Hei!
Tarvitsisin neuvoa, miten avioliitto mitätöidään kosovossa. Onko kellään kokemuksia?
Avioliittoa en kerenny rekisteröidä Suomessa (onneksi) asian paljastuessa, että minua yritetään käyttää lupalappuna suomeen.
Tarvitsisin neuvoa, miten avioliitto mitätöidään kosovossa. Onko kellään kokemuksia?
Avioliittoa en kerenny rekisteröidä Suomessa (onneksi) asian paljastuessa, että minua yritetään käyttää lupalappuna suomeen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Hei vaan, luulen että sinun pitää mennä Kosovoon itse, ja hommata lakimies sieltä, joka hoitaa asian sitä kautta. Pidä kiirettä, se on kuitenkin Unmikin alla koko Kosovo, ennen kuin tulee viralliseksi ympäri maailmaa liittonne.
Vain itse pystyt avioliiton virallistamaan Suomessa, kukaan muu ei sitä voi tehdä. Ellei tämä perhe hommaa jotain suomalaista naista virallistamaan liittoanne.
Miten olet voinut mennä avioon noin kevytkenkäisesti?? Missä asuit Kosovon vierailun ajan? Hotellissa?? Jos hotellissa, varmasti se mies on yrittänyt sinua huijata.
Tässä vähän ohjeita, ettei käy kuin ap:lle:
- Jos mies vie sinut hotelliin asumaan ja ei esittele sinua perheelleen, niin varmaan on huijausta.
- Jos mies ei halua lapsia kanssasi tai sanoo ei nyt ainakaan muutamaan vuoteen, huijausta koko liitto.
- Jos mies liikuskelee kavereitten kanssa kaupungilla, diskoissa, ravintoloissa, niin huijausta.
- Yleensä albaanimies ottaa itselleen lumevaimon, joka on häntä vanhempi ja lepertelee niin paljon, että tämä vanhempi muija on sekaisin lurituksista, ja uskoo vielä tämän miehen juttuja.
Siis olkaa tarkkoja nyt hyvät naiset, ja uskokaa tota ohjetta, tunnen paljon albaaneja.
Kiitokset kaikille vastaajille. Tiedoksenne otin, yhteyttä Pristinan Suomen Suurlähetystöön, jotka selvittivät paikalliselta konsulaatilta miten saan avioeron Kosovossa. "Onneksi" ei itse tarvitse mennä Kosovoon, vaan voidaan hoitaa ero Suomesta pitäen. Todella tyhmä olen ollut ja helppo kiltteydeltäni, mutta virheistä oppii.
Kosovossa vierailin (5 x) ja mieheni perheen kotona asustin. Perhe oli mahtava ja vieraanvarainen ja luultavasti eivät tienneet mieheni ajatuksista mitään.
Olen pahoillani puolestasi! Miten sait selville miehesi touhut? On parempi kertoa, koska albaanimiehet taitaa olla ykkösiä Euroopan naisten huijaamisessa!!
Onpas se perhe kanssa outo, jos hyväksyy poikansa sikamaisuuden.
Pristinassa on vain edusto, ei suurlähetystöä. Mutta taitaa aikaa kulua, jos Suomen päästä haet eron, ehkä olisi käynyt nopeammin kun olisit mennyt Kosovoon. Mutta tsemppiä sinulle paljon!!!
Pitkitin saadakseni selville rekistöröinti prosessia(onneksi), koska halusin saada totuuden, naimisiin menosta. Ennen naimisiin menoa sovittiin, että menisin asumaan/lomailemaan Kosovoon ja asuttaisiin yhdessä kauemmin, niin nähtäisiin sovitaanko yhteen ja jos en viihdy Kosovossa tullaan yhdessä takasin Suomeen, mutta lapsia ei tehdä kun vasta Suomessa(mieheni kommentti).
Mentyämme naimisiin toistuvat puheen aiheet oli vain, että milloin viet paperin maistraattiin?
Lopuksi sanoin kyllästyneenä, että en rekistöröi paperia Suomessa ja piste. Sen jälkeen häneltä alkoikin kova painostus ja "et rakasta minua, koska et vie paperia jne..." Viestejä tuli päivittäin"et rakasta, rakastaa pläp,pläp,plää..."
Siinä pommituksessa kyllä järki heräsi, missä ollaan menossa. Kysyit, kuinka kaikki pääsi tapahtumaan. Hänen ollessa Suomessa seurusteltiin ja vasta pitkän seurustelun jälkeen hän kertoi hakeneensa turvapaikkaa ja nyt hänet karkotetaan Suomesta pois ja kysyikin minulta menisinkö naimisiin, tietysti kieltäydyin.Autoin ja nopeutin hänen karkottamista maasta ja ajattelin kaikki on loppu, ollaan vain ystäviä. Seurustelu kumminkin jatkui mesen kautta ja vierailut hänen luonaan olivat todella mahtavia. Hän näytti tunteensa itkemällä,puhumalla, käytöksellä jne..
