Olen seurustellut jonkin aikaa ihanan naisen kanssa. Nyt meille on kuitenkin tullut pientä riitaa eräästä naispuolisesta ystävästäni, jota tyttöystäväni ei ainakaan täysin hyväksy.
Tämä "toinen" tyttö on ollut paras ystäväni jo kauan ennen kuin tapasin nykyisen tyttöystäväni. Tyttöystävääni häiritsee se, että vietän aikaa parhaan ystäväni kanssa, ilmeisesti juuri siksi, että tämä on naispuolinen. Olen kertonut tyttöystävälleni, että olemme vain ja ainoastaan ystäviä. Asia on "ok", mutta vähän väliä sopivan paikan tullen asia tulee jotenkin kummasti esille.
Mitään varsinaisia suoria "rajoituksia" en ole vielä saanut tyttöystäväni suunnasta, mutta veikkaisinpa sen olevan ajan kysymys...tai sitten hän tottuu ajatukseen, että minulla on naispuolisia ystäviä. Olen ollut asian suhteen avoin tyttöystävälleni, koska minulla ei ole todellakaan mitään salattavaa.
Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia? Onko asia todellakin niin, että parisuhteessa olevalla ei voi olla hyvää ystävyyttä vastakkaiseen sukupuoleen? Ystävästäni en kuitenkaan ole valmis luopumaan...
Tämä "toinen" tyttö on ollut paras ystäväni jo kauan ennen kuin tapasin nykyisen tyttöystäväni. Tyttöystävääni häiritsee se, että vietän aikaa parhaan ystäväni kanssa, ilmeisesti juuri siksi, että tämä on naispuolinen. Olen kertonut tyttöystävälleni, että olemme vain ja ainoastaan ystäviä. Asia on "ok", mutta vähän väliä sopivan paikan tullen asia tulee jotenkin kummasti esille.
Mitään varsinaisia suoria "rajoituksia" en ole vielä saanut tyttöystäväni suunnasta, mutta veikkaisinpa sen olevan ajan kysymys...tai sitten hän tottuu ajatukseen, että minulla on naispuolisia ystäviä. Olen ollut asian suhteen avoin tyttöystävälleni, koska minulla ei ole todellakaan mitään salattavaa.
Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia? Onko asia todellakin niin, että parisuhteessa olevalla ei voi olla hyvää ystävyyttä vastakkaiseen sukupuoleen? Ystävästäni en kuitenkaan ole valmis luopumaan...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen seurustellut 4 vuotta ja minun parhaat ystäväni ovat miespuolisia. Mieheni ei näe siinä mitään pahaa eikä ole koskaan kyseenalaistanut suhdettani ystäviini.
En tiedä onko mieheni poikkeus terveine itsetuntoineen, mutta täydet 10 pistettä siitä hänelle.
Tunnen kyllä paljon ihmisiä jotka eivät hyväksy siippansa eri sukupuolta olevia ystäviä, mutta heitä kehoittaisin katsomaan peiliin. Jos ei itsellä ole luurankoja kaapissa, ei tarvitse olla mustasukkainen. Tosin, jos kovin nuoresta henkilöstä on kyse, identiteetti saattaa olla vielä hakusessa ja mustasukkaisuus tasaantuu iän myötä.
Ei kyse voi mielestäni olla iästä, sillä itse olen 26 ja tyttöystäni 24. Myös paras ystäväni, eli tämä nainen, on 24v.
Eli luulisi tähän ikään mennessä huomanneen, että mies ja nainen voivat olla pelkästään ystäviä, ilman suuria taka-ajatuksia. Sitä tosiaan en voi tietää, onko tyttöystävälläni huonoja kokemuksia esim exän ystävyyksistä naisiin, tms.
Ikävintä tässä on se, että kun yritän puhua asiasta, kaikki on "hyvin". Mutta kun ei näköjään kuitenkaan ole...
sehän nyt riippuu tunnesuhteen voimakkuudesta, miten sietää eri sukupuolta olevia kavereita "ystäviä",
jos tunneside on heikko, niin voipi hyvin olla, että kun tapaa puolison kymmenen vuoden välein, niin se on ihan riittävää ja lopun ajan voi pelehtiä "ystävien" kesken valtavasti nauttien...
Mulla on ollut, ja tulee aina olemaan monta miespuolista ystävää. Tulen kenties paremmin toimeen miesten, kuin tietynlaisten naisten kanssa. Mun omilla vanhemmilla meni jotain kymmenen vuotta (mun aikuisikääni) ennen kuin he tajusivat että näinkin voi olla! Nykyään ei enää vihjailla "poikaystävistä". Seurustelukumppaneista toiset ovat ymmärtäneet tilanteen kerrasta, ja hyväksyneet. Toiset taas...
Tsemppiä! Työtä saat tehdä tilanteen eteen!
Eipä siinä mitään muuta kuin, että tutustutat tyttöystäväsi toisiinsa ja näytät millaista teidän yhdessäolo on. Kyllä ne epäilykset siitä hälvenevät.
Ehkäpä tyttöystäväsi tottuu aikaa myöten, jos et anna periksi? Vaatii sinulta hermoja ja järkeä. Mutta puhutko paljon hyvästä ystävästäsi ja tarkoittaako avoimuutesi myös kehumista, ylistystä yms. josta helposti syntyy toiselle tunne etten taidakaan niin kiva ollakaan. Siitä et viestissäsi maininnut.
Avoimuus on hieno asia, mutta se ei sulje pois hienotunteisuutta. Ja valitettavan usein oman kokemukseni pohjalta avoimuuteen sisällytetään jokaikinen asia, mikä vain mieleen tulee.
Mutta kyllä ystäviä pitää olla kummastakin sukupuolesta. Elämä olisi muutoin tylsää.
Heihei, Sami!
Muista elämässäsi yksi asia; parisuhteet tulevat ja menevät YSTÄVYYS kestää!
Älä luovu ystävästäsi koska itse kohta 40vee tiedän että puolisot tulee ja menee ystävät tukevat ja auttavat silloinkin kun sulla elämän kanssa välit katkolla!!
Itselläni on naisena ollut aina hyviä miespuolisia ystäviä puolisoiden asenteesta riippumatta,tosin toinen heistä suhtautui ihan rennosti. Nykyisellä rakastetullani on todella hyviä naisystäviä jo työn parissakin. Ja todella kauniita ja ihani naisia, en ole mustis, meillä on omat juttumme, hänellä ja "tytöillä" on omat jutut, se siitä. Hän tarvitsee minua hän tarvitsee ystäviään, ehkä hän tarvitsee äitiäänkin ja ex vaimoaan (ainakin lasten asioissa). Jos olen arvokas rakkaalleni hän pysyy rinnallani, ellei näin käy ,toivon että hän saa onnen jonkun toisen rinnalla.
Friends are the most precious thing in the world!
hyvä poika!
säilytä vaan ystäväsi, oli se sitten mitä sukupuolta tahaansa, parisuhde ei tarkoita sitä, että omistaa toisen tai voi määrätä toisen käyttäytymisen tai ystävät.
mun parhaat kaverit on miehiä ja olen siitä tosi onnellinen.
En usko naisen ja miehen pelkkään ystävyyteen.Jos esimerkiksi menisit naimisiin tyttöystäväsi kanssa, kulkisitko myös niinsanottujen hyvien naisystäviesi kanssa? Ja tuleva vaimosi hyvien miesystäviensä kanssa.En todellakaan usko sellaiseen ystävyyteen.Ei sellainen suhde toimi pidemmän päälle.