Jossain oli tutkimus, että 5-7 vuotta on kriittisin aika parisuhteessa. Silloin nimittäin ollaan oltu jo niin kauan yhdessä, että mahdollisesti ollaan kasvettu jo erilleen. Ollaan kuin sisko ja veli.
Mitä mieltä olette? onko parisuhteissanne juuri tuo vuosimäärä ollut kriittisin? Miten olette onnistuneet välttämään erilleen kasvun? Miksi kasvoitte erilleen? Mitä puuttui?
Minua tämä pelottaa, koska olen suhteessa aivan ihanan miehen kanssa, jonka edellinen 6 vuoden suhde päättyi juuri siihen, että he olivat enää vain ystäviä. Ovat vieläkin. Mitä jos meille käy samoin? Minusta se olisi kamalaa. Onko tällainen pelko suhteen alussa normaalia?
Mitä mieltä olette? onko parisuhteissanne juuri tuo vuosimäärä ollut kriittisin? Miten olette onnistuneet välttämään erilleen kasvun? Miksi kasvoitte erilleen? Mitä puuttui?
Minua tämä pelottaa, koska olen suhteessa aivan ihanan miehen kanssa, jonka edellinen 6 vuoden suhde päättyi juuri siihen, että he olivat enää vain ystäviä. Ovat vieläkin. Mitä jos meille käy samoin? Minusta se olisi kamalaa. Onko tällainen pelko suhteen alussa normaalia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onhan sitä olemassa kaiken maailman tutkimuksia kriiseistä, elämänkaarista yms. mutta ei se tarkoita, että niiden täytyisi sattua juuri teidän kohdalle. Kaikkihan on teistä itsestänne kiinni.
Ota ilo irti elämästä ja helli suhdettasi mieheesi. Murehdi sitten jos on jotain murehdittavaa mutta ei etukäteen kannata pelätä. Jos oikein kovasti pelkää jotain, on hyvin mahdollista että itse tietämättään vie asioita siihen suuntaan että ne pelot juuri toteutuvat.
omissa käsissäsi. Eroon kasvetaan jos molemmat osapuolet sen antaa tapahtua.
Älä anna käydä niin älä ota sitä miestä itsestäänselvyytenä, pidä suhde vireänä, myös siellä makuukammarin puolella, keskustelkaa keskenänne ja kuunnelkaa toisianne.
Meillä se on ainakin toiminut.