Kumminkin minulla oli koko ajan epäilys tähän karkottamis asiaan ja siksi halusin ensin oikeasti tietää ja tuntea hänet vierailemalla/asumalla Kosovossa, vaikka hän vannoi, että ei edes halua muuttaa Suomeen ja vain , että minun kanssa oleminen tärkeä. Elokuussa olin taas menossa Kosovoon ja päätimme yhdessä mennä naimisiin Kosovossa. Menimme häämatkalle (2 viikkoa), jossa pikkuhiljaa alkoikin todellinen luonne tulla esiin varsinkin rakkaudesta, yhdessä olemisesta jne.. ( :
Itse olen miettinyt tätä koko juttua ja olen todella ollut rakastunut hölmö/tyhmä ja itseeni kyllä voin syyttää, en häntä, olihan minulla jo alku lähtökohdat tiedossa, miksi ne siitä olisivat muuttuneet. Mielessäni toivoin/uskoin vain, että hän todella halusi mennä naimisiin rakkaudesta.
Ero kannattaa hoitaa Suomesta pitäen, näin minua neuvottiin.
Tämän tarinani päätteeksi haluaisin sanoa kaikille, että toisen tunteminen vaatii aikaa ja tutustumista paremmin toiseen ihmiseen(todellinen luonne). Mese ei todellakaan ole se hyvä kanava, asioita voidaan mesen kautta vääristellä.
Kosovo on todella kaunis/upea maa ja hänen perheensä aivan ihania ihmisiä, jotain kumminkin kaunista muistoa jäi tästä suhteesta. Odottelen nyt eroprosessin jatkumista. Kiitos kaikille vastaajille viestiini tarvitsin niitä ja sain niistä vähän potkua itseeni.
Oli kiva kun kerroit koko asian, mutta en vain saanut mistään kohtaa ymmärretyksi missä vaiheessa olisi sinua pettänyt tai hakemassa uutta naista.
Jotenkin kun luin tarinasi, uskoisin että on sinusta aidosti kiinnostunut, koska albaanit ei todella vie lumevaimoja kotiin. Olithan kuitenkin ollut useammin Kosovossa ja en osaa oikein uskoa että olisi vain luvan takia mennyt naimisiin.
Kosovossa ei ole niin sanottua seurustelusuhdetta ja eivät ymmärrä avoliittoa. Jos vievät kotiin, niin tarkoitus on silloin avioitua. Kulttuuri vain on niin erillainen kuin meillä täällä Suomessa.
Mutta kirjoituksesi päätellen, en usko että olisi vain leikkinyt kanssasi, mutta en kuitenkaan tiedä, mitä hän on jutellut ja muuta tulevaisuuden suunnitelmista kertonut. Minun mieheni on albaani kanssa ja ovat kyllä aivan erilaisia kun suomalaiset miehet, tutustu enempi kulttuuriin ja jos saisit vielä juteltua miehesi kanssa, koska kun löytää hyvän albaanimiehen niin silloin on kyllä oikea aarre. Mutta tietenkin tiedät itse paremmin asiasi, mutta tämä oli vain minun näkökanta lukemani kirjoituksen perusteella. Minun mieheni sanoo myös joka päivä, että rakastaa minua, mitä tuskin suomalainen mies sanoo...
Hyviä vointeja sinulle!!
Olet aivan oikeassa minun olisi pitänyt tutustua kulttuuriin paljon paremmin jo ennen naimisiin menoa ja tässä asiassa ei ole tietääkseni mitään toista naista ( :
Yksi suuri ongelma oli tietystikulttuuriin tutustumisena yhteisen kielen puuttuminen, koska hän puhuu vain vähän suomea ja muutaman sanan englantia (paljon väärin ymmärryksiä) Tulkkia hän ei halunnut, kukaan ulkopuolinen ei saanut tietää asiasta ja hänestä ( : en vain ymmärtänyt miksi ei?. Moni asia olisi selvinnyt tulkin avulla.
Päätettiin yhdessä, että muuttaisin Kosovoon tammikuussa ja näin saataisiin olla yhdessä, mutta jo seuraavana päivänä sanoi, että siellä ei ole mahdollista tehdä töitä ja rahaa ei sitten ole ja olemme hänen perheensä elätettävänä. Lääkäritkin ovat niin kalliita, että sinne ei voi edes mennä, vaan monet menehtyy siellä pieneenkin vaivaan. Näin varmaan todellakin voi olla.
Tapahtui vain paljon muitakin asioita, jotka viittaavat siihen, että naimisiin meno olisi tärkeä luvan saantiin ja myös se, että hän pääsisi tänne sukulaisien luo.
Olen miettinyt/ pähkäillyt ja taistellut tunteideni kanssa, että kohta itsekkin sekoan kun selvyyttä asiaan ei vain tule.
Viimeinen päätökseni oli, että parempi tehdä ratkaisu ja kun hän sanoi että minun on tultava Kosovoon ottamaan ero heti, kun en rekisteröi avioliittoa Suomessa "sanoin ok".
Kerroin, että olen ollut yhteydessä Pristinaan ja siellä asiamies hoitaa avioeroa puolestani eli minun ei tarvitse tulla itse Kosovoon.
Hänpä ei halunnukkaan eroa, vaan pyysi unohtamaan kaiken sattuneen.
Hänen luonne vaan on todella ailahtelevainen, että en pysy mukana ollenkaan, saati vielä pystyä ymmärtämään.
En vain voi jatkaa suhdettamme, kun en tiedä asian oikeellisuutta ja luottamus on mennyt hänen käytöksensä myötä.
Olet oikeassa albaanit ovat hyväsydämmisiä ja todella iloisia ja toisistaan huolta pitävää kansaa. Tutustuin moniin Kosovolaisiin ja en voi sanoa, kun hyvää heistä, minua pidettiin kuin prinsessaa heidän seurassaan ja sopeuduin hyvin suomalaisena heidän joukkoonsa.
