Olen seurustellut avopuolisoni kanssa jo vuoden ja viimeaikoina esille tulee tietynlaiset kommunikaatio-ongelmat. Vaikeista asioista puhuminen on haastavaa, eikä poikaystäväni osaa sanoa niille juuta eikä jaata, jättää tunteensa ikäänkuin käsittelemättä.
Normaaleista asioista keskustelu sujuu ongelmitta, miehelläni on hyvä yleistieto ja omistaa terävän älyn. Sitten kun ottaa pahan olon esille niin hän menee täysin lukkoon. Syvällisistä asioista keskustelu on hänelle todella vaikeaa, puhe muuttuu hitaammaksi ja kankeilevaksi sekä epämääräiseksi.
Voiko yleistää, että miehet eivät osaa ilmaista tunteitaan? mitä siinä menettää jos paljastaa tunteensa omalle puolisolle? miehisyydenkö?
Normaaleista asioista keskustelu sujuu ongelmitta, miehelläni on hyvä yleistieto ja omistaa terävän älyn. Sitten kun ottaa pahan olon esille niin hän menee täysin lukkoon. Syvällisistä asioista keskustelu on hänelle todella vaikeaa, puhe muuttuu hitaammaksi ja kankeilevaksi sekä epämääräiseksi.
Voiko yleistää, että miehet eivät osaa ilmaista tunteitaan? mitä siinä menettää jos paljastaa tunteensa omalle puolisolle? miehisyydenkö?
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Voiko yleistää, että miehet eivät osaa ilmaista tunteitaan? mitä siinä menettää jos paljastaa tunteensa omalle puolisolle? miehisyydenkö?"
Käänteisesti voisi ajatella että miksi niitä tunteita pitää ilmaista, tutkia, puhua jne. juuri "naisten edellyttämissä määrissä". Onko se muka oikea tapa tai määrä?
Eihän mies kuitenkaan ole mitenkään epäkelpo tai viallinen silloin kun hän on omillaan tai suhteessa jossa ei tarvitse toimia jukeboksina joka nappia painamalla heittää jonkun tunteita huokuvan balladin kehiin.
Ongelma on tietenkin siinä että jos vain yksi osapuoli puhuu asiasta "kuten miksi miehet ei puhu tunteista" (naiset),. niin silloinhan he ovat oikeassa, koska "toista puolta" ei varsinaisesti ole. Miehet eivät tule samoissa määrin puhumaan "Miksi pitäisi puhua tunteista". Eli lähtöasetelma on aina se että miesosapuoli on väärässä ja valmiiksi puolustuskannalla... ja sitten ihmetellään miksi tällaista peliä ei haluta hymyssä suin pelata kun toinen on suunnitellut pelin ja tehnyt ensimmäisen siirronkin valmiiksi.
Se nyt vaan on niin että näissä "vastakkaissukupuoliasioissa" on kyse naisen maalimasta, siitä syystä että naisten mielenkinto ja energia asiaa kohtaan on niin suunnaton - alkaa jo nukkekotileikeillä pikkutyttönä. Eli vaikka kuinka mies olisi mielestään "oikeassa", niin poikketeloin heittäytyminen vastaa järkevyydessä sitä että Tanska yrittäisi miehittää Kiinan sen takia kun joku siltä haukkui legopalikoita *askoiksi.
Väliin vielä aivopieruna vähän mietelmää.
* Jos toinen haluaa että siivotaan useammin ja toinen että siivotaan harvemmin. -> Siivotaan useammin on "oikea" vaihtoehto.
* Jos toinen haluaa seksiä useammin ja toinen seksiä harvemmin -> Seksiä harvemmin on "oikea" vaihtoehto.
* Jos toinen haluaa puhua jostain ja toinen katsoo että mitään puhuttavaa ei ole tai ei halu puhua -> Puhuminen katsotaan "oikeaksi" vaihtoehdoksi.
Eli karusti yleistäen kuinka monessa kohtaa nainen valitsi oikein ja mies väärin :-)
Ainiin ja varsnaiseen kysykseesi vastaus, joka ei yksinkertaisuudellaan päätä huimaa. Miehet eivät halua ilmaista tunteitaan koska usein tunteiden osoitus on maalitaulun selkään maalaamista. Hyvin usein myös "neitimäistä" muiden lajitoverien mielestä.
