Olen laittamassa eron II-vaihetta eteenpäin. Laitoin ensimmäiseen hakemukseen, että sovimme lasten huoltajuudesta. Nyt en tiedä mitä laitan. Olen pieni tuloinen ja toinen suuri tuloinen. Hän vaatii jatkuvasti, että minun pitää osallistua edelleen lasten menoihin periaatteella puolet/puolet. En pysty tällä hetkellä ja sen olen sanonut moneen kertaan. Haukkuu jos miksikin. Jättää yhden lapsen ilman rahaa, jos en maksa tai maksaa vain vähän verrattuna muihin.
Lapset melkein isoja. Ei enää monta vuotta elatusvelvollisuutta. Olen aina maksanut ennen lapsiin liittyvät kustannukset, ruoan, vaatteet, heidän menonsa. Nyt en pysty. Mitä laitan hakemukseen? En halua ja voi vaatia lapsia muuttamaan luokseni eli en halua vaatia heidän huoltajuuttaan ja tiedän, että lapset eivät halua jättää kotiaan(jouduin jättämään kotini miehen käytöksen vuoksi), silti en haluaisi luopua heistä ja heidän huoltajuudestaan.
Sekavaa, mutta mikäli joku ymmärsi tilanteeni, osaisiko sanoa mitä mahdollisuuksia minulla on?
Lapset melkein isoja. Ei enää monta vuotta elatusvelvollisuutta. Olen aina maksanut ennen lapsiin liittyvät kustannukset, ruoan, vaatteet, heidän menonsa. Nyt en pysty. Mitä laitan hakemukseen? En halua ja voi vaatia lapsia muuttamaan luokseni eli en halua vaatia heidän huoltajuuttaan ja tiedän, että lapset eivät halua jättää kotiaan(jouduin jättämään kotini miehen käytöksen vuoksi), silti en haluaisi luopua heistä ja heidän huoltajuudestaan.
Sekavaa, mutta mikäli joku ymmärsi tilanteeni, osaisiko sanoa mitä mahdollisuuksia minulla on?
Vastaukset 15
Vanhimmat
... jos ei hyvällä niin sitten pahalla...
Sinulla pari vaihtoehtoa:
Voit laittaa erohakemukseen, että vaadit elareita esim. 160 EUR/kk/lapsi, ja että oikeus määrää sinut lasten ensisijaiseksi huoltajaksi yhteishuoltajuudessa.
Sitten exäsi tekee vastineen oikeudelle, antaa tuloselvityksen ... jota sinultakin pyydetään... jne. Tosin, tämä hidastaa lopullisen eron saamista.
TAI, haet nyt vain avioeroa... MUTTA, erillisellä kanteella vaadit nuo elarit ja huoltajuuden käräjäoikeudesta.
Olepa yhteydessä kuntasi oikeusaputoimistoon, kertovat tarkemmin.
Tietenkin voidaan toivoa, että kun kerrot miehellesi että haet elaripäätöstä oikeusteitse... saattaa ymmärtää että oikeudenmukainen SOPIMUS(jota tuskin teillä se 50/50 on) tod.näk. hänelle edullisempi kuin oikeudesta haettu päätös.
Vahvistetut elarithan ovat ulosottokelpoisia "heti" jos maksaminen ei nappaa, ja ellei maksa niin sinä saat kuitenkin kunnalta edes 130 EUR/kk/lapsi "heti".
Hyvänen aika, oletpa sinä tietämätön asioista! Siihen hakemukseen kirjaat, että lasten elatus hoidetaan erillisen sopimuksen mukaan. Ja se sopimus on se paperi, jonka teette sosiaalitoimistossa lastenvalvojan pakeilla.
Elatusmaksu määräytyy lasten tarpeen mukaan ja sitten kummallekin vanhemmalle maksukyvyn mukaan. Eli isompituloisena mies maksaa myös elatusta enemmän. Jos tämä asia ei sovinnolla siellä lastenvalojalla suju, niin sitten sinun täytyy ottaa juristi avuksi ja viedä asia oikeuteen.
Nopeasti vain yhteys paikkakuntasi viranomaisiin. Lastenvalvoja ensisijaisesti: hänen kanssaan tehdään sopimus huoltajuuksista elatusmaksuineen päivineen, eikä mikään huotajuussopimus ole lainvoimainen (pätevä) ellei lastenvalvoja ole sitä hyväksynyt.