On ihana kuulla, että olet löytänyt hyvän albaani miehen ja tiedän että he ovat todella huoltaan pitäviä perheestään.
En missään tapauksessa lähde mustamaalaamaan albaaneja, onhan heitäkin aina muutama erillainen joukossa niinkuin meissä suomalaisissakin( :
Toivotan myös teille hyvää jatkoa!
Ei Kosovoon kannata muuttaa, toi kaikki on totta mitä miehesi puhuu sinulle. En usko että sinunkaan niin hauskaa olisi olla perheen kanssa koko aika ja asustaa siellä. Olen ollut niin useasti mieheni kotona ja siellä kaikki elää yhdessä, eli yöt voi vain viettää miehen kanssa. Sairastua ei kannata, siis todella onnetonta sairaalatouhut siellä. Töitä kanssa ei ole, työttömyysprosentti on 70, ja jos vaikka töitä saisikin, niin ei se palkka niin häävi ole. Eli varmasti miehesi haluaisi ostella sinulle kaikkea kivaa, mutta rahaa siellä ei ole.
Mulla vain on sellainen olo, ettei miehesi yritä sinua huijata, en vain voi mitään ololleni. Vaikka miehesi käski sinun tulla Kosovoon ottamaan eron, uskon että hän on vain stressaantunut. Voi kyllä ne on ailahtelevaisia, äkkipikaisia kuuluu ihan Balkanin vereen...
Minua vaan harmittaa, jos tämä mies on sinulle se oikea, ja teillä on vain väärinymmärrystä, koska varmasti kielen kanssa on vaikeuksia. Siksi toivon, että puhuisitte vielä, koska minulla oli kanssa aikasemmin vaikeuksia ymmärtää miestäni, juuri samojen asioiden kanssa. Siksi olen niin innoissani kirjoittamassa sinulle. Niiden luonne ja kulttuuri on niin erilaista kuin meillä suomalaisilla, silloin kun tiedät enempi heidän kulttuuriaan, niin varmasti arvostat sitä enemmän ja huomaat kuinka parempi kuin Suomessa. Suomessa kaikki on niin yksin kuin vain voi olla, ja siellä kaikki välittävät toisistaan.
Mistä päin Kosovoa miehesi on? Tai ei ole pakko kertoa, koska onhan oma yksityisasiasi. Ja tietenkin teet omat päätökset omasta elämästäsi, mutta silti vain pelkään että menetät hyvän miehen. Yrittäkää vielä jutella!!! Jooko???
Kiva kun voin kirjoitella sun kanssa ja vaihdella mielipiteitä ja myös kuulla, että samanlaisia asioita on sinullakin ollut teidän yhdessä olon alkuvaiheessa.(ei tietenkään nyt ihan samoja) :)
Ajatuksissani vain on se, että jos tulen huijatuksi. Olen luonteeltani tunne ihminen ja tiedän miten sellainen tulee koskemaan minuun.
4 vuoteen en ole seurustellut kenenkään kanssa, viimeisin avoero(suomalainen), koski todella paljon ja sieltä varmaan heijastuu myös pelko joutua uuteen tilanteeseen, siksi varmaan olen niin varovainen ja haluan varmistua meidän tilanteesta.
Eilen mesessä yritin miehelleni ehdottaa edelleen, että otettaisiin tulkki ja puhuttaisiin asioista ymmärrettävästi.
Hänen mielestään emme tarvitse tulkkia, olemmehan naimisissa. (ei halua kertoa omia asioita tulkin kautta)
Vaikeinta tässä tietenkin on se, että hän ei ymmärrä, kun muutaman sanan puheestani ja sanoo ymmärtävänsä, kuitenkin kun kysyn asiasta heti uudelleen hän sanoo, että ei ymmärrä mitä tarkoitan ( :
Mielessäni olisi tuhansia asioita mitä kysysin häneltä ja kun näihin ei selvyyttä tule mielessäni
häilyy koko ajan epäilys "onko tosissaan minun kanssa?".
Puhuuko sinun miehesi mielellään teidän yhteisistä asioista?
Osaat varmaan kuvitella meidän mesen jutut, kun kumpikaan ei ymmärrä( : ja puhuttavaa ei ole kuin kun, ne sanat mitä olen vierailuilla oppinut albaaniksi ja tietysti häneltä sanat i love you, pusu ja hali, hyvää yötä, mitä kuuluu, no lämpö jne...Suurimmaksi osaksi ollaan vaan näköyhteydessä puhuttamatta mitään ( :
Eilen mesessä yritin puhua miehelleni, että jatketaan tätä nyt näin, eikä vielä rekisteröidä liitoa Suomessa ja että meillä olisi koko elämä vielä olla aikaa yhdessä.
Hän ilmoitti jyrkästi, että" Jos en rekisteröi liittoa, minun on tultava Kosovoon 31.12.2007 ja jätettävä asunto, työ ja kaikki sukulaiset Suomesta, olen nyt hänen perhe, sekä joudun myös antamaan passini säilytettäväksi konsulaattiin. Pelottava ajatus!
Tiedätkö jos Kosovoon muuttaa niin otetaanko passi pois säilöön konsulaattiin?