Ja jos ajatellaan käyttäytymismalleja millä nainen ihastuu mieheen / sänkyyn päätyminen / kiinnostuminen ylipäätänsä miehestä.... Näissä tapuksissa se vähiten "tunteileva" miesyksilö on se onnistuja. Eli jos otetaan jo parisuhteessa eläviltä naisilta se toivomuslista ja etsitään sellainen mies joka täyttää nimenomaan ne ominaisuudet, niin totuus on takuuvarmasti sellainen mies josta nainen ei olisi alunperin kiinnostunutkaan.
on puhuttava tai ne jäävät sisälle kalvamaan ja mies on itsekin onneton.
Kaunis ja yksinkertainen ajatus, mutta ei kyllä pidä paikkaansa. Enemmänkin "kuulostaa hyvältä, mutta..." kategoriaan menevä ajatus.
Yleensäkin epämukavien asioiden tekeminen (puhuminen asioista joista ei välttmättä halua puhua) ei ole mikään oikotie onneen.
Esimierkiksi tuolla sinun logiikalla jokainen sinkku mies olisi automaattisesti onneton. Ainakin sinkkumiehet joita tunnen eivät "puhu tunteistaan" jätkäporukalla tai yleensäkään, eikä se tarkoita että he olisivat onnettomia.
Itseasiassa vastauksestasi tuli vielä mieleen yksi asia jonka unohdin mainita. Monet naiset eivät osaa puhua asioista (vaikka väittävät haluavansa)... jos ne eroavat omasta mielipiteestä. Eli jos mies sitten suostuu puhumaan jotain mikä ei naisen korvaa miellytä, niin silloin asia ohitetaan monesti juuri "höpöhöpö", "hohhohhoijjaa" tai "kuules nyt.." rämpytyksellä. Eli monesti miehelle välittyy sellainen tunne että kun nainen haluaa puhua, niin kyse ei oikeasti ole mistään kesusteltusta...
Et usko miten nauroin lukiessani kirjoitustasi - en siksi, että se olisi ollut huvittava, vaan siksi, että se oli aivan kuin mieheni kirjoittama!
Hän ei itse asiassa kirjoittele mitään, mutta sen verran olemme yli kolmenkymmenen yhteisen vuoden aikana keskustelleet, että tiedän hänen ajattelevan JUURI noin!
Vasta muutama päivä sitten mieheni sanoi, että en kestä kritiikkiä, lopetan jutut heti kun kuulen jotain epämiellyttävää itsestäni ja hyväksyn vain omat mielipiteeni...
Se on varmaankin aika pitkälle totta (ei nyt sentään ihan!). Onneksi meillä on samanlainen huumorintaju, tämä avioliitto olisi loppunut heti alkuunsa muuten; me nauramme kyllä sitten makeasti yhdessä ja minunkin on myönnettävä, että olen jopa väärässä!
Voi että oli mielenkiintoista lukea tuo!
Mielestäni nuo ovat asioita, joita ei voi verrata keskenään. Itse olen nainen, ja valitsen vaihtoehdot "siivotaan harvemmin", "seksiä useammin" ja "puhuminen oikea vaihtoehto". Olen kuitenkin varsin halukas tekemään kompromisseja seksin ja siivouksen määrässä, ja muissa vastaavissa asioissa.
Jos on siivouksesta tai seksin määrästä erimielisyyttä, niin siitä voi keskustella, ja jos molemmat yrittävät ymmärtää toisiaan, niin todennäköisesti päästään määrästä jonkinlaiseen kompromissiin.
Jos ei halua/voi/osaa/halua puhua, niin silloin ei kyllä varmasti päästä yhteisymmärrykseen tai kompromissiin yhtään mistään. (Ellei nainen nyt sitten ole jonkinlainen meedio tai ajatustenlukija.)
Ei se ole mikään klisee tai myytti, että puhuminen on tärkeää. Jos et voi kommunikoida tunteitasi sinulle läheisen ihmisen kanssa, niin silloin on kai järkevämpää olla yksin, niin kukaan ei ole häiritsemässä läheisyydellään ja utelemassa sinun "yksityisasioitasi".
joiden on vaikea puhua asioista jotka on jotenkin vaikeita ja myös niitä jotka eivät pysty puhumaan tunteistaan.Eihän siinä mitään menettäisi mutta ehkä se kertominen on kiinni vaan siitä ettei uskalla sanoa.Voisit mainita hänelle asiasta et sä tahtoisit et voisitte kunnolla puhua asioista tuskin muuta voit asialle tehdä.
Miehille opetetaan, että ei saa itkeä. Vaikeista asioista puhuttaessa on helpompi unohtaa surulliset tunteensa ja jättää ne väliin. Mies kokee itkun heikkouden merkkinä. Jota ei naiselle voi näyttää.
