Heippa!
Olen tavannut kavereita, jotka loppupeleissä kääntävät kelkkansa ilman mitään syytä. Tähän ei ole koskaan ollut mitään syytä, esimerkiksi riitaa tai selän takana puhumista. Ehkä se johtuu siitä, että olen liian kiltti ja mukava kaikille. En vain halua olla ilkeä ja kyyninen. En kuitenkaan mielistele ketään, sanon mielipiteeni asioihin ja pidän niistä kiinni.
Jotenkin huvittaa, kun vielä kuukausi sitten päällä oli hyvät jutut ja nyt käyttäydytään niinkuin ei tunnettaisikaan. Koulussa ryhmätyöt tehdään aina tiettyjen ihmisten kanssa, eikä ulkopuolisia pääse mukaan. Käyttäydytään kuin ala-asteella. Kommentteihin ei oteta mitään osaa ja katsellaan norkkavartta pitkin.
Minä ainakin pystyn kohtaamaan ihmisen kuin ihmisen silmästä silmään. Vaikka en niin pitäisikään tyypistä, ei minun tarvitse katsoa kattoon hänet tavatessani. Voin jutella kaikkien kanssa, tehdä töitä ryhmässä. Ainakin itselläni on parempi olla, kun ei tarvise rueta välttelemään ketään. Erilaisuus on rikkautta ja kaikkien kanssa voi yrittää tulla toimeen.Virheitäkin saa tulla, en tuomitse ihmisiä niiden kautta.
En edes ja jaksa miettiä enää, miksi niin käy. Tiedän sen, etten ole tehnyt mitään väärää. Parempi sitten vaan antaa heidän olla. Onneksi minulla on myös paljon ihania ihmisiä ystävinä, johon voi aina luottaa.Niistä aion pitää kiinni, pitäkää tekin :)
Olen tavannut kavereita, jotka loppupeleissä kääntävät kelkkansa ilman mitään syytä. Tähän ei ole koskaan ollut mitään syytä, esimerkiksi riitaa tai selän takana puhumista. Ehkä se johtuu siitä, että olen liian kiltti ja mukava kaikille. En vain halua olla ilkeä ja kyyninen. En kuitenkaan mielistele ketään, sanon mielipiteeni asioihin ja pidän niistä kiinni.
Jotenkin huvittaa, kun vielä kuukausi sitten päällä oli hyvät jutut ja nyt käyttäydytään niinkuin ei tunnettaisikaan. Koulussa ryhmätyöt tehdään aina tiettyjen ihmisten kanssa, eikä ulkopuolisia pääse mukaan. Käyttäydytään kuin ala-asteella. Kommentteihin ei oteta mitään osaa ja katsellaan norkkavartta pitkin.
Minä ainakin pystyn kohtaamaan ihmisen kuin ihmisen silmästä silmään. Vaikka en niin pitäisikään tyypistä, ei minun tarvitse katsoa kattoon hänet tavatessani. Voin jutella kaikkien kanssa, tehdä töitä ryhmässä. Ainakin itselläni on parempi olla, kun ei tarvise rueta välttelemään ketään. Erilaisuus on rikkautta ja kaikkien kanssa voi yrittää tulla toimeen.Virheitäkin saa tulla, en tuomitse ihmisiä niiden kautta.
En edes ja jaksa miettiä enää, miksi niin käy. Tiedän sen, etten ole tehnyt mitään väärää. Parempi sitten vaan antaa heidän olla. Onneksi minulla on myös paljon ihania ihmisiä ystävinä, johon voi aina luottaa.Niistä aion pitää kiinni, pitäkää tekin :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
tapauksia joissa kaveri tai joku muu, joka on ennen käyttäytynyt ihan asiallisesti, yhtäkkiä kääntää kelkkansa ja ihan epäselväksi jää miksi hän niin menettelee... aikoinaan yläasteella ja lukiossa juuri noin kävi, mutta vieläkin "aikuisuudessa" joidenkin naisten osalta tapahtuu samaa. minusta tärkeintä on olla oma itsensä. eli vaikka meitä kohtaan asetetaan vaatimuksia siitä millainen pitäisi olla, niin silti pitää pysyä itselleen aitona. muiden vaatimuksiin alistumisesta ei koskaan seuraa hyvää, ainoastaan oman minänsä kadottaminen.