tunteistaan, tulin jätetyksi n. vuosi sitten. Rakastin miestä yli kaiken. Mies löysi kuitenkin toisen naisen ja alkoi olemaan hänen kanssaan. Ymmärrän kyllä, että mies ei rakastanut minua kylliksi, koska antoi toisen naisen vietellä itsensä.
Mutta yhä vaan vanhat tunteet nousevat välillä pintaan, olen kyllä yrittänyt seurustella muiden kanssa tapahtuman jälkeen, mutta tunteet tuntuvat viileiltä, en uskalla rakastaa enää ”täysillä” jos ja kun käy köpelösti. En halua tulla enää jätetyksi.
Mutta mitäs tässä, elämä jatkuu. Kirjoittakaahan kuinka olette päässeet jätetyksi jäämisen yli, uskaltaen rakastaa uudestaan.
Mutta yhä vaan vanhat tunteet nousevat välillä pintaan, olen kyllä yrittänyt seurustella muiden kanssa tapahtuman jälkeen, mutta tunteet tuntuvat viileiltä, en uskalla rakastaa enää ”täysillä” jos ja kun käy köpelösti. En halua tulla enää jätetyksi.
Mutta mitäs tässä, elämä jatkuu. Kirjoittakaahan kuinka olette päässeet jätetyksi jäämisen yli, uskaltaen rakastaa uudestaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vuosia se eroprosessi kesti, mutta kutakuinkin yli olen siitä päässyt. Tunteeni vain ovat lepotilassa vai lienevätkö kuolleet kokonaan. Muutama naissuhde on ollut, mutta rakastunut en ole samalla tavalla kuin ennen. Ehkäpä en pysty enää koskaan täysin tervehtymään kylmyydestäni.
Jätetyksi tuleminen on meille kaikille katkera paikka. Yksikään ihmissuhde ei kuitenkaan katoa pois vaikka ne joskus päättyykin. Ne elävät meissä pitkää ja vaikuttavat aina uusiin asioihin ja suhteisiin. Tunteet ikään kuin katoavat ja niitä ei uskalla tai halua näyttää kenellekään. Elää säästöliekillä ja suojelee itseään uusilta pettymyksiltä. Tuntuu kuin jättäjä olisi kuollut ja on kuitenkin jossakin ja ikävä on suuri. Se on surutyötä, joka on vaan tehtävä. Surutyö voi kestää pitkään – jopa vuosia samoin ikävä toista ihmistä ja sitä kokonaisuutta, joka se suhde oli.
Itselläni kesti noin kuusi vuotta. Ajattelin, että en enää koskaan aloita mitään vakavaa suhdetta. Elin hurjaa sinkkuelämää ja yhden yön suhteet olivat vain tekniikkaa ilman tunteita. Yleensä passitin kumppanin jo yöllä kotiinsa ja aamulla oli melkoisen kurja olo. Irtosuhteet alkoivat harventua, mieli alkoi kaivata jotakin läheisempää ja vanha kumppani ei enää tullut kolistelemaan mieleni sopukoihin niin usein.
Jossakin vaiheessa tajusin, että en voi elää toisen ihmisen kaipuussa. Aloin aktiivisesti unohtaa häntä – ehkä jopa vähätellä ollutta suhdetta. Aloin taas avoimemmaksi ihmiseksi ja juttelin jopa ventovieraiden naisten kanssa – en kuitenkaan valitellut ”kovaa kohtaloani”, vaan yritin löytää jotakin positiivista keskusteltavaa. Tätä aktiivista unohtamista ja vähättelyä kesti noin vuoden ja sitten se tapahtui. Tuli kaunein koskaan näkemäni nainen samaan pöytään, meillä oli heti yhteinen sävel, huumorintaju oli juuri kohdallaan ajatukset tapasivat. Monesti aloitimme aivan samanaikaisesti sanomaan juuri samoilla sanoilla joitakin asioita. Ymmärsimme toisiamme ilman sen kummempia selityksiä.
Nyt olemme olleet vuoden yhdessä ja kuitenkin molemmilla on omat kotimme. Vietämme aikaamme vuorotellen toistemme luona ja kuitenkin meillä on molemmilla myös omaa aikaamme. Yhteen muuttamisesta on toisinaan puhetta, mutta ei ole vielä mitään tapahtunut.
Tietenkin kaikki vanhat kokemukset seuraavat ikuisesti mukana, mutta kyllä niistä irtikin pääsee niin, että ne eivät hallitse elämää. Vain aika auttaa ja tuon ajan pituutta ei voi kukaan tietää etukäteen.
Lohduttavasta tekstistä, tuli parempi mieli.
Ehkä se joskus päivä paistaa risukasaankin.