En ole oikein koskaan ymmärtänyt ihmisten hinkua väen väkisin päästä parisuhteeseen... Mun mielestä naiset ja miehet on vaan liian erilaisia. Esimerkiksi ainoat asiat mitä mieheltä parisuhteessa kaipaisin seksin lisäksi on hellyys(siis sellainen, joka ei aina johda seksiin), kumppanuuden tunne ja yhteinen aika ihan kahden kesken. Mutta miehelle hellyys on yhtä kuin seksi, kaverit tärkeämpiä kuin nainen ja kumppanuuskin on vaikeaa, kun mies ei kuitenkaan koskaan voi nähdä naista samanarvoisena. Mitä siis jää jäljelle?
Tietysti näitä asioita saisi jonkinlaisena vaihtokauppana, mutta onko se yhteinen koti-ilta sitten minkäänarvoinen, jos mies selkeästi olisi mieluummin kaveriensa kanssa ja ilta kuluu kännykkää räplätessä. Tai jos saadakseni yhden vastentahtoisen halauksen viikossa joudun joka toinen päivä esittämään sängyssä ties mitä pikku hoitajatarta. Ja kun vielä kuulun niihin naisiin, joista se perinteinen lähetyssaarnaaja tuntuisi parhaalta asennolta, niin ei seksistäkään paljoa iloa ole!
Minusta miehen tyytyväisenä pitäminen on aivan liian kovaa työtä verrattuna siihen mitä minä siitä saan. Eikö miehet koskaan koe samalla tavalla?
Tietysti näitä asioita saisi jonkinlaisena vaihtokauppana, mutta onko se yhteinen koti-ilta sitten minkäänarvoinen, jos mies selkeästi olisi mieluummin kaveriensa kanssa ja ilta kuluu kännykkää räplätessä. Tai jos saadakseni yhden vastentahtoisen halauksen viikossa joudun joka toinen päivä esittämään sängyssä ties mitä pikku hoitajatarta. Ja kun vielä kuulun niihin naisiin, joista se perinteinen lähetyssaarnaaja tuntuisi parhaalta asennolta, niin ei seksistäkään paljoa iloa ole!
Minusta miehen tyytyväisenä pitäminen on aivan liian kovaa työtä verrattuna siihen mitä minä siitä saan. Eikö miehet koskaan koe samalla tavalla?
Vastaukset 24
Vanhimmat
huonojen miesten kanssa sängyssä.
Ja muutenkin väärien miesten kanssa suhteissa.
Oon ihan varma, et ajattelisit toisin oikean miehen kanssa.
Ei suhteen kuulu olla mitään jatkuvaa antamista ja saamista ja vertailua, et kumpi "hyötyy" suhteesta enemmän.
suhteessa ollaan rakkaudesta, ei sen takia, et jompi kumpi hyötyisi siitä jotenkin.
:)
...mutta jos en saa suhteesta mitään mitä haluan tai tarvitsen, mutta joudun silti näkemään ihan hirveän vaivan miehen miellyttämiseksi, niin mitä järkeä siinä on, vaikka kuinka rakastaisi. Helpompaa on olla yksin!
en mäkään suhdetta koskaan aloittaisi vaan sen suhteessa olemisen takia, vaan kyllä se vaatii ehdottomasti sen oikean miehen ja ne tunteet siihen mukaan.
Mutta sun täytyy vaan löytää oikea mies. Uskon, et ei silloin tuu mietittyä tommosia.
Miksi yleensä kysyit, jos kerran tiesit?
No niin niin, mutta saisihan seksiä ilman parisuhdettakin ja kysymyksen ydin oli, että eikö miehestä kokonainen parisuhde tunnu liian suurelta vaivalta pelkän seksin takia?
Eli kiinnostus vaan katoaa.
sitä sitoutumista ja tahtoa olla yhdessä.
Miten muuten selität monia kymmeniä vuosia naimisissa olleet ihmiset? Luuletko, ettei niille koskaan ole tullut kiinnostuksen-puute tilanteita eteen, mut ovat menneet yhdessä yli niistä ja jatkaneet yhdessä.
Yks avioisena oliona en kyllä allekirjota tota lausuntoa
Se mikä parisuhteesta tekee yrittämisen arvosen.
Se hellyys, mikään oo niin kivaa ku toinen kaivautuu syliin, just sillon ku siitä itestä tuntu siltä.
Toinen on se et etitään sellasta kumppania jonka kaa voitas olla vertasia ilman että tarttee miettiä joka ainoata siirtoo loppuun saakka. Mut se on totta että mie tartteen sellasen naisen joka ei koe kilpailevan mun kavereiden kanssa.
Itelle ainakaa se seksi ei oo se juttu miks olla yhdessä. Onhan se kiva että joku ees välittää.
En mie tiiä miks siihen parisuhteeseen on sellanen vietti, mut enpä oo ajatellukkaa sitä sen kummemmin se on vaan ollu sellanen ittestään selvyys.
"En mie tiiä miks siihen parisuhteeseen on sellanen vietti, mut enpä oo ajatellukkaa sitä sen kummemmin se on vaan ollu sellanen ittestään selvyys. "
Uskon, et mitä vanhemmaksi ihmiset tulee, niin sitä enemmän tuo ajatustapa vahvistuu. Tietysti monilla on se halu perustaa perhe jne..
seurustelisin lasten takii... Eikä niitä ees oo vielä? .... :D Varsin loogista, :p
Joo kai se perheen perustaminen on se lopullinen tavote. Nii ja toive siitä "unelma perheestä"
jos alitajuntasi ohjaa sua siihen suuntaan :)
Oot sie tavallaan oikeassa, ihminen on pohjimmiltaan eläin. Pääsääntösesti yksiavioinen eläin jonka tavote on jättää omat geeninsä seuraavalle sukupolvelle.
