Helvetti mitä vuoristorataa. Ajattelin tänne kirjoittaa, ehkä se on terapeuttista.
Seitsemän vuotta olin yhden naisen kanssa, neljä niistä naimisissa. Sitten se sanookin, että se oli nyt sit tässä. Odottelen kuukauden ja kysyn uudestaan että ootko nyt tosissas. Kyllä oli.
Näissä tunnelmissa tapasin sitten kauniin ja muutenkin kiinnostavan naisen baarissa ja sain kuulla, että se oli ollut jo kolmisen vuotta minuun päin vähän kallellaan. Eihän mua siinä vaiheessa mikään pidellyt. Meinasi mennä jo kovinkin kiihkeäksi, mutta eri osotteisiin poistuttiin kuitenkin. Vaimo kysyi parin päivän päästä, että oonko näiden 7 vuoden aikana koskaan pettänyt sitä. Totesin sitten että en ole mutta todennäköisesti pian kyllä. Siinä läjähti sitten paska tuulettimeen ja nyt on eropaperit vetämässä.
Eihän siinä muuten mitään, mutta kun pian sitten sain huomata, että tällä uudella naisella ei ollut elämäntilanteessaan aikaa suhteelle... Sen koulu oli loppusuoralla ja hevon kuusessa musta katsoen. Se kävi kotikaupungissa vain kääntymässä viikonloppuisin ja silloinkin oli kiireinen ystävien ja sukulaisten kanssa. Koulun jälkeen se muutti vielä välittömästi toiseen kaupunkiin töihin. Suhde siis loppui ennen kuin alkoikaan.
Eron jälkeen olen elänyt villiä sinkkuelämää, tai ainakin melkein. Naisia on pyörinyt kuvioissa, mutta aina jokin tuntuu menevän kuitenkin vikaan. Nyt viimeisin tapaus löytyi sattumalta ollessani Helsingistä biletysreissulla ja se oli täydellinen tapaus... Meillä oli älyttömän hauskaa. Vaan niinhän siinäkin sitten kävi, että nainen päätti kuitenkin yrittää vielä eksänsä kanssa ja mä jäin lehdelle soittelemaan.
Tää viimesin takaisku kaihertaa jopa enemmän kuin avioero, koska se tuntui niin oikealta jo ihan alkumetreillä ja tiedän, että toista samanlaista ihmistä on turha luullakaan löytävänsä. Se asetti nyt riman niin korkealle, että meni maku koko sinkkuiluun.
Ylös ja alas mennään koko ajan. Ei kai tässä auta kuin purra hammasta ja pitää hauskaa vaikka väkisin. On se helvetti että ikinä mulla ei ole ollut näin paljon sutinaa, mutta kuitenkaan ei tunnu onnistuvan edes yhden illan suhteet.
Vaikka olenkin muuttunut villimpään suuntaan, ei tullut miehestä vieläkään naistenkaatajaa, tuli vain naistenhorjuttaja :D
Seitsemän vuotta olin yhden naisen kanssa, neljä niistä naimisissa. Sitten se sanookin, että se oli nyt sit tässä. Odottelen kuukauden ja kysyn uudestaan että ootko nyt tosissas. Kyllä oli.
Näissä tunnelmissa tapasin sitten kauniin ja muutenkin kiinnostavan naisen baarissa ja sain kuulla, että se oli ollut jo kolmisen vuotta minuun päin vähän kallellaan. Eihän mua siinä vaiheessa mikään pidellyt. Meinasi mennä jo kovinkin kiihkeäksi, mutta eri osotteisiin poistuttiin kuitenkin. Vaimo kysyi parin päivän päästä, että oonko näiden 7 vuoden aikana koskaan pettänyt sitä. Totesin sitten että en ole mutta todennäköisesti pian kyllä. Siinä läjähti sitten paska tuulettimeen ja nyt on eropaperit vetämässä.
Eihän siinä muuten mitään, mutta kun pian sitten sain huomata, että tällä uudella naisella ei ollut elämäntilanteessaan aikaa suhteelle... Sen koulu oli loppusuoralla ja hevon kuusessa musta katsoen. Se kävi kotikaupungissa vain kääntymässä viikonloppuisin ja silloinkin oli kiireinen ystävien ja sukulaisten kanssa. Koulun jälkeen se muutti vielä välittömästi toiseen kaupunkiin töihin. Suhde siis loppui ennen kuin alkoikaan.
