Heips!
Erosimme kesällä minun aloitteesta.
Mies ei koskaan ole ymmärtänyt(halunnut ymmärtää)miksi,vaikka asiasta moneen kertaa puhuttiinkin.
Olemme jatkaneet yhteydenpitoa, ei muuta, ei minkäännäköistä suhdetta, vain pelkkää "ystävyyttä".
Mies on koko ajan halunnut enemmän, paluuta entiseen. Itse epäröin... eipä taitaisi onnistua enää...
Miehen asiat ovat menneet koko ajan huonompaan suuntaan ja pelkään hänen tekevän itselleen jotain, on itse asiassa joskus siihen suuntaan maininnutkin. Hän on todella pohjalla, eikä näe missään mitään hyvää. Pelottaa, miten tässä käy. Tiedän kyllä, etten voi ottaa häntä takaisin vain tästä syystä, mutta se voisi pelastaa hänet vähäksi aikaa... älytön ajatus, tiedän!!
Mutta jos nyt sanon, ettei mistään enää koskaan tule mitään (minkä olin ajatellut sanoa)pelkään senkin seurauksia! Hän jo vihjaisi, ettei ole mitään syytä enää jatkaa hänen taivaltaan...
Mistä tietää onko tosissaan (pelkään että on!)vaiko vain "heittoja".
Apua hän ei suostu hakemaan, vaikka olen ehdottaunt, että voisin lähteä hänen mukaansa tueksi.
Alkoholia kuluu hirveet määrät viikossa(ja ehkä jotain muutakin)!!
Onko jollain kokemuksia vastaavasta? Entä seurauksista tai jotain JÄRKEVIÄ neuvoja!
Erosimme kesällä minun aloitteesta.
Mies ei koskaan ole ymmärtänyt(halunnut ymmärtää)miksi,vaikka asiasta moneen kertaa puhuttiinkin.
Olemme jatkaneet yhteydenpitoa, ei muuta, ei minkäännäköistä suhdetta, vain pelkkää "ystävyyttä".
Mies on koko ajan halunnut enemmän, paluuta entiseen. Itse epäröin... eipä taitaisi onnistua enää...
Miehen asiat ovat menneet koko ajan huonompaan suuntaan ja pelkään hänen tekevän itselleen jotain, on itse asiassa joskus siihen suuntaan maininnutkin. Hän on todella pohjalla, eikä näe missään mitään hyvää. Pelottaa, miten tässä käy. Tiedän kyllä, etten voi ottaa häntä takaisin vain tästä syystä, mutta se voisi pelastaa hänet vähäksi aikaa... älytön ajatus, tiedän!!
Mutta jos nyt sanon, ettei mistään enää koskaan tule mitään (minkä olin ajatellut sanoa)pelkään senkin seurauksia! Hän jo vihjaisi, ettei ole mitään syytä enää jatkaa hänen taivaltaan...
Mistä tietää onko tosissaan (pelkään että on!)vaiko vain "heittoja".
Apua hän ei suostu hakemaan, vaikka olen ehdottaunt, että voisin lähteä hänen mukaansa tueksi.
Alkoholia kuluu hirveet määrät viikossa(ja ehkä jotain muutakin)!!
Onko jollain kokemuksia vastaavasta? Entä seurauksista tai jotain JÄRKEVIÄ neuvoja!
Vastaukset 12
Vanhimmat
itsetuhoiset viestit ovat kätevä konsti roikottaa kaveria mukana vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Fiksun ihmisen ainoa oikea ratkaisu on sanoa: Hasta la vista.
On käsittämätöntä tuollainen itsesääliin ajautuminen. Olen sitä mieltä, että jos hän todella tahtoisi sinut takaisin, hän nimenomaan muuttaisi itsensä parempaan suuntaan ja näyttäisi näin että rakastaa sinua todella. Ei tuollainen, anteeksi nyt vaan, ole rakkautta vaan pahaa läheisriippuvuutta. Tiedän itse, mihin tuollainen voi johtaa, samat virheet ne sieltä paljastuu taas ellei pahemmatkin. Itse en takaisin ottaisi. Mutta eri asia jos olisi ryhdistäytynyt ja mennyt itseensä, katsonut itseään peiliin ja todella tekisi asioille ja virheillensä jotain. Jokainen kun voi muuttua. Mutta rakastaako hän sinua? Jos näin on, on hän mies ja ryhdistäytyy. Tahtooko hän sinut? Jos tahtoo, hän näyttää sen sinulle sillä, että hän itse tahtoo olla "arvoisesi". Ja näyttää sinulle, että hän todella tahtoo olla sinun kanssasi, antaa sinulle parhaimpansa ja siltä ei nyt valitettavasti näytä.....
kaveri voi todellakin olla niin rakastunut ettei näe muita vaihtoehtoja.
Kaikki eivät ole samanlaisia!
tähän, että jos se mies on vakavasti masentunut (siltä vähän kuulostaa), niin ei sieltä noin vain nousta! vaikka kuinka rakastaisi, ja haluaisi olla toisen kanssa. Kokemusta on.
Mutta se on väärin että sinun pitäisi häntä yrittää "parantaa", se ei ole hyväksi sinulle eikä hänelle. Hänen pitäisi saada ammattiapua, ja toivottavasti hänellä on ystäviä jotka tukevat.
sinusta koskaan irti, jos hyysäät ja paapot häntä. Kun et nyt pidä vähään aikaan yhteyttä, hänkin alkaa tottua elämään ilman sinua.
itsemurhalla vihjailut tietysti pelottaa, mutta kerro jollekin hänen ystävälle noista vihjailuista, ja pyydät pitämään silmällä.
koska hän käyttää sitä suruunsa. Ja se sekoittaa hänen ajattelunsa.