Juridiikassa kannattaa olla yhteydessä oikeusaputoimistoon. Osaavat neuvoa kyllä, mitä ja mitenkä sitä lopullista eroa haet.
Elatusmaksut lasketaan karkean kaavan mukaan niin, että vanhempien nettotulot lyödään yhteen, ja katsotaan paljonko kummankin osuus on koko potista. Tuolla osuudella sitten osallistutaan lapsen elatukseen - tästä on ollut useampiakin viestejä tällä palstalla. Suameksi sanottuna: paremmin tienaava maksaa enemmän riippumatta siitä kenen luona lapset asuvat.
Yhteinen asuntonne jää siis erossa miehellesi? Jos EI ole avioehtoa, niin ao. asunto katsotaan yhteiseksi omaisuudeksi riippumatta siitä kumpi sen virallisesti omistaa. Jos siis sinä lähdet, niin mies joutuu "ostamaan ulos" sinut asunnosta käteisellä rahalla, siis maksamaan tasinkoa. Tästäkin osituksen suorittamisesta on monta viestiä tällä palstalla.
Stemppiä nyt, ei sinun tilanteesi ollenkaan ole niin paha kuin se tuntuu näyttävän!
>
Onpas... samat sopimukset vanhemmat voivat vahvistuttaa myös käräjäoikeudessa, esim. erohakemuksensa liitteenä. Eli pakkoa ei ole lastenvalvojan pakeille mennä tehtyä sopimusta vahvistamaan, ellei tahdo. Mutta kyllä, jommalla kummalla "viskaalilla" ko. saopparit syytä vahvistuttaa.
Kiitos korjauksesta, tilanne varmasti on noin. Jompikumpi sen huoltajuussopimuksen vahvistaa: lastenvalvoja tai käräjäoikeus. Kumpikaan ei vahvista sellaista sopimusta, joka olisi jommallekummalle kohtuuton, muistaakseni tämä on jopa lakiin kirjattu asia.
Aloittajalle siis edelleen tiedoksi: huomattavasti suurempituloisena miehesi ei varmasti tule saamaan läpi sellaista huoltajuussopimusta, missä kaikki olisi 50/50.
Ja edelleen (huoltajuusasioista erillisenä) on se avioeräpesän ositus: varallisuuksien ja velkojen yhteenlaskeminen, tarvittaessa "puntit tasataan" niin, että varakkaampi maksaa tasinkoa käteisenä rahana vähemmän-varakkaalle puolisolle.
>
Anteex kuinka ... eikö sinustakin tässä lauseessasi ole logiikka hukassa?
Kuinka olisi mahdollista että lapsen vanhemmat tekevät ja yrittävät vahvistaa sopimuksen joka on kohtuuton toiselle?
En vo keksiä miten sellainen tilanne pääsee tapahtumaan, koska silloin ei sitä sopimusta synny lainkaan... KUN toinen ei tietenkään allekirjoita sopimusta mikä hänelle kohtuuton!
Ei sopimuksen vahvistajan asia ole kyseenalaistaa tai pohtia ovatko kaksi sopimuksen laatijaa tehneet kummallekin hyvän sopimuksen... Suomessa on sopimisen vapaus, ja itselleen huonojen sopimusten tekeminen on aivan laillista (mutta valitettavan yleistä).
Ennen sopimuksen vahvistamista lastenvalvoja voi kyllä kysyä osapuolilta tarkennusta siltä varalta, että vanhemmilta jäänyt sopimuksessaan jotakin huomioimatta tai pohtimatta loppuun saakka... ja se on ihan hyvä asia varmistaa, mutta jos vanhemmat sanovat että; "ei ole, näin sen tahdomme sopia" ... niin se on siinä.
Mikään ei muuten estä vanhempia jättämästä koko elari tai tapaamissopimusta tekemättä... ei laki sitäkään velvoita tai pakota tekemään vahvistettuna (onko niin menetteleminen viisasta, minusta ei ole).
>
Ei välttämättä, nettovarallisuuksien tasaamiseksi maksettavan tasingon voi myös suorittaa aivan millä omaisuudellaan tahtoo ... vaikka kangaspuut ja saumuri ompelutaidottomalle ukolle...