Tuli mieleen, että sain eräpäivän, jonka jälkeen en tiedä mitä, kun en ymmärtänyt ( :
Olen myös selittänyt miehelleni, että ulkomaalaispoliisi sanoi, että voi mennä pari vuotta ennenkuin hän edes pääsee Suomeen, koska hänellä on maahan tulo kielto(2 vuotta), joka hänelle annettiin karkoituksen yhteydessä. Hän vaan väittää, että naimisiin meno purkaa sen. Hänen kaverilla on ollut sama tilanne.(tämä oikeestaan laittoi minua miettimään vielä enemmän asiaa):
Kun viestistäsi oli, että sinusta tuntuu ,että hän on oikealla asialla. Näin minäkin tunnen ajoittain, mutta sitten tapahtuu jotain tollaista yllä olevaa asiaa, joka taas viittaa siihen huonompaan suuntaan.
Mitä sinä tekisit tilanteessani? Tiedän kaikki on minun päätettävissä, mutta tunnen jo miettineeni kaikkia vaihtoehtoja ja aina olen samassa tilanteessa.
Voi kun kaikki selviäisi, sitä toivosin todella.
No hei taaseen, kiva kun ajattelet asioita syvemmältä pohjalta. Kyllä meillä oli kanssa vastaavia ongelmia kuin teillä. Tottakai ajattelin itse myös, että jos huijaa minua ja menee avioon vain luvan takia.
Miehesi olisi kanssa hyvä tietää meidän suomalaisesta kulttuurista, ja ehkä hän kanssa ymmärtäisi sinua enemmän silloin.
Sinun pitää tietää, ettei tulisi pelätä rakastamista, ei kaikki huijaa (vaikka moni Kosovon albaani niin tekeekin) mukaan lukien kaikki maailman miehet. Harmi että teillä on kieliongelma, ettekä voi oikein puhua asioista kunnolla. Me puhumme mieheni kanssa englantia. Luulen että häntä nolottaa puhua tulkin välityksellä, onhan miehen ja vaimon asiat aika privaatteja.
Oletko kuitenkin tietoinen, että Kosovoon voi olla sota tulossa ensi kuussa. Kosovossa elämä on aika stressaavaa, ja mitä miehesi kertoi töistä jne, ovat todella totta. Hän varmaan ymmärtää sinua ja siksi olisi helpompi asua Suomessa yhdessä. Koska Kosovossa olet päivisin äidin omaisuutta ja öisin miehesi. Ja todella siellä ei paljon kuherrella yhdessä päivisin...
Puhumme kyllä yhdessä paljon tulevaisuudesta, menneisyydestä nykyhetkistä, siis todella paljon. Koska mieheni on kanssa Kosovossa odottamassa lupaa, ja se on kanssa pitkä stoori, miksi ei ole saanut lupaa, siis me meseillään kanssa joka päivä ja mitä muuta voi tehdä kuin puhella.
Passia ei sinulta mikään viranomainen voi viedä Kosovossa. Toi maahantulokielto ei teidän osalta ole niin kauhea ongelma, ei hän kuitenkaan mitään suurta rikosta ole tehnyt. Ja saa varmasti luvan. Mutta jos haluat kirjoitella enemmän, niin annatko meili osoitteen, koska itselläni on vain yksi ja en haluaisi sitä tänne kaikkien nähtäväksi, jos vain haluat.
Totean vain pari juttua. Ensinnäkin, sinunhan ei ole pakko mitätöidä sitä liittoa ylipäätään jos se käy liian hankalaksi. Suomessa et ole naimisissa. Toki jos haluat naimisiin toisen kosovolaisen kanssa.. No, ei se siltikään välttämättä tulisi ilmi. Suomestahan sinä esteettömyystodistuksesi kuitenkin hankkisit.
Toiseksi.. minulla ja miehellänikin on eri äidinkielet ja alunperin kommunikoimme englannilla ja vähän saksalla, jotka ovat molemmille vieraita kieliä. Meillä sentään on valinnanvaraa, siis vaihtaa kieltä jos ei viesti mene perille, mutta en käsitä, miten voisitte elää onnellista avioelämää oikeasti muutaman kymmenen sanan sanavarastolla. Toki kielitaito kehittyy, mutta kuinka hyvin tunnet miehen, joka ei pysty selittämään sinulle juuri mitään ajatuksiaan..?
Kolmanneksi, pyydän anteeksi. Asiahan ei pätkääkään minulle kuulu enkä osannut neuvoa asiassa, johon neuvoa pyysit. Silti en olisi niin optimistinen kuin toinen vastaaja. Miehen puolustukseksi voi kyllä ajatella, että ehkä hän halusi houkutella sinut luokseen, jotta voisi muuttaa mielesi, kun sanoi että pitää mennä sinne hoitamaan ero.
Puhut aika läpiä päähäsi, sinun mielestä kun hän on mennyt naimisiin yhden kosovon kanssa, niin heti haluaisi uuden kosovon? Sinun ohjeet vasta idioottimaisia onkin, huh huh... Luuletko että ihmisten kuuluu avioitua ihan noin vaan?
En ole käskenyt häntä tekemään niin kuin itse kirjoitin, vaan kyllä minä uskon että hänellä on ihan omat aivot ja tekee varmasti itse ratkaisut. Halusin vain auttaa, koska hänen kertomuksen mukaan mielestäni mies ei huijaisi, koska tunnen sen verran kosovolaisten kulttuuria. Tuskin hänen miehensä olisi pyytänyt kotiin Kosovoon viittä kertaa, vain luvan takia.
