Hyvin alkana suhde jota kesti jopa kuukauden päivät, syynä etten tykännyt hänen lemmikeistään vaikka rakastin häntä itseään. Mut ei elämä tähän lopu, elämä jatkuu pienen lapsen isänä päivä kerral.
Tää on syvältä
Elämä meinaan
31071
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan kivasti mennyt 1 vuosi ja kaksi kuukautta, mutta nyt se sitten loppui.
Tämä tunne on hirveä! Nainen jota rakastan koko sydämelläni, ei ilmeisesti koskaan uskonut rakkauteeni...tai sitten en osannut näyttää sitä hänelle oikealla tavalla.
Elokuussa menimme Rodoksella kihloihin ja silloin kaikki näytti hienolta. Mutta kun tulimme takaisin kotiin, kaikki muuttui. Syitä olen kuullut monta ja kaikki vaikuttavat tavallaan uskottavilta.
Voi kumpa olisin osannut olla parempi, osannut näyttää tunteeni paremmin ja ottaa rakkaan avovaimoni kaikessa paremmin huomioon. En vain ilmeiseti yrittänyt tarpeeksi. Se on vaan kamalaa, kun ei kelpaa sellaisena kuin on. No, kai elämä jatkuu...just nyt tuntuu siltä että elämän ei tarvitsisi jatkua. En pysty edes kuvittelemaan nukkumaan käyntiä ilman naistani. En koskaan unohda miten ihanalta hänen ihonsa tuntuu.
Sirkka, mä rakastan sua, uskot tai et. Toivottavasti elämäsi on parempaa ja helpompaa ilman mua.
Jos vaan yhtään helpottaa, niin olo on mullakin aivan paska, kun syvällinen suhde (3v) on läsnä, odotat kumppanin soittoa- jotta vietämme yhteisen viikonlopun (lapset exien luona)- ja saatkin sellaisen puhelun, että hän ei tule, ja suhde on kuulema loppunut. Shokkina vielä, että syyttää hänen pahasta olostaan minua, joka olen juuri- kuten säkin kirjoituksesi perusteella- pitänyt häntä niin hellin käsin, kuin mahdollista. Ollut valmis tukemaan kaikessa mahdollisessa, ollut hyvä & uskollinen kumppani jne.
Yli viikon shokkitila ollut, onneksi on jaksanut töissä käydä, mutta elämä tuntuu tosi hankalalle, maistuu ikävälle, ja ilo on kadonnut.
Sympatiat sulle.
Tässä alkaisi syyttelemään. Tai no, onko sillä mitään väliä enää, kenen syytä mikäkin on. Olisi pitänyt olla parempi ja täts it.
Nyt on sitten kämpän etsiminen edessä, eikä muuten vois vähempää kiinnostaa se touhu?
Taas pitää aloittaa kaikki alusta. Palata yksinäisyyteen. Iltaisin on vain minä, mun ajatukset ja telkkari, joka toinen viikonloppu minä ja mun 4 vuotias poika, josta seuraa sata varmasti saatanallinen ikävä perhe-elämään.
Matti Nykästä lainatakseni, ehkä kestä, ehkä en...
Elämä on perseestä, vaikka voissa paistaisi.