Jos tasingon maksamisen jälkeen aletaan mahdollisesti lunastamaan yhteistä omaisuutta itselleen (käydään siis kauppaa), silloin ostajalla ja myyjällä oltava yhteisymmärrys miten maksu suoritetaan.
Tasinkoa ja luanastamista avioeron osituksessa ei pideä mennä sekoittamaan keskenään, ne ovat kaksi aivan eri asiaa.
Tarkastelin asiaa aloittajan näkökulmasta. Selvästi mies on nyt painostamassa aloittajaan hänelle epäedulliseen sopimukseen. Aloitusviestissä mainituilla suurilla tuloeroilla tuskin elatusvelvollisuus menee 50/50, jos menisi niin se olisi aloittajalle erittäin epäedullinen sopimus. Tuskin lastenvalvoja/käräjäoikeus moista sopimusta virkansa puolesta vahvistaa, jossakin muistan nähneeni tämän kirjatun jopa lakiin.
Valitettavan moni kieltämättä tekee itselleen epäedullisia sopimuksia, usein vain senkin takia, että pääsee irti siitä repivästä vääntämisestä, miksi huoltajuusasiat voivat pahimmillaan mennä. Varsinkin jos se "lapsilla lyöminen" alkaa, moni vetäytyy ja tilanteen rauhoittamiseksi pistää nimensä paperiin, johon ei muuten pistäisi.
Aloittajan tapauksessa ymmärsin, että kaikki omaisuus on jäämässä/jäänyt yhteiseen asuntoon. Varsinkin jos ao. asunto on omistusasunto (ei vuokra-asunto) niin siihen jäävä maksaa tavalla tai toisella tasinkoa toiselle. Käytännössä siis käteistä rahaa, periaatteessa vaikka saumureita ja/tai pyörösirkkeleitä.
Yhtäkaikki oikea paikka aloittajalle on marssia ainakin lastenvalvojan juttusille, sekä myös sinne oikeusaputoimistoon.
Itse omaksi harmikseni huomaan jälleen olleeni epätarkka termien käytössä, hyvä että joku vaivautuu korjaamaan.
>
Näin voi olla, painostukseen ei pidä suotua. Jos tuntuu ettei jaksa, riitelyn voi ulkoistaa (juristit ovat melko taitavia siinä).
>
Aivan, jos tuollainen elatusmaksuriita tulee käräjäoikeuden tuomarin ratkaistavaksi... hän ei varmasti määräisi elareiksi vain 50% lapsen elatustarpeen määrästä (lapsilisien jälkeen) ... vaan etävanhempi varmaan maksaisi 60 - 70 % ko. elatuksen tarpeesta.
Tuomari ei voi ratkaista riitatapausta... ellei ole riitaa mikä tuotu hänen päätetättäväkseen... elarisopimuksen riitauttamisen ensimmäinen vaihe on se, ETTÄ EI ALLEKIRJOITA sopimusta jonka kokee olevan ilmeisen huonon ja epäoikeudenmukaisen... vaan vie asian käräjille. Usein jo sen uhka saa toisen kummasti "sopimusherkkään-moodiin"
>
Silloin ei pidä mennä tekemään sellaista SOPIMUSTA. Suomeessa on sopimisen vapaus.
>
He vahvistavat sopimuksen, he eivät tarkasta sen sisältöä kummemmin.... oletuksena tietenkin on, että lapsen kaksi vanhempaa ovat tehneet sellaisen sopimuksen kuin ovat tahtoneet tehdä. Elareiden sopiminen vaikka nollaksi ja sen sopimuksen vahvistaminen on aivan mahdollista, 50/50 jopa yleistä.
Vahvistaminen tarkoittaa sitä, että sopimus on välittömästi oikeustoimikelpoinen... eli, jos etävanhempi omavaltaisesti päättääkin olla maksamatta... ovat elarirästit heti ulosottokelpoisia (ei tarvita erillistä oikeudenpäätöstä) ja kunnalta saa max. 130 EUR/kk/lapsi "heti" avustusta. Tai, jos lähivanhempi estää vahvistetut tapaamiset, hänelle voidaan määrätä uhkasakko.
>
Niin varmasti on, ja se on väärin eikä siihen pitäisi alistua. Mutta se ei muuta sitä, että sopimuksen tekeminen kuitenkin on vapaaehtoista...
