä tulevaan =P
suudella sinua tulisesti, ihanaiseni..
Helposti heräteltävissä =)
you're so special, nuppuseni..
mut niinhän me kaikki ollaan..
ja yhdyn sanoihisi..
Kyllähän ne itekin osaa siivota ;)
Tai sitten vain laittaa ovet kiinni niin voi siivota vaan oleskelutilan jos tulee kiirus :)
Siis Nyt Tällä Hetkellä musta tuntuu, että naiset eivät vaadi multa yhtään mitään. Niin, paitsi tavallaan pelkästään olemassaoloa ja se tuntuu ihan helvetin hyvältä.
Kuulostipa hyvälle. Eikö ole hienoa kun joku "tarvitsee" sun olemassaoloa? :)
välineellistä toimintaa sosiaalisessa todellisuudessa.-
Ei ihan auennut mitä tarkoitat välineellisellä toiminnalla.
Ei vaadita edes seksiä. Mut multa kysytään asioita, mielipiteitä, näkökulmia jne. ja niitä tunnutaan jopa arvostettavankin. Siis. Naiset jopa kuuntelee.
Tää on jotain aivan käsittämättömän hienoo. Emmä osaa sitä edes sanoin kuvailla.
ihastunut/rakastunu, tai kohdistuuko sinuun ko. tuntemuksia? Vai ootko vaan pehmentyny? :D
aattelin että joku lempeys ja hymyileväisyys siitä on nyt viime aikoina kyllä paistanut läpi :)
Tulee oikein hyvälle tuulelle kun lukee noita.
En ole rakastunut, enkä edes ihastunut 'sen syvemmin', ainahan sitä joku nainen kinnostaa. Enkä tiedä, että onko muhun kukaan 'sillai ihastunut', mutta koen, että aika useakin nainen välittää ja arvostaa mun näkökulmia.
Pitää nyt sit kyllä tässä kohtaa huomauttaa, että tää ei kyllä liity palstaan sitte nii mitenkään.
Vähänkö oot mahtisonni, yes. :) No mut hienoo, siis yläviis.
Se on jotenkin vapauttava tunne tajuta, ettei nuo ihanaiset naiset ole mitään kilpakumppaneita, vaan elämän suola, pippuri ja muut mausteet. Moni on hyvä pihvikin.
Tms. 8|
naiset yleensä pikemminkin *koventaa* jätkän entisestään :)
jollainlailla niin asian ytimeen, ettet voi arvatakaan. :)
Mahtisonnisuudesta en tiiä, mut yläviis.
yläpään pehmeneminen alapään kovenemista estä. Mun mielestä se pikemmin edesauttaa sitä. :)
jos ei kelpaa sellaisenaan niin saa haistaa pitkän leveän ja haisevan paskan
Noh, ei mulla mitään valmista listaa ole, mutta ekana tulee mieleen:
huumorintajuinen,
mukava,
edustuskelpoinen,
fiksukin,
ja miehen täytyy saada mut nauramaan.
puheliaskin pitäis olla...
=)
Kun luin tuon listan niin mulle tuli mieleen et sähän kuvailit itseäsi :) Vetoaako suhun koskaan vastakohtaisuus?
mä kokeilin ja vielä sen verran pitkään, että kiitos riitti.
Kyllä tietyissä asioissa saa olla vastakohtaisuuksia, mutta esim tuppisuun kanssa mä en kestäis. Puhumaan pitää päästä.
Ja huumorintaju, no ei mun kanssa kestä jos ei ota elämää vähän huumorilla.
Rauhallinenhan saa toki olla, jos se ei vaan sit ahdista mua. Mä tarvisinkin jonkun rauhoittamaan mua, mutta entäs jos en halua vielä rauhoittua...
=)
Eli vastakohtaisuus voi vedota, mutta jos menee yli niin ei se toimi... =)
Mä kaipaan suhteessa myös yhteensopivaa huumoria, se tekee arkipäivästä juhlaa.
Mulla on myös kokemusta hiukan vastakohtaisesta miehestä mutta meidän toisistaan poikkeavat ominaisuudet jotenkin linkittyi toisiinsa niin hyvin että tunsin miehen olevan täysin samankaltainen.
Ei kannata rauhoittua ennenkuin itse tuntee että nyt on hyvä aika siihen :)
Mä uskon täyttäväni suurimman osan useimpien naisten "laatukriteereistä", joten en ole koskaan kokenut näitä naisten vaatimuksia mitenkään musertavina.
Mun vaatimuslistani naisten suhteen on ihan helvetin pitkä jos asiaa tarkastellaan seurustelumielessä. Mä olen seurustelun suhteen jonkinasteinen perfektionisti ja mä kyllä tiedostan, että suhteelle ei saisi asettaa niin epärealistisia tavoitteita ja kriteereitä.
Sen sijaan semmoisessa kevyessä tapailussa mulla ei ole niin hirveitä vaatimuksia naiselle. Pantava ulkonäkö ja hyvä huumorintaju riittävät mainiosti.
Tuossahan se tulikin Iltalehden horoskoopissa =) Eli mä vaadin liikaa rakkaudelta.
"Kauris 22.12. - 19.1.
Suuret vaatimuksesi rakkaudessa voivat jättää sinut yksin, mieti, voitko muuttaa jotain. Avoin asenne sen sijaan tuo onnen luoksesi."
Mitä tarkalleen ottaen vaadit naiselta ja seurustelulta? Onko tuosta perfektionismista koitunut sulle mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia?
No se lista on oikeesti niin pitkä, että en mä jaksa enkä ehdi niitä nyt tässä ryhtyä analysoimaan ja erittelemään.
Pähkinänkuoressa sen vois varmaan tiivistää siten, että mä en "kestä" suhteeseen väkisinkin ennemmin tai myöhemmin astuvaa arkea. Eli niitä suuria tunteita pitäisi päästä kokemaan joka päivä, mikä tietenkin on ihan epärealistinen vaatimus. Mulla on myös paha tapa tarttua ihmisten ärsyttäviin ja/tai muuten vaan negatiivisiin piirteisiin. Eli joku ihan pikku juttu saattaa alkaa ärsyttämään siinä toisessa ihmisessä vaikka itsekin olen kaukana täydellisyydestä. Eli voisi varmaan sanoa, että mulla on vaikeuksia hyväksyä muita ihmisiä vikoineen kaikkineen.
Ja tästä perfektionismista on todellakin ollut haittaa. Oikeastaan menetin elämäni tähän saakka rakkaimman ihmisen näiden mun asennevammojeni vuoksi.
Oletko käynyt treffipuolella tutkimassa vaatimuslistoja, ne on aivan tajuttoman hauskoja, niin miesten kuin naistenkin. Mäkään en niiden perusteella kelpaisi yhtään kenellekkään mutta onneksi irlissä äijät ei kerkiä muisteleen listojaan tai toivottavasti syy on oikeesti se, että ne listojen väkertäjät pysyy netissä :)
Oma listani on erittäin realistinen enkä vaadi mahdottomuuksia. Minua ei kiinnosta koulutus (tosin liiasta saa miinusta), ei työpaikka eikä varallisuus pätkääkään. Ainoa toive on oikeasti se, että se mies tekee mieleistään työtä tai ei ole kotona pahalla päällä sen takia ja tulee toimeen omillaan. Autot ei kiinnosta eikä omakotitalot, tosin omaisuuskin estäisi meidän seurustelun tai ainakin yhteenmuuttamisen.