Kun avioon mennään, niin minun mielestä mennään tosissaan, ja siksi kirjoitin hänelle, että katsoo kunnolla, voisiko olla yhteinen elämä heillä ja vielä onnellinen. Erota pitäisi siis heti ensimmäisen ongelman tullessa? Aika pinnallinen ihminen taidat olla.
Minä toivon kuitenkin ap:lle onnea yritykseen, mihin ratkaisuun sitten päätyy, ja älkää heti hyvät suominaiset olko manailemassa piruja seinille, täällä Suomessa on kyllä niin kade kansa, että välillä ärsyttää juuri pahan manaaminen ja sitten nautitaan toisten ihmisten "huonolle onnelle".
Menee aivan taatusti aiheen vierestä, koska ap:n kysymys alunperin koski avioliiton mitätöimistä, mutta minusta Meirami yhdellä lauseella pääsi ongelman ytimeen: "En käsitä, miten voisitte elää onnellista avioelämää oikeasti muutaman kymmenen sanan sanavarastolla. Toki kielitaito kehittyy, mutta kuinka hyvin tunnet miehen, joka ei pysty selittämään sinulle juuri mitään ajatuksiaan..?"
Minua häiritsee tässä ap:n asetelmassa täsmälleen sama asia. Monia kosovolaisia myös hyvin tuntien ja albaanin kanssa 10 vuotta yhteistä taivalta kulkeneena, en niinkään ole huolissani tuosta huijauspuolesta, koska minusta on vain luonnollista, että Kosovosta halutaan pois, meni sitten naimisiin aidosti rakkaudesta
tai ei, koska siellä on hyvin vähän tulevaisuutta nuorille. Mutta se, ettei ole minkäänlaista yhteistä kieltä kertoo kyllä minusta siitä, että naimisiin on menty aivan vääristä lähtökohdista, molempien osapuolien osalta. Tuollaisessa asetelmassa ei minusta juuri muuta voi odottakaan kuin ongelmia. :o/
Ja vaikka minustakaan ap:n mies ei välttämättä ole huijari hellien tunteidensa suhteen, (koska olet aivan oikeassa siinä, etteivät albaanit yleensä vie ns. paperipuolisoa näytille kotiin, koska koko asia - mukaanlukien paperiavioliittoa seuraava avioero - on häpeällistä) niin ei hän minusta miltään kultakimpaleeltakaan vaikuta, vaan aika taipumattomalta kaverilta, joka ei edes avioeron uhatessa ole valmis juttelemaan asioita läpi tulkin välityksellä. Millaisesta rakkaudesta se muka kertoo, ettei noinkaan vähää ole valmis taistelemaan avioliittonsa puolesta? Vai vaimonko tässä on vain joustettava ja taisteltava?
Äläkä ota henkilökohtaisesti itseesi poikkeavia mielipiteitä, kaikella on aina kaksi puolta. ;o)
Olette kaikki aivan oikeassa. Tämä on varmaan elämäni vaikein päätös.
Juuri äsken taas juteltuani hänen kanssaan olen aivan romuna ja lopen uupunut keskustelun jälkeen ja päätökseni taitaa vahvasti kääntyä eron suuntaan.
En vain enään jaksa tätä painostusta ja epävarmuutta omalta mieheltäni, jota todella rakastan. Rakkaus ei varmaan merkitse aviomiehelleni samaa kuin minulle.
Kiitos teille kaikille, kun olette ottaneet osaa keskusteluun. Viestinne ovat olleet mielenkiintoisia ja myös lohduttavia ja suuntaa antavia, kun myllerrän kahden vaiheilla.
En ota itseeni, mutta en ole ap:ta mitenkään käskenyt tekemään niin kuin sanoin aikasemmin. On ihan hänen oma valinta ja kunnioitan hänen valintaansa.
Eli minä yritin vain auttaa häntä, ja ajan kanssa voi vain nähdä, oliko oikea valinta avioliiton suhteen. Ja kuitenkin ap halusi kirjoitella kanssani, ja en ole mielestäni mitenkään väärin tehnyt. Luulen että hän olisi sanonut minulle suorat sanat, jos hän niin olisi halunnut ja niin ajatellut.
Mutta täällä saa aina kuulla "ota ero", jos vähänkin on jotain ongelmia puolison kanssa ja pyytää neuvoa. Kuitenkin ap itse tekee ratkaisut ja tietää asiansa paremmin kuin me kukaan muu täällä. Tiedän vain itse Kosovon albaanien kulttuurista, ja siksi halusin kertoa hänelle ettei kaikki ole niin pahaa miten hän ajattelee asiat.
Kyllä sinä varmaan kanssa tiedät kun olet itse aviossa ulkomaalaisen kanssa, että kulttuurit kun törmää, niin varmasti on väärinymmärrystä ja ongelmia. Ongelmiin kyllä yleensä löytää ratkaisun.
Kultakimpaleelta? No sitä kun en voi minä tietää sen enempää kuin sinäkään, emmehän ole nähneet ap:n miestä koskaan.