>
Olen samaa mieltä.
Taas unohtui se tärkein minultakin: lapsen etu. Noita huoltajuusjuttuja ja elatusmaksuja tarkastellaan lapsen/lapsien edun kannalta.
Näin se on jopa kirjattu lakiinkin:
"Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 8.4.1983/361"
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1983/19830361
8 § Sopimuksen vahvistaminen:
"(--)Sosiaalilautakunnan on harkitessaan, voidaanko sopimus vahvistaa, otettava huomioon lapsen etu ja lapsen omat toivomukset siten kuin 10 ja 11 §:ssä säädetään.(--)"
9 § Tuomioistuimen päätös lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta:
"(--)Tuomioistuimen on ratkaistessaan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva asia otettava huomioon lapsen etu ja lapsen omat toivomukset siten kuin 10 ja 11 §:ssä säädetään."
Käytännöstä en (vielä) tiedä.
Lapsen edun PITÄSI olla vanhempien tajunnassa kun asioista sovitaan... ellei niin ole, ei se muutu vaikka laittaisin sen tekstin aivan jokaisen kommenttini alkuun (jota olen kyllä sitäkin välillä tehnyt).
8§ pykälä tarkoittaa mm. lapsen kuulemista... koskien esim. tapaamisia ja niiden tiheyttä. Tai mahdollisesti kumpi vanhemmista soveltuvampi lähihuyoltajaksi.
Se ei ota kantaa elareiden määrään tai ovatko ne lähihuoltajan maksukyvyn kannalta epäoikeudenmukaiset, tai ettäkö sen perusteella vanhempien tekemä SOPIMUS pitäisi jättää vahvistamatta.
9§ koskeekin jo riitatapauksia...
ja laitetaan tähän lopuksi vielä kluettavaksi viitattu 10§ ja 11§
____________________
10 §
Huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian ratkaiseminen
Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva asia on ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti. Tässä tarkoituksessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, miten huolto ja tapaamisoikeus parhaiten toteutuvat vastaisuudessa.
Asia, joka koskee lapsen huollon uskomista molemmille vanhemmille tai toiselle vanhemmalle taikka tapaamisoikeutta, on ratkaistava vanhempien sopimalla tavalla, jos vanhemmat tai toinen heistä ovat lapsensa huoltajia eikä ole aihetta olettaa, että tämä ratkaisu olisi vastoin lapsen etua.
11 §
Lapsen toivomusten ja mielipiteen selvittäminen
Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa on selvitettävä lapsen omat toivomukset ja mielipide sikäli kuin se on lapsen ikään ja kehitystasoon nähden mahdollista, jos vanhemmat eivät ole asiasta yksimieliset, jos lapsi on muun henkilön kuin huoltajansa hoidettavana taikka jos tätä muutoin on pidettävä lapsen edun kannalta aiheellisena.
Lapsen mielipide on selvitettävä hienovaraisesti ja ottaen huomioon lapsen kehitysaste sekä siten, että tästä ei aiheudu haittaa lapsen ja hänen vanhempiensa välisille suhteille.
Tiedän, että en joutuisi maksamaan sitä 50/50, jos todella menemme lastenvalvojan paikkeille. Kuitenkin haluaisin, että lapseni saavat jäädä kotiinsa siis en halua pakottaa heitä missään nimessä mukaani. Lisäksi ovat jo niin isoja, että pärjäävät exäni kanssa, joka aikaisemmin ei pahemmin heitä hoitanut.
Tilanne on nyt se, että asun jo muualla, koska en voi asua entisessä kotonani ja lapset ovat exän kanssa. Olen hakenut I-eroa ja nyt voisin hakea II-vaihetta.
Laitoin ensimm. hakemukseen, että selvitämme asiat.... olemme kuitenkin joka asiassa "tukkanuottasilla" ja luultavasti sopimisesta ei tule mitään. Silti en haluaisi, että joku viranomainen määrää minne lapset menee tai tekee. Haluan, että he itse saavat päättää, mutta mielestäni on väärin, että exä vaatii minun maksamaan kaikesta puolet, kun tuloni on pienet ja en pysty. Vielä ei ole tehty minkäänlaisia sopimuksia.
