Nykyäänhän on tyyppejä jotka luulevat olevansa punkkareita, mutta eivät oo koska niillä ei oo aatteita.
Oliko ennen (77-84), tuommoisia, vai oliko silloin edes väliä, oliko silloin etes kunnolla niitä aatteita? Vai onko ne tullu myöhemmin?
Oliko ennen (77-84), tuommoisia, vai oliko silloin edes väliä, oliko silloin etes kunnolla niitä aatteita? Vai onko ne tullu myöhemmin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Okei, tää aihe ei todellakaan ollut siis mua varten, mutta tulipa vaan mieleen hiettää tähän jotain.
Oon miettinyt asiaa ja tullut siihen tulokseen, että varmasti oli. Pakkohan niitä oli olla. Punk oli tuolloin valtava ilmiö, vai pitäisikö sanoa, että "muotia". Ja kuten aina suurissa massailmiöissä, liittyy joukkoon aina jtn vannapäitä. Ihan luonnollista. Vai voiko joku väittää, että kaikki sen ajan punkkareina itseään pitävät oli ns. kunnon punkkareita vain siksi, että sattuivat siihen aikaan nuoruuttaan elämään? Syntyikö ne jostain punkkarisiemenestä vai?
Ja miksikäs muutenkaan Pelle Miljoonalla olisi se "Mitä on punk?" -kipale, jossa kritisoidaan sellaista kaupallisuutta ja vannapäisyyttä. Että siinä vähän todistusaineistoa.
Kyllä niitä oli, tietysti. Tänä päivänähän ei muita olekaan.
Punk oli toki 70-luvulla iso ilmiö, mutta ei silloinkaan ollut punkkareita niin paljon, kuin te nuoret tunnutte luulevan. Kyllä silloinkin oli punkkareita vain murto-osa nuorista. Punk ei ole koskaan ollut mikään enemmistön muoti.
80 luvun alussa oli "punkkareita" ja punkkareita. Toisille riitti Terveet Kädet kirjoitettuna liivin selkään, toiset oli oikeesti vaihtoehtoihmisiä. Punkkareilla ja hipeillä oli ainakin silloin aika paljon samaa maailmankatsomusta. Mun mielestä se ajatusmaailma heijastuu edelleen, luonnonsuojeluun, kierrätykseen, inhimillisyyteen, eli ei se ihan turhaa toimintaa ollut. Punk on aina ollut mulle aate ja elämäntapa, tapa olla oma itsensä ja ajatella omilla aivoillaan. Jos jollekin punk on pelkkää musaa ja se riittää niin se on myös ok. Ahdasmielisyys on pahinta.
Omasta mielestäni punk on muoti-ilmiö. 70-80-luvulla se oli yks nuorisokulttuurin osa ja muoti-ilmiö joka sattu just näiden ihmisten nuoruuteen. Nykyäänhän nää tyypit on ihan normi keskiluokkaisia ihmisiä, hammaslääkäreitä ja muita. Tästä asiasta oli juttua pari vuotta sitten jossain iltapäivälehdessä kun ne kaivo esiin näitä vanhoja punk-bändien tyyppejä ("Missä he ovat nyt?"). Siellä oli joukossa kemian tohtoreita ja muita ja sitten tietty osan oli viinapiru vienyt.
Itse olin teini-ikäinen 90-luvulla. Sillon ei ollut muotia olla punkkari, eikä kukaan ollut...Paitsi yks Simo ja joku Vesku, jotka oli jotain 30v. ja jämähtäneitä siihen juttuun. Ne tais olla aitoja punkkareita :)
Nyt huomaa, että punk alkaa taas olla muotia, kun tuolla Forumissa kulkee 13v. pikkutyttöjä ja -poikia värikkäät irokeesit päässä ja mitä kaikkea niillä nyt onkaan. Jos nää kyseiset tyypit ois ollut teinejä 90-luvulla, ne olis ollu sellasia kirpparivaatehippejä, joka oli vallitseva vastailmiö sillon. Noh, ohimeneväähän tuo on, 3 vuoden päästä ne on jo jotain ihan muuta kuin punkkareita.
Mielestäni ihan oikea pesunkestävä punkkari on tää Tampereen yliopiston professori Howy Jacobs, joka on fiksu jätkä ja oikeesti saanut jotain aikaan. Ja kehtaa silti olla vielä punkkari.