Saan baarista seuraa ja mistä vain haluan, mutta en kaipaa enää yhden yön juttuja. Heti jos pitäisi pidempää suhdetta alkaa rakentamaan niin tulen elämäntilanteeni vuoksi jätetyksi ja se alkaa ottamaan niin koville etten halua edes yrittää enää tutustua kehänkään. Kuljeskelen baareissa ympäriinsä ja monesti naiset tulee juttelemaan mutta torjun heidät kun tiedän etteivät halua tutustua minuun siinä vaiheessa kun kuulevat elämäntilanteeni, ellen sitten valehtele ja kaunistele historiaani, sillä tavoin saan sentään muutaman kuukauden suhteen, mutta en halua valehdella, en pysty siihen enää.. oikeastaan en ole pystynyt siihen koskaan, mutta olen kuitenkin niin tehnyt ja särkenyt monen naisen sydämen ja omatuntoni sanoo ei, älä tee sitä enää.
Keskustella voi kanssani mistä vain ja luonteeltani sosiaallinen hauska jne .. ulkopuolisen silmään ei mitään vikaa, lähes unelmien poikamies, mutta täys katastrofi siinä vaiheessa kun ilmoittaa ettei ole käynyt kouluja eikä mitään ja siihen on omat vaikeat syynsä ja olen hirvittävässä oravanpyörässä, en tiedä miten kauan enää jaksan, jollen tee asialle jotain, eli hankin ammattin ja työn jne. Tiedän, säälittävä avautuminen, mutta ongelmansa kullakin. Mutta sen olen huomannut ettei työtön kouluttamaton mies voi saada pitkäaikaista suhdetta kuin korkeintaan toisen vastaavassa tilenteessa olevan naisen kanssa, no sellaisiin en ole törmännyt.. on ollut todella korkeakoulutettuja naisia ja jopa julkkiksia ja olisin saanut heidän kanssaan pitkän suhteen mikäli olisi joku ammatti enkä olisi tyhjäntoimittaja.. todella säälittävää.. toisena iltana Suomen korketasoisimmassa hotellissa romattinen yö varakkaan naisen laskuun ja seuraava iltana kotona jääkaapilla missä pelkkä valo ja sinappipurkki ja rahaa muutama kolikko sekä pankkitilillä ei nostettavaa.
Keskustella voi kanssani mistä vain ja luonteeltani sosiaallinen hauska jne .. ulkopuolisen silmään ei mitään vikaa, lähes unelmien poikamies, mutta täys katastrofi siinä vaiheessa kun ilmoittaa ettei ole käynyt kouluja eikä mitään ja siihen on omat vaikeat syynsä ja olen hirvittävässä oravanpyörässä, en tiedä miten kauan enää jaksan, jollen tee asialle jotain, eli hankin ammattin ja työn jne. Tiedän, säälittävä avautuminen, mutta ongelmansa kullakin. Mutta sen olen huomannut ettei työtön kouluttamaton mies voi saada pitkäaikaista suhdetta kuin korkeintaan toisen vastaavassa tilenteessa olevan naisen kanssa, no sellaisiin en ole törmännyt.. on ollut todella korkeakoulutettuja naisia ja jopa julkkiksia ja olisin saanut heidän kanssaan pitkän suhteen mikäli olisi joku ammatti enkä olisi tyhjäntoimittaja.. todella säälittävää.. toisena iltana Suomen korketasoisimmassa hotellissa romattinen yö varakkaan naisen laskuun ja seuraava iltana kotona jääkaapilla missä pelkkä valo ja sinappipurkki ja rahaa muutama kolikko sekä pankkitilillä ei nostettavaa.
Vastaukset 26
Vanhimmat
teikäläistä. Siinä ongelma.
Ainakin luulisin että naisille on vielä nykypäivänäkin kovin vieras ajatus, että nainen on se joka maksaa laskut ja ostaa ruuan. Jos jompikumpi on elättäjän roolissa, ni sillon sen pitäis olla se mies. Nää on näitä kangistuneita kaavoja.