Voinko laittaa II-hakemukseen vielä siten, että sovimme, vaikka tilanne näyttää pahalta, koska ehkä tuo vielä muuttuisi ja exä ei kaikesta vaatisi puolia vai pitääkö minun nyt jo laittaa, että muut järjestää elatusmaksut ym.
Onko tämä asia vaikea järjestää myöhemmin siis elatus, jos tähän maksuasiaan ei exän puolelta tule järkeviä vastauksia. Sitä paitsi tuskin hänen huoltaminen siitä kummenee, vaikka joku viranomainen niin päättää. Hän voi silti jättää antamatta lapsille rahaa ja sanoo,että kysykää minulta. Tätä hän on nytkin tehnyt. Hän tietää, että minä kyllä revin rahat jostain, koska lapset ovat minulle varmasti paljon tärkeämpiä. Hän ei ole koskaan ajatellut, että joku asia on lapsille tärkeä, kun se ei ole ollut sitä hänelle. Eli maksaja olen kuitenkin minä, jos lapset jotain ylimääräistä haluavat.
Niillä on hyviä lakimiehiä, joita voi käyttää köyhäkin. Kokemuksesta tiedän, ja toi M36 tuntuu tietävän lakiasioista oikeesti, olen sen juttuja seuraillut pidempään.
>
Ei niitä elareita sielläkään voida määrätä, mutta hän voi auttaa sopimuksenne synnyssä ja kertoa mikä tod.näk. oikeudessa olisi tulema mm. elareiden osalta.
Olenko ymmärtänyt oikein;
Sinusta on tulossa etävanhempi, ja mielestäsi olisi epäoikeudenmukaista että elarit joitat maksaisit olisivat 50% lasten elatuksen tarpeesta … vaan että ne olisivat selvästi vähemmän maksukykysi vuoksi. Jos miehesi vaatii, käytännössä 130 EUR/kk/lapsi on minimi jonka joudut maksamaan… ellet ole aivan varaton ja miehesi ”kroisos”. Näinkö?
>
Lähtökohtasi on oikea… etenkin tuon pakottamisen osalta.
>
Joka myös merkitsee, että heitä tosiaan kuultaisiin koskien asumisjärjestelyitä, huoltajuutta ja tapaamisia. Tapaamiset muuten ovat lapsen oikeus tavata vanhempiaan, ei päinvastoin.
>
Kannattaa edes yrittää, ja voisit tosiaan varata aikaa kuntasi oikeusaputoimistoon, josta juristi voisi olla yhteydessä exääsi, ja keskustella miehesi kanssa miten menetellään ellei sovita…
Toisaalta, jos sinusta tulossa se etävanhempi ja sinä olisit maksamassa elareita kun lapset jäämässä entiseen kotiin miehesi kanssa… niin oikeastaan sopimukseton tila sinun etusi… olet vain maksamatta enempää kuin sinusta on oikein…
>
Jos lapsesi ovat yli 12-vuotiaita, käytännössä he päättävät itse tuon osuuden (kumman vanhemman luona haluavat pääasiassa asua)… ja heitä kuultaisiin asiassa. Ja eikös riidan aihe ole ne elarit, jos sovitte tapaamiset ja huoltajuuden voitte ne elarit sitten ”hinnoitella” oikeudessa ellei muuten saada sovittua.
>
No jos vaatii, niin sitten kai maksettava… vähissä vaihtoehdot jos kerran et voi olla maksamattakaan…
>
Enkö jo neuvonut…. yksinkertaisinta on hoitaa avioero omana asianaan. Jätät II vaiheen hakemuksen ja mainitse että siinä jälleen että lapsia koskevat asiat sovitaan erikseen.
Sitten kun teidät tuomittu avioeroon ja ellei mitään sopimusta ala syntymään vielä silloinkaan, niin sitten omana juttunaan käräjäoikeuteen. Ei avioeroa ja ko. soppareita tarvitse koplata yhteen saati samaan hakemukseen.
>
Noh… tuon voi tehdä vaikka elarinne olisi itse Tasavallan Presidentti vahvistanut. Valitettavasti tästä maasta löytyy paljon elatusvelvollista etä-isiä, jotka kokevat samanlaista rahastusta….
Paperit on laitettu eteenpäin ja yritän nyt selvitä päivä kerrallaan.