Olen seurustellut miesystäväni kanssa noin seitsämän kuukautta, ja koko sen ajan hän on ollut työtön. Huomaan hänestä, että se vaivaa häntä todella, mutta hän ei kuitenkaan tee asialle mitään. Jos yritän keskustella asiasta, hän joko suuttuu tai ei vastaa. Olen yrittänyt sanoa hänelle, että kertoo minulle kaiken mikä stressaa. Olemme suunnitelleet yhteistä tulevaisuutta, mutta eikö tärkeintä olisi ensin se, että hän saa asiat kuntoon? Miten saisin häntä rohkaistua ja saamaan elämän ilonsa takaisin? Tavattuaan minut hän on tehnyt minusta elämänsä keskipisteen (mikä onkin aika ihanaa), mutta unohtanut aivan koko muun elämänsä. Tietysti pidän huomiosta, ja eikä minulle ole väliä, onko hän töissä vai ei, mutta se vaivaa häntä nii paljon, että se jopa välillä heijastuu suhteeseemme. Toivoisin mahdollisimman paljon vastauksia :)
Miehen masentuneisuus..
missmustapha
7867
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Se että hän on tehnyt sinusta elämänsä keskipisteen kertoo siitä että hän on joko rakastunut sinuun tulisesti tai sitten pelkää menettävänsä sinut (tai molemmat). Joka tapauksessa jos koko muu elämä on häneltä jäänyt pois niin jos teillä joskus tulee ero (en väitä että tulee) niin hän tippuu kovaa ja korkealta.
Olet mielestäni oikeassa siinä että hänen pitäisi saada omat asiansa ensin kuntoon ennen yhteisen tulevaisuuden suunnittelemista. Tärkeintä se on hänen kannaltaan koska hän selvästi tarvitsee jonkin muunkin kiintopisteen elämälleen kuin sinut (olkoon se sitten työpaikka tai kavereita tms). Ja se häneltä saamasi huomio voi tuntua kivalta joo, mutta se voi kääntyä myös sairaalloiseksi mustasukkaisuudeksi jne jos hänellä ei tosiaan mitään muuta ole...
Ehkäpä hän on jotenkin sosiaalisesti estynyt ja passivoitunut. Harvemmin ihmiset noin tekee, jotka oikeesti haluavat niitä töitä.
Ehkäpä miesystäväsi on oikeasti masentunut tai kärsii muusta mielenterveysongelmasta -> psykiatrille. Tai on saamaton & sosiaalisesti rajoittunut ns. "ressukka" -> terapiaan.
Miehen keskusteluhaluttomuus ja suuttuminen asian tullessa esille on aikalailla varma merkki ongelmista.
Sinä et välttämättä voi asialle tehdä mitään. Et yhtään mitään. Sinä et voi saada miestäsi löytämään elämäniloaan, voit auttaa häntä siinä mutta tyypin pitää itse haluta hoitaa asiansa kuntoon.
Minun kumppanini ei jaksanut käydä töissä ja hän jäi masennuksen vuoksi sairaslomalle. Hän sanoi ettei koskaan enää palaisi työhön. Itse kävin töissä ja minun olisi pitänyt vastata yksin taloudellisesti menoista. Hän käytti pienet tulonsa omiin menoihin. Hän valehteli lääkärilleen käyttävänsä määrättyjä mielialalääkkeitä. Hän osti lääkkeet ja niitä kertyi iso pussillinen ilman että söi yhtään taplettia. Hän tiesi etten hyväksynyt asiaa ja käyttäytyi sen mukaisesti. Hän sulkeutui ja lakkasi keskustelemasta asioista. Kun otin puheeksi asiat hän poistui tilanteesta. Asetin takarajoja miettimisajoille ja kun hän ei pystynyt juttelemaan edelleenkään asioista minä pyysin häntä lähtemään pois. Suhteemme kesti yhteensä 9 vuotta, joten kovin helpolla en luovuttanut.