Mutta sinuna en luopuisi toivosta. Kunhan onnistut hurmaamaan joltain kissalta jalat alta, niin kyllä se sut kotiin vie ja pitää, vaikka mikä olis.
enkä viisaskaan, mutta en ole huomannut että kouluttamattomuuteni tai työttömyyteni olisi ketään haitannut. Miehet, joiden kanssa olen ollut suhteessa, ovat kaikki olleet töissä ja koulutettujakin. Omalla kohdalla lopetin lukion kesken paniikkihäiriön takia, sen jälkeen olin hetken toisessa koulussa, mutta se loppui vielä nopeammin samasta syystä.
Samasta syystä loppuivat työharjoittelut/kurssit, joihin työkkärin kautta jouduttiin. Taisin peräti yhden työharjoittelun 4 vai 5kk suorittaa kokonaan loppuun, mutta sieltäkin olin jonkin verran poissa kun en vain pystynyt menemään. Ja yhden määräaikaisen työsuhteen suoritin vähän vanhempana kunnialla läpi. Muissa en kestänyt kovinkaan kauaa, päivästä muutamaan viikkoon.
En minä silloin ajatellut, että jotain apua olisi saatavilla. Jälkeenpäin kävin kaksi kertaa psykologin kanssa juttelemassa asiasta, mutta kolmannella kerralla en pystynyt enää sen jännityksen ja paniikin takia menemään sinne, joten se ilo loppui ennenkuin ehti alkaakaan.
Enkä varmaan vielä tänä päivänäkään pystyisi kouluun menemään juuri sen ihmispaljouden takia, vaikka haluaisin tavallaan kuitenkin sen ammatin. Työpaikkavaihtoehdotkin ovat kovin rajallisia, mutta menisin kyllä jos vain joku sopiva paikka olisi.
Kannattaa miettiä ensin mitä alaa haluaa eli mikä on se oikea ala itselle ja työympäristö. Voi tehdä itsenäisempääkin työtä.
On olemassa ilta-ja monimuotokoulutusta aikuisille. Ja päiväryhmiäkin aikuisille. Paikkakuntakohtaista tietysti koulutukset. Johonkin saa opintotukea ja osaa ei saa. Lisäksi on maksullisia koulutuksia. Tai oikealle alalle jos pääsisi työharjoittelun kautta kiinni. Kaikilla ei kai näihinkään ole mahdollisuutta(?), koska toimeentulo ei ole hyvä. Opintolaina on olemassa, mutta riippuu kenelle hyvä. Silti kannattaa yrittää jos jaksaa.
2-3 vuotta menee suht nopeasti ja valitsee suoraan alan jossa voisi olla itselle hyvä palkka ettei kouluttaudu matalapalkka alaan jos ei työpaikkoja ole, pian uudestaan muuten koulun penkillä. Ja että aito kiinnostus olisi alaan.
Erikoisemman alan koulupaikat voi olla joskus vähän piilossa, niitä saa penkoa ja nimikkeiden takana voikin olla jotain mitä etsi. Aloista tietoa voi kanssa katsella. Joskus kouluun pääseminenkin voi vaatia varapaikojen "kyttäilyä" jos ei heti pääse tai lehti-ilmoitustenkin seurailua netin ja muun lisäksi. Joskus voi joutua soittamaan esim. opinto-ohjaajalle kyselläkseen vieläkö on mahdollista.
Mutta ei väkisin, vaan niin että se oikea ala löytyy ja olosuhteetkin. Ja siinä voi itseltään kysyä kysymyksiä. Zemppiä.
Itseään kannattaa arvostaa, jokatapauksessa. Ja uskoa mahdollisuuksiinsa -kyvyissään, kouluun pääsemisessä tai muussa. Eikä luulla että on pakko olla heti täydellinen koulussa, ajan kanssa oppii lisää. Nuorilla on vielä aikaa ja vanhemmatkin kouluttautuvat.
Voi kysyä missä olen hyvä, mitä kiinnostuksia minulla on,.. jne.
