Me erosimme yli vuosi sitte pitkästä avioliitosta.Mies muutti muualle ja elimme omaa elämää tahoillamme,kunnes yllättäen,ryyppäjäisten seurauksena,olimmekin toistemme sylissä.Ja totesimme,että jospa alettais taas.Kumpikaan ei ollut ehtinyt löytää uutta kumppania.Tajusin kuinka ikävä oli kuiteski ollutkin.Vaikken myöntänytkään.Ehkä meidän piti sitte tällänen välimatka kokea,että ymmärrettäs kuinka tärkeä se toinen on sittenkin.Yhteen emme kuitenkaan muuta,eikä avioliittoakaan harkita.Anteeksi on annettu ja pyydetty.Päätimme,että nyt ollaan vain näin.Ihan umpirakastuneina uudestaan niinkuin nuorena.Lapset tietää jo asiasta ja on onnellisia siitä,että voidaan olla taas perheenä.Tämä voi olla hulluutta .Tai sitte rakkautta...
elämän kummallisuuksia
uus-rakastus
71364
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kuin sain lukea tämän. WAU!
Itku pääsi,kun luin kirjoituksesi.Itsellä hirveä ikävä ex:ää eikä paluuta enää ole,hän jo uusissa kihloissa.Elämä jatkuu,mut onnea kovasti teille:)
Meillä ero käsillä,siis asumusero,mieheni muuttaa mun ja lasten luota pois.Sattuu niin mielettömästi,mutta en voi kahlita vaan pakko antaa mennä.Ainoa haave ja lohdutus välillä on että miehenikin tajuaa erossa ollessaan että kuinka tärkeä se perhe onkin ja pieni toivo siitä että viel rakastaisikin ja haluaisi yhteen paluuta.Jospa se toivo vielä joskus toteutus.Jos toteutuu niin varmasti kirjotan tänne ja isolla otsikolla(sen näkee sitten kevään aikana toteutuuko vai ei koskaan enää).
Tuon kirjoittaminen vaati varmasti rohkeutta tai jotain sellaista. Erosin vaimostani vajaa vuosi sitten, ero tuli lopulliseksi jokin aika sitten. Meillä on yksi eskari-ikäinen lapsi, kaikki normaalisti vaikeat asiat ovat menneet suht. ok. Turhaa tappelua tai oikeusjuttuja ei ole kumpikaan halunnut, niistä kun ei lopuksi kukaan hyödy. Kun luin viestisi, ajattelin kirjoittaa sen, mitä en ole kenellekään ääneen sanonut. Normaali arkielämä menee melko kivuttomasti, kumpikin on töissä kiireinen, lapsen asiat kuitenkin ajavat aina edelle, kumpi nyt sitten hoitaakin. Kummallakin on uusi suhde alkuvaiheessa, se ei kumpaakaan meistä häiritse. Olemme hoitaneet asiamme asiallisesti, mitään isompaa riitaa ei ole ollut. Riitaa onkin ollut vain uuden naisystäväni kanssa, hän ei voi sulattaa sitä, että eronneet ovat keskenään tekemisissä, vaikka on itsekin eronnut ja perheellinen. Siitä onkin seurannut se, että olen tosissani alkanut muistelemaan niitä menneen suhteen ongelmia ja verrannut niitä nykyiseen.
Olen sitä mieltä, että jotkut ihmiset voivat olla juuri "toisilleen tarkoitettuja". Uskoisin, että te olette juuri sellaisia. Elämä on ihmeellistä.. olen aina ajatellut, että mitä enemmän etsii, sitä vähemmän löytää. Se todellinen onni ei löydy etsimällä, se löytyy huomaamalla.
Muistelkaa menneitä ihania asioita, viimeistään silloin huomaatte kuuluvanne yhteen.
Mutta kun on tehnyt niinkin ison päätöksen kuin ero, kannattaa muistaa myös ne syyt miksi oikeastaan erottiin. Kaikille muistoille tuppaa käymään ajan kanssa niin, että ne ikävät unohtuu ja hyvät jää. Niin se tietty pitää ollakin.
Mutta, jos alkaa haikailla mennyttä suhdetta ja takaisin paluuta, on koko suhde rakennettava uudelle pohjalle. Vanhaan ei ole syytä palata. Sanotaan, että suhteesta voi erota, mutta sitä ihmisestä ei ole pakko erota. Rakkaus on.
Ihanaa... Näin pitääkin asioiden hoitua. Joskus pitää käydä kaukana, että näkis lähelle...Menestystä!
Mies muutti pois viisi viikkoa sitten, mitään erityistä syytä ei ollut. Seinät vaan kaatuilivat päälle ja arjen jaksaminen ja sietäminen loppui. Jotenkin unohdimme toisemme ja hellyyden ja huomioimisen laskujen, lasten ja töiden lomassa. Nyt me soittelemme päivittäin ja nähdäänkin yhtenään. Pari yötäkin on sylikkäin vietetty. Emme uskalla päättää mitään, pelkään, että hän kerää rohkeutta ja vahvuutta irroittaa lopullisesti. Yritän osoittaa välittämistäni ahdistamatta ja antaa tilaa. Toivon, että voimme rakentaa uuden suhteen, mutta samalla yritän valmistautua siihen, että tämä on tilapäistä ja päättyy, kun eron II-vaiheen paperit tulee ajankohtaiseksi.