Mitä tällaisesta miehestä oikein pitäisi ajatella? Pitäisittekö te outona/friikkinä?
- mies liikkuu käytävillä lähes aina yksin, päivisin useimmiten yliopiston kirjastossa jossa opiskelee aina yksin
- käy lähes aina syömässäkin yksin, vain harvoin kaverin kanssa
- kukaan ei tunnu tietävän tästä miehestä mitään, hänellä on koko yliopistossa ilmeisesti vain muutamia kavereita
- kommentoi kuitenkin luennoilla ja muissa opetustilanteissa usein ja asiantuntevasti, joten ei voi olla aivan ujokaan (antaa mukavan ja fiksun kuvan itsestään)
- mies on komea ja pukeutuu tyylikkäästi/rennosti
Onko tällaisessa miehessä jotain vikaa kun viihtyy niin paljon yksinään? Mitä ajattelette tällaisestä miehestä? Entä miten tällaista miestä voisi lähestyä?
- mies liikkuu käytävillä lähes aina yksin, päivisin useimmiten yliopiston kirjastossa jossa opiskelee aina yksin
- käy lähes aina syömässäkin yksin, vain harvoin kaverin kanssa
- kukaan ei tunnu tietävän tästä miehestä mitään, hänellä on koko yliopistossa ilmeisesti vain muutamia kavereita
- kommentoi kuitenkin luennoilla ja muissa opetustilanteissa usein ja asiantuntevasti, joten ei voi olla aivan ujokaan (antaa mukavan ja fiksun kuvan itsestään)
- mies on komea ja pukeutuu tyylikkäästi/rennosti
Onko tällaisessa miehessä jotain vikaa kun viihtyy niin paljon yksinään? Mitä ajattelette tällaisestä miehestä? Entä miten tällaista miestä voisi lähestyä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Itselläni yksinään viihtyminen on luultavasti peräisin lapsuudesta, jonka vietin enimmäkseen yksin. Asuin maaseudulla, hieman syrjäisessä paikassa. Minulla oli peruskouluun mennessä tasan kaksi kaveria, jotka viettivät melkein kaikki kesälomansa muualla. Eipä siinä erityisiä sosiaalisia taitoja kehittynyt. Kouluaikoina ystävystyin, jos muut tekivät aloitteen. En hakeutunut kenenkään seuraan. Ei ollut minkäänlaista sisäistä tarvetta, koska olin tottunut olemaan yksin. Aikuisiällä olen tullut sosiaalisemmaksi, mutta edelleenkin menen esim. töissä lounaalle mieluiten yksin.
Ihan normaalista ihmisestä lienee kysymys. Hän on vain tottunut yksinäisyyteen, eikä pidä sitä mitenkään epämiellyttävänä olotilana. Häntä voi lähestyä siinä kuin muitakin, mutta hän saattaa innostua äkillisestä naiselta saadusta huomiosta enemmän kuin joku sosiaalisempi tyyppi. Saattaa arvioida osoittamasi mielenkiinnon suuremmaksi kuin se todellisuudessa onkaan. Eli vauhdikasta etenemistä tiedossa, jos et polje itse jarrua.
tai sit sillä on kaverit jossain muualla ku koulussa. Esim muuttanu toisesta koulusta jatkamaan opintoja tai vaihtanu lennosta alaa joten ei oo ollu niillä tutor istunnoissa mukana ja pikkasen siis jääny ulkopuoliseks porukoista.
Ei mikään pr tyyppi joka pyrkii olemaan hyvää pataa kaikkien kanssa hoitaa vaan oman leiviskäsä hyvin. Ei välttämättä mikään verbaalivirtuoosi.
Ei siinä sen kummempaa "vikaa" tartte olla.
Miten sitä lähestyä... Entä jos alottas sanomalla "hei" "mä oon maija, ollaan samalla luennolla. Ku vaikutat fiksulta ja varmaan ymmärrät tänki jutun, nii voisitko pikkasen jeesata?"
Kiität ja esität tarjouksen vaik mahiksesta kiittää kahvilla, hengen pelastamisesta. Jos se kieltäytyy nii sit ei voi mitään, sano vaik että no joku toinen kerta sitten.
tuli mieleen tällanen ku omalla kohdalla ja kavereilla oli samanlainen tilanne.jos tää mies asuu muualla kaupungissa mut päässy opiskeleen sinne paikkaan..haluu opinnot suorittaa alta pois,keskittyy vaan niihin et pääsee pois =)oma muu elämä kotikaupungissaan.kuitenki ehkä hommannu kämpän sieltä opintojen ajaks tai sit reissaa ku tarvii..
mut tuo vaihtoehto et omat kaverit voi olla muualla entä opiskelu ympyröistä on kyllä hyvä vaihtoehto,ei kaikki tarvii kavereitakaa läjäpäin..muutama riittää,hoitaa vaan opiskelut koulussa ja muu elämä sen jälkeen.