On olemassa internetsivut ihan missä voi vastailla kysymyksiin ja etsiä alaansa. Yhden hyvän kerran löysin.
Eikä kannata hätäillä. Kyllä se oma ala voi sieltä löytyä. Minulla kesti joskus kauan tajuta mikä se voisi olla.
Ja jos ei löydy pian niin, eiköhän joskus joku nappaa. Jos siis pystyy tekemään.
nätti nainen..3vuotta sua nuorempi ja samassa elämäntilanteessa,jotenkin masentaa. Miehiä kyllä saisin mutta kai tässä jotain pitäisi ruveta tekemään...siis opiskelemaan kai pitäisi ruveta. Minnuu ei haittais vaikka törmäisinkin sunlaiseen mieheen jos muuten synkkais. Minäkin muuten tapasin julkkiksen ketä wou oli kiinnostunut minnust mutta minä taas en ollut kiinnostunut siitä... tai no olin just sillon eronnut niin eipä kiinnostanut senkään takia.
Oho tulipas vuodatus:)
et sanonut ikääsi mutta oletin koko ajan että olet 25v. Taidan olla väsynyt:)
mutta hieman kuitenkin..
.. se maaginen ikä ikävällä tavalla ja huonompaan suuntaan on lähtenyt sen jälkeen menenemään kun alkanut varomaan pettymyksiä. No ehkäpä aurinko vielä yllättää tämänkin sinkkumiehen..
näin.en voi olla ainoa nätti nainen ketä ei häiritse se ,vaikka mies olisikin köyhä. :)
Itse olen vähän reilut 30-vuotta, fiksu ja melko kauniskin, 5-vuoden koulutuksella varustettu, ollut mukana työelämässä ja menestynyt tuolloin ihan hyvin. Nyt kuitenkin viimeiset lähivuodet ovat sisältäneet pitkiä työttömyysjaksoja ja sairaslomia (henkisistä syistä). Tällä hetkellä olen sekä työtön että mielenterveyskuntoutuja. Ja tällainen karu kuvio saa kyllä monet miehet minua karttamaan. Useita miehiä vieroksuttaa jo pelkästään tuo työttömyysosiokin, puhumattakaan monen kammoksumasta mielenterveyskuntoutuja-sanasta. Aivan liian monen ihmisen asenne on se, että ajatellaan heti toisessa ihmisessä olevan jotain "vikaa", jos hän on työtön, tai jos hänen elämänsä on ollut henkisesti vaikeaa. Vaikka henkinen vointini onkin nyt aivan hyvä, niin silti en ole vielä valmis palaamaan työelämään - rankkojen aikojen jälkeen tarvitaan aina jonkin verran aikaa ns. "palautumiseen". Tämä ei kuitenkaan tee minusta yhtään sen "hullumpaa" kuin kenestäkään tahansa muusta ihmisestä.
Monet miehet kiinnostuvat minusta ulkonäköni ja luonteeni perusteella. Toisilla kiinnostus lopahtaa, kun selviää että olen työtön. Toiset ehkä vielä osaavat suhtautua tuohon työttömyyteen ihan suvaitsevasti, ja heidän kiinnostuksena jatkuu edelleen. Mutta entäpä sitten siinä vaiheessa kun kerron olevani mielenterveyskuntoutuja (jota minusta ei päälle päin huomaa kukaan) - johan sitten alkaa vastapuolella pelko heräämään. Harva pystyy hyväksymään tällaista epätäydellistä "pakettia", ja se kieltämättä tuntuu kurjalta.
Toivon kovasti, että vielä jossain vaiheessa törmäisin sellaiseen mieheen, joka on niin sinut oman epätäydellisyytensä kanssa, että on valmis hyväksymään rinnalleen ihmisen, joka myös on epätäydellinen.
