onko kellään kokemusta: lapset vuoroviikoin isän ja äidin kanssa. hyviä ja huonoja puolia??? molemmat olemme tällä hetkellä tuota mieltä, mutta kun ei pysty oikein kunnolla vielä ajattelemaankaan, niin olis kiva jos joku vois vähän auttaa hahmottamaan...
viikko ja viikko
äiti vain
121185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Erilaisista tapaamisista ei voida yksiselitteisesti sanoa, että tämä sopii meille ... sopii siis teillekin. Riippuu niin lapsista, kuin eronneista vanhemmistakin.
Lähtökohdasta kai suurimmalla osalla sama kanta:
- lapsen etu tärkein
- lasta ei pidä vetää mukaan vanhempien riitoihin
- lapsella oikeus molempiin vanhempiin, vaikka ovatkin eronneet
- erosta huolimatta, vanhempien tuettava toistensa vanhemmuutta
Kuinka tapaamiset sitten hoidettavissa, tässä kai mallit:
- joka toinen vkl. (se "perinteinen vakio”)
- kuten yllä, mutta muutama arkipäivä ”väliviikolla”
- laajat tapaamiset (yleensä vuoroviikottelu)
- lapsilla yksi koti, missä asumista vanhemmat vuorottelevat
- valvotut tapaamiset, tai ei tapaamisia lainkaan
Tuleeko muita mieleen?
Sitten mielipiteeni jota kirjoitukseesi kommentoivilta toivoit...
Ei ole yhtä oikeaa mallia mikä sopisi kaikille – olemme yksilöitä, niin lapsemmekin. Elämäntilanteita on erilaisia, ja valitettavasti maailmassa tapauksia missä valvotut tai jopa ”evätyt” tapaamiset ovat oikeasti lapsen etu (insesti tai väkivalta, voimakas päihderiippuvuus, tms.).
Joka toinen viikonloppu nuoremman kuin teini-ikäisen lapsen kohdalla liian harvoin. Etävanhempi muuttuu helposti kasvattajasta ”huvittajaksi”, normaalia arkea ei pääse syntymään, vaarana että etävanhemman tapaamiset muuttuvat kuin sukuloinniksi sedän luona. Jälleen, ei välttämättä … ja varmasti monilla ko. järjestely toimii, onhan usein myös ”pakon” sanelema juttu – maantieteelliselle etäisyydelle emme mitään mahda.
Jos lapsen vanhemmat asuvat lähellä toisiaan, niin yllä olevaa parempi mutta vuoroviikottelua harvempi systeemi on järjestää parin arkipäivän tapaaminen joka toiselle viikolle. Tuostahan kertyy jo lähes 1/3 kuukaudesta etävanhemmalla, mikä hieno asia … onhan 2 viikon tauko esim. 4-vuotiaalle ”iäisyys” käsittää … toisin kuin ”viisi yötä ja sitten taas nähdään” asian konkretisoituminen.
Meillä vuoroviikottelu (paperilla olen se etävanhempi), ollut jo varsin pitkään. Toimiakseen edellyttää tietenkin lapsen tahdon lisäksi hänen vanhempiensa hyviä välejä. Eikä vain sitä, myös mahdollisten uusien puolisoiden hyväksyttävä järjestely, ja osattava suhtautua toisiinsa neutraalisti – tämän osalta olen ollut kai onnekas tai me vanhemmat taitavia.
Lapsella oltava aidosti kaksi kotia vuoroviikottelussa, matkalaukun kanssa ei kuljeta. Ja kotien oltava kohtuullisen lähellä toisiaan, lapsella yksi koulu (tai päiväkoti) lienee sanomattakin selvä asia.
Kustannuksia vuoroviikottelu lisää, lapsella mieluiten oltava tupla vaatteet ja lelut, kahdet sukset ja luistimet, kuin myös fillari tai potkulauta. Vuoroviikottelu ei myöskään välttämättä merkitse ettei etävanhempi maksaisi elareita, riippuu vanhempien maksukyvystä.