Voisin tosiaan kysyä siltä jotain koulujuttua jos vaan uskaltaisin..
Toiset eivät vaan ole niin sosiaalisia kuin toiset. Tai voihan tällä miehellä ollakin sosiaalisempi elämä, vapaa-ajallaan. Mutta ei sitten vaan viitsi enempää tuttuja hommata koulusta.
Kuvailusi perusteella kyseessä voi olla myös hyvin älykäs henkilö. Tällainen tyyppi saattaa vaan tuntea toisten jutut turhauttavaksi, eikä siten vaivaudu hankkimaan tuttavuuksia, joiden kanssa ei kuitenkaan olisi samalla aallonpituudella.
elämää nähneeltä aikusopiskelijalta.
outona /friikkinä. yhdyn edellisiin...
Muistuttaa erehdyttäväsi Hannibal Lecteriä, mutta naisethan pitivät hänestä, vaikka fiktionaalinen hahmo olikin.
Olen aina ollut tuollainen itsekin, sisältä yksinäinen, vaikka ympärillä olisi ollut kuinka paljon ihmisiä. Oli suuri helpotus päästä kouluista pois ja alkaa elämään omaa elämää, olla niin paljon yksin kuin mahdollista. Etsin sellaisia töitäkin, joissa ei hirveästi pyöri ihmismassaa ympärillä, vaan voi rauhassa paneutua omaan työhönsä. Lisäksi olen yksilöurheilija, ja treenaan aina yksin, koska siinäkin on sitä jotain mieltä herkistävää. Kukaan ei jaa väsymystä kanssani, vain minä osaan mennä pääni sisälle ja kannustaa itseäni jaksamaan loppuun asti.
Entäs jos kyseinen mies ei jaksa olla muiden opiskelijoiden kanssa tekemisissä siitä syystä, että muut opiskelijat ovat vielä ihan pentuja?
Sellaisia tyypillisiä, pinnallisia 18-25v ihmisiä jotka kuvittelevat olevansa maailman napa ja että heille on kaikki ovet auki?
Sellaisia, jotka viettävät illat baarissa ja bileissä riekkuen ja pitävät suurta meteliä itsestään?
Voi nimittäin olla että se tyyppi on reilusti muita fiksumpi ja kypsempi, eikä halua ärsyttää muita olemalla liian näkyvästi läsnä. Hän tietää mitä elämältään haluaa seuraavaksi ja miten sen saavuttaa.
Olet oikeassa, en itsekään jaksa kauheasti välittää lenkkareissa kulkevista ja urheiluasuihin varmaan hautajaisissakin sonnustautuvista pojankoltiaisista joten puhe on tiivistettynä "vittu olin baarissa ja vittu sain pillua mutta vittu kun olin niin vitun kännissä niin painoin sitä vitun muijaa kakkoseen ja se suuttu ihan vitusti, huomenna vittu uuestaa"
Kuvaus voisi olla minustakin, mutta eiköhän kaltaisiani ole vähän joka paikassa. Pari seikkaa tarinassa pisti miettimään:
Ensinnäkin, oletko tosiaan varjostanut miestä niin paljon, että pystyt ihan varmasti sanomaan, mistä hänen ajankäyttönsä koostuu? Olet ilmeisesti nähnyt hänet päivisin usein yliopiston eri tiloissa, mutta mistä lopulta tiedät, mitä hän tekee silloin kun ei ole näköpiirissäsi? Kai hän sentään on pitkiäkin aikoja sieltä näköpiiristä poissa?
Sitten tämä kohta: "päivisin useimmiten yliopiston kirjastossa jossa opiskelee aina yksin". Onkos tuo suuri ihme? Varmasti monet kuljeskelevat kirjastossakin ryhmän mukana, mutta kuinka paljon ihmettelemistä siinä on, että joku lukee kirjaston kirjoja yksinään omassa rauhassa? Kai se on melkeinpä luonnollisempi ilmiö?
Toteat, että käy syömässä kaverin kanssa vain harvoin. Miten paljon on "harvoin"? Myönnät siis, että hän siis sentään käy joskus jonkun seurassakin. Se on ratkaisevasti enemmän kuin että ei kävisi koskaan. Jospa vain kavereiden ruokailuaikataulut eivät sovi yksiin?
Kuinka monelta olet kysynyt, kun olet sitä mieltä, että hänestä ei tiedetä mitään? Olisitko kysynyt vääriltä ihmisiltä?
Ei ollut tarkoitus täysin tyrmätä kysymyksesi aiheellisuutta, mutta sen silti sanon, etteivät asiat välttämättä ole sellaisia kuin miltä ne saattavat näyttää eivätkä varsinkaan niin kummallisia kuin voisi luulla. Sellainen vaikutelma kuvailemastasi miehestä syntyy, että kyseessä itsenäinen ja itsevarma persoona, muttei missään nimessä sellainen ihmeellisyys, jota ei voisi lähestyä siinä missä ketä tahansa muutakin.