Täydellisiä ihmisiä kun ei ole olemassakaan - ei missään muualla, kuin sellaisten ihmisten illuusioissa, jotka itse kuvittelevat olevan täydellisiä.
hullua..
jotenkin arka asia, mutta monet yrittävät välttää suoranaista siivestys suhdetta ja varsinkin jos omat taloudelliset seikat ovat hakusessa. Itse olen sukeltanut epäonnisten busineksien takia tosi syvään ja verokierteeseen ettei siitä kehtaa edes tuttaville puhua. meni koti,mökki ja sijoitusasunnot ja liikehuoneistot, eikä riitäkää. Rupea siinä sitten luomaan auvoista suhdetta jonkun kanssa vaikka tyrkyllä olisi ja itsekin haluaisi. Siinä jotenkin tulee petoksen maku mieleen, eihän sitä voi heti alkuun töksäyttää että: ainiin muuten, olen tyhjätasku luuseri! Varmasti heti tulee siivestys mieleen, vaikkei se olisi tarkoitus.
Mutta tseppiä kaikille vastavassa tilanteessa oleville
..vaan "rohkaisustasi". ;)
Enpä kyllä itsekään "hullua", suvaitsematonta ja asioista tietämätöntä ihmistä rinnalleni huolisi - koska sen verran elämänkokemusta ja viisautta on itselleni karttunut kovien kolhujen myötä. Valitettavasti vaan ne viisaat ihmiset ovat melko harvinaisia helmiä tässä maailmassa.
Sitten kun olen palannut taas työelämään, tuo mielenterveyskuntoutuja-sana poistuu "profiilistani". Olenkohan sitten minäkin näiden omasta mielestään normaalien ihmisten silmissä täysin normaali ihminen? Tai olenhan minä jo tälläkin hetkellä kaikkien silmissä aivan normaali ihminen, jos en kerro olevani mielenterveyskuntoutuja. Hmmm...rehellisyydestä sakotetaan.
Työpaikoissa on paljon tuota ns. kohtaanto-ongelmaa eli
avoimet työpaikat ja työttömät eivät kohtaa toisiaan.
Samoin samanhenkiset/taustaiset ihmiset eivät oikein kohtaa.
Ihmiset joilla on ollut samanlaisia vastoinkäymisiä elämässään.
Itse olen ollut 90-luvulla, pahimpina työttömyysvuosina
pitkäaikaistyötön. Nykyään olen arvostetussa työpaikassa
ihan vakkariduunissa.
Tuo on todellakin totta etteivät mielenterveysongelmat välttämättä
näy päällepäin. Itsekin olen vaikeaa masennusta sairastanut.
Kun lopulta sain masennukseni hoidettua aisoihin aloin taas
kiinnostumaan tulevaisuudesta. Opiskelin uuden ammatin,
sain työpaikan, aloin urheilemaan, opiskelemaan iltaisin.
Nykyään olen varsin hyvässä kunnossa, niin fyysisesti
kuin psyykkisesti.
Olimme tuossa perjantaina frendini kanssa yökerhossa iltaa viettämässä.
Mietin itsekseni että ulkoisessa olemuksessani on täytynyt tapahtua
melkoinen muutos parempaan suuntaan sillä muutama nainen tuli
yökerhossa pyytämään tanssimaan.
Kysyisin sinulta miten olet ajatellut ”myydä” jollekin miehelle
oman elämäntarinasi?
Itse tässä mietin miten kertoisin masennuksestani yhdelle tapaamalleni
naiselle joka kuulemma haluaisi alkaa seurustelemaan kanssani.
Saatat olla unelmien poikamies sille, joka määrittelee unelmiensa poikamiehen ulkoisin perustein.
Sanot särkeneesi monen naisen sydämen torjumalla heidät. Kuulostaa siltä, että oman sydämesi sinä siinä olet saanut säröille, eikä nainen loppujen lopuksi ole menettänyt mitään. Onko päässyt käymään niin, että olet tosiaan valehdellut ja kaunistellut jonkin aikaa, sitten todellisuus on paljastunut, ja nainen on ihan ymmärrettävästi ja oikeutetusti antanut sinulle kenkää? Ei kannata valehdella itselleen noin raskaasti.