Eron jälkeen olen elänyt villiä sinkkuelämää, tai ainakin melkein. Naisia on pyörinyt kuvioissa, mutta aina jokin tuntuu menevän kuitenkin vikaan. Nyt viimeisin tapaus löytyi sattumalta ollessani Helsingistä biletysreissulla ja se oli täydellinen tapaus... Meillä oli älyttömän hauskaa. Vaan niinhän siinäkin sitten kävi, että nainen päätti kuitenkin yrittää vielä eksänsä kanssa ja mä jäin lehdelle soittelemaan.
Tää viimesin takaisku kaihertaa jopa enemmän kuin avioero, koska se tuntui niin oikealta jo ihan alkumetreillä ja tiedän, että toista samanlaista ihmistä on turha luullakaan löytävänsä. Se asetti nyt riman niin korkealle, että meni maku koko sinkkuiluun.
Ylös ja alas mennään koko ajan. Ei kai tässä auta kuin purra hammasta ja pitää hauskaa vaikka väkisin. On se helvetti että ikinä mulla ei ole ollut näin paljon sutinaa, mutta kuitenkaan ei tunnu onnistuvan edes yhden illan suhteet.
Vaikka olenkin muuttunut villimpään suuntaan, ei tullut miehestä vieläkään naistenkaatajaa, tuli vain naistenhorjuttaja :D
Vastaukset 21
Vanhimmat
Eli asiat ei nyt mennytkään puikkeloihin,ikävää..oliko tämä sama villi nainen kenen kanssa olit treffeille menossa?
Ei mennyt ei.
Helvetin kivaa oli kyllä, mitään en kadu. Ja vaikka meillä oli viime treffeilläkin aika kiihkeitä tunnelmia välillä, niin musta tuntui koko ajan, että se oli vaan sen tapa pitää hauskaa. Se puhui asioista koko ajan suoraan niin kuin pitääkin, joten en tunne oloani petetyksi. Mut harmittaa kyllä isolla kauhalla.
Toki se tarjosi ystävän paikkaa ja tässä tapauksessa uskon että ihan vilpittömästi myös tarkoitti sitä. Se voi toimia sillä, mutta mä en ole ihan varma, voinko olla pelkkä kaveri. Koko ajan taustalla kummittelisi kuitenkin se, että mä olisin halunnut enemmän. Ehkä sitten joskus, jos mulla on jotain vakavaa jonkun toisen kanssa.
Joka tapauksessa eniten tässä ottaa päähän se, että koska se tuntui niin täydelliseltä, rimani on nyt naurettavan korkealla. Suurin osa naisista vaikuttaa pliisuilta. Se ei ole tietysti reilua naisia kohtaan, mut en voi olla vertaamattakaan. Ja jos tulee eteen nainen, joka sen riman ylittää, niin on sit ihan toinen juttu, että onko mulla mitään saumaa :)
Kyllä se riman korkeus kannattaa säilyttää =) itse en laskemaan lähde..En vaikka pelottaa löydänkö koskaan sitä oikeeta ihmistä. Mulle vaan ei käy se, että juttu ois jotain sinne päin.Eli tyytymään en mihinkään suostu. Olen suorapuheinen,kaikille se ei vaan sovi.Toiset kun loukkaantuu niiiin helposti. En pysty ajattelemaan tulevaisuutta ihmisen kanssa, josta ei ole minulle "vastusta".Olen sen verran vahva persoona, että tahtomattani teen joskus ihmisistä ns. kynnysmattoja.Siksi pitää toisen olla sellainen, joka kykenee ärähtämään minulle jos tallon varpaille.(en aina edes tajua että käytökseni saattaa loukata) Olen niin tunteella käyvä ihminen, että välillä kiukuttelen, ja seuraavassa hetkessä olen taas kun mitään ei olisi tapahtunut. Minut vaan pitää älytä jättää rauhaan silloin kun minusta tuntuu että kaikki v*****aa..Ärsyynnyn jos toinen ei älyä poistua. Eli suomennettuna, olen helvetin hankala tapaus ;)
Niiiin ärsyttävä, ja silti välillä niiiin hurmaava ja ihastuttava persoona.
