olemme olleet jo viitisen vuotta mieheni poikaystäväni kanssa yhdessä ja olen miettinyt lasten hankkimista jo jonkin aikaan. se voisi olla mahdollista ihan lähivuosien aikana. mies sanoo myös tahtovansa lapsia vaikka heti mutta minä epäröin. mies kun on menevää sorttia, alkoholi maistuu eikä aina tajua tekemisiään. saattaa tulla kotiin vasta aamulla eikä ilmoita itsestään mitään jne. muuten ihana mies. pelkään vain että lapsi kun tulee niin jatkaako mies tätä samaa. en sano ettenkö viihtyisi lapsen kanssa, mutta pelkään että suurimman osan ajasta olen yksin lapsen kanssa kotona. poikaystäväni hyvä kaveri kai on osana tähän pelkooni. hänelle ja naiselleen syntyi lapsi puoli vuotta sitten. silti mies pyörii joka viikonloppu umpihumalassa ja nainen on kotona. minua myös suututtaa mieheni tokaisu kun sanoin et jos tulis vauva, niin hän iloitsi siitä, että on syy lähteä ryyppäämään. pitäiskö vain suosiolla odottaa hänen aikuistuvan vai mitä teen??!!
perheen perustamisen pelko
Sport
7645
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei tuollaisen tyypin kanssa kannata lapsia tehdä.
Heivaa se luuserijuoppo hittoon ja etsi parempi.
"olemme olleet jo viitisen vuotta mieheni poikaystäväni kanssa yhdessä"
Siis tuossa varmaan kirjoitusvirhe. Sinulla tuskin on miestä JA poikaystävää, tai miehesi poikaystävää :-)
"mies kun on menevää sorttia, alkoholi maistuu eikä aina tajua tekemisiään. saattaa tulla kotiin vasta aamulla eikä ilmoita itsestään mitään jne."
En ihmettelisi vaikka siltä löytyisi jo lapsia joista ei (tai sinä et) tiedä.
Jos olette olleet yhdessä jo viisi vuotta ja meno on ollut aina samanlaista ja kaveripiirikin on sellaista että heillä meno ei hiljene vastaavassa tilanteessa, niin en kyllä usko että mies tuosta vaan muuttuu. Eli en suosittele, ellet todellakin halua hoitaa koko showta yksin.
Eniten ihmetyttää miksi tuo mies niitä lapsia haluaa? Yleensä teot vastaa ihmisillä sanoja... edes jonkun verran. Ehkä se olisi keino jolla saa "kodinhoitajan työsuhteen pysyväksi".
valmiita saamaan lapsia! koska kuvittelevat, että nainenhan sen kuitenkin suurimmaksi osaksi hoitaa. (niinkuin yleensä tekeekin)
kyllä jokainen mies(lähes jokainen ainakin) haluaa sukuaan jatkaa. että siksi tuokin mies lapsia varmaankin haluaa.
väitänpä, että minullakin olisi pienempi kynnys lapsien tekoon, jos ei olisi raskausaikoja ja yöllisiä imettämisiä, mitkä naiselle pakostakin lankeaa.
se vain on niin, että lapsen ollessa vauvaikäinen, nainen sen hoitaa enimmäkseen. mies tulee sitten myöhemmin kuvioihin, kun lapsi alkaa osata jo leikkiä. ja mikäs sen mukavampaa kuin pikkuvesselin kanssa puuhailu!
Mä tajusin kolmen vuoden jälkeen lähteä, mies muuten ihana ja rakastin häntä, mutta viina ongelma. Ehdotti myös viimeisen vuoden lasten hankkimista - "sitten on elämässä niin paljon muuta sisältöä ettei tee mieli ravata baareissa" ym paskaa. Minä olisin lopulta sen lapsen hoitanut, hoidinhan muutenkin koko kodin ja käytin viimeisetkin pennit arjen toimeentuloon. Mies laitti rahat mäyriksiin, tupakkaan ja baarisekoiluihin.