Minun "vaatimukseni" liittyy miehen omiin ominaisuuksiin. Ulkonäön pitää olla sellainen, että innostaa sekstailla sen kanssa muttei liian hyvä ettei se ole kihahtanut hattuun. Realisti ja huumorintajuinen yms. Missään nimessä ei saa olla yhtään mustasukkainen tai muu alistava sovinisti.
Äh, mun on oikeasti vaikea tälläistä tehdä. Miehen pitäisi olla sopivasti samanlainen kuin minä, kuitenkin miehekäs :)
Oikein! Hitto mitä helmiä niistä voi löytää. Raitis romantikko etsii ryyppy- ja panoseuraa -perussetin lisäksi on vaikka mitä.
"Etin naista itelleni, issoo tai pientä" on yks aika jees. :)
Lainaus sulta "Missään nimessä ei saa olla yhtään mustasukkainen tai muu alistava sovinisti." Miten nuo liittyvät toisiinsa?
Tuolta treffipalstoiltahan varmaan sais tähän aiheeseen aika mainiota tutkimusmateriaalia :)
Sun vaatimukset kuulostaa kyllä tosi realistisilta. Tuo oli hyvä pointti että toivoaksesi mies tekee sellaista työtä ettei tarvitse tulla kotiin pahalla päällä. Se on arkielämässä aika tärkeää ettei tarvitse kattoa kurttuista naamaa päivästä toiseen :)
Onko sun vaatimukset muuttunut ajan mittaan?
Miehen listassa oli jopa bändejä/artisteja, jos niitä kuunteli (yhtäkään), ei ollut sovelias sille. Sen lista oli pitkä kuin nälkävuosi ja yksityiskohtainen tyyliin "kuukautiset saa tulla kerran kuukaudessa ja kestää 4 päivää". Mua alkoi se mies oikein pelottaan ja päätin heti alkaa pitään jostain maroon5:sta mistä mä en oikeasti tiedä mitään :)
Samaten on nämä pikkuprinsessat. Siellä joku melkein realisti laskee tuloja myöten kaikki ja siis alle 50000 tienaavat ilman omaisuutta ei kiinosta. Niin ja ulkonäön pitää olla jonkun Brad Pittin yhdistettynä yli 185cm runkoon jne. Koulutuksen pitää olla vähintään ylempi korkeakoulututkinto ynnä muuta tähdellistä. Hohhhoijaa, ei ole mun markkinat siellä :)
Siis.. noitten oli tarkoitus olla vaan listaa, tais unohtua joku pilkku välistä tai sanayhdistelmä ja/tai. Monesti noi ominaisuudet kulkee kyllä käsikädessäkin.
Tiukempaan suuntaan. Ennen olisin voinut haluta vaikka kenet mutta nyt on realismi ja järki tullut päähän, ja sillä raakkaan heti pois kaikki "liian" jotain olevat. Liian komeat, liian vauraat, liian sitä tai tätä jne jne. Kultainen keskitie on paras tässäkin asiassa :)
"Se on arkielämässä aika tärkeää ettei tarvitse kattoa kurttuista naamaa päivästä toiseen :)"
-Tää on mulle tärkeä juttu, koska voin sen takia ottaa eron aika äkkiä. Minä kun en pidä riitelemisestä ja toisen jatkuva huonotuulisuus ahdistaa minua. Yleensä sellaiset vielä haastaa sitten puolison kanssa ihan turhanpäiväisistä asioista riitaa purkaakseen vitutuksensa. Minä taas vihaan yli kaiken sitä, että minuun puretaan asioita joita en ole aiheuttanut tai joihin en voi vaikuttaa ja kunnon sotasoppa on heti valmis. Minä kun vihdoinkin suutun, niin siitä tulee sitten rumaa jälkeä, joten ei kannata vasiten hommata itseensä sellaiseen sotkuun.
Tuli noista muista mieleen, että minäkään en halua/toivo mitään koulutusprojektia ja sillä pitää heti olla tietyt asiat samansuuntaisia. Minä en oikeasti nalkuta yms vaan sanon korkeintaan kerran asiasta ja vikoja saa olla tietysti (mussakin on) mutta ne ei saa olla liian pahoja. Mä kun en oikein usko tai jaksa odottaa mitään omaehtoista muuttumista.
Oikeesti tää on kohtuullisen helppoa mulle. Katson ekaksi tavatessa kolahtaako ja sitten kuuntelen/keskustelen ja kartoitan hieman ajatusmaailmaa. Sitten voidaankin jo kokeilla ja katsoa mitä piileviä tai myöhempään ilmaantuvia "vikoja" löytyy. Jos ei mitään järisyttävää ilmene niin tunteet vaan kasvaa ja syvenee kohti happy endiä :D
tarvita rahaa, omaisuutta, koulutusta..että ne ovat jopa MIINUSTA kun mieheltä vaadittavista ominaisuuksista on kyse.Ehkä hieman turhankin korostavaa. :)
Ne jotka mut tuntee, tietää/tajuaa sen ihan sanomattakin heti. Toiset taas on itse niin ahneita toisen omaisuuden perään, että haluaa uskoa kaikkien olevan samanlaisia vaientaakseen huonoa omaatuntoaan.
Mun idea on haluta samanlainen kuin minä olen pienellä poikkeamalla jotta vältytään riidoilta, niin ja jolle pystyn tajoamaan samat takaisin. Tasa-arvo rules :D
kuin sinäkin.
Kun pitää olla enemmän miehekäs kuin minä jotta tasapaino säilyy. Usko pois, niitäkin löytyy pilvin pimein :D
löytyä niitä sinulle kun täällä notkut.
Tule hakeen mua kotoo, tarttis tehdä muutakin eikä sille ole nyt aikaa :)
Tuo liiallisuuden välttäminen on kyllä hyvä sääntö kaikkeen, kaikella on rajansa. Tervehenkisyyshän kulkee sitä kultaista keskitietä melkein kaikissa asioissa vaikka se pieniä mutkia siellä täällä tekisikin :)
Mä en voi sanoa että mulla ois muuttunut tiukempaan suuntaan nuo "vaatimukset" mutta tiedän kyllä paremmin nyt mitä mieheltä ja suhteelta kaipaan. Vaikka sama asiahan tuo taitaa olla loppujen lopuks :)
Mun mielestä elämä on liian lyhyt jotta sen jaksais viettää kurttuotsaisen ihmisen kanssa. Mä kaipaan elämääni paljon iloa ja naurua ja jos läheisin ihminen veis tuon asian mun elämästä niin ei sellasessa suhteessa ole mitään mieltä. Enkä tarkoita mitään pieniä jörötyksiä tai tiuskimisia, kyllä mä sellaset kestän ja osaan antaa toiselle tilaa silloin kun sitä tarvitaan mutta jos toinen on vuosikausia pahalla päällä niin ehkä sitä tilaa on sitten jo antanut tarpeeksi ja vois ruveta miettimään että onko siinä mitään järkeä koko touhussa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000009&posting=22000000030720211
Ihan hyvä lista :)
se oo hullu joka pyytää vaan se joka maksaa. Mä en oo jaksanu stressaa näillä asioilla enää vuosikausiin, niin kauon kun ees jollekkin kelpaa niin pitää olla tyytyväinen.
on hyvän lunki asennoituminen kaikkeen. Silloinhan sitä on eniten oma itsensä kun ei mieti jatkuvasti mitä minulta vaaditaan ja miten pitäisi olla ja elää, vaan elää sen mukaan mikä itsestä tuntuu oikealta ja parhaalta.