Kävinpä heittämässä sinulle sähköistä postia =)
Heips! Mä olen ollut reilu vuoden sinkkuna ja samaa rataa täälläki mennään. Vaikkakin olen nainen niin kyllä ne miehetki osaa. Toisaalta tuntuu että miksi aina minun kohdalleni sattuu näitä epäonnisia suhteen alkuja mitkä ei sitten johdakkaan mihinkään ja nyt minusta on tullutkin tälläinen suhdeterapeutti kokemuksieni perusteella. Yksinäiset illat vaivaa ja kaipais sitä elämäänsä joskus jotain muutakin säpinää kun pelkkää baari illan jatko huuruja.... Tänäänkin piti erään ystäväni tulla leffaa katsomaan kanssani niin nyt sitä yksinään istutaan täällä kotona. Jos tahdot enemmän vaihtaa kuulumisia tai purkaa vaan sydäntäsi niin täällä olis yksi kuuntelija tai miten vaan parhaaksi asian näät.
En missään tapauksessa moiti näitä naisia, joiden kanssa mulla on mennyt metsään. Ne ovat olleet järjestään reiluja mua kohtaan ja puhuneet asioista suoraan. Kaikki ei vain mene aina niin kuin elokuvissa, vaikka molemmat sitä haluaisivatkin.
Mä lääkitsen terminoidun parisuhteen loppumista bilettämällä. Kamalinta mulle ois nyhjätä kotona. Oon harrastanut tanssia ja pystyn pitämään baarissa hauskaa vaikka en vetäisi viinaa ja yrittäisi iskeä naisia.
Mutta en mä koe mitenkään erityisen masentunut olevani. Tää vasta alkanut sinkkuun on ollut ainakin toistaiseksi tosi mielenkiintoinen kokemus. Mä tapaan jatkuvasti uusia ihmisiä, niin miehiä kuin naisiakin. Voin mennä ja harrastaa paljon vapaammin kun ennen, kun ei tarvitse ottaa toista niin paljon huomioon.
Täytyy hyväksyä vaan se, että tässä elämänvaiheessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Jos takertuu liikaa niihin huonoihin, ei edes huomaa niitä hyviä. Mä aion nauttia elämästä niin kauan kun sitä kestää.
Moikka. Mul on vaan niin erillainen tilanne ku sulla, olen sinkku-äiti ja bailailen kun pääsen. Vaikeempaa tää on ku pitää ajatella lapsiakin. Tahtoisin jo pikkusen muutakin kun kotona oloa ja kun pääsen vapaalle ni meen täysillä. Seurasta ei oo ollu puutetta mutta kaipa ne miehet pelkäävät noita mun lapsiani että asia jää siihen tai sit johonki muuhun. Sanoisivat suoraan ku itse olen suorapuheinen ja ehkä liiankin suoraan sanon joitain asioita mutta rehellisyys maan perii. Kiva että jaksat mennä ja pitää hauskaa, menisin varmaan itsekin mutta kyllä kotonakin on kivaa, varsinki jos joskus joku tulee ilta kylään.. Hyvää jatkoa sulle ja kyllä sinä vielä sen oikean löydät, odota vaan.
Sinkkuäitien ei oo yhtä helppoa heittäytyä villiksi ja vapaaksi. Onhan mullakin siis lapsi ex-vaimon kanssa, mutta se asuu pääsääntöisesti äitinsä kanssa.
Mä luulen kanssa, että miehet voi pelätä pidempiaikaista suhdetta naisen kanssa, jolla on jo lapsia. Kyllähän se vähän mutkistaa asioita, mutta jos mä tapaan oikean ihmisen, niin en mä kyllä sen mahdollisia lapsia säikähdä. Ex-vaimollakin oli lapsi edellisestä liitosta ennen kuin tavattiin ja olin sille isäpuoli 7 vuotta... Nyt sit ex-isäpuoli - mikä titteli :)
Tämä hyvin erityinen nainen, josta pikaisesti ekassa viestissä kerroin, on myöskin yh-äiti. Ja tietääkseni ihan hyvä äiti, vaikka onkin villinpuoleinen ja tykkää bailata. Monet, varsinkin naiset, paheksuvat sellaista - ihan kuin naisesta tulisi huono äiti, jos se haluaa pitää hauskaa. Kiero käsitys.