Mutta se on parilla samalla kurssilla niin näen usein ja se on myös usein syömässä samaan aikaan. En kyttää mitenkään mutta aina komean miehen huomaa.
On siinä selkeä ero kun suurin osa ihmisistä on aina jossain porukassa kun näkee, niin tämä on aina yksin..
Ihanaa kun ihmiset eivät uskalla lähestyä kiinnostuksen kohdettaan elleivät saa muilta (tässä tapuksessa ventovierailta) hyväksyntää :-)
Siis ihmiset ajatelkaa rohkeasti mitä halauette ja eläkää sen mukaan. Jos ensimmäinen ajatus on että mitähän kavertikin ja naapurit sanos, niin silloin voi miettiä kenelle sinä sitä omaa elämääsi oikein elät?
Vastaukset vielä kysmyksiisi: Se mies voi olla "herra oikea", "pedofiili kirvesmurhaaja kepulainen" tai jotain siltä väliltä. Lähestyä voi vaikka sanomalla "moi".
Mutta kun on ujo ja muutenkin pelkää lähestyä. Eikä helpota mitenkään lukea näitä kirjoituksia, että se luultavasti pitää mua ihan kersana vaan sen takia kun viihdyn porukassa ja vietän normaalia opiskelijaelämäää..
...paitsi etten ole komea.
Tässä syitä:
- Olen graduvaiheen opiskelija, vaikkakin vielä jonkun aikaa täytyy kurssejakin käydä
- Olen vanhempaa vuosikurssia kuin melkein kukaan muu laitoksessamme (meillä opiskellaan keskimäärin nopeasti)
- Jos rehellisiä ollaan, en pidä opiskelupaikkani ihmisistä ollenkaan. Minun tyyliseni ihmiset ovat ihan toisissa opiskelupaikoissa
- En jaksa muutenkaan enää alkaa kovin kauheasti sosialisoimaan koulussa, opiskelupiireistä tulee harvoin mitään todellisia, pitkäaikaisia kavereita. Miksi siis hukkaisin aikaani ihmisiin, joista en lähtökohtaisesti kauheasti pidä, ja jotka tuskin pitävät minusta (koska olen maailmankatsomukseltani ja olemukseltani suht erilainen kuin useimmat koulussani)
Minä kylläkin vietän aika vähän aikaa opiskelupaikassani, en käy siellä joka päivä syömässä, ja luen muissa kirjastoissa tai kotona.
Jos tarkoittamasi tyyppi olisin minä, niin tästä ylläolevasta negatiivisuudesta huolimatta minua ei haittaisi, jos tulisit tutustumaan. On kuitenkin niin, että jos se olisin minä, ja sinä olisit tyypillinen opiskelija meidän opiskelupaikastamme, niin kokisit pettymyksen tutustuessasi minuun, koska en olisi sellainen mies mitä hakisit. Kuten sanottu, olen väärässä paikassa. Viiteryhmäni on ihan toisenlaiset ihmiset.
Tsemppiä joka tapauksessa, jos menet tutustumaan siihen tyyppiin. :) Luultavast ilahtuu vain; miehet ovat vähän erilaisia kuin naiset, ei miehet suutu siitä, jos joku nainen on niistä kiinnostunut. Nainenhan saattaa jopa suuttua, jos väärä tyyppi kiinnostuu.
sellainen, että kyllä minulla muutamia kavereitakin on, vaikkei koulussa olekaan. Pari parhainta kaveriani on itse asiassa ihan tavallisia duunareita, hyvin eri tyylistä porukkaa kuin meidän koulussa.
miehestä, sillä olen itsekin yksinäinen. Jotkut sellaiset, joilla on paljon kavereita, saattaisivat pitää tuota outona.
Luin huolimattomasti... Oletkin tyttö. No joka tapauksessa tuo mitä sanoin pätee varmaan toisinkin päin.
Luultavasti kyseessä on vähän vanhempi tyyppi, joka vaan veivaa kesken jäänyttä graduaan/dippatyötään loppuun.
Olen itse loppuvaiheen jatko-opiskelija. Valtaosa kurssikavereista valmistunut jo vuonna N. Koululla kerran viikossa, sen jälkeen kotiin tai töihin. Ei siinä sen kummemmasta ole kyse. Paperit ulos ja palkankorotus is the name of game.
20 opiskelijatytöt on kyllä hemaisevia, mutta vähän vaikea niiden maailmaan on orientoitua. Kyllähän ne tsiigailee ja flirttaakin, mutta ei tällasen sedän pirtaan sovi puolta nuorempien pimujen vokottelu. Joku roti se ikäerollakin pitää olla :).