Jätä yrmis rauhaan!!!Akka hiljaa!!!
Ota pienet nokoset, ne varmaan rauhottaa :)
että tuo mantra on vaikee muistaa siinä vaiheessa kun yltäkylläisyys on vaihtunut karmivaan puutteeseen eikä kala tunnu nappaavan minkään sortin pyydykseen vaikka mitä tekis. Helpompaa kuin miettiä omia vikojaan on alkaa syytteleen muita nirsoiksi.
Omien vikojen miettiminen voi kyllä olla todella kirpaisevaa. Siinä joutuu nöyrtymään peilin edessä ja ainakaan mulle se ei oo ollut helppoa. Tälläkin hetkellä väännän itseni kanssa joistain asioista ja on vaikea hyväksyä omia vikojaan osaksi itseään. Ehkä sitten joku päivä pystyy hyväksymään sekä itsensä että sen toisen täydellisesti...
Ainahan voi vaatia, jos rahkeet riittävät. Harvoilla riittää ja edessä on pysyvämpiluonteinen sinkkuus tai ainakain uuvuttava etsintä.
Minä olen aian vaatinut, että nainen hyväksyy minut omana itsenäni. Harva on siihen pidemmän päälle pystynyt. Onneksi jotkut sentään, koska en ole juuri elämääni sinkkuna elellyt.
Ja tasapuolisuuden nimissä minäkin olen pyrkinyt hyväksymään ihmiset sellaisena kuin he ovat olleet. Minä kun en usko koulutusprojekteihin ihmissuhteissa.
Nimittäin tuo että osaa hyväksyä toisen sellaisena kuin on.
Itselläni oli nuorempana hiukan opettelemista tuossa toisen täydellisessä hyväksymisessä, mutta se valkeni mulle muutaman mutkan jälkeen. Mä en siis myöskään usko koulutusprojekteihin, ihminen otetaan suhteeseen sellaisena kuin se on.
se jonkinmoinen. ei sinkkuna tarvitse välittää naisista tai puhumattakaan heidän vaatimuksistaan...tosin minulta ei mitään vaadita, koska heillä ei ole mitään minulle annettavaa
parisuhteessa hommahan on täysin eri.
suhteen alkaessa mammat keskittyy lähinnä olemaan mutkaton, avoin, sovelias ja jees jees ihminen. sitten kun äijä on "koukutettu" ja me-ajattelu on voimissaan...vaatimustaso nousee vuosi vuodelta. veikkaisin että moni äijä on ostanut paskaa paketissa
voi olla loputon, jos markettiin lähtee, mutta eihän siellä miehiä ole myynnissä ;D
Loppujen lopuksi miehen tulee olla kuitenkin semmoinen, johon ihastun ja rakastun ja haluan rakastaa viel vuosienkin päästä. Kyllä sen varmaa sit huomaa, et nyt on "listan" ominaisuudet täyttynyt? :))
Tuossa asiassa mä tunnustaudun loputtomaks romantikoks. Elämän kestävää rakkautta ei vain ole kovin helppoa löytää. Mä jaksan kuitenkin uskoa ettei se ole mahdotonta :)
ehkäpä siinä se ongelma onkin. (Mun kohdalla ainakin:) Liikaa lukenut hömppäromaaneita ja kuvittelee mahdottomuuksia pinkit rillit päässä ;D
"Women, know your Limits!"
http://uk.youtube.com/watch?v=SjxY9rZwNGU
Ja saahan sitä aina hiukan unelmoida... :) Mutta toki sitä tietää että elämä ei oo aina ruusuista ja kaikki ei lopu kuten saduissa "ja he elivät elämänsä onnellisena loppuun asti". Elämähän hyvin harvoin on ruusuilla tanssimista mutta omalla asenteellaan voi vaikuttaa siihen että elämästä tulee poimittua ainakin ne saatavilla olevat ruusut.
mä sen tiedän, ettei elämä ole ruusuilla tanssimista ja liian hyvin sen tiedänkin ja siksi sitä haaveissa elääkin mahdottomuuksissa, mutta jonnekin täytyy joskus paeta. Pitäis vaa itsekin kunnolla opetella kammalla seulomaan, eikä haravalla hutkimaan ja siinä se tarkan listan laatiminen onkin eduksi ja vielä ku ei poikkee listasta sivulistoille :))
Vaikka haaveet on mullekin pakopaikka todellisuudesta niin silti mä näen ne myös jonkinlaisena kompassina kun yrittää luovia tässä elämän välillä myrskyisässäkin jorpakossa eli mulle niillä on kyllä ihan selkeä mielenterveydelle positiivinen vaikutus.
Eli jatketaan vain haaveilua... :)
päästään terve, puhdas ja siisti, ahkera (kotona ja töissä), erittäin hellä ja rakastava. Ei muuta.
Saman voin tarjota hänelle.
erityisesti
"Saman voin tarjota hänelle"
Lyhyt ja ytimekäs :)
Tunnustan olevani sen verran ulkonäkökeskeinen, että myös ulkoinen habitus on oltava tavalla tai toisella kaunis, viehättävä ja haluttava. Puhun siis naisista.
Tarpeeksi hyvän ulkonäön dissaaminen kumppanin toivotuista ominaisuuksista on vähän jeesustelua.
Muuten toi listas on aika nasakka.
Tuntuu että riittääkö oikeesti mikään. Ihanpa oikeasti... En oikeen ees aina ootteko te tosissaan niitten vaatimusten kanssa ja pystyttekö sitten tosiaan vastaamaan niihin. Enkä nyt puhu mistään fantasia ihanteesta vaan ihan arkipäivän tilanteista.. Eihän se oo ku yks vaatimus kerrallaan, mut kerralla niskaan rysäytettynä....
Mulla on tiettyjä vaatimuksia joista en jousta (luettelin tuolla ylempänä jo niitä) ja niiden kanssa oon tosissani, niitä asioita en halua elämääni missään muodossa. Muuten en mielestäni vaadi mieheltä mahdottomia vaikka ehkä se lista pitkäksi venyykin jos oikein aletaan listaamaan piirteitä joita arvostan miehessä.
