mieheni on kaikinpuolin ihana ja huomioonottavainen. kaikissahan on jotain korjaamisen varaa, mutta nyt alkaa jurppia tämä asia: Mieheni on ainoa lapsi ja äitinsä kanssa tosi tiiviissä väleissä. meillä nyt on anopin kanssa kaikenlaista ollut, mutta nyt mieheni osoittautui "syylliseksi".
Epäilen että olen raskaana. oireet ovat aika klassiset ja olen heti alkuun vihjaillut miehelleni asiasta. Raskaus ei kuitenkaan ole "varmistunut" testeillä.
Sanoin miehelleni heti alkuun, että asiasta ei puhuta muille ennen kuin raskaus on edennyt kunnolla, koska alussahan keskenmenojakin helposti tulee.
Eilen illalla mieheni sanoi, että kannattaisi varmaan ottaa inkivääri-fenkoliuutetta. Tajusin saman tien, että tuo "vihje" ei ole tullut muualta kuin anopilta. Mies ei tiedä lääkkeistä tai luontaistuotteista mitään ja paljastavaa oli, että fenkolia ei nykyään suositella raskaanaoleville lainkaan.
mieheni on siis jo kertonut äidilleen mahdollisesta raskaudestani, ennenkuin asia on varmistunut edes meille itsellemme. Tuli olo, että mitähän kaikkea muuta hän kertoilee minun henkilökohtaisesta elämästäni. Minusta kolotukseni, kuukautiseni, mielialani, oireeni ja muut elämämme yksityiskohdat eivät anopille kuulu.
olen kertakaikkisen kypsä! En ole vielä ehtinyt ottaa asiaa puheeksi mieheni kanssa, mutta perästä kuuluu... Mitä olette tehneet/sanoneet jos teillä on ollut vastaavaa?
Epäilen että olen raskaana. oireet ovat aika klassiset ja olen heti alkuun vihjaillut miehelleni asiasta. Raskaus ei kuitenkaan ole "varmistunut" testeillä.
Sanoin miehelleni heti alkuun, että asiasta ei puhuta muille ennen kuin raskaus on edennyt kunnolla, koska alussahan keskenmenojakin helposti tulee.
Eilen illalla mieheni sanoi, että kannattaisi varmaan ottaa inkivääri-fenkoliuutetta. Tajusin saman tien, että tuo "vihje" ei ole tullut muualta kuin anopilta. Mies ei tiedä lääkkeistä tai luontaistuotteista mitään ja paljastavaa oli, että fenkolia ei nykyään suositella raskaanaoleville lainkaan.
mieheni on siis jo kertonut äidilleen mahdollisesta raskaudestani, ennenkuin asia on varmistunut edes meille itsellemme. Tuli olo, että mitähän kaikkea muuta hän kertoilee minun henkilökohtaisesta elämästäni. Minusta kolotukseni, kuukautiseni, mielialani, oireeni ja muut elämämme yksityiskohdat eivät anopille kuulu.
olen kertakaikkisen kypsä! En ole vielä ehtinyt ottaa asiaa puheeksi mieheni kanssa, mutta perästä kuuluu... Mitä olette tehneet/sanoneet jos teillä on ollut vastaavaa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mitäs sitten? minä kerron omat ja mieheni asiat äidilleni, eikä mies ole millänsäkään.