Sattumalta tapahtui muuten uusi käänne... Sain viestin tältä mielenkiintoiselta naiselta, missä se tilitti että dumppasi sitten kuitenkin poikakaverinsa. Kovin oli surkea ja parjasi miehiä noin yleisesti ottaen, kuten kuvaan kuuluu. Ei kuulemma deittaile ketään miljoonaan vuoteen. ...mutta kaikista sen lukemattomista kavereista se katsoi kuitenkin tarpeelliseksi kertoa juuri _mulle_, että pisti välit poikki poikaystäväänsä :D
*aurinkoa kaamokseen*
Ees jotain tutinaa kumminki. Paree seki ku ei mitään.
Kuhan vaa hoitaa asiasa nii että muilla ei paljoo oo vara puhua pahaa suoraan päin näköä.
Se vuoristorataki on vähän kakspiippunen juttu, joko siitä kyydistä nauttii tai sit sitä pelkää. Ite suosin sitä nauttimista kyydistä ja ilon irti ottamista. Siitä se kyyti sit tasaatuu ku siihen tottuu.
Turha sitä paskasta tuuletinta nyt on jäädä suremaan. Sitä sataa siihen vielä runsain mitoin. Kaikelle on aikansa ja kaikelle on paikkansa.
EIhän ne kaikki talot kaadu maanjäristyksessäkää... sellanen muuten kannattaa itellesäkkii hankkia.
Tiiäkkö miten muuten niitten rimojen kaa kannattaa tehdä? Treenata sen verta kovaa että sellanen rima menee yli niin että heilahtaa. Sen jälkeen saa valkata mieleisensä riman jonka ylittää. Jokasta nimittäin ei tarttee ees yrittää ylittää.
Joo, en mä tosiaan tässä aio marttyyriksi ruveta. Eespäin kohti uusia seikkailuja!
noilta yhden yön tuttavuusilta kerännyt?
Sanoin että olin pitkässä suhteessa ja sen jälkeen ei ole oikein ollut onni myötä naisasioissa. Sovitaanko että sä et tuu mulle vittuilemaan mun elämästä, kun et siitä mitään tiedä ja mä en tuu sulle vittuilemaan sun ahdasmielisistä näkökannoista.
Ei se parisuhde ole mikään suojakilpi sukupuolitaudeilta, ihmiset voi olla ääliöitä parisuhteessa ihan yhtä lailla ja juosta vieraissa ja vielä suojaamatta. Se on kuule kondomi eikä avioliitto, joka niiltä taudeilta suojaa.
Mulla ei ole mitään yhden illan suhteita vastaan, se ei ole keltään pois. Sillä välin kun etsin sitä oikeaa, jota ei välttämättä koskaan löydy, aion kuitenkin välillä harrastaa seksiä, koska se on niin mukavaa. Sen ei pitäisi kenenkään muun napaa kaivaa.
Anteeksi vuodatus, mutta olen varsin suvaitsematon suvaitsemattomia ihmisiä kohtaan.
seksiä joidenkin tuntemattomien baarituttavuuksien (lutkien) kanssa, niin tautien todennäköisyys on suuri kondomista huolimatta. Kai kuitenkin käytät sitä? Muista kuitenkin, että jos tapaat sen elämäsi naisen, niin sinun pitää käydä sukupuolitautitesteissä ennen kuin harrastatte seksiä.
Olet vissiin samoilla linjoilla surullisen kuuluisan Suuren Isän kanssa.
Julistatte molemmat ihmisiä lutkiksi oman erinomaisen moraalinne jalustalta käsin. Jokaisella on toki oikeus mielipiteeseensä, mutta asenteenne on kyllä minusta kovin ahdasmielinen.