Mielestäni ei kannata sanoa hänelle ainakaan 'mistään ei tule enää koskaan mitään', eikä mitään muutakaan masentavaa. Tiedät tilanteen hyvin ja jos hän tekisi itselleen jotain, alkaisit syyttää itseäsi.
Vaikka sinun tehtäväsi ei olekaan hoitaa toisten ongelmia, kirjoituksesi antaa todellakin aihetta huoleen ja siksi sinun täytyy auttaa häntä. Voitte
keskustella kun hän on selvinpäin.
Voisit mennä hänen kanssaan AA:han. Jos hän haluaa. Ja soita Erikalle! Saat hänen yhteystietonsa www.rakkaudenpolku.net. Hän osaa auttaa sinua ja exmiestäsi. Tuli mieleeni juuri nyt.
Ammattiapua olen ehdottanut ja luvannut mennä mukaankin jos hän vain haluaa, henkiseksi tueksi.
Rahaa niihin kyllä vaan tulee palamaan melkoisesti...
AA:han hän ei lähde, olen ehdottanut jo aikoja sitten!
Alkoholin käytön saisi kuulema loppumaan ihan silläkin,että ottaisin hänet takaisin!
Ja niitä ystäviäkään ei oikein ole, on ollut, mutta ei ole pitänyt enää moniin vuosiin yhteyttä oikein kehenkään!
Etää silleen! Aika pahalta kuulostaa ja tuntuu!!
Hei, minulla on myös vaikea tilanne alkoholistin kanssa. Olemme kyllä vielä yhdessä, omasta mielestäni harkinta vaiheessa mutta mies varmasti toivoo muuta. Mies on nyt töppäillyt kännissä ja minulla luottamus mennyt, en tiedä mikä viime vuosina on ollut totta ja mikä valetta. Juominen on riistäytynyt käsistä, aina lupaa yrittää lopettaa mutta ei tee mitään tosissaan esim. hae apua.
Mietin että onko suhteemme mikään muu kuin läheisriippuvuussuhde. Itse aion ainakin nyt mennä al-anoniin, suosittelen sitä sinullekin. Lisäksi lähden jouluksi pitemmäksi aikaa muihin maisemiin rauhoittumaan.
Eron miettiminen vie energiaa, ja jos eroan, luulen että juuri tuollainen tilanne meilläkin on edessä, mies kuukausikaupalla roikkuisi ja ruinuaisi ja lupaisi jättää viinan tai sitten uhkailisi tekevänsä itselleen jotain. Olen nimittäin yrittänyt eroa aikaisemminkin, mutta säälistä jäänyt.
Eräs al-anonissa käyvä ystäväni sanoi, että juomisen lopettamisen halu täytyy tulla omasta itsestä, ei siitä että haluaa lopettaa kumppaninsa vuoksi.
Voi jos olet jo noin pitkällä erossa, älä luovuta! Tiedän yhden alkomiehen joka yritti itsemurhaa eron jälkeen, mutta nyt voi kohtalaisen hyvin.
Mietin, että joskus alkoholistiläheiselle paras teko olisi irrottautuminen. Ei minkäänlaista kannattelua ja hyysäämistä enää. Omille jaloilleen tiputtaminen. Niin raaalta teolta kuin se tuntuukin, se voisi olla parasta myös alkoholistille itselleen.
Juuri näin olen ajatellut. Ehkä vaan pitäisi tavallan "kovettaa" itsensä ja antaa olla, lopettaa huolehtimien, koska sillä ei näy pääsevän mihinkään suuntaan.
Itsekkin olen miettinyt, että viinasta hänen pitäisi luopua omasta halusta, ei sen takia, että minä haluan. Ja en edes usko, että pääsisi siitä lopullisesti eroon, vaikka palaisimmekin yhteen, joskus se korkki taas narahtaisi kumminkin.
Tällä hetkellä en vaan näe mitään muuta syytä yhteen paluulle kuin omat syyllisyyden tuntemukset ja sen varaan ei voi mitään rakentaa, tiedän sen!
Toivon todella, että jaksan pysyä vahvana, ajoittain epäilen jo sitäkin. Eroa halusin pidemmän aikaa, ei ollut hetken mielijohde. Mutta pelottaa miehen kohtalo...
juopoista miehistänne!See juominen on sairaus ja elämäntapa.Miksi säälitte niitä.?Itse tiensä ja tapansa valitsevat.Teitä oottaa elämän hyvät hetket.Eläkää itsellenne.Unohtakaa juopponne niin teillekkin elämä hymyilee.!!!
eronnut alkoholiongelmaisesta miehestä. Silti en halveksi alkoholiongelmaisia. Jos joku uhkailee itsemurhalla otan sen tosissani ja autan, tehkää sitten muut mitä haluatte, minulla sanoo järki ja tunteet näin.
Jos olet väleissä hänen vanhempiinsa, niin koitappa heidän kauttaa ja avullaan hommata hänelle apua! Ei sun tartte olla yksin pitämässä toista pinnalla. Jos hyvin käy niin tämä mies tajuaa itsekkin, että jatkettava on ja lopettaa muiden ahdistaminen omalla olollaan.