Toki ihmisen kyky ajatella suuremmassa mittakaavassa, ku vaan omalle kohdalle asioita, muuttaa käsitystä ja siellä syntyy näitä oivalluksia. Mutta pääsääntösesti nämä eläimen vietit määrää pitkälle ihmisen käytöstä.
Mut se että mua ohjailee alitajunta niin joku vois vihjata sille että kalsarit perjantaina ei oo ookoo :D
me ollaan. Huomaa sen monissa muissakin ihmisten käytöstavoissa, jos oikeen alkaa sillä silmällä asiaa tarkkailemaan.
Mun alitajunta sanoo ainakin mulle, et tää kalsarikännääminen on ihan ookoo.:) Rahat säästyy, kun on kotona eikä tarvii stressata aamulla kadonneita tavaroita tai epämääräistä heräämispaikkaa....;D
Erilaisuus on mielenkiintoista ja hankaluuksista huolimatta luo seksuaalista jännitettä, mikä on parisuhteen liima. Muutenhan sosiaalinen ihminen voisi asua kimppakämpässä kaverinsa kanssa. (Sitäkin olen kokeillut rahapulassani, mutta harvalle se samaa asiaa ajaa.)
Ajatuksessasi parisuhteesta vaihtokauppana on osa totuuttakin. Miehet ja naiset usein haluavat eri asioita. Mutta onnellisessa parisuhteessa antaminen tuottaa aivan yhtä suuren ilon kuin saaminenkin. Jos tämä ei ole tasapainossa, niin metsään mennään ja rytisten.
Summa summarum, jos et löydä miestä, joka omasta halustaan yrittää tehdä sinut onnelliseksi, etkä sinäkään halua tehdä häntä, niin et ole löytänyt "oikeaa" miestä. Silloin kannattanee pysyä sinkkuna.
On kyllä ollut kaksikin miestä, jotka halusin tehdä onnelliseksi ja tein kaikkeni heitä miellyttääkseni, mutta sitten lopulta kyllästyin siihen, etten saanut itse mitään ja koko suhde alkoi tuntua pelkästään työltä. Kyllä suhteesta jotain pitää saadakin, vaikka se kuulostaisi kuinka itsekkäältä!
miks pitää hypätä suhteeseen vaan siitä syystä, että ei halua olla yksin. Onko se niin, että jos on ollut liian kauan yksin, niin kuka tahansa kelpaa enempiä miettimättä.
se on just niin, et mitä kauemmin on ollut yksin, niin sitä vaikeempi on edes aloittaa suhdetta. Kynnys suhteen aloittamiseen nousee sitä korkeammaksi, mitä paremmin on tottunut yksinoloon.
mikä pakonnomainen tarve joillakin ihmisillä on olla suhteessa, en ole koskaan sitä ymmärtänyt...
halu saada lapsia ja/tai perustaa perhe jne...
seksi, hellyys, luotettava keskustelukumppani, joku joka on aina "sun puolella"... noita ihmiset arvostaa.
tai just niin myöskin aattelisin, että sitä vaikeempi alottaa mitää mitä kauemmin ollu yksin. Riippuu ihan ihmisestä. Tuli vaa mieleen ku muutamia ainaki tiiän jotka melkei ikänsä olleet yksin, ni sit sitä seurustelee vaa sen takia, ettei jaksa olla enää yksin, eikä niitä kriteerejä aseta toiselle.Kunhan vaan on joku.
on tuomittu epäonnistumaan, jotka alkaa ns. väärin perustein.
Mulla ainakin on niin, nyt kun edellisestä suhteesta on jo aika kauan aikaa, niin tuntuu et on ihan unohtanut jo et mitä se seurustelu on. Jotenkin tuntuu, et se on ollut joku vieras ihminen, enkä minä itse, joka siinä suhteessa silloin oli.
Ja tottakai kun on saanut(tai joutunut, miten vaan) olla yksin, niin pelottaa osaako enää antaa itsestään toiselle niin paljon, mitä suhteessa kuuluu antaa.
Toivon, et jos joskus tulee suhde eteen, niin nää ajatukset menis pois.
Minä taas viihdyn vuosi vuodelta paremmin yksin. Joskus lukioiässä olisin halunnut jonkun, sitten ajattelin, että no jos joskus osuu kohdalle ja nyt en voisi enää kuvitellakaan seurustelevani. En tiedä mikä minussa on vialla, mutta en voisi kuvitellakaan suhdetta sellaisen kanssa, jota en ihan tosissani rakasta, en ymmärrä miten niin moni pystyy vain tyytymään johonkuhun... Tai miehille se kai on ihan luonnollista, kun heille se on sama, kuka se nainen on, mutta naisella yleensä on jotain tunteitakin mukana...
kyllä mä uskon, et moni mieskin haluaa olla tunteilla mukana siinä suhteessa. Nuorilla on hiukan eri kriteerit. Silloin ollaan usein vaan siks, että ois vaan joku. Ihan sama melkein kuka on..
Jos ei yhtään miellytä silmää, eikä kemiat kohtaa ni ei. Mielummin on yksin. Sinkkuudessakin hyvät puolensa on, mut varmasti siihenki joskus kyllästyy.