Huolehdin kyllä siitä, etten harrasta suojaamatonta seksiä tuntemattomien kanssa, mutta en aio antaa sukupuolitautien pelon estää mua elämästä. Elämä on täynnä riskejä ja epävarmuustekijöitä kuitenkin. Yhtä hyvin voin jäädä auton alle jo huomenna. Se ei silti estä mua lähtemästä ovesta ulos ja maailmalle. Katson molempiin suuntiin ennen kuin ylitän tien ja jos siitä huolimatta jään auton alle, niin paska säkä.
tauti on jo tullut panolta, ja tapaat jonkun naisen jonka kanssa haluaisit vakavan suhteen, niin mitenkäs sitten käy...?
Sitten käy niin, että tauti joko hoidetaan tai jos sitä ei voi hoitaa, niin kiroan maailman epäoikeudenmukaisuutta.
Kuten jo myönsin, riski on olemassa, mutta sen voi minimoida. Jos silti käy huonosti, niin sitten käy. En voi siihen vaikuttaa, koska en halua enkä voi muuttaa sitä mitä olen.
Mutta moralisteilla ei liene syytä huoleen, koska ovat varovaisia ja vartovat vain sitä oikeaa. Vaaravyöhykkeessä ovat siis vain kaltaiseni ihmiset, jotka ovat myös päättäneet ottaa saman "riskin".
"Sitten käy niin, että tauti joko hoidetaan tai jos sitä ei voi hoitaa, niin kiroan maailman epäoikeudenmukaisuutta."
Epäoikeudenmukaisuutta? Mutta jos on pantu yhden yön suhteissa, niin ei kai silloin voi syyttää epäoikeudenmukaisuutta... Ihan ansaittu se on. Eri asia, jos joku saa taudin vähäisillä kokemuksilla kun ei edes ole ollut monta kumppania, tai peräti neitsyt saa taudin. Silloin voisi jo sanoa että epäoikeudenmukaista.
"Vaaravyöhykkeessä ovat siis vain kaltaiseni ihmiset, jotka ovat myös päättäneet ottaa saman "riskin"."
Hm. Riskin ottavat kaikki ihmiset (paitsi ne, jotka elävät koko ikänsä selibaatissa). Mutta yhden yön suhteita harrastettaessa riski on aika suuri.
Tee lökäreistäsi autonpesurätit ja heitä rappilevysi rannalla frisbeenä! ja ala kuuntelemaan HEVIÄ!! siitä naiset on kuumana!
Homma vaan on niin, että ei musiikkimakua noin vaan "vaihdeta". Vaikka rupeaisin seurustelemaan hevimuijan kanssa, en mä mun tyylistä ja musiikkimausta rupeaisi tinkimään. Löytyy niitäkin naisia jotka tykkäävät lökäpöksyistä :)
itselläni kaatui myös yksi suhde toisensa jälkeen. kaiken huomasi olevan ohi ennen kun ehtii kunnolla alkaakaan. yleensä ihastukseni kohde vaan manipuloi tunteitani ja piti hauskaa kustannuksellani, välillä epäilin että minut on kirottu.sitten muutin muualle ja hyvä suhde löytyi heti, kyllä vaan oikeassa ovat nämä jotka sanovat että matkustaminen tuo onnea. pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan kasvatit ovat niin itsekkäitä, tylyjä ja kieroja että mistään laadukasta suhteesta ei voida edes puhua. vain rahalla on jotain painoarvoa, ihmissuhteet ja henkinen puoli ovat täysin toissijaisia. onneksi on maailmassa maita, jossa ihmiset ovat kovin erilaisia, ja bonuksena vielä aurinko paistaa 360 päivää vuodessa.
Tosi kiva kuulla, että sua onnisti. En mä ole kyllä vielä uskoani menettänyt suomalaisiin. Oon tavannut lyhyen ajan sisällä kuitenkin niin paljon mukavia tyyppejä, miehiä ja naisia, että jaksan kyllä pysyä optimistisena elämän suhteen. Ei tarvitse vielä maanpakoon lähteä sentään :)
Mutta sen kyllä allekirjoitan ihan omastakin kokemuksesta, että joskus jos tuntuu olevansa jämähtänyt paikoilleen, niin jo asuinpaikkakunnan muutos voi auttaa.