Kun kerran olet työtön, mene työkkäriin kyselemään koulutusmahdollisuuksista. Kun opiskelet - siitäkin saa kohtuullista rahallista korvausta - sinulle jää vähemmän aikaa roikuskella baareissa, mutta ehkäpä myöhemmät saavutukset, kuten työpaikka ja ammattitaito, saa mielesi paremmaksi. Ja voihan siellä työkkärin jonossa katsella, olisiko niitä "samassa tilanteessa olevia" naisia paikalla.
Käsitit joitakin lauseitani väärin, no ehkäpä ilmaisin asiani yöllä pikkutunneilla hieman huonosti. Olen särkenyt toki oman sydämen siinä kun torjun nykyisin naisten lähentelyt, mutta aiemmin naisten sydämet valehtelemalla ja antamalla heidän rakastua minuun ja kertomalla siinä vaiheessa muutaman kuukauden päästä totuuden tilanteestani, osa jättänyt samantien ja osa yrittänyt rakentaa "uutta suhdetta" kanssani siltä pohjalta etten ole mitään.. toki naista kaivertaa se alkusuhteen valehteluvaihe.. mutta en ole koskaan valehdellut mistään muusta kuin koulutus ja työjutuista, mutta siihenhän naiset eivät enää luota kun olen saanut valehtelijan leiman otsaan. Ehkäpä en ole lähelläkään monien unelmien poikamiestä, kun en pysty edes rehellisesti sanomaan vieraalle ihmiselle etten ole koulutettu/töissä.. pystyin sen sanomaan toisinaan vielä alle 25v, mutta nyt tilanne pahenee vuosi vuodelta. Syitä kouluttautumattomuudelle/työttömyydelle en halua täällä eritellä, mutta hieman saman suuntaisia ovat kuin muutamilla tässä ketjussa. Ja normaaleissa keskusteluissa minusta ei huomaa mitään poikkeavaa, päinvastoin jopa toivoisin että joku tietäisi tilanteeni sanomatta, sillä ennen kuin ehtii edes mitään itsestään kertomaan niin naiset jo olettavat isoja positiivisia asioita minusta.. ehkäpä siihen on syy ulkoinen vaikutelma.
Tuo julkkujuttu oli toki hieman typerä, olisi pitänyt kaiketi sanoa tarkemmin mistä syystä hän julkku jota tapailin pari kuukautta, mutten halua liikaa paljastaa itsestäni täällä, ehkäpä joku jo tuntee siitä huolimatta.
Tarinasi oli surullista luettavaa. Mielestäni olet kuitenkin fiksu ihminen, olet kykenevä tutkimaan itseäsi realistisesti; et tuo esiin ainoastaan omia hyviä puoliasi vaan paljastat myös ne "heikot" kohtasi. Se on henkistä kypsyyttä.
Näin naisena uskaltaisin todeta, että suuri syy siihen ettet saa luoduksi pysyvää suhdetta on se ettei sinulla ole vakituista työtä. Itse tapasin aikoinaan tosi kivan kaverin, mutta valitettavasti suhde "tyssäsi" siihen kun hänellä ei ollut työpaikkaa, huomasin että minä olin suhteessamme aina se maksaja. En suostunut siihen, koska mielestäni kummaniin on suhteessa kannettava taloudellisesti kortensa kekoon.
Toki hyvä koulutus on hieno asia, mutta ei suhde saa perustua siihen tai sen puuttumiseen. Mielestäni vakituinen työpaikka on paljon tärkeämpi kuin koulutus. Yleissivistyksenhän ihminen pystyy hankkimaan muualta kuin oppikirjoista. Elämä on usein paras opettaja siinä:)
Uskon, että mikäli vakavissasi olet hankkimassa itsellesi työpaikan ja sen kyllä saatkin jos vain haluat, niin saat elämäsi ihmissuhteiden myötäkin kuntoon.