Tärkeintä mulle on että kemiat ja ajatusmaailmat kohtaa miehen kanssa, ei niinkään se että vaatimuslistan joka kohdasta löytyy ruksi. Miehen täytyy myös olla hyväsydäminen ja se minkä kuvan susta on saanut niin se ominaisuus susta ainakin löytyy.
Miten sun mielestä naisten kova vaatimustaso näkyy?
Että minä en oo riittävästi mut samalla ollu liikaa. :D
Tuntuu että naiset ei itekkää oikeen tiedä mitä naiset haluu ja mitä naiset tarvii. Ja seki pitäs miehen tietää
Kyllähän se mullekki on edellytys että kemiat kohtaa. Siihenpä ne kriteerit on sit tosielämässä jäänykki.
Pysty käsittään miksi sinusta tuntuu siltä.. Mun mielestä sinä kuulut juuri niihin mun vinkkelistä katsottuna "liian"-miehiin jotka revitään käsistä. Trust me I'm a doctor vai miten se nyt meni :DD
just siinä kun sitä yrittää täyttää sen "liian" miehen reiän.
En tietenkään voi puhua kuin omista tuntemuksistani mutta kyllä minua ainakin pelottaisi epätäydellisenä ihmisenä liian.. liian perfecto. Uskoisin että monikin voi kokea samalla tavalla. Siinä kokee itse alemmuuden tunnetta ihan tahattomastikkin vaikka olisi kuinka realistisen itsetunnon omaava ja epäilisi kykyjään edes "pitää" sellainen kaikkien haluama. Niin ja tyytyykö toinen kuinkakin pitkään epätäydelliseen tai mihinkä vaan, kun aina löytyy parempia tarjokkaita.
Esim. mun exä kuului näihin isoihin "sikakomeisiin" miehiin, ja hän ei ainakaan pystynyt vastustamaan mitenkään tarjokkaitten houkutuksia. Kihahti nääs hattuun :)
Tää on sitten vitsiksi tarkoitettu äläkä vaan tee tälläin. Mutta tuli mieleen, että niitä deittien e-rit-täin hyvän itsetunnon omaavia pikku prinsessoja ei ainakaan toi "liian" haittaa yhtään, sehän on niille vain minimivaatimus :)
"
... ei se riitä
Et on mukavaa
Sen täytyy olla paljon parempaa:
Siinä täytyy olla rakkautta
Siinä täytyy olla unelmii
Mannapuuroa ja mansikkaa
Juuri oikeenlaista kemiaa
Sen täytyy joskus satuttaa
Sen täytyy voida naurattaa
Ei siitä muuten mitään tuliskaan
Ilman oikeenlaista kemiaa "
Että sillee :D
Sitten kun napsahtaa osuvasti ei pelota enää mikään eikä haittaa.
Mun mielestä ton saavuttaa parhaiten/helpommin samanlaisen kanssa :)
Joskus oon syyllistynyt tuohon etten itsekään tiedä mitä haluan... Onneksi sitä oppii koko ajan enemmän itsestään ja tietää aina vähän enemmän mitä suhteelta ja mieheltä haluaa.
No varmaan pitää vaan sit asettuu jonki jonon jatkoks venttailemaan omaa vuoroa :D
Eihän nyt sun tarvi mitään jonotella. Mites se meni "Sinä Herra siellä, sulle on sisällä puhelu" :D
Oli vähän eri jono. Niissä jonoissa johon mie meinaan mennä jonottamaan ei mahda portsari olla laskemassa jonon ohi. Se itekki jonottaa siellä puolessa välissä.
Mä nyt kuitenkin väitän, ettei ne jonotukset koske sua ja mä olen aina oikeassa. Nih :D
Onko muuten pakko valkata just sellainen jono missä kaikki muutkin on? Mäkin kun raakkaan ne "liiat" pois niin vältyn jonottamiselta. Mutta kukin halujensa mukaan :)
"Isä toivoi komiaa. Äiti toivoi rakasta. Minä yksin komiaa, kaikista parasta" KYlläpäs tänään taas laulattaa
No just sen takii mie en teekkää alotetta, ei tartte jonottaa vuoroaan. :D Ja ite käskit valkata sen samankaltasen .... TUlevat toimeen keskenään. Pitää vaan ehtiä sellanen paikka missä tarjonta ylittää kysynnän... Markkinatalouden lakien mukaan
No ei, en mie tuosta nyt ota niin stressiä. Se tulee aikanaan jos on tullakseen.
Mä en tee aloitteita, kun sitten ei tiedä haluaako toinen ihan varmasti.. kyllä syitä löytyy :D
NOIN samankaltainen. En mä tiedä miten se toimii siellä mutta tavikset ainakin sopii oikein hyvin toisilleen, ei tule tappelua aiheesta "kumpi on suositumpi ja onko markkina-arvo pysynyt hyvänä"
Ei kannata ottaakkaan stressiä, sit ei ainakaan tule mistään mitään. Tai huonossa lykyssä tulee, totaalisia hätä/paniikki/virhe-arvioita.. ei hyvä :D
kyllä viime hetken paniikki on paras motivaattori :D Tosin sillon ei oo enää aikaa harkita sen tarkemmin.
Kunpa vanhemmat vaan päättäs kenen kaa pitää olla yhdessä, nii ei ois tällasia murheita ... :/
"Kunpa vanhemmat vaan päättäs kenen kaa pitää olla yhdessä, nii ei ois tällasia murheita ... :/"
-Et voi olla tosissasi tai sitten olet kyllä taatusti ensimmäinen jonka olen ikinä kuullut haaveilevan tuollaisesta. Mä ainakin tiedän ihan satavarmasti etten koskisi pitkällä tikullakaan mun äidin ehdotuksiin. Luojan kiitos ettei sillä ole mitään sananvaltaa asioihin :DD
"kyllä viime hetken paniikki on paras motivaattori :D Tosin sillon ei oo enää aikaa harkita sen tarkemmin."
-Juu hyvä motivaattori se on mutta tyyli on sitten sukeltamista sokkona. Siinä voi käydä ihan miten vaan, lyödä päänsä pohjakiveen tai päästä avoimmille vesille.
Sulle ilmiselvästi sopii sellainen nainen joka katsoo kerran ja toteaa "joo, sä olet mun, lähdetään kotiin" :DD
*g* Mie vaan tykkään yksinkertasista ratkaisuista jotka on pakko vaan hyväksyä, keinot pitää sit itte keksiä. Siks mie olin hyvä intissäki.
"sä olet mun nainen" Ei se sovi, se vaan tahtoo testata ja ottaa mut sänkyseurakseen. Se menee kyllä parhaiten jonki sortin kissa hiiri leikissä jossa molemmat vuorotellen painaa suhdetta vähän pidemmälle varovasti tunnustellen :D Ihan ku tanssis tangoa. Aluks pysytään peruskuvioissa ja sit kasvatetaan sitä intohimoa ja kuvioita.
sulle sit se, jos nainen olis se 170 senttinen kaunotar? :) Vaikkei se tango muuten sujuiskaan?
