Työpaikallani on mies, johon on vaivihkaa ihastunut. Tuntuu ihanalta ja sähköiseltä aina, kun hänen kanssaan juttelen. Odotan suorastaan hetkiä, että näkisin hänet ja saisin olla vain hänen kanssaan. Silloin harvoin, kun pääsemme juttuetäisyydelle vain kahden, joku aina keskeyttää sen.
Katseita olemme vaihtaneet ja joskus vahingossa jopa pitäneet toisiamme kädestä kiinni. En muista ihastuneeni näin sitten teini-iän. Odotan hänen seuraa ja samalla pelkään sitä. En haluaisi ihastua työpaikalla, sillä pelkään että jutut ja juorut voisivat pilata lupaavankin vasta alussa olevan suhteen..
Mutta minkäs teet, en saa häntä ajatuksistani pois ja odotan jo seuraavaa kohtaamista..
Katseita olemme vaihtaneet ja joskus vahingossa jopa pitäneet toisiamme kädestä kiinni. En muista ihastuneeni näin sitten teini-iän. Odotan hänen seuraa ja samalla pelkään sitä. En haluaisi ihastua työpaikalla, sillä pelkään että jutut ja juorut voisivat pilata lupaavankin vasta alussa olevan suhteen..
Mutta minkäs teet, en saa häntä ajatuksistani pois ja odotan jo seuraavaa kohtaamista..
Vastaukset 4
Vanhimmat
ihan sama vika minulla
Kiva tietää, että muitakin on, joilla on samanlaisia ongelmia. Vieläkun keksisi kuinka se mies saadaan omaksi, kun ainakaan minusta ei aloitteen tekijäksi ole. Olisipa tuo tutustuminen ja suhteessa eteneminen yhtä helppoa kuin se ihastuminen :)
pyydät vaan vaikka kahville.Lähtee tai ei,siinä
se.
..on taas se vika että koitan hakeutua tilanteeseen missä oltais kahden, mutta sitten jänistän, ja harmittelen jälkeen ei kait auta kuin yrittää kovemmin, jos saisin suustani oikeat sanat silloin kun on tarvis :(