Olemme tunteneet noin viitisen kk. Olen todella miettinyt jaksanko tätä suhdetta enää. Meillä on yhdessä todella ihanaa. Kemiat pelaa, seksi on taivaallista, rakkautta, romantiikkaa jne. , mutta mies on alkkis. Ailahteleva ja epäluotettava käytös on alkanut vaivaamaan minua yhä enemmän. Ollaan puhuttu tuosta viinan käytöstä ja hän on luvannut tehdä asialle jotain. Uskon, että tekeekin, mutta entä jonkun antabuskuurin jälkeen...jatkuuko sama tyyli kuin ennenkin. Luulen, että jatkuu ja siksi olen miettinyt tämän suhteen lopettamista. En vaan jaksa uskoa muutokseen. Vielä jaksan häntä joten kuten, mutta entä vuoden jne. päästä...tuskin.
Onko kellään kokemusta siitä, että alkkis olisi antabuskuurin jälkeen jotenkin järkiintynyt tuon viinankäytön suhteen? Kannattaako rikkoa itseään turhaan. Olen vuosi sitten käynyt vaikean eron läpi, enkä enää aio satuttaa itseäni niin pahasti.
Onko kellään kokemusta siitä, että alkkis olisi antabuskuurin jälkeen jotenkin järkiintynyt tuon viinankäytön suhteen? Kannattaako rikkoa itseään turhaan. Olen vuosi sitten käynyt vaikean eron läpi, enkä enää aio satuttaa itseäni niin pahasti.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos ei lopeta ilman antabusta ei lopeta antabuksen kanssakaan. Se lopettaminen riippuu omasta asenteesta ja halusta, ei mistään muusta. Minunkin exäni kävi hoidoissa ja kuureilla ja ihan vaikka mitä mutta kuitenkin lopulta selvisi että teki nämä pelkkänä teatterina sen vuoksi kun toiset painosti ja halusi, itse ei välittänyt tippaakaan. Heti kun oli mahdollista niin peli taas jatkui. Sitten vasta kun olin päättänyt suhteemme alkoi miehen oma järki ja tahto sanoa että on lopetettava. Syynä paljon se että alkoi ilmetä niin paljon vakavia oireita ja vaurioita runsaasta ja pitkäaikaisesta alkoholin käytöstä.
Antabuskuuri auttaa lopettamisessa, jos motivaatio ja oma tahto on mukana. Lopettamaan pystyy ilmankin antabusta, mutta se auttaa. Olet oikeassa siinä, että oma halu on tärkeintä, mutta miksi vitussa ei saisi käyttää apukeinoja? Ajatteletko samalla tavalla kaikista asioista?
Seurustelin 6 vuotta alkoholistin kanssa, monet antabus-kuurit ja aa-kerho käynnit tuli kokeiltua ja täysin turhaan. Erottiin ja mies ryyppää yhä, onneksi tosin minun ei tarvitse enää kärsiä hänen ryyppäämisestään.
Millaista se juominen on? Juoko hän ihan jokapäivä jotain ja on humalassa? Jos toi on jo alkoholismiin mennyt ja mies ei ihan tosissaan ole sillä asenteella, että nyt loppuu juominen kokonaan, niin eipä kai siitä mitään tule.
Oma isäni on hyvä esimerkki ja ikää hänellä on nyt jo 72 vuotta. Viina voitti, ei antabukset, ei AA:t, ei järki...
Sanotaan niin, että jos viikossa on kaksi selvää (tai kankkus) päivää niin hyvä. Kolmantena selvänä päivänä hän on jo rauhaton ja ahdistunut ja siitä tiedän, että tuoppi kutsuu. Ärsyttävää elämää tuollainen...Ja jos hänen on valittava ilta minun kanssani vai baariin kaljalle, niin kyllähän tuo baari voiton vie...Olen jo pari kertaa jättänyt hänet, mutta hän osaa valloittaa minut aina takaisin, koska rakastunut olen. Pystyn kyllä lähtemäänkin, jos niin päätän...Emme onneksi asu yhdessä, joten lopettaminen on paljon helpompaa.
Jos nyt pidät sitä vielä pienen koeajan? Katsot pitääkö hän lupauksensa, mikä tarkoittaa sitä, että ei yhtään alkoholia.
kyllä satuttaa ja jos on alkoholin kanssa ongelma niin siitä täytyy käydä terapiassa tms.Ja paraneminen vie aikaa mutta jaksatko enää.Alkoholi on sellainen joka rikkoo monta suhdetta.Tietenkin on kiinni siitä kuinka usein hän käyttää alkoholia.Lupauksetkin on lupauksia mutta joskus lupaa liikaa.Tiedät et ennen kuin mikään muuttuu menee aikaa eikä siltikään oo varmaa muuttuuko mikään.Jaksatko todella odottaa?