"Ei se sovi, se vaan tahtoo testata ja ottaa mut sänkyseurakseen."
-Ehhehee.. ;D
Mutta joo, tiedän mitä tarkoitat ja sillainhan se paras onkin. Siinä vaan täytyy silti kummankin tietää heti alussa mitä ollaan tekemässä. Muutenhan se on kuin muutkin jutut, ei oikein uskalla päästää itteensä irti, kun ei tiedä mikä pelimies siellä on (taas) vastassa.
Sitä on niin vaikea sanoa mikä se on oikee :D
Mut jos pitäs heittäytyy parisuhteeseen noilla tiedoilla. 170cm kaunotar joka ei tanssi tangoa..pitäs harkita hetki vakavasti.
*hetki*
Kyllä mie uskosin sen riittävän =) Jos kemiat kohtaa
Mutta oletetaan, et se tango on se "kaikki muu", jota hyvään suhteeseen vaaditaan, myös ne kemioiden kohtaamiset. Jos yksinkertaisesti naisella ei ole muuta kuin se ulkonäkö, niin en usko, et pidemmän päälle olisit onnellinen...
KYllä mulla hermopitäis jos se haluis oppia ajattelemaan. Ei kyse ole tästä äly/kauneus kontrastista.
Täällä päin sanotaan "poika ruma akka ku kauneus on katoavaista mut rumuus senku lisääntyy." Ja pohjanmaalla "koria on aina koria" tai Komia on aina komia" Näitä kulttuuri eroja vähän
Jos nainen on tyhmä ku saapas ja ulkonäöllisesti ku korppikotka, mut itsetunto silti kohdallaan ja siihen rakastuu nii minkäs tekee. En tiedä tulisko sitä sit hullua hurskaammaks jos seurais järkeä tunteiden sijaan.
Tosin oikeassa olet, mie saatan joskus kyllästyä tietyntyyppisiin naisiin, jopa alle varttitunnissa.
kyllä kans siihen, et jos ihmiseen oikeesti rakastuu, niin kyllä silloin on valmis tinkimään kaikista niistä omista kriteereistä - tai jopa sulkemaan osan niistä kokonaan pois. Ei silloin siinä ihmisessä näe niitä vikoja ja puutteita tai vaikka näkisikin, niin ei välitä niistä.
Tai näin mä ainakin tunneihmisenä aina olen ajatellut. Harvoin rakkausasioissa mä olen järkeä kuunnellut ja toistaiseksi nyt on ainakin mennyt ihan hyvin siihen nähden, et huonomminkin olis voinut mennä;D
Jos pitää kemioiden toimia keskenään, niin aika hyvä olis myös se fysiikka... Tai siis, että sopii fyysisestikin yhteen...
Enhän mä tiedä, onko kyse oikeasti fyysisistä eroavaisuuksista miesten välillä, mut kun joidenkin kanssa toimii ja joidenkin ei... Kai sillä jotain tekemistä on myös sen kemian kanssa...?
Mut täytyy kyl sanoa, et tässä mielessä voi mennä metsään... Tai sit tarvitaan koulutusta, mut kuka oikeasti jaksaa odottaa sellasen tutkinnon suorittamista, jos siinä vaikka pitäis saada kasaan, sanotaanko 240 opintopistettä...? Tarkottaen käytännössä ehkä 240:ää harjottelukertaa ja lisäks teoriaa...:)? KÄÄKS!
No jorinaahan se oli...
Mut kaipa sitä voi niinkus yleisellä tasolla luopua tietyistä "vaatimuksista" ja toisaalla oppia arvostamaan toisen olemassa olevia ominaisuuksia niin, että niistä tavallaan kehkeytyy korvaavia ominaisuuksia...? Jos kerran muuten toimii...
Voishan kai sitä tehdä jonku utopisen listan fyysisitä ja henkisistä toiveominaisuuksista, mut jos sellanen mies löytyis, niin en tiedä olisko missään enää mitään mieltä...? Ehkä hyvin ykstoikkosta elämä olis...?
tylsäksi. Ei olisi mitään korjattavaa eikä muutettavaa miehessä. Eihän se olisi mistään kotoisin, jos saisi vaatimuslistan mukaisen miehen. Silloin ei olisi itse ollut muokkaamassa miestä vaatimuslistan mukaiseksi ja sehän ei käy...
Niin, jos se luovuus ja taiteellinen vaikutelma (siis muokkaamisen lopputulos) on todellakin se elämän suola...;) maistelenpa tätä...
Onpa silloin jotain, millä kehuskella. Että on kesyttänyt kesyttämättömän.
Pikantti maku!
Tässähän nämä elämän totuudet alkaa selvitä pikkuhiljaa mullekin...! Hianua! =)
mullekin kun kirjoittelen niitä tänne. Ennen sitä olen kai elänyt täydessä tietämättömyydessä. Täytyy sanoa, että tietämättömyydessä oli kivempaa. Ei ollut tylsää...
Mutta joo. Miksi yleensä jollakin on niitä vaatimuslistoja? Uskooko joku tosissaan löytävänsä vaatimuslistojen mukaisen kumppanin? Tai olisiko se jokin alitajuinen tavoitelista? Miten voisi muokata toista mieleisekseen? Ainahan pitää olla jotain haastetta elämässä. Jos ei ole mitään muokattavaa niin onko enää haasteitakaan?
...tieto lisää tuskaa... Mut mulla ei ylettömän tuskanen olo oo parhaillaan...;)
no juu näitä vaatimuksia... Oikeasti en oo ikinä edes ajatellut asiaa listan muodossa, mut kyl kai sitä jotain vaatimuksia on, kun ei kerran kaikki sytytä... niinkus raakkaantuu heti alkuunsa häjyt pois ja sit loppujen joukosta pitäis joku saada koukkuun...;)
kieltämättä lisää tuskaa mutta myöhemmin se voi muuttua aika vapauttavaksi.
Se on jännä juttu se kun ei kaikki sytytä. Joidenkin mielestä heidän pitäisi olla sytyttäviä kaikille. Olen kai erittäin epänormaali kaksilahkeinen kun ei kaikki sytytä. Aika harva on itse asiassa tähän ikään mennessä sytyttänyt. Jokainen on ollut erilainen. Ei siis voi tehdä mitään listaa. Siinä asiassa on kai parempi elää tietämättömänä...
Jaa, vai koukkuun? Miksi koukkuun? Olisiko mukavaa olla sellaisen kanssa joka olisi riippuvainen sinusta? Tai olisiko mukavampi olla sellaisen kanssa, joka on siksi, että haluaa olla? Ei siksi, että täytyy.
...koukuttamisella tarkoitin sitä, että myös toinen innostuu...senkin sonni! Riippuroikut älköön edes vaivautuko!