Toivotan vain onnea ja toivottavasti ap löytää ratkaisun. Minä en tarvitse mielipiteitänne, en ole apua vailla. Eli jos haluat jotenkin auttaa ap:ta, kirjoita hänelle, ja jätä mun kirjoitukset lukematta, koska olen vain halunnut jutella ap:lle. OK?
eihän kukaan ole kertaakaan väittänyt, että olisit käskenyt ap:ta tekemään yhtään mitään tai että olisit tehnyt mitään väärin tai että mielipiteesi olisivat vääriä! Tätä juuri tarkoitin sanomalla, että älä ota itseesi poikkeavia mielipiteitä. Käsittääkseni tuo Meriamikin viittasi epäsuorasti teksteihisi ainoastaan sanomalla, "ettei ole yhtä optimistinen kuin toinen vastaaja". Kaikkihan me tässä vain yritämme tuoda perspektiiviä ap:n vaikeaan elämänvaiheeseen ja siinä missä sinulla, on minullakin tosiaan albaanimies ja vahva kyseisen kulttuurin tuntemus... Oma, tosiaan jo kymmenenvuotinen, taipaleeni mieheni kanssa, ei ole ollut ongelmaton ja olen ehdottomasti sen asenteen kannalla, että ongelmat on tehty selvitettäviksi ja harvoin mies vaihtamalla paranee, mutta tosiaan yhteisen keskustelukielen puute on todella suuri ongelma suhteessa, koska kuinka toisen voi tuntea, tuntematta toisen ajatuksia?
Mutta oli miten oli, pahoittelen että puhuttelin suoraan sinua, en tee sitä toiste, kunhan pisti silmään äkäinen vastauksesi Meriamin viestiin.
No nyt puhuit asiaa, mutta viestini Meiramille ei ollut äkäinen. En vain niin kauheesti tykkää pinnalisuudesta, ja avioliitto on kuitenkin vahva side jota minun mielestä pitäisi hoitaa ja yrittää loppuun asti, ettei jää mitään kaivelemaan. Tarkoitan sillä, ettei miettisi sitä "olisiko meistä tullut jotain" ja vaikeuttaa uuden suhteen aloittamista myöhemmin.
Tiedät varmasti albaanien kulttuurin, eli poikkeaa meidän suomalaisten kulttuurista, kuten myös Kosovon albaanien ja Albanian albaanien kulttuurissa on erillaisuuksia.
Siksi kirjoittelin avioliiton puolesta, koska ymmärsin ap:n viesteistä että on juuri paljon ymmärtämisvaikeuksia ja ei ole helppoa keskustella vieraalla kielellä.
Olen yllättynyt aikaansaamastani keskustelusta.. Ihan hienosti osaat minutkin analysoida sen yhden viestin perusteella.
"En vain niin kauheesti tykkää pinnalisuudesta, ja avioliitto on kuitenkin vahva side jota minun mielestä pitäisi hoitaa ja yrittää loppuun asti, ettei jää mitään kaivelemaan."
-Mutta olet edelleen sitä mieltä, että on ihan normaalia mennä naimisiin sellaisen ihmisen kanssa, jonka ajatuksista ei tiedä paljon mitään? Kylläpä olen pinnallinen, kun odotan avioliitossa mieheltäni mm. keskustelua, ja ennen avioliittoa halusin varmistaa, että meillä on suurin piirtein samantyyppiset elämänarvot ja tavoitteet.
Ihanaa, että jaksat puolustaa rakkautta ja avioliittoa. Tosin aika moni meistä täällä kirjoittavista (varsinkin naisista) on niiden puolella. Minusta vain ei ole kyse siitä, että on 'vaikea keskustella vieraalla kielellä', jos toinen osapuoli osaa sitä vierasta kieltä vain joitakin sanoja. Jos minä ja mieheni puhuisimme keskenämme vain arabiaa, olisi meidänkin suhde aika tuhoon tuomittu. Minä en sietäisi sellaista parisuhdetta, jossa tunteitaan ja ajatuksiaan ei voi jakaa. Tosin emme niistä lähtökohdista olisi tähän ikinä päätyneetkään.
Ja vielä, en tosiaan puuttunut sinun kirjoituksiisi muuten kuin tuomalla ilmi, etten olisi yhtä luottavainen tuon liiton tulevaisuuden suhteen kuin sinä vaikutit olevan. Vastaan nyt suoraan sinulle, koska koen sen olevan oikeuteni ja suorastaan velvollisuuteni (itseäni kohtaan) sen jälkeen kun kävit analysoimaan minua niin kovin riittävän materiaalin pohjalta.
Kun puhuin pinnallisuudesta, niin minuun iski kommenttisi siitä, että voi aina avioitua uuden kosovolaisen kanssa, eikä haittaa vaikka olisi rekisteröity avioliittoon edellisen kosovolaisen kanssa. Sitten vaan uudestaan avioonko vaikka aviossa vielä toisen kanssa. Kosovo on Unmikin alaisuudessa, meinaatko että Kosovossa avioituneet ei ole millään tavalla rekisteröity?? Kyllä ne vaan on. Tuolla on aikaisempi keskustelu monikulttuuriset perheet sivuilla, vastaavasta asiasta. Kyllä se Kosovon avioliitto pitää myös purkaa, ja ap oli kyllä saanut siihen asiaan apua.
Tottakai täytyy osata keskustella asioista, onhan avioliitto kahden "kauppa". Mutta en osaa sanoa miksi ap oli aviotunut miehen kanssa jonka kanssa ei voi keskustella syvällisemmin, mutta oli kuitenkin käynyt tapaamassa miestään viisi kertaa Kosovossa. Kun avioon mennään niin silloin kanssa mennään, eikä hetken mielijohteesta, ja silloin sitä avioliittoa pitää kanssa hoitaa. Menihän aikoinaan Katri-Helenakin avioon 3 viikon päästä tapaamisestaan ja olivat aviossa monta kymmentä vuotta, aina miehen kuolemaan asti. Ei sitä voi oikein sanoa kenen liitto on kestävä ja kenen ei. Ei ainakaan siittä kuinka nopeasti on menty naimisiin vai onko juteltu 3 vuotta ja vasta sitten avioiduttu.