Sepä se. Tuntuu siltä, että taidan tuhlata vaan omaa aikaani tähän ihmiseen. Haluaisin kyllä auttaa, mutta näin skeptisenä ihmisenä se tuntuu melko turhalta. Ja toisaalta haluan kunnollisen ihmissuhteen, missä ei jatkuvasti tarvitse epäillä toisen sanoja ja lupauksia. Liian raskasta elämää sellainen... Olen tällä hetkellä täysin kahden vaiheilla. Järki käskee lähtemään ja sydän taas....Taidan kuitenkin kuunnella järkeäni.
Huomaat et sun täytyy muuttaa elämän suuntaa niin suosittelen et niin myös teet.Mun mielestä sun ei kannata enää tuhlata aikaa ja vaan odottaa kun voisit lähteä pois.Kuuntele nyt järjen ääntä koska silloin teet oikein!
Tiedän kuinka raskasta on seurata vierestä alkoholistin elämää ja kun vielä rakastaa sitä ihmistä, mutta minä tuhlasin monta vuotta elämästäni siihen, enkä toivo kenellekään muulle sellaista. Olen eronnut ja toivon vielä löytäväni miehen, johon voi luottaa ja joka valitsee minut alkoholin sijasta.
Ihminen on tapojensa orja. Ei se alkoholi jää elämästä kovinkaan helpolla, jos se nyt on noin vahvasti mukana. 5 kuukautta yhdessä ja asutte eri osoitteessa? Mietipäs miten monella naisella on yhdessäoloa vuosia, yhteinen talo ja lapsia ja miehen elämää ohjaa alkoholi. Ero on silloin huomattavasti vaikeampi. Kun lukee tätä palstaa niin näitä tapauksia on aivan liikaa.
Itse olen etsinyt oman eron jälkeen naista ja koen useimmilla heillä olevan myös ongelmana päihteet. Itse otan joskus, mutta en viitsi katsoa, jos naisystäväni ryyppää joka viikonloppu ja/tai tissuttelee useana iltana viikossa.
Baareissa en käy ja olen alkanut käymään lavatansseissa ja siellä ollaan pääosin selvinpäin. Valitettavasti sielläkin on ollut päihtyneitä naisia, jotka ovat onnistuneet pilaamaan iltani...
Mihinkähän tämä maailma on menossa???
Seurustelin puolitoista vuotta miehen kanssa, jolla oli ONGELMA alkoholin kanssa, itse sitä ei vaan myöntänyt ongelmaksi. Mihin tahansa olimme menossa, juhliin tai bilettämään, aina sai etukäteen jo murehtia, missä kunnossa mies tulee taas olemaan. Yritin puhua hänelle asiasta, ja lupasi lupaus lupauksen jälkeen parantaa tapansa. Raja tuli vihdoin minullakin vastaan. Aina sai hävetä ja itketti yhtäaikaa kun kaikki meni aina pilalle. Lähdin suhteesta enkä ole päivääkään sitä katunut! Nyt olen seurustellut vuoden aivan ihanan miehen kanssa, joka osaa ottaa kohtuudella alkoholia ja tietää omat rajansa.
Vaikka se kamalalta tuntuukin, lähde suhteesta. Itsesi takia. Minun ex ei muuttunut, tuskin ne muutkaan siitä mihinkään muuttuvat vaikka kuinka lupailisivat. Aina tulee uusi retkahdus ja sama kierros alkaa. Ero on aina tuskaa, mutta kyllä sinäkin sen paremman ansaitset ja taatusti sen myös löydät! Voimia sinulle!
Toisinkin voi käydä. Meillä meni niin että mieheni joi ennen itsensä aina täysin tiedottomaan kuntoon, muuttui kylmäksi, teki kaikenlaisia ikävyyksiä ja puheli millon mitäkin. Sain hävetä ja aina oli riitaa. En enää lukuisista yrityksistä huolimatta jaksanut ja lähdin suhteesta. Kaipasin häntä paljon, oli vaikeaa emmekä pitäneet mitään yhteyttä toisiimme. Vaikka kaipasinkin, pelkäsin jotain. Vakuuttelin itselleni ettei hän ole arvoiseni ja että ero oli ainoa oikea ratkaisu. Kunnes sitten tapasimme, keskustelimme ja hän kertoi lopettaneensa juomisen, oli päättänyt lopettaa kokonaan. En voinut uskoa sitä todeksi. Se puoli, mitä hänessä aikoinaan rakastin sai taas siivet alleen. Tahdoin tutustua hänen uudelleen ja ilman alkoholia, rakastuin häneen uudelleen. Mies oli todella päätöksensä juomisensa suhteen tehnyt, nähnyt omat virheensä ja luottamus palautui hiljalleen. Olemme tätänykyä perhe, 2 lastakin jo siunaantunut enkä parempaa miestä voisi toivoa!!! Mieheni on pysynyt raittiina nyt lähes viisi vuotta ja olen saanut rinnalleni parhaan mahdollisen, vaikkakin sitä silloin aikoinaan kovasti epäilinkin!!! Toisinkin siis voi käydä, kuten meillä kävi. Harvinaista varmaan mutta mahdollista!
sanoisin ett jos mies on jo yli 40v.. melko mahdotonta on uskoa alkkiksen muutokseen.
ikävä kyllä..