Noeikäkö jos otetaan joku satunnaisotos...ehkä 100 (sata) miästä, niistä raakataan itseä kiinnostamattomat, varatut ym. estyneet pois, jäljelle jää...mitämitä? No onpas vaikeaa mielikuvitella, mut voisko olla maksimissaan 5 (viisi) tsipaletta...? Sit kylmä totuus... kuka niistä viidestä on kiinnostunut just musta...? Jää äkkiä luu käteen. Mut niinku tätä yhtälöä käytellen TULEE AIKA ÄKKIÄ TAAS EPÄTOIVONEN OLO!!!
Enpä taida mikään sonni olla. Se aika taitaa olla jo takanapäin.
Ihminenhän innostuu toisesta, jos toinen on jollain tavalla innostava. Mulle on ollut, ne harvat kerrat kun olen tosissaan innostunut, innostavaa teeskentelemättömyys. Innostus on laantunut aika nopeasti teeskentelyn tultua kuvioon. Se on aikas huvittavaa, ellei peräti naurettavaa jossain tapauksissa.
Epätoivoinen ei ole hyvä olla. Epätoivoinen vetää puoleensa toisia epätoivoisia. Kaltaisuus vetää aina puoleensa. Kaikki kaltaisuudet ei ole välttämättä silmillä havaittavissa.
Riippuroikut on tosiaan erittäin ahdistavia. Mitä enemmän ikää tulee, sen ahdistavimmalta ne tuntuu. Yritetään siis tunnistaa sellaiset hyvin äkkiä ja välttämään niitä. Ne on just niitä epätoivoisia...
Sonni vaan tuli auttamatta jostain iänkaikkisesta palindromista mieleen... ei sen kummempaa...=)
Joo ja epätoivosuus on epätoivottava olomuoto... toisinaan liiallinen ajattelu ja tiedostaminen (sen jälkeen, kun se tieto on lisännyt sitä tuskaa) luo myös epätoivoisuutta... Siispä ei pidä liikoja funtsia.
Mietinpä tossa vielä myös niitä vaatimuksia... Josko ei ole kyse pelkästään vaatimuksesta miestä kohtaan, vaan liittyen kaikkiin ihmissuhteisiin ja ihmisten välisiin kanssakäymisiin...
REHELLISYYS!
Siinäpä hyvä perusta, vähän niinku kaikelle?
väitä vastaan. Olla rehellisesti sitä, mitä on eikä teeskennellä olevan jotain, mitä ei ole. Se piirre kaunistaa jokaisen ihmisen. Se ei kyllä tee jokaisesta jokaiselle sytyttävää. Vaikka moni toivoisi sen olevan niin. Pitääkö sen rehellisyyden olla edes vaatimus? Eikö jokaisella ole helpompi olla itsensä kanssa kun on rehellinen itselle?
Liiallinen ajattelu on tosiaan yliarvostettua. Siinäkään asiassa määrä ei korvaa laatua. Ei ole siis kyse siitä kuin paljon ajattelee, vaan siitä miten ajattelee.
Ihmiselämässä ei ole mikään yhtä vaikeaa kuin ihmissuhteet. Missään ei ole yhtä paljon konflikteja kun ihmisten välisissä suhteissa.
... mutta rehellisyys ei tunnu olevan jokaiselle itseisarvo.
Näinniinkö kertoen jotain omaa kokemusta, kylläkin aika merkityksettömistä epärehellisyyksistä... Mut olen (vieläkin)tekemisissä henkilön kanssa, joka selittelee menemisiään ja tulemisiaan hyvin usein puolitotuuksina. Eli kun esim. mä pyydän kahville, niin toinen kieltäytyy koska on sitä ja tätä. Jälkeenpäin monina kertoina huomaan, että selittely on ollut aivan puutaheinää.. Siis hyvänen aika... Jos just nyt et voi tehdä jotain, tarviiko sitä asiaa selitellä väritellen vielä pienillä valheilla, kun ehkä vois kertoa niinkun asia on. Jos mä en ole jonkun vakityttöystävä (tai äiti), niin ei mun mielestä mun tarvi kuulla mitään selittelyjä, en mä sellasia vaadi. Jos ei lystää, niin ei lystää! Mitä sitä selittelemään...?
Et niinkö sitä vaan aattelin, et jotenki hankala rakentaa tollaselle pohjalle mitään elämää suurempaa...?
ei taida olla. Mutta joo. Se viisastelustani.
Ei se ainakaan kovin kestävältä perustukselta vaikuta. Selitykset tulisi vaan lisääntymään entisestään ja kenties vielä monimutkaistumaankin. Ainakin mulla kokemus puhuu vastaavanlaisesta käytöksestä oma kieltänsä. Toisaalta tarkoitus voi olla hyväkin sen tapaisella toiminnalla. Motiivina voi olla haluttomuus loukata toisen tunteita. Tiedä sitä.
Eihän mitään selittelyjä tosiaan tarvitsisi, jos olisi rohkeutta kertoa asia sellaisena kuin se on. Selittelyissä on aina sellainen epäilyttävä piirre, että on jotain selitettävää. On kenties jotain salattavaa. Eikö siinäkin tapauksessa olisi helpompi kertoa yksinkertaisesti, ettei halua kertoa jotain. Kaikkeahan ei tarvitse kertoa, kaikkea ei tarvitse tietää, kaikkea ei ole mieltä udella. Ei ainakaan kaikkea kerrallaan. Jos haluaa saada toisesta jonkinlaisen selvyyden, kyllä aika sen tehtävän hoitaa.
Rehellisyydestä niin paljon, että harmittavan moni uskoo enemmän muita kun oma itseään. Ulkopuolelta tulevat arviot jää harmittavan usein aika pintapuoliseksi. Itsensä sisältä tulevat rehelliset arviot itsestänsä ovat jo huomattavasti lähempänä totuutta.
Toi oli kyllä uus ajatus mullekin, näistä omista arvioista... voi kyllä pitää paikoin kutinsa... Oon ajatellu, et sitä ei oo liian läheisenä ihmisenä itselleen kovinkaan kykenevä itseään tarkkaan arvostelemaan.
Mä oon jotenki luottanu enemmän just siihen, miten mua arvioidaan muiden ihmisten kautta. Silloin kylläkin toisinaan pääsee ärsyttämään suuresti vastaan tuleva liiallinen jalustalle nosto... Siis en todellakaan tarkoita nyt sitä, että sitä tapahtuis usein tai monelta taholta, mutta jostain syystä en vaan kestä sitä (silloin kun sellasta sattuu)... Sellaista ei pitäis sanoa mulle lainkaan. Se on noloa, nöyryyttävää ja muutenki kiusallista.
Siispä otan vastaan hienosuodatuksella muiden sanomiset, siihen lisättynä oma arvio niistä asioista, joita ei kestä muiden suusta ja paketti on valmis...?
Ei täydellistä, mutta minä itse!
Ja jollain tasolla mä kyllä uskon elämää suuremman olemassaoloon...!
Elämää suurempi? Elämää kokonaisuudessa?
Tästä jalustalle nostamisesta tuli mieleen yksi biisi. Pätkä siitä:
...I think she thinks too much of me
Though it´s hard for her to see
That I am just a simple guy
Please don´t think to much of me...