että jos toinen pyytää, että älä kerro, niin toinen kertoo, pettää luottamuksen. Itselläni on anoppini kanssa hyvät välit, mutta myös otettu yhteen ja rankasti. Yksi asia, missä koen miestäni kohtaan vääryyttä on se, että anopilla jo vuosia sitten todettu syöpä, joka nyt levinnyt. Minä sain tietää niistä ensimmäisenä. Nuorin hänen pojistaan ei tiedä vieläkään koko asiasta, eikä ole minun paikkani sitä kertoa. Vituttaa kun minun pitäisi olla jokin sanan saattaja näille asioille, jotka muutenkin raskaita. Mieheni lukuisia kertoja loukkaantunut, kun kuulee minulta asioita. Ja vielä usein anoppi kieltää kertomasta. On aika veemäistä kantaa tuollaisia asioita sisällään. Toki asioilla on kaksi puolta. Hänen on vaikea niistä kertoa, mutta varsinkin sittn punkkupäissään on kaivamassa luurankoja kaapista ym. Yhteiset illanvietot loppu jo muutama vuosi sitten, kun en yksinkertaisesti jaksa sitä yhtä ja samaa. Anoppini on myös mestari päästämään sammakoita suustaan. Mieheni valitettavasti perinyt tuon piirteen. Pistin jopa melkeen pariksi vuodeksi välit anoppiin täysin jäihin, hän ei tule kotiini ja sisusta kotia, jossa ei asu. Hän ei määrää miten täytän tiskikoneen tai viikkaan pyykkini. Hänen mielestään eteisen henkarit oli vasenkätisesti naulakossa, niin meillä kaksi vasenkätistä perheessä... Sitten kun tuli stoppi ja läväytin kesken pääsiäisillallisen, että anoppi pitää nyt turpansa kiinni, sinä et täällä asu, olen naimisissa poikasi kanssa, en sinun, johan muuttui ääni kellossa.
Anopin sairaus on suuri varjo, päivä kerrallaan. Olen paljon auttanut, kuskaan syöpäklinikalle jne.
Ja teen sen mielelläni, nyt kun ilma on puhdas, mutta silti hän asettaa mielestäni omat lapsensa taka-alalle.
Hieman nyt sivuutti asiaa, mutta mielestäni aikuisen miehen ja äidin suhde ei pitäisi olla noin hiekkalaatikko asteella. Äideillä saattaa joskus olla hyvinkin dominoiva suhde varsinkin poikiinsa. Tässä tapauksessa ainoaan poikaansa.
Jonkin laista vallan käyttöähän se on...
Jos nätisti juttelisit miehelles, että sinulle olisi tärkeetä pitää jotkut asiat ihan vaan parisuhteessa. Ja mielestäni kaikki asiat eivät kuulu äideille.... Varsinkin raskaus on hyvin intiimi ja herkkä asia, joka voi mennä pieleen. Me kerroimme vanhemmillemme vasta kun kaksi kuukautta oli pyörähtänyt ja kolmannella kuulla vasta ystäville. Tässä asiassahan on kyse toisen tahdon kunnioittamisesta, niitä fenkoli-mössöjä ja hössötyksiä voi tarjoilla sitten kun asia ei ole niin heikoilla jäillä...
kuin itsensä, koska muuten ei voi hiiltyä noin pienestä asiasta.
Eikö ole kivaa että miehellä on hyvät välit äitiinsä ja tuskinpa hän on sinun asioitasi kertonut, fenkoli voi olla tullut muussa yhteydessä. Haloo! Ei se että sinä ajattelet mielikuvituksessasi jonkun tehneen jotakin tarkoita sitä, että niin olisi käynyt.
Ja meinaat sitten vielä lapsen pukata tuohon teidän kuvioonne???? Hei haloo, ei se mihinkään muutu - paitsi pahempaan suuntaan vuosien ja lasten myötä. Otan osaa :(
On maailmassa yksi pyhä asia jota ei minkäänlainen vaitiololupaus kata. Se on raskaaksi tuleminen. Siitä saa kertoa ihan rajoja rikkoen kaikille. Onhan se miehesikin lapsi? eiköstä vaan? Mikäs ihmeen pirttihirmu sinä olet hänen elämäänsä rajoittamaan?
Katse peiliin, ja pidä tietosi itselläsi jos haluat ettei niitä levitellä. Niin minä teen.
"pidä tieto itselläsi..."
On siinäkin neuvo - nainen raskaana ja miehelle ei voi kertoa asiaa, vaan kannattaa ennemmin katsoa peiliin.
Oletko jo täyttänyt 10 vuotta?
Ymmärrän hyvin ongelmasi. Tällaisia miehiä on ollut aina olemassa, mutta nykyään heitä on vielä enemmän. Myös vastaavia naisia on paljon.