Älä vähättele ongelmaa, se ei ole kunnollinen ja luottamukseen perustuva suhde, jollet tiedä missä toinen huinii, JOLLET VOI LUOTTAA SIIHEN ETTÄ HÄN TULEE YÖKSI KOTIIN! Miehesi on vellihousu, jollei tajua ottaa itseään niskasta kiinni. Lapsi ei häntä aikuista, päinvastoin on todennäköisempää, että ekojen kiljukaulaviikkojen jälkeen hänen täytyy päästä nollaamaan tilanne - mihinkäs muualle kuin baariin kuningas alkoholin ja parhaiden juoppokaverien pariin. Jätä mies, on täällä juoppojen maassa vielä kunnollisiakin, vastuun kantavia miehiä. Lasten hankkiminen ei saisi olla arpapeliä - on venäläisen ruletin pelaamista, jos hankit lapsen juopon "mutta muuten ihanan" kanssa.
ei ehkä aivan parasta isäainesta, ainakaan vielä...
mutta ihmettelen kovasti tuota baarissa käymisen leimaamista palstan naisten keskuudessa. ensin halutaan rohkea alfauros ja sitten kun se saadaan tehdään siitä puudeli ja kielletään baarissa ravaus. kyllähän sitä välillä pitää nollata ja tulla umpitunnelissa kotiin ja sammua sänkyyn. eri asia tietenkin katoaako kontrolli täysin ja öykkäröi ja oksentaa, mutta jos homma pysyy hanskassa niin kyllä lähtis vaimo vaihtoon jos alkais nalkuttamaan baarissa käymisestä jatkuvalla syötöllä. alkoholiongelma on kuitenkin aika eri juttu kuin viikonloppuna nollaaminen.
Jos homma menee siihen, että JOKA viikonloppu on pakko juoda ja/tai mennä baariin, ei olla ihan terveillä vesillä. Eri asia mitä sinkkuna puuhaa, mutta parisuhteessa on aina toinen, joka on myös otettava huomioon. Ei se ole mikään parisuhde, jossa kumpikin menee minne sattuu koska huvittaa, eikä ota huomioon toista. Jos joskus sammuu kaverille, ei se varmaan maailmaa kaada. Mutta jos siitä tulee säännöllistyvä tapa, ettei löydä tietä kotiin, tai ei edes yritä löytää, niin sellaisen ihmisen kuuluu elää yksin niin kauan kunnes ottaa itseään niskasta kiinni. Huoli on valtava, kun herää aamuyöllä tyhjässä sängyssä, eikä aamukymmeneltäkään tietoa toisesta. Puhelin kiinni tai siellä vastaa koiranulkoiluttaja, joka löytänyt puhelimen maasta. Soitto miehen äidille, joskus mies kömpinyt sinne kännipäissään nukkumaan kun äiti asuu lähempänä baareja! Sitten onkin jo kaksi huolestunutta. äiti etsii ojanvarsia, minun pitää mennä töihin. Illalla kymmeneltä tulen kotiin, miestä ei näy, mutta jääkaapilla on käyty. 2 tunnin kuluttua saapuu kotiin, oli myöhäisillä loiventavilla lähiräkälässä. Eli kyseessä oli poikkeus, ei kännännyt kaksi päivää putkeen, ei ollut 2 yötä putkeen kotoa pois. Onko tämä mielestäsi normaalia aikuistuvan miehen juhlimista?
Olen ollut kohta 7 vuotta mieheni kanssa. oma kelloni tikittää ja läheisten painostus ei helpota oloa. Haluan lapsia mutta mieheni haluaa vielä aikaa. kauan aikaa on tarpeeksi? luulisi olevan tosissaan kanssani tämmöisen ajan kuluttua. Nyt laitoin mitintätauolle koko suhteen ja ilmoitin mitä haluan elämältä, ja hän voi olla olsallisena siihen miäli tahtoo. Eiköhän tuolta joku mies joskus lähitulevaisuudessa löydy joka niin haluaa