oletko sinäkin jämähtänyt

kehitellyt kaikenlaisia välttelymetodeja sairastumisista matkusteluun ja työvuoroihin. Kätevintä on kuitenkin irrottautua siitä roolista, joka itselle on lykätty, siitä tulee paha mieli hetkeksi, mutta eipä enää kaivele ja pelota koko ajan. Sanoin isälleni, että jos sanoisit noin kelle tahansa muulle kuin lapsellesi, ne laittaisivat sua turpaan tai jättäisivät yksin: oletan että kohtelet minua tästä lähtien samalla kunnioituksella kuin ketä tahansa muuta ihmistä, tai ei tarvitse enää yrittää pitää mitään perheyhteyttä yllä, koska minä en ansaitse tällaista paskamaista kohtelua. Sen jälkeen isä on vähintään pyrkinyt käyttäytymään ja vastaan jokaisen vittuilun jälkeen kuin kelle tahansa vittuilijalle. Jos ei isäsi tahallaan vittuile, se saattaa olla vaan päälle jäänyt tapa, josta pitää kouluttautua ulos.

suoraan sanottuna apua.


eli, sairastuin masennukseen ja joudun käyttämään lääkettä. nyt suku yms mies ovat huolissaan minusta jos esim. nalkutan miehelle- enkä tee mitään normaalia.. eli heti olen huonossa kunnossa. mies käyttää härskisti sitä hyväkseen eli jos alan nakuttamaan hänelle ni hän laittaa äidilleni viestiä että ****** ei oo kunnossa että sekoilee taas-- minä siinä yritän että eihän tässä mitään vaan sanoin asista ja mieltäpainavist asioista. äidiltä tulee viestiä sitten että muista syödä niitä lääkkeitä ettet mee huonoon kuntoon ja käy niin kuin viimeksi. siis voi jumalauta. en voi mistään asiasta sanoa negatiivisest vaan heti tartutaan etten oo kunnossa. koko suku kohtelee mua kuin oisin mielisairas koska olen joutunut sairaslomalle masennuksen takia. en voi koko suvun edessä olla normaalisti vaan koko ajan tuntuu että pitää olla se rooli päällä etten vahingossa sano mitään negatiivisti koska alkaisi heti ettei se oo kunnossa. en pääse luultavasti tästä roolista koskaan eroon vaan oon vangittuna tähän koko lopun ikäni. ihan sama jos sulla menee hyvin niin löydetään ne heikot kohdat.. olin laihdutuskuurilla ja sain pudotettua painoa aika kivasti niin yks sukulainen sanoi että kohta sillä on anoreksia jos tuota vauhtia jatkaa.. olin niin kuin että mitä....?????? ja jos en pidä yhteyttä niin siitäkin syyllistetään että sillä on taas jokin hätänä jos se ei käy kylässä.. mua pompotetaan mennen tullen palatessa ja mietin miten tästä noidankehästä pääsen pois... olen uupunut tästä kuviosta...

muita ja puhua varovaisesti ja "kohteliaasti" ettei vaan paasta suustaan jotain mita pitaa "haveta". Siis toisin sanoen koska ei voi olla oma itsensa, sukutapaamiset ovat aina vaivaantunutta ja hiljaista istumista. Noh, olen tassa muutaman vuoden asunut ulkomailla ja paassyt tallaisesta negatiivisesta ajattelusta ja kyttailysta muutenkin eroon, joten ajattelin etta siskon haat ovat oiva tapa tutustua ainakin serkkuihin kun ovat edes hiukan samaa sukupolvea. Noh, miten se menikaan: kun menin iloisesti kyselemaan kuulumisia ja hiukan valottamaan nykyista elamaani, aiti juoksi akkia vihaisesti suputtamaan korvaan, etta "sitten et juo enaa sita viinia"! Olin siis juonut puoli lasillista siina vaiheessa, mutta eihan se sita tietenkaan uskonut. Siihen jai taas sukulaisiin tutustuminen kun perhe kyttasi tekemisia ja sanomisia koko ajan. Onneksi olen melkein koko ajan pois niista kuvioista, muuten hajoaisi paa.