Erostamme huolimatta mielestämme tämä tilanne hyvä, eli missä lapsellamme on kaksi kotia, joihin kumpaankin menee mielellään. Ja olemme varmoja, että pojalle tämä muista vaihtoehdoista paras. Lapsella on kaksi kotia missä tasapainoinen arki, rajat ja kasvatusperiaatteet molemmissa samat (juuri tämä vaatii hyviä suhteita exien välillä)… ja molemmissa kodeissa lapsella oma paikkansa.
mitä sillä tarkoitetaan? onko toisen pakko olla? elatusmaksut? kiitos tuosta äskeisestä vastauksesta...
Hieman ontuvia termejähän nuo ovat... etenkin vuoroviikottelussa... mutta kyllä jomman kumman vanhemman on oltava lapsen ensisijainen huoltaja (yhteishuoltajuudessa aina).
Eli, virallinen osoite jossa lapsi on kirjoilla niin siinä asuva toinen lapsen vanhemmista on hänen "lähivanhempi" tai "ensisijainen huoltaja". Lapsella ei voi olla kahta virallista osoitetta. Lähihuoltaja merkitään tapaamissopimuseen (joka siis voi olla "joka toinen viikko" syseemi)
Elatusmaksut voidaan sopia ja vahvistaa "nollaksi" vuoroviikottelussa, jos vanhempien maksukyvyt hehtaarilleen yhtäsuuret. Meillä ei ole alkuunkaan... eli maksan lähivanhemmalle hieman elareita lapsestamme. Käytännössä laskimme elarit "tavanomaisella" tapaamisjärjestelyllä, ja siitä vähensimme luonapidosta 60 EUR/kk. Minusta se oli kohtuullista.
Kuten yllä kirjoitin, vuoroviikottelu vaatii ja edellyttää useita asioita jotta toimii ja on lapselle paras järjestely. Suuressa osassa avioeroja sitä ei voi mitenkään suositella.
- lapsen vanhemmat ovat eronsa käsitelleet ja tulevat edelleen lapsensa vanhempina asiallisesti toimeen.
- lapsen kaksi kotia ovat riittävän lähellä ... lapsen hoitopaikka tai koulu ei tietenkään vaihdu vuoroviikoin
- lapsen vanhempien mahdolliset uudet puolisot ovat asian kanssa OK
- vanhemmilla varaa panostaa myös "rahallisesti" järjestelyyn, koska lapsi ei todellakaan pakkaa tavaroitaan vuoroviikoin
On siis turha kummankaan vanhemman kuvitella että vuoroviikottelu yhtään "perinteistä" järjestelyä edukkaammaksi tulee ... mutta muuten hyvin antoisa, ja lapselle kehittyy hyvät suhteet niin isään kuin äitiinsäkin.
Kun vuoroviikottelu hoidetaan hyvin, lapsella on kaksi kotia ja hän todellakin kokee asian niin. Ystävät, koulut, harrastukset ja muutkin kodin ulkopuoliset "aktiviteetit" eivät myöskään voi muutua totaalisesti vuoroviikoin (tietenkin naapuruston kaveripiiri kyllä).
miten on elatusmaksujen kanssa jos äiti on etävanhempi ja hänen tulonsa ovat huomattavasti pienemmät...
Jos etävanhemman elatuskyky on pienempi kuin lähivanhemman, niin se pienentää hänen maksuvelvollisuuttaan. Jos kyseessä edelleen on vuoroviikkosysteemi, niin tuossa voisi sopia, että lähivanhempi saa tililleen lapsilisät ja aisa sillä selvä. Tai mitä nyt katsotte yhdessä järkeväksi.
Sukupuoli ei vaikuta elareiden suuruuteen.
Jos vuoroviikottelun aiotaan saada toimimaan... tuollaisten asioiden pohtiminen melko turhaa, ainakaan kovin vakavasti.