itsekkin seurustelin reilut pari vuotta masentuneen ihmisen kanssa, hän oli aluksi myös työtön, eikä kovasta tuestani ja yrityksestäni huolimatta hakeutunut kouluun, saati työhön, itse odotin että tilanne muuttuisi, koska koin että välitin hänestä suuresti, ja ihmisethän tulevat paketteina.seurustelumme ei ollut missään vaiheessa mielestäni oikea parisuhde, hän oli passiivinen ja rajoittunut, messimistinen, tukea jatkuvasti tarvitseva ihminen,seksi ei onnistunut,kommunikointi oli hänelle vaikeaa, loppuajasta itse aloin ahdistumaan ja stressaantumaan tilanteesta hyvin paljon, koska itse olen avoin, puhun paljon ja kosketus ja välittämisen osoittaminen merkitsevät minulle hyvin paljon, nyt vaikka huomaankin käyväni eroprosessia lävitse,olen kuitenkin hyvin tyytyväinen, että erosin hänestä ja sain lähdettyä suhteesta pois, koska saan vihdoin hengittää, koin että hän imee itsestäni mehut kuiviin,nyt vasta paremmin tajuan, että parisuhde ei tietyllä tavalla ollut terve, koska hänhän on koko suhteen ajan ollut masentunut.koin myös että minä olen hänelle suuri ilon lähde, ja se tuntui raskaalta, koska tuntui siltä, että jos haluan erota hänestä niin poistan myös hänen ilon lähteensä.
Kirjoitat hyvästä ja ajankohtaisesta aiheesta. Kukapa ei masentuisi tällaisena aikana, jolloin työttömäksi voi joutua ilman omaa syytä ja vain menestyjille on tilaa.
Työttömyys on kova kokemus. Se kuinka se vaikuttaa ihmiseen, on tietysti seurausta monesta asiasta. Niistä, joita on hyvä pohtia terapiassa. Siksi sanon sinulle, että usko saamiasi hyviä neuvoja: et voi auttaa ketään ellei hän itse halua tulla autetuksi. Etkä sinä ole silloinkaan se oikea henkilö auttamaan vaan asian hoitaa ammattiauttaja, koska hänellä on siihen tarvittava tieto ja taito. Sinun tehtäväsi on tukea masentunutta terapiaan hakeutumisessa ja siihen kiinnittymisessä. Parisuhde ei ole terapiasuhde!!! Toinen vaihtoehto on se, että pelastat itsesi ja lähdet omille teillesi. Jos se ahdistaa, niin mieti, miksi sinä luulet olevasi masentuneen elämän ainoa oljenkorsi. Kuinka moni alkoholistin puoliso onkaan turhaan yrittänyt saada toisen lopettamaan juomisen ja saanut ainakin KAKSI elämää sekaisin...
En sanoisi kuitenkaan, kun jälkeen päin mietin, että mieheni olisi masentunut. Taino hän on masentunut työelämänsä suhteen. Tiedän, että hän pääsisi pitkälle ja hän on viisas, mutta ei vain näe omaa tilannettaan.
Hän on tammikuussa menossa kuitenkin siviilipalvelukseen, joten toivon että se avaa "ovet" työelämään. Sen jälkeinen aika kuitenkin mietityttää. Hänellä ei ole kunnon koulutusta laisinkaan, joten mieluisen työn saaminen on melko mahdotonta. Mutta sekin ongelma on siinä, että hän ei tiedä mitä haluaa, työn suhteen siis. Tuntuu, että hän on jotenkin vain "suistunut raiteilta". Mitä nyt olen hänen äitinsä kanssa keskustellut asiasta, niin ei hän ainakaan kovin rohkaiseva ollut asian suhteen. Hän suorastaan pitää poikaansa säälittävänä. Ehkä se on sitten vaikuttanut häneen.
Hän ei ole pakkomielteinen minun suhteeni, mutta jonkun asteen mustasukkaisuutta on huomattavissa. Häntä on edellisissä suhteissa petetty, joten silläkin on varmasti osansa asiassa.
En ehkä voi auttaa häntä tässä asiassa paljoakaan, mutta toivoisin, että hän kykenisi kertomaan minulle edes sen, mikä häntä vaivaa ja stressaa. Meidän välillämme ei ole mitään "kränää" ja pystymme keskustelemaan suhteestamme avoimesti, mutta hän ei kerro paljoa muista tunteistaa, esimerkiksi jos jokin asia raivostuttaa häntä tai jos hän on surullinen jostain asiasta, hän patoo sen itseensä, mikä taas näkyy joskus kiukunpuuskina. Miten autan häntä avautumaan?