Mutta kuten sanoin, täällä on helppo analysoida toisten avioliittoja, ja antaa ohjeita muutaman viestin kera. Kuitenkin annoin sellaisen neuvon ap:lle, että katsoo kunnolla ja eroaa vasta sitten, koska ei avioliiton kanssa leikitä. Yleensä se suomalainen nainen on prinsessa, joka haluaa leikkiä on ja off suhdetta, mutta sanon, jos erotaan silloin kanssa erotaan eli ei mitään kontaktia entiseen mieheen, ja pitää päästää vapaaksi toinen kanssa. Jos haluaa yrittää, niin silloin pitää kunnolla yrittää.
Ei pitäisi jatkaa jahkaamista, mutta jatkan kuitenkin, kun loppuun asti pitää yrittää.. Jos luet tarkemmin sen viestini, josta alunperin pillastuit, huomaat (toivottavasti) että en neuvonut menemään naimisiin toisen kosovolaisen kanssa. Tahdoin vain kertoa ap:lle näkemykseni, että avioliitolla, joka ei ole Suomessa virallinen, ei sinällään ole merkitystä, jos hänelle on liian vaikeaa purkaa se. Yleensähän avioiittoon aikovien esteettömyys tutkitaan heidän kotimaassaan, suomalaisen osalta siis Suomessa, joten ap pääsisi naimisiinkin. Sen sijaan, lukemalla viestini ilman moraalista närkästystäsi, voit huomata etten mitenkään kehottanut ap:tä ylipäätään menemään naimisiin.
Toisten liiton kestävyyttä ei voi varmasti arvioida. Tutkimusten mukaan kuitenkin on tiettyjä asioita, joiden avulla voi tehdä suuntaa antavia päätelmiä. Tilasto ei tietenkään päde yksilön kohdalla, mutta tilastollinen todennäköisyys on todennäköisyyttä. Puolisoiden liittoon sitoutumisen ohella avioliiton kestävyyteen vaikuttaa mm. arvojen samankaltaisuus ja puolisoiden tavoitteet elämässä. "Sokkonakin" voi löytää sopivan puolison, mutta voi myös mennä pitkälti harhaan. Itse ainakin ottaisin mieluummin miehen, jonka ylpeys ei mene rakkauden edelle. Viittaan tässä miehen kieltäytymiseen tulkin käytöstä.
Sitä vain odotan, että huomaat, että sinä se olit ainoa, joka suoraan neuvoi ap:lle, mitä tämän tulisi tehdä. Minä yleensä luotan aikuisten ihmisten harkintakykyyn omien ongelmiensa ratkaisemisessa.
En ole todellakaan pillastunut sinun viestistä, mutta jos et ymmärtänyt mitä yritän kertoa, en voi sille mitään.
Oletko itse varma avioliittosi pituudesta, vaikka kaikki olisi keskusteltu enne avioliittoa järkevästi. Kyllä sillä on merkitystä, että on avioitunut Kosovossa, se pitää kanssa siellä purkaa, kaksin-naiminen on rikos, jos et sitä tiedä.
Kun luet minun ja ap:n keskustelut, niin hän ei ainakaan ollut missään vaiheessa minulle vihainen, mitä hänelle kirjoitin, vaan tiedän sen verta Kosovon albaanien kulttuurista, eli sen vaan halusin kertoa. Ihmiset siellä ovat todella erilaisia kuin täällä.
Tiedätkö että Kosovossa mennään yhä vielä vanhempien järjestettyihin avioliittoihin, missä tämä mies on myös kasvanut koko ikänsä, eli siellä ei seurusteluaikaa ole, ja muutenkaan puhuta tulevaisuudesta avioparien kesken. Jos miehen vanhemmat hyväksyvät tulevan miniän, silloin se on hyväksytty liitto. Eli yritän juuri selittää miksi ap:n mies käyttäytyy tuolla tavalla, ei hän varmasti ymmärrä suomalaisten kulttuuria, seurusteluaikaa, avoliittoa, Suomessa kukin itse voi ottaa puolisokseen kenet haluaa.
Parempi on ensin todella tutustua kulttuuriin, niin sillä pääsee hyvinkin pitkälle ja ymmärtää enemmän puolisoaan. Jos ei pidä miehen kulttuurista, niin se avioliitto on tuhoon tuomittu, koska muslimit eivät muuta kulttuuriaan, se on fakta, vaikka ei olisi niin uskovainenkaan.
Neuvon kyllä, mutta se ei ole mikään käsky, mutta sun puheista päätellen, olet tuominnut tuhoon ap:n avioliiton, tuntematta heitä sen enempää. Minä en osaa sanoa onko tuhoon tuomittu, mutta neuvoin vain, miten voi yrittää avioliittoa pelastaa, jos on jotain pelastettavissa. Koska yleensä minun neuvo ei ole ensimmäiseksi "ota ero ja ei teidän avioliitosta mitään tule", mitä Suomessa ainakin ensimmäiseksi sanotaan, ystävätkin!
Jos nyt noin kauheasti tuohduit noista viesteistä, niin ihan vapaasti, parempi on kuitenkin katsoa sitä omaa liittoaan, yleensä kun itsellä menee huonosti niin halutaan että kaikilla muillakin menisi, ja auttaminen, jos sinun mielestä sun viestisi oli auttamista, niin olen onnellinen ettet ole minun ystäväni.