Miehelle kommunikaation tarkoitus on tuloksen tekeminen; puheista on päästävä tekoihin ja asian on edettävä hyväksyttävään päämäärään.
Miehelle ei riitä puhuminen puhumisen vuoksi. Naiset opettavat miehen nopeasti luovuttamaan; ei kannata yrittää puhua jos ei tulosta synny...
Ei tuosta kertomastasi toisaalta voi just mitään päätelläkään.
- mistä vaikeista asiosta puhuminen?
- kummalle vaikeista?
- jättää omat vai sinun tunteet käsittelemättä?
- kenen paha olo, mistä johtuu?
- mitkä on niitä syvällisiä asioita?
- onko se sulle iso ongelma että puhe muuttuu hitaammaksi?
Lukekaas molemmat tämä, herättääkö mitään ajatuksia:
www.vaestoliitto.fi/yksilo-ja_pariterapia/artikkeleita/?x13200=20099
/Nev
Eli lainaus yhdestä vitsistä:
"OTTEITA PARISKUNNAN PÄIVÄKIRJASTA
Lauantai-ilta - Mieheni käytös on outoa.Olimme sopineet tapaavamme Forumissa yhteistä kahvikupposta varten.Mieheni oli katsomassa jääkiekkoa ja minä olin ollut ostoksilla ystävieni kanssa koko päivän.
Ajattelin että ehkä hän on loukkaantunut,koska olin hieman myöhässä.Hän ei kuitenkaan sanonut siitä mitään.
Keskustelu ei sujunut,hän oli hiljainen.Ehdotin että siirtyisimme jonnekkin hiljaisempaan paikkaan,jotta voisimme keskustella.Tähän hän suostuikin mutta pysyi kuitenkin hiljaa.
Kysyin häneltä oliko hänellä murheita----hän vastasi:"Ei tässä mitään." Kysyin onko minun syytäni,että hän on vaitonainen ja juro.Hän sanoi, että ei ole mitään hätää eikä minun pitäisi olla huolissani.
Kotimatkalla kerroin hänelle rakastavani häntä,hän hymyili ja jatkoi ajamista.En voi ymmärtää hänen käytöstään enkä tiedä miksi hän ei vastannut rakkaudentunnustukseeni.
Kotona tuntui kuin olisin kadottanut mieheni johonkin usvaan,ikäänkuin hän ei enää halunnutkaan löytää minua.Hän vain istui ja tuijotti televisiota;hän vaikutti todella kaukaiselta ja etäiseltä.
Lopulta päätin mennä nukkumaan,mieheni seurasi minua 10 minuutin kuluttua ja yllättäen vastasi raukkauteeni ja hyväilyihin,rakastelimme,mutta silti hän tuntui omituisen poissaolevalta.
Päätin etten kestä tätä enää vaan otin asian esille.Huomasin hänen kuitenkin nukahtaneen.Itkin itseni huolineni uneen.
En tiedä mitä tehdä.Olen jo varma että miehelläni on suhde.Elämäni on katastrofi.
*Sivu aviomiehen päiväkirjasta:
Lauantai-ilta - Tänään jokerit hävisi,mutta sainpahan pillua."
miksi niitä samoja asioita pitää vatvoa kerta toisen jälkeen. Varsinkin sellaisissa asioissa joissa nainen odottaa anteeksi antoa tms. mieheltä ne asiat pitää käydä kerta toisensa jälkeen läpi ja repiä vasta arpeutumassa olevat haavat auki. Joskus käynyt mielessä että alkaisi toisenkin virheitä kaivalemaan samalla tapaa, mutta siihen olen ihan liian hyvä luontoinen. Välillä tuntuu etten enää pysty olemaan suhteessa ja että sinkkuna oli KAIKKI asiat paljon paremmin.
Jos mies saa ne vaikeat asiat käsiteltyä puhumatta niistä, miksi olisi pakko puhua? Ei ole välttämätöntä käsitellä asioita Sinun tavalalsi, vaikka koetkin sen normaaliksi, jokaisella ihmisellä on myös omat tapansa kipeistä asioista selviämiseen ja niiden käsittelyyn. Miehille useasti on ominaista se (huom useasti, myös toisenlaisia on ihan riittämiin!) että ne asiat joista nainen haluaisi puhua, vatvotaan omin voimin ja pistetään "ok"-pinoo, ja se toimii. Miksi muuttaa hyvää systeemiä?
Sinulle taas puhuminen toimii, sinun pitäisi siis käyttää systeemiä jonka tiedät hyväksi. Toisen ihmisen pakottaminen omiin käytösmalleihisi ei tosin tuota mitään hyvää, päinvastoin.
***