Tuossa tilanteessa voidaan sopia elarit nollaksi (negatiisia elareita ei oikein voi olla). Ajatus siitä, että lapsilisät ohjataankin etävanhemman tilille saattaa vaatia hieman selvittämistä... mutta en sano etteikö se olisi mahdollista (kuten yllä ehdotettiin). Oletuksenahan on, että lapsilisät maksetaan lapsen ensisijaiselle huoltajalle (lähihuoltajalle) .. voiko hän sitten antaa KELA:lle lapsen etävanhemman tilinumeron... en tiedä. Mutta mikäänhän ei estäisi lähivanhempaa siirtämästä kerran kuussa ko. summaa exänsä tilille... eihän lapsilisäkään ole korvamerkittyä rahaa ja verkkopankissa kuvion saisi hyvinkin automaattiseksi.
Voisivathan vanhemmat kuvaamassasi esimerkissä myös sopia, että maksukyvyltään varakkaampi lähivanhempi hoitaa suuremman osan lapsen kalliimmista kertaluonteisista hankinnoista ... myös siihen vähemmän varakkaan etävanhemman talouteen.
Keinoja on aina, kun tahtoa löytyy.
nyt keskusteltiin jo siitä että isä olisi yhden ja äiti toisen lähihuoltaja...anteeksi tämä jankuttaminen...mutta oon vaan niin sekasin koko hommasta...
Ei tuollekaan ole mitään esteitä, olisimme varmaan mekin noin menetelleet jos olisi ollut kaksi lasta.
Ennen kuin joku älähtää; "sisaruksia ei saa erottaa" ... niin tämä tietenkin tarkoittaa, että tapaamiset pääsääntöisesti kai teilläkin tarkoitus hoitaa niin, että sisarukset kulkevat "yhdessä"... ainakin kunnes teini-ikä koittaa...
Elareiden kannalta tuo tavallaan tekee laskemisen helpoksi.
Ensin määritetään paljonko elareita lapsen isän kuuluu maksaa sinulle lapsesta A ... sanotaan että summaksi saataisiin 160 EUR.
Sitten lasketaan paljonko sinun pienempituloisen vanhemman kuuluu maksaa miehellesi elareita pelkästään lapsesta B ... saisitte summaksi 120 EUR.
Eli, maksukykyisempi vanhempi maksaa sinulle noiden kahden erotuksen... siis tässä esimerkissä 40 EUR/kk.
kiitos oikein paljon sinulle avustasi. nyt kun olen hiukan rauhoittunut ja saanut sulatella asiaa, tuntuu tässä kaikki palat loksahtavan paikoilleen...joka toinen viikko molemmat (tietysti, olit oikeassa) toisen luona, toiselle lähihuoltaja ja samalla paikkakunnalla...
Avioero on aina kova paikka osallisille... ja alussa etenkin lapsille, vaikka vanhemmat kuinka fiksusti asioita järjestelevät ja pitävät omat tunteet silloin taustalla kun lasten asioista sovitaan.
Oma aikansa menee kunnes uudet rutiinit kehittyvät, ja varmasti tulee myös erimielisyyksiä siitä miten hommat hoidetaan (kuuluu asiaan) ... mutta usko vaan, kyllä kaikki järjestyy kun on tahtoa ja yritystä molemmilla.
Suosittelen, että vahvistutatte sopimuksenne avioerohakemuksen liitteenä... joskus lastenvalvojaksi sattuu henkilö, joka ei syystä tai toisesta kannata vuoroviikottelua, ja se voi olla teille raskaskin kokemus kun te olette asian jo miettineet valmiiksi... vaikkei lastenvalvojalla pitäisi oikeasti ole "nokan koputtamista" teidän sopimukseenne.
Lopuksi, toivon kaikkea hyvää vuoroviikottelullenne... vaikka joustavuutta siinä vaaditaan teiltä vanhemmilta, ja halua kommunikoida keskenänne LAPSENNE asioista avioerostanne huolimatta.
kiitos vielä kerran auttavista sanoistasi ja toivon myös teille onnea jatkossakin. kaikki sovitut asiat dokumentoidaan tulevien väärinkäsitysten varalta. täällä on nyt puhuttu asioista niiden oikeilla nimillä ja päästy yhteisymmärrykseen monista asioista. me molemmat olemme helpottuneita asioiden saamista käänteistä ja luulen että, tämä on uuden onnen alkua. kummankaan ei enää tarvitse kärsiä, vaan on aika avata puhdas sivu elämän kirjasta.