Miten joku muu voi tietää sinusta paremmin kuin sinä itse? Kukaan ei vietä sinun kanssa niin paljon aikaa kuin vietät itse itsesi kanssa.
Juu, mut vaikkakin itse tietää ja tuntee itsensä parhaiten, jotenki tuntuu siltä, et joitakin asioita, joissakin tapauksissa ei kykene arvioimaan itsessään... Niin, no kyseessä on tietysti sen kaltaisissa tilanteissa ympäristön asettamien ehtojen täyttäminen ja epävarmuus omasta onnistumisestaan siinä...
No jokatapauksessa... Elämää suremmaksi luokittelisin asiat, tapahtumat, kaiken sellaisen, jonka vuoksi olisi valmis luopumaan omasta elämästään... Eli toisin sanoen kyse voi olla hyvinkin hetkellisestä fiiliksestä, mutta juuri sillä hetkellä tunne on niin vahva, että kaikki muu menettää merkityksensä ja tuntuu siltä, että on elänyt vain juuri sitä hetkeä varten... Sellaista olis "Elämää suurempi"...
Been there, done that... tai sinnepäin
sellaisena hetkenä Elämän "näyttäytyvän" sellaisena kuin se on. Mutta joo. Ymmärrän, mitä tarkoitat sellaisella hetkellä. Jotkut sanoo sitä rakkaudeksi.
Ympäristö on hyvin usein kohtuuton ehdoissansa yksilölle, vaikka yksilö ei olisi millään tavalla ristiriidassa ympäristön kanssa. Ikävä kyllä. Ympäristössä on liikaa kaikenlaista "sinun täytyy" juttuja. Niitä "sinun täytyy" tai muuten... Joissakin tapauksissa ahdasmielistä, joissakin suotavaa. Tilannekohtaista.
Heitänpä pienen ajatuksen tähän. Olen usein epäonnistunut onnistuessani ja onnistunut epäonnistuessani.
Komee, varakas, uskollinen, tunteikas ja kaiken lisäks viä äijä.
Toimii 99 trosenttisesti jokaisen naisen kohdalla.
Sanotaanko näin, että parisuhteen muodostusta ajatellen ei minulla ole ollut koskaan ongelmia liiallisten vaatimuksien kanssa. Sen sijaan parisuhteen ylläpitämiselle asetetut vaatimukset tuntuvat toisinaan kohtuuttomilta, varsinkin silloin kun niitä erehtyy vertaamaan omiin vaatimuksiini.
Mitä vaatimuksia sä asetat parisuhteen ylläpitämiselle?
oikein mitään erityisiä vaatimuksia ollut, kun mulle on aina käynyt niin että ne miehet on vaan tulleet mun elämään jotain kautta ja saaneet mun kiinnostuksen heräämään, vaikkei se suhde olis mihinkään sitten johtanutkaan. Ihan eri tyylisiä ja luonteisia ovat kaikki olleet.
Jos nyt pitäisi jotain kohtia mainita, joita haluaisin miehellä olevan, niin:
*huumorintajun olisi hyvä olla omani kaltainen
*sopivan rento, ei niuhota mistään turhasta
*tarpeeksi pitkä
*henkinen ja fyysinen yhteys mun kanssa olisi oltava vahva
*päihteet ok, riippuvuudet kohtuuden rajoissa hyväksyn, koska itsellänikin jotain on.
*Ja kyllä mulla ainakin pätee se, et etsin sitä ensirakkauden kaltaista miestä(alitajuisesti ainakin), jos mies on ihan erilainen luonteeltaan kaikin tavoin, niin en usko että voisin pidemmän päälle kiinnostua.
*Virheet miehessä on vaan plussaa, koska mullakin niitä on ja on paljon helpompaa olla silloin, kun mies on suurinpiirtein samalla tasolla mun kanssa, ettei sitä tarvii kattoo ylöspäin kokoaikaa:)
Tosta mun alkutekstistä sai varmaan sellasen kuvan, et mulla olis niitä miehiä ollut hirveestikin ja ne kaikki olis vaan "tulleet", mut ei pidä paikkaansa.
Yhden käden sormiin mahtuu ne miehet, jotka on hiukankin pidemmäksi aikaa mun kiinnostuksen saaneet pysymään yllä. Kaikkien kansa on vaan jutut menneet yksiin ja on ollut hauskaa yhdessä. Kaikkien kanssa en oo edes seurustellut, eikä ole ollut seksiä.
Mies ei saa olla naistenmies eikä mikään vätys. Siinäpä tuo vaatimuslistani olikin. =)
Ulkoiset tarkat kriteerit kuten pituus, paino, ikä jne. kannattaa unohtaa. Mulla on ollut itseäni nuorempia, vanhempia, pitempiä, lyhyempiä, laihempia , paksumpia, tummempia, vaaleampia, ohuthiuksisempia ja paksuhiuksisempia miehiä.
Tää oli hyvä :) Lisätään listaan että naistenmies ja vätys ovat tun-off.
Täältähän tulee hyviä listoja, tästä aineistosta sais melkein käsikirjan aikaseks...
olisi sellainen tapaus kenestä monet naiset kiinnostuvat?
Kunhan mies ei ole naistenmies tai vätys. =)
Luottaisitko sellaiseen? Ei perkele! Uteliaisuuteni heräsi. Kysynpä siis vielä lisää. Minkälainen on vätys? Mistä tunnistat vätyksen?
luotanhan itseenikin. :)
Vätys on semmoinen, jolla ei ole uskallusta, halua eikä voimaa saada aikaan asioita elämässä. Se vaan vätystelee, hiihtelee perässä sukset lipsuen ja eksyy vielä kaiken lisäksi. =)
saada aikaan mitään, vaikka kaikki edellytykset ja kyvyt siihen olisi? Onko silloin vätys?
Syy luultavasti on se, että on vätys.
yhden vastauksen, jota kaipasin. Halusin tietää, että olenko vätys? Taidanpa olla se kuvailemasi vätys. Mikäs siinä. Vätyksenä olo on ihan mukavaa. Vapaa kaikennäköisistä suoritus- ja onnistumispaineista.
myös intohimoista?
Intohimoton ja nihilistinen elämä sopii joillekin, mutta mulle ei. Jollekin toiselle voit olla unelmien täyttymys.
tavalla, että niitä nyt tulee ja menee. Kaikki, mikä tulee, myös menee. Kaikki, mikä alkaa, myös loppuu. Kaikki muuttuva on ohimenevää. Vuoristorataa. Vuoristorata ei taas sovi minulle.
sen verran naistenmies oo pakko olla et onnistuu iskeen sut. Mistä sä sit tiiät et oot jotenkin speciaali tapaus jollekkin miehelle ja ettei se tee samaa joka toiselle vastaantulijalle.
moni intohimo säilynyt koko elämän ajan ja toivottavasti säilyy loppuun asti. Kun elämästä loppuu intohimo, niin sitten voikin jo lähteä ikuisen unen maille.
Jos sullakin niitä intohimoja ainakin joskus on, niin sittenhän ymmärrät sen, että intohimoinen elämä ei välttämättä tarkoita suorituskeskeistä ja -paineista elämää.
tarvi iskeä.