Itse olen jo tällaisena "mummoikäisenä" luopunut uskosta ettäkö joskus tapaisin mieluisan kumppanin. En silti halua olla katkera, elämässä vaan ei voi kaikkea saada. Yritän parhaan mukaan nauttia siitä mitä minulla on; hyvä, vakinainen työ, lämmin ja viihtyisä kotia, jokapäiväinen ruoka ja kivoja kavereita. Vaikka uskoni kivasta mieskaverista onkin hiipunut unholaan, olen silti haaveilija; ehkäpä kuitenin jossakin joskus olisi joku minullekin.... Niin - kaksijakoisia ajatuksia, tiedän, mutta...haaveillahan aina saa.
Kaikkea hyvää elämääsi, toivon että saat töitä ja toivon että löydät sinulle sen oikean!
jos jollekkin et kelpaa sellasena kuin oot, menet seuraavaan luokse, se on niin yksikertaista, sillä jos joku nainen lemppaa sut sen takia että oot persaukinen, ei se oo kiinnostunu susta vaan sun sosiaalisesta statuksesta, millä se haluaa kehuskella kavereilleen, haluuthan säkin varmasti näytellä tuolla kaupungilla, miten kaunis nainen sulla on?? mitä vikaa niissä persaukisissa naisissa on, ota sellanen, vai onko sulle sitten niin tärkeetä, että naisen täytyy tienata paljon??
vitun vaikeeta tää kirjottaminen, ehkä tajuut mitä ajan takaa
...sinä asian ilmaisit, et lainkaan vaikeatajuisesti, kyllä hän varmaan ymmärtää mitä tarkoitat:)
ei ole mitään vikaa jos siihen on pätevät syyt. Jos syyt kuitenkin johtuu siitä, että ei halua tehdä töitä vaan olla yhteiskunnan elättinä ja päivät olla jouten, ni ei todellakaan kuulosta hyvältä.
Minulla on asiat kyllä paremmin(?), mutta en silti päästä naisia kovin
lähelle, koska häpeän omaa elämäntilannettani.
Tämän ikäisellä miehellä on yleensä jo oma asunto, vaimo/naisystävä
ja varallisuutta. Itse taas lähdin vielä vanhemmalla iällä opiskelemaan,
joten ei ole pahemmin omaisuutta ja häpeän sitä. On kyllä työpaikka ja
hyvä koulutus, mutta ei auta, silti on itsetunto maassa.
Olen ainakin useimpien mielestä mukava ja ystävällinen mies
ja monen naisen mieleen ulkonäöllisestikin. Silloin tällöin naiset
lähestyvät baarissa yms. Olen harrastanut viime vuodet lähinnä
yhden illan juttuja (harvoin), koska en jollain tasolla kehtaa päästää
naisia tutustumaan itseeni lähemmin. Tiedostan itsekin, että
olen ihan hyvä tyyppi, älykäs ja osaan puhua naisille ja kohdella ihmisiä hyvin,
mutta minkäs teet kun oma itsetunto ei nyt riitä parisuhteeseen.
Tuntuu että minulla pitäisi olla naiselle muutakin annettavaa,
enkä riitä vain omana itsenäni.
Nyt kuules hei...olet takonut päähäsi aivan outoja juttuja!! Kukaan fiksu nainen ei himoitse omaisuuttasi vaan haluaa Sinut omana itsenäsi. kuvauksesi perusteella vaikutat ihan ok suomalaiselta mieheltä. Jos joku nainen omaisuuttasi vaanii, hän ei ole sinun arvoisesi.
Lopeta tuollaisen hömpötyksen miettiminen, itseäsi tuollaisilla ajatuksilla kiusaat etkä ketään muuta. Jokaisen aikuisen on tultava omillaan toimeen, ei ihmistä omaisuuden tai se puuttumisen perusteella "valita".
Nyt lippu korkealle ja liikenteeseen, älä kieri itsesäälissä vaan näytä kanssaihmisille kuinka upea persoona olet.
Juu-u, mutta muistatkos millaista sun arvomaailmasi oli parikymmentä vuotta sitten?
..muistan sen erittäin hyvin, ei ole muuttunut siitä miksikään, kiitos kotikasvatuksen, onnellisen lapsuuden ja hyvän elämän:)
itsehän elätän itteni raveilla ja osakekaupoilla
rupeet säki vaa pelaa ni kyl se siitä!