Elikkä minkä te laskette pettämiseksi? Onko raja pitkässä suhteessa vasta seksin harrastamisessa elikkä jos suhde voi muuten hyvin niin esim. tolkuttomassa humalatilassa tapahtuva hipelöinti ja pussailu pitäisi antaa anteeksi? On alkanut mietityttää onko liian ehdotonta erota pitkästä suhteesta neljän promillen humalassa tapahtuneen kourimisen takia? Loppujen lopuksi ihmiset tekevät virheitä, enkä ole itsekään täydellinen... Tuntuu kuitenkin, että usko rakkauteen on alkanut horjua.
Missä kulkee pettämisen raja?
pettynyt kuitenkin
81005
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos on, armahda. Jos ei ole, sitten kerrasta poikki.
elämään.
pettämisen raja menee siinä että mitä et voi kertoa puolisolle(eli joudut salaamaan) niin se on pettämistä.
Harvinaisen käyttökelpoinen ja selkeä ohje. Kunpa sen osuisivat lukemaan muutkin näillä sivuilla kipuilevat.
Pettämisen raja on veteen piirretty viiva, siihen ei ole mitään selvää määritettä. Toisille jo se on pettämistä, että puoliso näkee unta naapurista...
Jep, kyseessä oli tosiaan ensimmäinen kerta, eikä vastaavia juttuja ole aiemmin tapahtunut. Katunut on, ja itkenyt, samalla lailla kuin minäkin. Ja ikävä totuushan se on, että tuo alkoholi muuttaa ihmisen ihan toiseksi välillä, jos sitä on liiaksi nauttinut. Panemista en kyllä anteeksi antaisi.
Yhden satunnaisen hairahduksen antaisin anteeksi, jos ei seuraa yhteydenpitoa jälkeenpäin ns. hoitoon. Anteeksipyyntö tietenkin on oltava aito. Puoliso kyllä huomaa, syntyikö pettäjälle pelko perheen menettämisestä.
Toisen kerran jälkeen ei enää kannata jatkaa, kumppani on jo tapapetturi. Parempi erota ja yrittää kerätä itsetunnon rippeet uutta luotettavaa kumppanuutta varten.
Tanaan aamulla kerroin miehelleni, etta hanella on nyt se viimeinen mahdollisuus minuun. Jos ei jata tata toista, niin saa menna. Sanoin myos, etta takaisin ei sitten ole tulemista, ei missaan nimessa, vaikka hanta rakastankin. Olen mieluummin yksin, kuin pettajan kanssa. Paskanjauhajia en halua elamaani, ja jos tama nainen on niin tarkea hanella, niin han saa menna.
JOS pystyy jattamaan sivusuhteen, niin sitten pystyn ajattelemaan asioiden korjaamista. Muutoin..miksi vaivautua? Eikos se sitten ole jo muutenkin liian myohaista? Vai onko se jo myohaista siina vaiheessa, kun tehty on mita on tehty ja kary on kaynyt?
Oletko SINA joka luet tata, pystynyt antamaan anteeksi, ja kauanko siina kesti, ennenkuin pystyit taas luottamaan ? Vai pystyitko koskaan?