Ai mistäkö tiedän, että olen spesiaali jollekin miehelle: lähinnä miehen käytöksen perusteella sekä omien intuitiivisten tuntemusteni myötä. Tietysti ei voi koskaan olla satavarma mistään, mutta enköhän mä osaa kuitenkin erottaa naistenmiehen ja kunnollisen miehen toisistaan. Naistenmies on jäänyt johonkin ihme 'naismaailmaan' jumiin murrosiästä lähtien, mikä varmasti välittyy hänen käytöksestään jollakin tavoin.
Lainaan yhtä kiinalaista sanontaa. "Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito. Eikä sekään ole kovin tärkeää.". Tulee ja menee, menee ja tulee...
olen samaa mieltä. Voi tehdä tai ottaa asiat väärällä tavalla vakavasti, mikä oikeastaan tarkoittaa jonkinlaista epätasapainoa ihmisen elämässä. Jos jokin asia muodostuu liiankin tärkeäksi asiaksi, se voi olla pakokeino todellisuudesta. Toisaalta, jos mikään ei merkitse mitään, niin silloin kyse on saman kolikon toisesta puolesta. Ei halua ottaa mitään vakavasti, koska pelkää jotakin...
sinne kolikon kolmannelle puolelle. Sinne ohuelle, mikä tosiaan vaati kohtalaisen hyvän tasapainoaistin. Ottaa asiat sellaisina kuin ne on. Vakavan ja ei vakavan väliin mahtuu se sopiva. Sopivalla ei taida pelolla olla sijaa.
määrä intohimoa ja muita itselleen tärkeitä asioita elämässä tekee elämästä elämisen arvoisen. Siinä ei silloin paljon pelot paina.
Mä joko miellytän jotakuta, tai en. Jos pärstäkerroin miellyttää, niin se antaa anteeksi muita vikoja ja jos taas ei, niin ei se toimi kovin hyvin toisinpäin.
Tutustumisvaiheessa olen antanut piut paut vaatimuksille, mutta seurusteluvaiheessa on pakko molempien tulla toisiaan vastaan monissa asioissa puolitiehen.
Yhden tarinan mukaan sanoittaja irvailee ex-tyttöystävän naivia asennoitutumista miehiin...
Ei aseteta liikaa miehille liikaa vaatimuksia ja naivit vaatimukset on naiveja vaatimuksia... toivomukset on erikseen...
Jos nainen alkaa mieheltä jotain vaatimalla vaatimaan mitä hän ei muuten saisi niin usein kyse on asiasta joka ei vaatimalla parane... Naisen toivomukset on erikseen. Aika moni mies tekee helpommin monenlaisia asioita naiselleen jos kyse ei ole naisen vaatimuksista vaan toiveista... Fiksut naisethan tämän jo tietävätkin...
Fiksu nainen toimii vaatimus/toivomusasioissa myös samoin miestään kohtaan... ellei ole vielä henkisessä uhmaiässä...
Jotain mä olen tähän mennessä oppinut eli toivominen toimii paremmin kuin vaatiminen. Samahan se on tietty toisinpäin :)
ole huomannut, että naiset vaatisivat mitään ihmellisyyksiä. Ehkä naiset odottavat sellaista peruskunnollista kansalaista, joka ei asetu etunenässä parrikadeille, ei uhoile joka nurkalla, eikä vajoa synkkyyksien syövereihin liian pitkäksi aikaa yhdellä kertaa, eli jonkinlaista tasapainoisuutta :)
Sit jos mennään niihin "pikkuvaatimuksiin", niin niistähän voeaan tehä pikkanen vaehtokaappa.
Se on mulle henkilökohtaisesti tärkeää, mä en jaksais mitään tuuliviirielämää eikä varmaan kovin moni muukaan. Siinä polttaa itsensä loppuun liian nopeasti...
- mukiinmenevän näköinen (huom. ei mikään kansikuvapoika, vaan miellyttävän näköinen)
- siisti
- ei tupakoi
- alkoholinkäyttö kohtuullista (ei jokaviikonloppuista ryyppäämistä - baarissa voi toki käydä jne., mutta ei jatkuvasti, ainakaan parisuhteessa)
- ei ole harrastanut yhden yön suhteita - en ota miestä, jolla on ollut useita kumppaneita. Yhden yön suhteista pitävä mies voi myös helpommin pettää. (Tai on voinut kerran tai pari kokella yhden yön suhdetta, mutta on todennut että sellainen tunteeton paneminen jonkun lumpun kanssa ei ole häntä varten. Sellainenkin on hyväksyttävissä, että on esim. ihastunut johonkin naiseen ja tutustumisvaiheen edettyä harrastanut seksiä tämän kanssa, mutta nainen onkin tämän jälkeen lähtenyt litomaan - silloinhan se ei miehen tahdosta olisi jäänyt yhteen kertaan vaan naisen. Tällainenkaan ei saisi kyllä olla kovin toistuvaa... )
- ei ole koskaan harrastanut/ei voisi harrastaa ryhmäseksiä
- haluaa parisuhteen eikä mitään pientä seikkailua
- on uskollinen ja vaatii naiseltakin ehdotonta uskollisuutta (miehellä on oltava sellainen periaate, että pettäminen, vaikka se tapahtuisi vain yhden kerran, pitää välittömästi tunnustaa kumppanille, eikä pettämistä koskaan pidä antaa anteeksi, olipa parin elämäntilanne mikä tahansa)
- luonnollisestikaan ei ole väkivaltainen (tämä on oikeastaan itsestäänselvyys, mutta mainitsenpa kuitenkin)
- ei ole liian kiltti (nössö), vaan tuo omat näkemyksensä esiin jne.
- kuitenkin hellä ja rakastava mies
- panostaa parisuhteeseen, pitää lupauksensa, ei sano mitä nainen haluaa kuulla vaan sanoo mitä oikeasti ajattelee/tuntee
- kriittinen, kyseenalaistaa asioita, selkeät/voimakkaat mielipiteet
- ei ole lapsia
- haluaa lapsia (minun kanssani)
- arvostaa kunnollisia, fiksuja naisia eikä esimerkiksi ikinä lähtisi panemaan jotain baarista mukaan lähtevää sutturaa
Muistin nyt että tästähän ollaan käyty keskustelua ainakin tuon listasi tiimoilta. Sinä ainakin tiedät mitä mieheltä vaadit.
minähän se silloin tein sen avauksen, tosin eri nikillä.
Muuta ei oikeastaan tartte.
rakas laihtuu, mut komia pysyy, Se vaan komistuu :D
Anteeksi epäasiaton kommentti, mut enää en malttanu olla hiljaa...
muistaakseni yli 40 kohtainen lista (tosin vitsillä väsätty) löysin sen tuossa reilu vuosi sitten laatikon pohjalta ja tajusin et mun mies täyttää kaikki ne kriteerit, paitsi horoskooppimerkki on väärä, eikä tykkää aura- juustosta... :)
Saa anteeksi.