"Sitä vain odotan, että huomaat, että sinä se olit ainoa, joka suoraan neuvoi ap:lle, mitä tämän tulisi tehdä. Minä yleensä luotan aikuisten ihmisten harkintakykyyn omien ongelmiensa ratkaisemisessa."
Kyllä minäkin luotan, mutta hän itse oli tyytyväinen kanssani käymään keskusteluun, jos vaan viitsit lukea uudestaan!!
Ap itse kysyi avioliiton purkamisesta, siksi kerroin mielipiteeni siitä. Mielestäni eroon kehottaminen on jotain ihan muuta. En ole tuominnut sinua, vaikka sinä näytät kernaasti muita tuomitsevan. Vapaasti saatte keskustella, en ole puuttunut siihen mitenkään. Totesin vain ja totean edelleen etten olisi yhtä luottavainen kuin sinä. Lisäksi hämmästelin tilannetta kielitaidon suhteen, jonka jälkeen pyysin ap:ltä anteeksi puuttumistani asiaan.
Miehestä en sanonut alunperin muuta kuin hyvää, ts. ymmärsin hänen mahdollisesti olevan tosissaan ja haluavan kutsua vaimonsa purkamaan avioliittoa, jotta asiasta voitaisiin vielä keskustella.
Anteeksi nyt, mutta sinä tässä lähinnä vaikutat turhan tuohtuneelta. Ilman tunnekuohuja osaisit ehkä lukea minunkin viestini sellaisina kuin ne ovat, eikä sellaisina kuin sinä uskot niiden olevan. Mutta vaikka et osaakaan.. hyvää jatkoa sinulle.
Ja vielä varmistukseksi: en ole väittänyt tuntevani heidän kulttuuriaan, enkä suinkaan ole väittänyt, että minun liittoni on ikuinen. Minulla ei ole tarvetta "tietää paremmin", vaikka joillakin on. Varmasti löydät tästäkin monta kohtaa, jotka kolahtavat itsetuntoosi ja saavat sinut lukemaan viestini rakkauden- ja kosovolaistenvastustajan kirjoittamana, mutta ilmoitan nyt, etten aio jatkaa tätä keskustelua kanssasi enää pidempään, vaikka voi olla että mieli tekisi.
Sun ja sun unelman välissä on nyt niin paljon kartoittamatonta ja mahdollisesti vaarallista maastoa, että vain kaksi vaihtoehtoa jää: joko kartoittaa kaikessa rauhassa se alue tai etsiä kokonaan uusi reitti. Kun mies on noin taipumaton, uskoisin ekan vaihtoehdon olevan pois laskuista. Jää siis vain toinen, ja se tarkoittaa tämän miehen unohtamista. Vaikeaa varmasti, mutta sun on suojeltava itseäsi. Ei unelmaansa kannata miinakentän yli jahdata. Ja aivan varmasti löydät vielä sen kunnon miehenkin, kun jaksat vain malttaa mielesi, pitää riman korkealla ja leuan pystyssä. Onhan meitä miehiä maailma puolillaan.
Olen ny laittanut ero prosessin alkuun Kosovossa ja näin saan sen hoidettua pois elämästäni, mutta en mielestäni varmaan koskaan.
Voi, kun voisin sanoa kaikille ulkomailla naimisiin aikoville, että ottakaa selvää kulttuurista tarkoin (ei poikaystävältä) ja se miten vaarallista/vaikeaa se voi olla todellisuudessa saada avioero.(kosovolainen mies ei anna avioeroa)
Onneksi meistä suomalaisista välitetään ulkomaillakin "suomalaistahot" ja saadaan apua tarvittaessa.
Kuten minunkin tapauksessani olisi vaan pitänyt olla menemättä naimisiin ja jatkaa vain seurustelu pohjalla. Mieheni kumminkin vain vaati minua naimisiin, että voisin rauhassa vierailla hänen luona Kosovassa, koska heidän kulttuuriin kuuluu olla avioliitossa. Miten kävikään, alkoi painostus mieheltäni, että myös rekisteröidä Suomessa ) :
Jään odottamaan jatko toimenpiteitä ja käyn sitten kertomassa " miten selvisin" koko avioerosta.
Sen sanon, että henkisesti tämä ei ole helppoa ja siinä varmasti opetus minulle tyhmyydestäni.
...vaikka voimaa sinulla taitaa keskimääräistä enemmän olla jo muutenkin. Ja älliä! Varmasti ei ole helppo prosessi, mutta sen läpikäytyäsi olet entistäkin vahvempi ja viisaampi. Taatusti tulet myöhemmin elämässäsi vielä kiittämään itseäsi oikeasta ratkaisusta. Ja on turha soimata itseään tyhmyydestä, jos kerran ottaa virheistään opiksi. Sellainen on tyhmä, joka ei opi. Eikös se niin ole, että "fool me once, shame on you. Fool me twice, shame on me."? Valitettavasti aina löytyy naruttajia ja narutettavia, hyväksikäyttäjiä ja hyväksikäytettäviä. Sinä tuskin olet enää niin helppo uhri kenellekään, joten jotain hyvää seurasi tästäkin. Harmi vain, kuten omasta kokemuksestani tiedän, että asiat täytyy turhankin usein oppia kantapään kautta.