Kyseiset ihmiset eivät ole täysin itsenäistyneet, ja äiti on edelleen se, jolle kerrotaan kaikki. Äidistä saatetaan tehdä myös kilpailija vaimolle.
Minullakin on kokemusta tästä. Ex-mieheni (joka ei edes ollut ainoa lapsi) kertoi myös aivan kaiken äidilleen. Se oli uskomatonta, koska samalla hän aina erityisesti vakuutteli olevansa hyvin itsenäinen henkisesti. Näin ei kuitenkaan ollut. Mies vietti vapaa-aikansakin äitinsä "helmoissa", kun minä olin esim. työmatkalla. Hänen äitinsä sanoikin minulle kerran vitsinä, että älä viivy kauaa ulkomailla, koska poika istuu kaiket päivät hänen luonaan.
Ystäväni mies on ainoa lapsi ja on erittäin läheisissä väleissä äitinsä kanssa. Hän asui äitinsä kanssa pitkälle aikuisuuteen, ja lähti äidin luota vasta, kun meni naimisiin.
Kyllä minustakin on outoa, että miehellä (tai naisella) ei ole muodostunut selkeää käsitystä siitä, että oma avioliitto on tilanne, jossa asiat jaetaan enemmin puolison kanssa kuin äidin kanssa. Oma äitini, joka lähti maailmalle 19-vuotiaana, sanoi kerran, että "ennen vanhaan" kotoa lähtö merkitse selkeästi sitä, että omia vanhempia ei enää rasitettu ongelmilla, vaan ne hoidettiin puolison kanssa.
Eli tämä on yksi pullamössö-kasvatuksen ilmentymä.
Olen kanssasi samaa mieltä: raskautesi ei kuulu alkuvaiheessaan muille kuin sinulle ja miehellesi.
Ei miehen tarvitse tai siis hän EI SAA roikkua äitinsä esiliinannauhoissa - miten sen sitten saisi perille niin, että mies sen ymmärtäisi?
Sitä minä en tiedä.
Hyvä pointti - juttuhan on nimenomaan se, että ei aikuisen miehen kuulu roikkua äitinsä helmoissa. Hänen kuuluu elää vaimonsa kanssa ja jakaa elämänsä tärkeät asiat vaimonsa kanssa. Ja tämä ei tarkoita, että ei voisi olla hyvissä väleissä äitinsä kanssa.
Mutta pullamössöille lienee mahdotonta kertoa, mikä on näiden kahden suhtautumistavan ero. Jokin on mennyt kasvatuksessa hakoteille, kun jopa 40-v. miehet purkavat äidille huolensa - ja vaimo saa tietää viimeisenä... Milloin se loppuu, koska napanuora katkeaa?!?! Pahinta on, kun nämä äidit vielä sitovat poikansa liekaan, ja alkavat käyttää asetelmaa hyväkseen.
ýksinhuoltaja (valtion kustannuksella)ota äkkiä
avioero,ettei miehesi joudu kärsimään liikaa.älä
kä missään mielessä keskustele miehesi kanssa
vaan,informoi meitä täällä netissä.?pöljä.!!!
nainen joka keskustelee asioistaan äitinsä kanssa on ihana ja ymmärtävä, jakava,syvästi tunteva todellinen naiseuden perikuva.
mies joka keskustelee asioistaan äitinsä kanssa on nuhruinen, mammanpoika, kypsymätön,kykenemätön suhteeseen todellinen miehen irvikuva (olisiko se nyt sitten nainen ???)
kuulostaa aivan skitsolta. Kannattaisi varmistaa mikä on oma luulo ja mikä on totuus, jos hermo kestää sitäkään.
ei ollut tarkoitus kirjoittaa noin. Sitten kun sinulla on omia lapsia ja he ovat aikuisia, haluat
varmasti pitää heihin yhteyttä ja toivot että heidän puolisonsa hyväksyvät sinut jha sen, ettei tarkoituksenasi ole sotkeutua heidän asioihinsa.